juttuja

Rastikaamme kätemme ja rakoilkaamme yhdessä. Lada meidän, joka olet parkkipaikalla. Pyhitetty olkoon sinun starttivikasi, tulkoon sinun sytytystulppasi niin maantiellä kuin keskellä kaupunkia. Anna meidän tänä päivänä kävellä meidän jokapäiväinen työmatkamme. Äläkä anna itsesi sammua ylämäkeen, sillä sinun on irtonainen ohjauspyörä, törröttävät penkinjouset sekä römpsöttävä pakoputki. Aamen.


Krastittujen kymmenen kaskua

1.Älä nouse ladasta yleisellä paikalla.

2.Minä olen sinun samarasi, älä pidä muita ladoja.

3.Älä turhaan astu ladaasi, sillä lada ei jätä hajoamatta sen alla, joka siihen istuu.

4.Muista pyhittää ladasi.

5.Muista työntää ladaasi joka ylämäessä.

6.Älä houri yleisellä paikalla.

7.Älä varasta, tai älä ainakaan jää siitä kiinni, sillä ladakauppiaasi ei jätä rankaisematta sinua.

8.Älä sano väärää todistusta ladastasi.

9.Älä himoitse lähimmäisesi ladaa.

10.Älä himoitse lähimmäisesi istuinsuojia, talvirenkaita, tai mitään mikä on hänen ladassaan.


Pienois ladankeljumi

Niin on lada meitä rakastanut, että puhkaisi ainoan ehjän renkaansa, jottei yksikään, joka ladalla ajaisi, hermostuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen hermoromahdus.


Krastittujen tuskantunnustus

Minä uskon ladaan, autoon nelioviseen, tuskan ja kiroamisen syyhyn. Ja lada samaraan, ladan ainoaan kopioon, meidän autoomme. Joka ideoitiin venäjällä, syntyi ladatehtaasta, kärsi mitshubishin aikana, renkaat tyhjennettiin, sammui, ja työnnettiin, liukui alas mäkeä, nousi maanantaina kuopasta, ajoi ylös mäkeä (!), on parkkeerattuna ladan, auton kaikkiosaavan oikealle puolelle, ja on sieltä tuleva huoltoon maahantuojalle. Ja pyhään bensiiniin, ladan polttoaineeseen, 95 oktaaniseen, pakoputkeni irtoamiseen, ojaan ajoon sekä iankaikkiseen tuskailuun.