Vituttaa kaikki! Mä haluun huutaa, raivota, hakata, potkia, tappaa, hajota, päästä pois täältä! Mikä vittu mussa on pielessä!?! Miks helvetissä mä oon aina yksin, aina!! Miks mä en voi tutustua uusiin ihmisiin niinku muut, saada kavereita?
Mä tuun toimeen monien ihmisten kanssa, oon pidetty kaikkien mun tuntemien keskuudessa, mut ystäviä ei ole yhtään... joka päivä kuljen jossain ihme sumussa, näytän iloista hnaamaa kaikille ja juttelen ihmisille, mut en päästä ketään lähelleni.
Sit illat istun tässä hemmetin koneella kirjottelemassa tuntemattomille miten mua vituttaa. Mä en liiku missään koska en voi tehä mitään yksin.
Joskus käyn pyöräilemässä ja hölkkäämässä ja sellasta, mut siinä se... sit taas himaan, yksin, yksin, yksin!! Miten te osaatte tutustua ihmisiin? Miten voi vaikuttaa kiinnostavalta, mikä on sellanen asia joka saa toisen kattomaan et hei, mä haluun tutustuu tohon? Musta puuttuu joku osa, joka muilla on. vaikka oon sosiaalinen ja kaikkee, niin mussa vaan ei ole sitä tekijää joka saa ihmiset ystävystymään muhun.
Ei kai kukaan tajuu mitä tarkotan...
Kuulostan joltain pissalaurilta, mut totuus on että oon 19v jannu.
Ei mun elämän pitäis olla tällasta, mun pitäis viettää viikonloput ystävien kanssa leffoissa ja tekemässä kaikkea, mut ei... Ja sit kun kaikki tuntuu niin pahalta kun on yksin, niin aina kun saa tilaiduuden jutella tutuille vaikka mesessä tai kadulla, antaa tosi masentavan vaikutelman kun tekis vaan mieli huutaa et on paha olo!
Mesessä joku kysyy et miten menee, mitä siihen voi vastata? Kun ei liiku missään, ei saa uusia kokemuksia vaan jokainen päivä soljuu samalla tavalla, koneen edessä. Mitä siitä kenellekään voi kertoa? Mistä saada juteltavaa, kun ei elämässä tapahdu mitään?
JÄi sekavaks tää stoori, mut en jaksa edes yrittää miettiä tätä enempää koska se ahdistaa... Sanokaa joku jotain, ihan mitä vaan!!
ÄÄÄÄÄH!
11
1002
Vastaukset
- gothie queen
Moi! ensiksi kun luin ton sun viestin luulin et oot joku 14-15 wee jätkä, mut ootki 19..
no mä oon aika seurallinen ihminen ja saan ystäviä monta päivässä.. tietenkin mä ymmärrän et se on väärin et joillakin himisillä on sikana ystävii ja muilla taas ei.. meet vaikka johonkin baariin, vaikka vaa yhelle tuopille, sit sun pitää nielaista ylpeytes ja meet jonkun miehen/ naisen tai jonkun porukan luo ja kysyt et saako istua, siitä se sitten lähtee, puhut ittestäs, mut muista myös kuunnella! netistäkin voi saada tosi paljon hyviä ystäviä. koita nyt vaa jaksaa ja pärjätä!
kirjota takas et miten on menny!- Leeeeeeeeeeech
mitä sulla tarkottaa sana ystävä?!?kylla KAVEREITA voi saada monta päivässä(sekin kyllä jo tosi harvinaista,sulla ois vuoden jälkeen satoja "ystäviä" omien juttujes perusteella)
Ystävä on sellainen jolle voi puhua salaisempiakin asioita,purkaa murheita jne.
Ei KAVEREILLE aleta jutella kaikesta.
- Dolphin
Et kuule ole ainoa. Kyllähän tämä tilanne tosiaan vituttaa.. Mutta kun tietää ettei ole ainoa niin ei ahdista enää niin paljon :P
- Samppa
Viestiin joka oli ylempänä: Kyllä mulla kavereita on, siis sellasia ihmisiä joita moikkaa kadulla ja saattaa muutaman sanan vaihtaa välillä, mut siinä se! Mulla vaan on tapana kutsua sellasia tutuiksi eikä kavereiksi, koska kaverikin tarkoittaa enemmän.
Mut just siitähän mä viestissäni sanoin, ette voi mennä puhumaan kenellekään mitään tutustumismielessä, koska ei mulla ole mitään mistä puhua koska jumitan päivät sisällä! Menenkö keromaan kiinnostavalle tytölle siitä miten kulutin kolme tuntia illasta 3d-objektin verteksien weldailuun ja hdri-materiaalin renderöintiin vraylla? Ei ketään kiinnosta sellanen!
Mä en edes tiedä enää mistä muut mun ikäiset juttelee ja mistä "normaalit" ihmiset on kiinnostuneita...
sosiaaliset kontaktit rajoittuu opettajan kanssa
juttelemiseen koulussa ja naapurien moikkaamiseen.
Viimeisen kolmen suoden aikana oon käynyt kerran leffassa, muistaakseni pari kertaa telttailemassa kaverin kanssa joka nyt asuu Ruotsissa... Eli siinä kaikki mun puheenaiheet sit.
- f_86
Olen 19-vuotias nainen. Asun vanhempieni luona. En ryyppää, enkä liikahda kotooltani juuri minnekään. En mene minnekään muualle kuin lähistölle kävelemään tai kaverille kylään tai elokuviin tai kahville jonkun kanssa... hyvin pienimuotoista siis. Enkä haluakaan mitään sen kummempaan! Olen nimittäin koti-ihminen.
Onneksi tänne voi kertoa ihan mitä huvittaa, koska kukaan ei tunnista. Jatkan siis luetteloa... en ole kovin sosiaalinen, enkä ollenkaan aktiivinen suuremmassa ihmisryhmässä. Olen kuin lapsi: tarraudun yhteen kahteen, ihmiseen, enkä muita halua oikein edes nähdä. En voi sille mitään että päänuppini toimii tällä lailla :D Rakastan vain yksinkertaisesti kaksinoloa! Kun on ihmisen kanssa kahdestaan, hän ei voi kiinnittää huomiotaan kehenkään muuhun kuin sinuun. Ja mikäs sen ihanempaa =)
Mutta tietenkin tuo ajattelutapa (kaksinolosta) tuottaa minulle myös kosolti vaikeuksia, esim. juuri vieraiden ihmisten kanssa. En millään haluaisi kenenkään uuden henkilön kanssa olla pahemmin tekemisissä ja toisaalta joudun olemaan ryhmätöissä ja muussa vastaavassa uudessa opiskelupaikassani. Tietenkin tuollaisen kurssin voisi suorittaa myös muulla tapaa, mutten viitsi... Lisään tuohon vielä sen, että olen hyvin laiska. Se on myös ehkä osittain syy siihen, miksi kavereita on tällä hetkellä vain kaksi! (Olen karsinut muutaman tämän kevään aikana).
Tuli vain mieleen tuosta kun sanoit, että et tiedä mitä yleistä voisit puhua ikäistemme kanssa, niin en tiedä minäkään oikeastaan. Ja toisaalta, vaikka tietäisinkin, en aina rohkene puhua asiasta (ajattelen, ettei toista kiinnosta välttämättä kuulla.. aina en ole ollut näin itsekriittinen, mutta nyt hiljattain minusta on tullut. Voihan olla, että se ajan kuluessa pikkasen sitten vastaavasti hellittää). Joka tapauksessa, lähdemme (luullakseni) aika lailla samalta viivalta: elämämme on jokapäiväistä rutiinia. Tuo lause saattaa asian kuulostamaan siltä kuin jokainen päivä olisi identtinen aina edellisen kanssa, mutta näinhän se ei missään nimessä ole! Suuri ero meidän välillä on (tekstisi perusteella) se, että minä pidän sellaisesta elämästä! Jos joutuisin olemaan jatkuvasti menossa johonkin, en kestäisi enempää. Mielestäni rauhalliset hetket kotona ovat aivan ihania. Saa miettiä pääkopan sisällä ihan omiaan, ja saa itkeä itkut pois ja sitten välillä keksiä jotain tekemistäkin (esim. kirjan lukeminen, elokuvan katselu, musiikin kuuntelu, netin käyttö, lemmikkien kanssa leikkiminen jne jne.). Olen AIVAN VARMA, että annan nyt itsestäni paljon yksinkertaisemman kuvan mitä oikeasti, mutta hälläkö väliä... Kuten jo aikaisemmin toit esille, on hyvä purkaa tuntemuksiaan tänne... Kukaan ei rasitu, koska kukaan ei pakota toista lukemaan näitä tekstejä... ja se on yksi todella hyvä puoli tässä.
Joka tapauksessa, haluan sen vain sanoa, että vaikutat aivan LOISTO tyypiltä silmissäni!! Niin paljon samaa; on kotona, eikä liikahda mihinkään :)
Voi jos meillä vain olisi vielä yhteiset intressitkin, niin en jättäisi sua millään rauhaan... Okei, nyt taidan kirjoittaa vähän asiattomia tänne :D Oli miten oli, muista tämä: ole ylpeä itsestäsi. Harva poika on noin kunnollinen kuin sinä.- Samppa
Sun viesti oli tosi miellyttävä, kiva lukea tekstiä
missä joku oikeasti ottaa kantaa ja avautuu!
Tuli vähän purkauduttua liikaakin tossa mun ekassa
viestissä, sen verran sekavaa tekstiä näköjään=)
Mutta siis ei mullakaan ole mitään tarvetta päästä
riehumaan ja olla koko ajan liikkeessä, vaan ne
sosiaaliset kontaktit ovat se asia mistä viestissäni
yritin epätoivoisesti selittää...
Kaikkein eniten kaipaan sitä yhdessäoloa
ystävän kanssa, ihan vaan kotona, lenkillä,
vaikka huoltiksen kahvilassa aikaa tappamassa!
Mutta siis kun ei ole ketään, ei yhden yhtä
ihmistä jonka kanssa edes jutella mistään!
Ei se porukan määrä tai tekemisen laatu
merkkaa mitään, vaan juuri tuo mistä
puhuit, eli yhdessäolo ihmisen kanssa
joka välittää ja jolle voi avautua,
jonka kanssa voi jakaa omituisia ajatuksiaan
ja vaan olla.
Mulla ei ole samaa ongelmaa siinä
etten haluaisi jutella myös vieraiden
kanssa, vaan tykkään vaihtaa ajatuksia
erilailla ajattelevien kanssa. Mutta se
lähipiiri, varsinaiset ystävät, puuttuvat kokonaan.
Ja siitä jokapäiväisestä rutiinista...
Mulla se nimittäin on niin että jokainen päivä on
samanlainen, elämä koostuu 24 tunnin mittaisista
peräkkäisistä kehistä, jotka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
Tietysti siihen saa vaihtelua esim. järjestelemällä huonekalut,
siivoamalla, liikkumalla ulkona tms. mutta se perusjärjestys
pysyy aina samana.
Ihan eri asia jos olisi edes yksi ihminen jolle
voisi silloin tällöin soittaa, käydä jossain,
tehdä jotain... Yksin ei nimittäin voi tehdä oikeastaan
yhtään mitään. Onhan tietysti paljon sellasta mitä voi
yksinkin tehdä, mutta ei se riitä...
Ihminen tuskin voi olla onnellinen edes lottovoitosta
ollessaan yksin, mitä sillä silloin
tekee?! Ei mitään! Mikään asia ei tuo tippaakaan iloa
tai piristä ilman sitä ihmistä jonka kanssa sen voi jakaa...
Nojoo, menee taas sekavaksi, pitää kai mennä nukkumaan...
parisänkyyn jonka toinen puoli on tyhjillään, kuten aina.
Riittääpä ainakin peittoa... - f_86
Samppa kirjoitti:
Sun viesti oli tosi miellyttävä, kiva lukea tekstiä
missä joku oikeasti ottaa kantaa ja avautuu!
Tuli vähän purkauduttua liikaakin tossa mun ekassa
viestissä, sen verran sekavaa tekstiä näköjään=)
Mutta siis ei mullakaan ole mitään tarvetta päästä
riehumaan ja olla koko ajan liikkeessä, vaan ne
sosiaaliset kontaktit ovat se asia mistä viestissäni
yritin epätoivoisesti selittää...
Kaikkein eniten kaipaan sitä yhdessäoloa
ystävän kanssa, ihan vaan kotona, lenkillä,
vaikka huoltiksen kahvilassa aikaa tappamassa!
Mutta siis kun ei ole ketään, ei yhden yhtä
ihmistä jonka kanssa edes jutella mistään!
Ei se porukan määrä tai tekemisen laatu
merkkaa mitään, vaan juuri tuo mistä
puhuit, eli yhdessäolo ihmisen kanssa
joka välittää ja jolle voi avautua,
jonka kanssa voi jakaa omituisia ajatuksiaan
ja vaan olla.
Mulla ei ole samaa ongelmaa siinä
etten haluaisi jutella myös vieraiden
kanssa, vaan tykkään vaihtaa ajatuksia
erilailla ajattelevien kanssa. Mutta se
lähipiiri, varsinaiset ystävät, puuttuvat kokonaan.
Ja siitä jokapäiväisestä rutiinista...
Mulla se nimittäin on niin että jokainen päivä on
samanlainen, elämä koostuu 24 tunnin mittaisista
peräkkäisistä kehistä, jotka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
Tietysti siihen saa vaihtelua esim. järjestelemällä huonekalut,
siivoamalla, liikkumalla ulkona tms. mutta se perusjärjestys
pysyy aina samana.
Ihan eri asia jos olisi edes yksi ihminen jolle
voisi silloin tällöin soittaa, käydä jossain,
tehdä jotain... Yksin ei nimittäin voi tehdä oikeastaan
yhtään mitään. Onhan tietysti paljon sellasta mitä voi
yksinkin tehdä, mutta ei se riitä...
Ihminen tuskin voi olla onnellinen edes lottovoitosta
ollessaan yksin, mitä sillä silloin
tekee?! Ei mitään! Mikään asia ei tuo tippaakaan iloa
tai piristä ilman sitä ihmistä jonka kanssa sen voi jakaa...
Nojoo, menee taas sekavaksi, pitää kai mennä nukkumaan...
parisänkyyn jonka toinen puoli on tyhjillään, kuten aina.
Riittääpä ainakin peittoa..."Kaikkein eniten kaipaan sitä yhdessäoloa
ystävän kanssa, ihan vaan kotona, lenkillä,
vaikka huoltiksen kahvilassa aikaa tappamassa!"
Kerro mulle, VOITKO OLLA TOSISSASI? Siis ettet vain pelleilisi... Juuri kukaan muu ikäisemme ei ajattele tuolla tavalla, paitsi minä. Ja näköjään myös sinäkin.. (?) :)
"Nojoo, menee taas sekavaksi"
Ei mene. Ymmärrän tämän viestin oikeastaan jopa paremmin kuin edellisen. Nyt vasta todella tiedän, mitä tarkoitat.
"pitää kai mennä nukkumaan...
parisänkyyn jonka toinen puoli on tyhjillään, kuten aina.
Riittääpä ainakin peittoa... "
Kumman siis haluat, ystävän vai elämänkumppanin? Olet koko ajan puhunut ystävyydestä, joten tämä loppu hieman hämmentää. Minä voisin olla ystäväsi! Haluaisin MIELELLÄNI tutustua sinunkaltaiseen ihmiseen... Olet niin romanttisen oloinen :)
Toivon todella, ettet vain hakisi mitään seksiseuraa täältä ja käyttäisi noita kertomuksia peitetarinana. Tuo loppu sai minut vain epäilemään... Anteeksi skeptisyyteni, netissä on vain kaikennäköistä porukkaa.
Toisaalta minulla on sellainen tunne, että olisitkin oikeasti juuri tuollainen =)
Mailaa minulle.
[email protected]
Haluaisin tutustua sinuun... - Samppa
f_86 kirjoitti:
"Kaikkein eniten kaipaan sitä yhdessäoloa
ystävän kanssa, ihan vaan kotona, lenkillä,
vaikka huoltiksen kahvilassa aikaa tappamassa!"
Kerro mulle, VOITKO OLLA TOSISSASI? Siis ettet vain pelleilisi... Juuri kukaan muu ikäisemme ei ajattele tuolla tavalla, paitsi minä. Ja näköjään myös sinäkin.. (?) :)
"Nojoo, menee taas sekavaksi"
Ei mene. Ymmärrän tämän viestin oikeastaan jopa paremmin kuin edellisen. Nyt vasta todella tiedän, mitä tarkoitat.
"pitää kai mennä nukkumaan...
parisänkyyn jonka toinen puoli on tyhjillään, kuten aina.
Riittääpä ainakin peittoa... "
Kumman siis haluat, ystävän vai elämänkumppanin? Olet koko ajan puhunut ystävyydestä, joten tämä loppu hieman hämmentää. Minä voisin olla ystäväsi! Haluaisin MIELELLÄNI tutustua sinunkaltaiseen ihmiseen... Olet niin romanttisen oloinen :)
Toivon todella, ettet vain hakisi mitään seksiseuraa täältä ja käyttäisi noita kertomuksia peitetarinana. Tuo loppu sai minut vain epäilemään... Anteeksi skeptisyyteni, netissä on vain kaikennäköistä porukkaa.
Toisaalta minulla on sellainen tunne, että olisitkin oikeasti juuri tuollainen =)
Mailaa minulle.
[email protected]
Haluaisin tutustua sinuun...Siitä mun viestin lopusta sai varmaan ihan väärän vaikutelman!
En siis todellakaan etsi seksiseuraa, vaan se loppu oli ihan huumorimielessä kirjoitettu! En siis viitannut sillä seksiin, vaan ainoastaan yksin nukkumiseen... Siis yritin kuvata sitä tunnetta mikä tulee siinä vaiheessa kun viettää koko päivän yksinään ja yrittää keksiä keinoa lähestyä ihmisiä, loppuillasta huomaa jumittaneensa taas koko päivän neljän seinän sisällä ja aamuyöstä painuu yksin nukkumaan, se tunne on se mitä yritin kuvailla vaikka näköjään kirjoitin sen ihan väärin!=/
Eikai siinä mitään kauheen outoa ole että ajattelee näin?
Luulisin että kaikille yksinäisille ihmisille se läheisyys ja seura on kaikkein tärkeintä muusta piittaamatta...?
Joo ja siis haen varsinaisesti ystäviä, mut tottakai sen elämänkumppanin löytyminenkin on haaveena (vaikken usko sitä koskaan löytäväni.)
Mut hei, kirjottelen jotain sun meiliin illemmalla!=D - .............
f_86 kirjoitti:
"Kaikkein eniten kaipaan sitä yhdessäoloa
ystävän kanssa, ihan vaan kotona, lenkillä,
vaikka huoltiksen kahvilassa aikaa tappamassa!"
Kerro mulle, VOITKO OLLA TOSISSASI? Siis ettet vain pelleilisi... Juuri kukaan muu ikäisemme ei ajattele tuolla tavalla, paitsi minä. Ja näköjään myös sinäkin.. (?) :)
"Nojoo, menee taas sekavaksi"
Ei mene. Ymmärrän tämän viestin oikeastaan jopa paremmin kuin edellisen. Nyt vasta todella tiedän, mitä tarkoitat.
"pitää kai mennä nukkumaan...
parisänkyyn jonka toinen puoli on tyhjillään, kuten aina.
Riittääpä ainakin peittoa... "
Kumman siis haluat, ystävän vai elämänkumppanin? Olet koko ajan puhunut ystävyydestä, joten tämä loppu hieman hämmentää. Minä voisin olla ystäväsi! Haluaisin MIELELLÄNI tutustua sinunkaltaiseen ihmiseen... Olet niin romanttisen oloinen :)
Toivon todella, ettet vain hakisi mitään seksiseuraa täältä ja käyttäisi noita kertomuksia peitetarinana. Tuo loppu sai minut vain epäilemään... Anteeksi skeptisyyteni, netissä on vain kaikennäköistä porukkaa.
Toisaalta minulla on sellainen tunne, että olisitkin oikeasti juuri tuollainen =)
Mailaa minulle.
[email protected]
Haluaisin tutustua sinuun...""Kaikkein eniten kaipaan sitä yhdessäoloa
ystävän kanssa, ihan vaan kotona, lenkillä,
vaikka huoltiksen kahvilassa aikaa tappamassa!"
Kerro mulle, VOITKO OLLA TOSISSASI? Siis ettet vain pelleilisi... Juuri kukaan muu ikäisemme ei ajattele tuolla tavalla, paitsi minä. Ja näköjään myös sinäkin.. (?) :)"
Täällä yksi lisää, joka ainakin osittain ajattelee noin... - f_86
............. kirjoitti:
""Kaikkein eniten kaipaan sitä yhdessäoloa
ystävän kanssa, ihan vaan kotona, lenkillä,
vaikka huoltiksen kahvilassa aikaa tappamassa!"
Kerro mulle, VOITKO OLLA TOSISSASI? Siis ettet vain pelleilisi... Juuri kukaan muu ikäisemme ei ajattele tuolla tavalla, paitsi minä. Ja näköjään myös sinäkin.. (?) :)"
Täällä yksi lisää, joka ainakin osittain ajattelee noin..."ainakin osittain"-ajattelutapa tuon suhteen on oikeastaan aika monella! Kyllähän jokainen JOSKUS viihtyy rauhallisessakin tunnelmassa, eikä olekaan ryyppäämässä muiden mukana.
Ihan sama... ajatus ei kulje tähän aikaann
- blood_sugar
Mul on just sama ongelma.Mua kiusataan haukutaan ja kaikkee muut sellast.En saa kavereita ku hirveen monet on niin epäluulosia mua kohtaan.
Siis monet on sanonu mua kivaks ja ihanaks kamuks.
Mut ei mul oo yhtään kaveria.Siis ei yhtään.
Kaikki katoo mun ympärilt.Mul ei oo koulus kavereit eikä missään muualkaa.Kaikki haukkuu mua mun lapsellisen naaman suhteen.Ompas hyvä syy siinäkin.Kysymys:Miks useimmat nuoret on niin kauheen epäluulosia???!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h352875Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062681Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv322403Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.491914- 271559
Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141513- 321473
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1021203- 1771183
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.711025