tapasin yhen jätkän noin 1,5 vuot sitte ja tietenkin rakastuin...
olimme sellaisel seurakunnan järjestämällä retkellä hämeenlinnaan...
olimme molemmat sellaises koulutuses.retken loppupuolella hän pyys mun numeroo...
ja siitä kaikki alkio..
tekstailimme ja joskus soittelimme toisiillemme...se läheteli ihania viestejä!
niis oli aina jottai rakkaus juttui, mut se ei halunnu ikinä myöntää et se tarkoitti sitä.
se oli ennen samas koulus ku mä nii kaikki tunsi sen ja sit alkoi koulus kulkee sellane huhu et me oltais yhes jne...
(mä kyl olin aina toivonut et se olis totta)... se oli aina siellä mis tiesi et mäkin olisin.
sit päästiin samal rippileiril mis oltiin isoisina. se oli ihana viikko elämässäni!
viime syksyl mä sain sen tulemaa yön keikal mun kaa... se tuli!
olimme molemmat aika hyväs kännis mut silti tajusimme mitä puhuttiin ja tehtiin.
se sanoi rakastavansa mua! alettiin olemaa yhes... se oli ihaninta aikaa!!! mä "menetin" sil neitsyyteni.
rakastin sitä, jopa liikaa! sit se jätti mut, ku kysyin silt mitä se halus joululahjaks!
sinä päivänä meinasin tehä itsemurhan... se jätkä oli koko elämäni! sen jälkee se on tekstaillu monta kertaa et,
kyl sitä kaduttaa ja et se vieläkin rakastaa mua, mut en tiie uskoisinko? ja ku olin kysyny et kokeilaanko uudestaan,
niin se ei osaa päättää... mul on nyt kyl ihana jätkäkaveri ja kaikka on ok.
mut tiedän itsekki et rakastan sitä toista viel ja tosi paljon..
kaikki sanoo et aika parantaa, mut se ei toimi täs tapaukses! exä pommittelee viel joskus.. ja tekstailee...
vaikka olenki sanonu et se jättäis mut rauhaan... se sattuu tosi paljon kun näen et se on pommittanu;tekstannu,
tai jos näen sen jossai kadul! mä tiedän et tulen rakastamaan sitä aina! olen jopa alkanu kirjoitta rakkausrunoja...
mut mitä teen jos hän pyytää minut takas? mitä jos se satuttaa minua taas? joo täst tuli hiukan sekainen mut toivottavasti ymmärrätte
koko jutun ja mun tunteet ja pelot...
olimme sellaisel seurakunnan järjestämällä retkellä hämeenlinnaan...
olimme molemmat sellaises koulutuses.retken loppupuolella hän pyys mun numeroo...
ja siitä kaikki alkio..
tekstailimme ja joskus soittelimme toisiillemme...se läheteli ihania viestejä!
niis oli aina jottai rakkaus juttui, mut se ei halunnu ikinä myöntää et se tarkoitti sitä.
se oli ennen samas koulus ku mä nii kaikki tunsi sen ja sit alkoi koulus kulkee sellane huhu et me oltais yhes jne...
(mä kyl olin aina toivonut et se olis totta)... se oli aina siellä mis tiesi et mäkin olisin.
sit päästiin samal rippileiril mis oltiin isoisina. se oli ihana viikko elämässäni!
viime syksyl mä sain sen tulemaa yön keikal mun kaa... se tuli!
olimme molemmat aika hyväs kännis mut silti tajusimme mitä puhuttiin ja tehtiin.
se sanoi rakastavansa mua! alettiin olemaa yhes... se oli ihaninta aikaa!!! mä "menetin" sil neitsyyteni.
rakastin sitä, jopa liikaa! sit se jätti mut, ku kysyin silt mitä se halus joululahjaks!
sinä päivänä meinasin tehä itsemurhan... se jätkä oli koko elämäni! sen jälkee se on tekstaillu monta kertaa et,
kyl sitä kaduttaa ja et se vieläkin rakastaa mua, mut en tiie uskoisinko? ja ku olin kysyny et kokeilaanko uudestaan,
niin se ei osaa päättää... mul on nyt kyl ihana jätkäkaveri ja kaikka on ok.
mut tiedän itsekki et rakastan sitä toista viel ja tosi paljon..
kaikki sanoo et aika parantaa, mut se ei toimi täs tapaukses! exä pommittelee viel joskus.. ja tekstailee...
vaikka olenki sanonu et se jättäis mut rauhaan... se sattuu tosi paljon kun näen et se on pommittanu;tekstannu,
tai jos näen sen jossai kadul! mä tiedän et tulen rakastamaan sitä aina! olen jopa alkanu kirjoitta rakkausrunoja...
mut mitä teen jos hän pyytää minut takas? mitä jos se satuttaa minua taas? joo täst tuli hiukan sekainen mut toivottavasti ymmärrätte
koko jutun ja mun tunteet ja pelot...
Vastaukset 4
Vanhimmat
(Sh)it happens. Kyllä se siitä. ehkä...
Tiiät varsin hyvin itekin, mitä teet. Mutta et kuitenkaan tee, se on helppo sanoa mutta vaikeaa tehdä. Eli miun on helppoa sanoa tää. Jätä nyt ainenkin ensi tilassa nykyisesi, koska kaikki ei tosiaan oo o.k, jos sanot rakastavasi toista. Sie periaatteessa petät tätä nykyistä. Mie en voi sanoa enempää, koska mie en oo jutellu teiän kolmen osapuolen kanssa, joten en voi antaa neuvoja. Anteeksi. Take care, tyttöseni. :)
hei toi Fucking Female on aivan oikeesa jätä se nykyinen..kun kerta rakastat sitä exääs..enenpää en voi sanoo.et oon ollu samassa tilanteex mut oon nykyään sen saman ihanan ihmisen kanx siis en tarkota exääni vaikka se kyllä pommitaa ja koodaa mulle kanx viel mut oon onnellisempi tän kanx jota mä rakastan.....mut voin antaa sulle yhen vinkin jos sä vaan rakastat sun exääx..ellei sulla oo siihen kohtaa tunteita..mut oot onnellisenpi tän nyky ajan kundin kanx niin kannattaa valita jos se ex satuttaa sua uudestaa siintä on yx riski..mut tää kenen kanx oot nyt niin olisit 100% onnellinen..jos olisin sä niin ottaisin sen jonka kanx oon onnellien ja tuut kyllä jossain vaihees rakastaa sitä..niiku mäkin nyt ja ollaan oltu 2 vuotta yhessä..tseppiä sulle tyttönen..=)..
Toi oli ihan totta. vakavaan suhteeseen aletaan vasta sitten kun edellistä ei tee enää mieli, tai ainakin jos yrittää jotain uutta niin pitää lopettaa alkuunsa jos exä siltikin kummittelee mielessä.
se tosiaan on pettämistä. et arvaa kuinka paljon siihen jätkään joka on nyt sun kans voi sattua. ehkäpä SÄ oot sille koko elämä ja se rukoilee joka päivä että sä rakastaisit sitä... niin että puhu alkuunsa asiat selväks!!