Säikähdin, kun jalkaterät ja käsivarret alkoi yhtäkkiä puutua ja päässä tuntui kummalliselta, pyörryttävältä. Sydän hakkasi voimakkaasti. Luulin, että tullee varmaan ulos rinnasta.
Lääkäri arveli vaihdevuosioireiksi.
Tällaistako teilläkin?
Lääkäri arveli vaihdevuosioireiksi.
Tällaistako teilläkin?
Vastaukset 27
Vanhimmat
kävin itse vasta lääkärillä samojen oireiden takia ja päätettiin laittaa hormoonikierukka estrogeeni geeliä tarvittaessa, pitäs helpottaa. Mulla lisäksi paniikkihäiriöitä ei vois olla enää veemäisempää oloa. Tsemppia sulle.
Itselläni on myös jalkojen puutumista ja varpaiden tunnottomuutta. Ainakin asfaltilla tehdyn kävelylenkin jälkeen,ei näitä ollut aiemmin.
ikää nyt 51
täälläkin. Ollut jo kuusi vuotta. Se pyöryttävä olo päässä ja sydämen rytmihäiriöt pelottavia.
Minulla ei puutu jalat, mutta kipeytyvät hyvin herkästi kävellessä.Hormonihoitoa on ollut myös kuusi vuotta. En tiedä miten olisi jaksanut ilman.
Olen kuullut geeleistä ja laastareista hoitomuotoina. Onko ne ainoat vai onko esim jotain pillereitä.
Ajattelin mennä uudestaan lääkäriin ja pyytää korvaushoitoa.
Sekin vähän pelottaa, kun syöpäriski kuulemma suurenee.
Toisaalta tämän päivän työelämässä ei ole vara olla puolikuntoinen. En uskalla enää kertoa työnantajalle ollenkaan mistään sairauksistani. Olen varma, että kaikki laitetaan tarkasti muistiin ja sitten kun väkeä vähennetään, kaivetaan esiin nämä, jotka käy lääkärissä.
Vaihdevuosistako se johtuukin.
Mulla on välillä puutuneet sormet ja nyt käsivarret ja jalkaterätkin.
Ja jalat etenkin palelevat myös. Olen syönyt Indivinaa nyt toista kuukautta. Lopetti kuumat aallot ja päänsäryn, nukunkin paremmin nykyään.
Minulla oli alkuvuodesta samantyyppisiä oireita. Sydämen lyöntitiheys oli epänormaalin nopea ja erilaisia puutumisia oli siellä sun täällä. Voivat olla vaihdevuosioireita, varsinkin sydämentykytykset muut oireet voivat olla myös lieviä verenkiertohäiriöitä. Onko sinulla niskat kunnossa, minulla ei ja usein on puutumisia kun veri ei kierrä kunnolla. Hierojan tai fysioterapautin luokse kun pääsee on välillä helpompaa. Kokeile sitä jos mahdollista.
Jalat ovat alkaneet puutua,etenkin varpaat. Välillä on toisen jalan varpaista osa puutuneena,välillä toisen, joskus molemmissa. Myös jalkapohjissa esiintyy puutumista usein kovalla asfaltilla tehdyn lenkin jälkeen.
Onko tämä sitten verenkierrosta johtuvaa,miten se just vaihdevuosiin liittyy?
Mimmi
sydänoireisiin. Hieronta ja venyttely päästää hermot pinteestä ja auttaa samoin huimauksen ja puutumisen oireisiin. Terveisin kokeillut.
Omaisen kuolema laukaisi vaihdevuosiongelmat tänä syksynä, niin luulen.
Puutumiset, rytmihäiriöt ja kuumat aallot!
Luulin, että rytmihäiriöt ja "sydämen muljahtelut" olivat vakavampaa, mutta helpottaa tieto, että se onkin vain vaihdevuosiongelma...
Sain lääkäriltä unitabletteja, että saan surussani nukuttua. Nyt olen popsinut niitä, että saan nukuttua, ettei tarvitse kuunella epätasasta sydämen lyöntiä. Olen viisikymppinen, kohtu leikattiin pari vuotta sitten. Elämän laatu koheni huomattavasti.
vaihdevuosien tiliin. Oletteko ajatelleet naiset, että kone kuluu. Viisikymppisenä on usein monella tapaa raskas elämänvaihe, murrosikäiset kakarat huutavat, vanhemmat sairastelevat ja kuolevat, työssä pitää jaksaa enemmän kuin jaksaakaan, avioliitossa tympeää jne. jne.
Tämä kaikki stressikuorma kuluttaa kehon mineraaleja enemmän kuin normaalioloissa. Monesti on myös syöty vuosikymmenet huonosti: liikaa ravinteettomia hiilihydraatteja ym. ei vitaalista ruokaa.
Uskon että monesti syynä näihin keski-iän kremppoihin on yksinkertaisesti stressin voimistamat vitamiinin- ja hivenaineiden puute.
Itselläni esim. sydänoireet paranivat magnesiumilla, myös erilaiset kala- ym. öljyt ovat todella hyödyllisiä. Seuraavaksi ajattelin parannella kiillotonta ja haurasta tukkaani, joka voi kärsiä rikinpuutteesta (kuten tietysti koko kehokin).
Olen onnistunut mieheni kanssa lapsieni kasvatuksessa erinomaisesti. Vanhin 20 ja murkkuikäinen 13. Mikään ei heidän osalta voi enää mennä pieleen. Avioliittoni on loistavassa kunnossa ja välit anoppiin ja (appi kuoli 10 vuotta sitten) vanhenpiini. Isä elää ja kaikkein lähin, äiti kuoli runsas kuukausi sitten saappaat jalassa. Minulla ei ole stressiä vaan nyt on suru ja äitiä on ikävä.
Olen syönyt aina monipuolisesti ja hivenaineet ovat olleet aina jokapäiväisessä käytössä, tosin otin käyttöön magnesiumin, kun sain näistä viesteistä vihiä. Elän näitten vaihdevuosien kanssa ihan normaalia elämää kuumien aaltojen yms muitten siihen liittyvien epämielyttävien tuntemusten kanssa. Tämä on elämää ilojen ja surujen kanssa ja niiden kanssa vaan jokainen joutuu elää. Jokainen meistä täältä joskus lähtee ja olen onnellinen siitä, että sain
pitää äidin 50 vuotta.
Otan osaa suruusi ! Itse menetin äitini jo yli 30 vuotta sitten . Usein olen ajatellut että jos luonnollista rataa olisi asiat menneet olisi nyt se aika lähellä kun pitäisi vanhemmistaan luopua . Mangnesiumia taitaa huomenna tämäkin tyttö hankkia . Muljahteluja rinnassa ja huimausta on ollut nyt lähiviikkoina . Oikea käsi on puutunut muutaman kuukauden aikana jatkuvasti ja nyt käyn fysioterapiassa . Taitaa olla rannekanavan ahtaumasta johtuva , tai sitten kyynärpään kulumista .Kun teen fysioterapeutin ohjeilla käsijumppaa , lihakset kramppaa käsivarresta , siihenkin vaivaan vois mangnesium auttaa . Hikipuuskia olen ihmetellyt parin viime viikon aikana . Pomo saa minun puolesta merkkailla mitä haluaa muistikirjoihinsa , tuskin minua varten laakeriseppelettä hankitaan vaikka raataisin itseni hengiltä . Nyt on aika hoitaa itseään . Työ on melkein vähiten merkityksellinen asia minun elämässäni .
juu totta puhut, elämäntilanne on raskas monella tapaa, itse olen 45-vuotta, viime syksynä alkoi oireet, samaan syssyyn sairastuin itse äitini sarastui rintasyöpään ja enoni kuoli saappaat jalassa. Talous tiukkeni, mutta iloakin tuli keväällä syntyi pojalle ihanat kaksoset. Nyt on viisi lastenlasta, kaksi aikuista poikaa, ja kaksi vielä kotona.Murrosikäinen tyttö (apua) ja 9v.poika (ihanaa). Tänä syksynä menetin erittäin rakaan sukulaisen 60v ja hautasin tätini.Itse oireilen kokojan ja pähkäilen aloitanko korvaushoidon vai en. Olen yrittänyt hoitaa itseäni ruokavaliolla, ja liikunnalla, en käytä alkoholia enkä polta, ulkoilen paljon, vaihdoin työni vähemmän stressittömään. Avioliitto on kestänyt jo 27-vuotta olen onnellinen, joten vaihtarit kai tässä vaivaa kuitenkin..Kai elämässä jostain syystä vain kaikki osuu samaan aikaan. Hyvää loppuvuotta naiset!
Jäi vielä se sanomatta, että suuri syy on myös siinä, että viisikymppiset on monesti jo lähemmä 30 vuotta tehneet erittäin paljon hartioita ja niskan seutua rasittavia töitä kuten kirjoitushommia toimistoissa tai nostelleet ja käännelleet potilaita hoitolaitoksissa.
Itselläkin tuntuu kyllä hartioissa päivän näpyttely tietokoneella, saatika sitten vuosikymmenten huonot ja jähmettyneet työasennot. Ja töistä päästyäkin laahustetaan kotiin hartiat lysässä. Ei ihme jos syntyy raajoja lamaavia hermopinteitä.
Ennen metsurit oli viisikymppisinä jo aivan romuja.
Olisiko heillä sitten ollut miehiset vaihdevuodet, vai?
Olen paljolti sitä mieltä, että enin osa ns. vaihdevuosioireista johtuu muista tekijöistä. - Toki joukossa on varmasti ihan oikeitakin vaihdevuosivaivoja.
Nykymediassa vaihdevuosien vaivalloisuuden korostaminen on selvä trendi, oikea muotiasia. Syy siihen johtaa selvästi sylttytehtaalle eli ylikansalliseen lääketeollisuuteen, joka koko ajan on kärkkymässä uusia markkinoita. (Yksi esimerkki siitä on psyykenlääkkeiden voimakas dumppaus markkinoille, niitä markkinoidaan jopa koirillekin.
Luin juuri netistä erästä englanninkielistä Kysy-tohtorilta-palstaa, jossa tohtori tyrkytteli saudiarabialaiselle naiselle hormonireseptiä. Tyyli oli, että sehän kuuluu katsos tuohon ikään.
Siitähän me puhutaan ja ihmetellään, mikä on just silloin ajankohtaista, eikö? Kun lapset olivat pieniä, puhuttiin synnytyksistä ja vauvan hoidoista, koliikista jne. Nyt lapset ovat aikuisia ja nyt on aikaa siis itselle. Mikä siis
mättää, miksi te itse kaikki vierailette näillä sivuilla ja kirjoittelette. Tehän tätä tietoa
janoatte, niikuin minäkin.
Puhun ikäisteni kanssa tällä hetkellä vaihdevuosista,kun se on ajankohtaista, ettekö te puhu? ´
Ja minuakin ärsyttää monet, monet,
asiat,niinkun tällä hetkellä tämä työyhteisö. Ja jos jokin mättää, niin tarvii niistä puhua!!
Noin itsekin asian näen . Puhuminen ajankohtaisista asioista helpottaa . Olen näissä vaihdevuosiasioissa ihan noviisi ja kun löysin tällaisen palstan olin ihan innoissani . Mieluiten sitä puhuu asioista jotka ovat itselle ajankohtaisia , vaikka vauva-asioista onkin kyllä kiva jutella nuorten ystävien kanssa : ) Silti nämä tämänhetkiset uudet asiat kiinnostavat eniten . Tottakai myös omien lasten jutut . Olen 17 - ja 19-vuotiaiden lasten yh-äiti .
että puhutaan vaihdevuosista, mutta pointtini on se, että uskon monia vaivoja liian summittaisesti mätettävän vaihdevuosien piikkiin tutkimatta muita vaihtoehtoja, mistä ne voivat johtua.
Itse olen 52 v, enkä voi sanoa kärsiväni vaihdevuosivaivoista, paitsi kuukautiset renailivat vähän tässä välillä.
Minusta on järjetön lähtökohta että pitäisi kuivua korpuksi ja näyttää harpulta, jos ikääntyy, se on enemmänkin ravinnosta kiinni ja muista elintavoista.
Korpuksi ja harpuksi, ei ikinä. Juokaa vettä ja ostakaa apteekista liukastusainetta. (ceridal intime) Vesi on voitehista vanhin ja uskon siihen. Olen juonnut vettä ja paljon kahdenkymmenen vuoden ajan ja se on tehnyt iholleni ja aineenvaihdunnalle hyvää. Minulla on
vesipullo työ- ja yöpöydällä, autossa ja käsilaukussa. En mene mihinkään, jos ei minulla ole vesipulloa mukana, paitsi ravintolaan, jossa pyydän heti vesikannun pöytään. Se on hyvä tapa, joka ei tapa. Seksi sujuu hyvin kun käyttää intiimirasvoja, ne jopa kiihottaa. Vaihdevuodet eivät ole siihenkään este. Päinvastoin, menkkojen jääminen on tuonnut lisää vapautta ja seksielämäkin on vaan parantunut tässä viisikymppisenä. (kun ei lapsetkaan enää ole paljoa kotona) Vaihdevuodet vaan on, mutta tämähän on aivan helskutin kivaa aikaa...paitsi kun keksisin uuden ammatin. Stressiä ei ole, mutta olen uupunut töihini muuten vaan..liian kauan samaa---vaihdevuosioireko?..niin voi vaikka ollakin. Mutta korpuksi ja harpuksi ei ikinä! Ylös, ulos ja lenkille eikä istuttais koko
iltaa päätteen vieressä.
Hei, hieno homma. Olet hienossa iässä ja sulla on jo lapsenlapsiakin. Upeeta, että olet elänyt miehesi kanssa 27 vuotta. Ei voi kuin ihailla.
Kaikkea hyvää sulle. Nauti upeasta perheestäsi.
Miksei kukaan puhu, että oireileeko päässä mitenkään. Mun vaimo on aika uskomaton, sanoisinko aika pirullinen, e ihalua koskee ja eikä halua että kosken. Nytkin riita päällä, eikä taatusti ole syytä, en ymmärrä, olen aivan vilpitön enkä morkkaa tahallaan, mutta sanokaapa meneekä nää vaihdevuosien piikkiin. Hän on 50v ja aamulla ei löydy muuta kosteeta ku keho ja rinnat, sanokaa jotain !?!?!?!?
ONNETTOMALLE AVIOMIEHELLE:
Päässä voi hyvinkin oireilla.
Itselläni on elämä muuten ihan kunnossa, ei ole perhe- eikä parisuhdeongelmia (sama mieskin jo 28 vuotta ;)). Mutta tämä ikävaihe nyt vaan on peestä. Kolmisen vuotta olen kitkutellut jotenkin, mutta tämä syksy alkaa olla toivotonta jo.
Olen nyt just täyttänyt 53. Olen miehenikin mielestä vielä seksikäs, nuorekas, huumorintajuinen ja terävä muija. Ongelmana on, että hormonit tai niiden puute tekevät hulluksi: en ole niinkään pahalla päällä, mutta kun joka päivä kärsii mm. päänsärystä, nivelsäryistä, pahoinvoinnista, unettomuudesta, keskittymiskyvyn puutteesta, muistamattomuudesta, alavatsakivuista ja tolkuttomasta väsymyksestä ym., siinä ei todellakaan naurata, vaan itku on lähellä usein.
Istu hyvä mies sen vaimon kanssa sohvalle, ota se kainaloon (äläkä heti hipelöi :D). Kysy, miltä siitä tuntuu. Ja yritä saada häntä hakemaan apua gyneltä.
En tiedä elämästänne, mutta syy ongelmiin voi hyvinkin olla päässä, ja se taas johtuu hormoneista.
Sulla Maria vm55 ei ole siis mitään hormoni- tai luontaistuotehoitoa käytössä? Täysin samaa mieltä olen liikunnasta. Se kyllä auttaa!
"Suattaapi kuuluakin, suottaapi olla kuulumattakin" Siis kuulu aivan varmasti, monellakin. Meillä kyllä on aivan toisin päin. Mun ukko käyttäytyy aina tollai, ei koske mihinkään, eikä ainakaan oma aloitteisesti!
sama täällä aina saa olla tekemässä aloitetta...itsellä ikää 55 ja nyt vasta on alkanut tuntua ettei kaiki ole ihan ok, tosin elämässänikin on tapahtunut paljon ja työt tökkii, ei huvita kertakaikkiaan!
Älkää nyt hätäilkö niiden puolisoiden kanssa. Meilläkin oli jonkin aikaa lähes seksitöntä aikaa, mutta tilanne on parantunut. Ja itse tunnustan näin jälkiviisaana, että kyllä syynä oli varmasti oma huono olo. Mutta kun vaihtarioireet saa kuriin jotenkin, minä esim. hormonilisillä, niin kun olotilani parani, niin parani ukonkin olotila. Seksi luistaa taas kuin ennenkin. Nyt ei enää ole edes lapset häiriköimässä kesken leikkien. :) Pitkä suhdehan on kaikenkaikkiaankin yhtä ylä- ja alamäkeä. Erotiikkaan vaikuttaa tietysti koko elämän kulku, lasten syntymät, heidän kasvu, työelämän kulku, sairaudet, taloudellinen tilanne omaisten kunto.....
Aika vaihtaa nuorempaan. Se piristää. Ikävät jutut unohtuu.
Hei! Kuuluuko teidän kokemuksen mukaan tähän ikään sellaiset olot, että ikäänkuin olisi uusi murrosikä pukkaamassa päälle? Vaikea hallita tai säädellä omia tunteita ja kaaos päässä? Yllättäen ei pysty suhtautumaan esim pettymyksiin aikuismaisesti. 46v