katkeroitunut inttileski

pups

olen katkera inttileski :( tiedän,että puolustusvoimissa säästetään ja lomia on usein verratuna muinaisvuosiin.Kuitenkin tuttavan miesystävä kiinni joka 5. vkon.loppu ja yölomia ollut tällä viikolla 2 kpl. ja yksi iltaloma!!oma poikaystävä nyt veksissä eikä varmaan pääse lomille ja ei tulla sitten näkemään kolmeen viikkoon :( itsekkin kipeänä ja ikävä avomiestä!j kausi ohi ja ei enää muuta kun munkin syömistä 6kk...eikö se voisi tulla jo kotiin?ennen niin halveksimani sivarinkin näen nykyään "paremmassa" valossa.Tuo poikaystävän loppuaika tuntuu vaan niin turhalta.Tyhmää valittaa,kun itse en intissö ole,mutta kyllä täällä kotirintamallakin on vaikeaa.Jos jollain mielipiteitä ym. niin olisin kiitollinen

26

7526

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tunteen

      Poikaystäväni pakotettiin aukkiin, tänään lähti Haminaan rukkiin. Kun tuosta aukista kuulin tuntui ihan käsittämättömältä että hän heinäkuussa vasta pääsee pois, nyt siihen osaa jo suhtautua ok mutta ikävä on kova :( Lomille päsee noin joka toinen viikonloppu mikä on kai ihan jees. Ärsyttävää vaan kun tuttavia on toisessa paikassa ja heillä on niin paljon helpompaa. Harmittaa poikaystävänkin puolesta, kun ei siellä oikein viihdy.

      • sweetpearl

        Noh poikaystävä myös lähti RUKiin mistä oeln vain onnellinen. Jos siellä nyt kerran sen vuoden joutuu olemaan niin eikö siitä ole hyvä ottaa kaikki irti..Vuosi on kuitenkin niin pirun lyhyt aika. Me olemme seurustelleet reilun 5v, joten saattaapi olla että tämä on meille helpompaa..mutta en mä silti aina ymmärrä sitä valitusta, koska meillä täällä kotijoukoissa on kuitenkin helpompaa..


      • tkm92

        Ei ketään pakoteta aliupseerikouluun. Tiedän sen omalta kohdaltani.
        Olin armeija-aikoihin erittäin hyväkuntoinen urheilija, ylioppilas, menestyin kaikissa fyysisissä ja psyykkisissä testeissä, ammunnassa jne.
        Minua ehdotettiin ryhmämme ykkösenä aliupseerikouluun, mutta sanoin, ettei kiinnosta.
        Silloin säästin vain 1,5 kuukauttaa palvelusaikaa, mutta kun se oli kesä-heinäkuu, niin ei paljon kiinnostanut pitkittää armeijaa.

        Ei kenestäkään tehdä aliupseeria tai upseeria, jos ei itseä kiinnosta. Minkälainen sotajohtaja on henkilö, joka ei halua johtaa??

        Näitä mut pakotettiin juttuja kertovat ne, jotka eivät kehtaa myöntää, että viihtyvät armeijassa tai että kokevat alikessun jämät jotenkin kiinnostaviksi.


      • Res. vänr.
        tkm92 kirjoitti:

        Ei ketään pakoteta aliupseerikouluun. Tiedän sen omalta kohdaltani.
        Olin armeija-aikoihin erittäin hyväkuntoinen urheilija, ylioppilas, menestyin kaikissa fyysisissä ja psyykkisissä testeissä, ammunnassa jne.
        Minua ehdotettiin ryhmämme ykkösenä aliupseerikouluun, mutta sanoin, ettei kiinnosta.
        Silloin säästin vain 1,5 kuukauttaa palvelusaikaa, mutta kun se oli kesä-heinäkuu, niin ei paljon kiinnostanut pitkittää armeijaa.

        Ei kenestäkään tehdä aliupseeria tai upseeria, jos ei itseä kiinnosta. Minkälainen sotajohtaja on henkilö, joka ei halua johtaa??

        Näitä mut pakotettiin juttuja kertovat ne, jotka eivät kehtaa myöntää, että viihtyvät armeijassa tai että kokevat alikessun jämät jotenkin kiinnostaviksi.

        Siis, jos komennetaan auk:lee, niin sitten komennetaan ja sinne on mentävä, tai lähdettävä sivariin. Ei siinä omat mielipiteet vaikuta kuin 1 pisteen verran siinä sopivuuspisteytyksessä. Joukko-osastoilla on ylhäältä määrätty joukkojentuotantovelvoite ja sen ne täyttävät, siinä on kysymyksessä isänmaan etu, ei yksilön. Ei siinä mietiskellä, että minkälainenkohan ryhmänjohtaja tuosta tulee, jos se komennetaan auk:lle vastoin omaa halua, ei todellakaan, siitä tulee tyydyttävä ryhmänjohtaja sitten kyllä, siitä pitää kuri ja järjestys huolen. Meinaan, helpommalla pääsee kun mukautuu ja suorittaa kunnolla saamansa tehtävän, kuin että perseilee ja niskottelee sen tähden että määrättiin auk:lle vastoin suurta halua. Kyllä se on nähty, että jos yksittäinen varusmies haluaa kokeilla lyödä päätä seinään, niin kumpi antaa ensin periksi, varusmiehen pää vai valtion "seinä". Mutta siis näin vain jos haluaa että on sitten sen intin käynyt, toisena vaihtoehtona auk:lle komentamisen jälkeen (vastoin tahtoa) on lähteä jatkamaan palvelusta sivarissa tai sitten menee vankilaan. Piste.


      • jtr 118

        ei sinne haminaa noin vain mennä.Sinne valitaan kaikin puolin paras aines.Siviilitasolla ei merkitystä mikäli p-arvo ei ole vähintään 5!


      • Jjjasmin

        Kamalinta on varmaan tietämättömyys, kun ei tiedä kuinka kauan joutuu olemaan.. Poikaystäväni lähti tänään, hirveä itku kokoajan päällä.


      • Rer. Kers.
        tkm92 kirjoitti:

        Ei ketään pakoteta aliupseerikouluun. Tiedän sen omalta kohdaltani.
        Olin armeija-aikoihin erittäin hyväkuntoinen urheilija, ylioppilas, menestyin kaikissa fyysisissä ja psyykkisissä testeissä, ammunnassa jne.
        Minua ehdotettiin ryhmämme ykkösenä aliupseerikouluun, mutta sanoin, ettei kiinnosta.
        Silloin säästin vain 1,5 kuukauttaa palvelusaikaa, mutta kun se oli kesä-heinäkuu, niin ei paljon kiinnostanut pitkittää armeijaa.

        Ei kenestäkään tehdä aliupseeria tai upseeria, jos ei itseä kiinnosta. Minkälainen sotajohtaja on henkilö, joka ei halua johtaa??

        Näitä mut pakotettiin juttuja kertovat ne, jotka eivät kehtaa myöntää, että viihtyvät armeijassa tai että kokevat alikessun jämät jotenkin kiinnostaviksi.

        Kyllä muuten tehdään jos ei muuten paikat täyty. Se on täysin kiinnis siitä paljon palveluserästä porukka on kiinnostunut noista jatkokoulutksista. Minun erästäni kolmannes jouduttiin määräämään noihin kouluihin kun muuten ei löytynyt intoa. Seuraasta erästä taas ei kaikki halukkaat päässeet.

        T: Reservin kersantti


    • orjuus pois

      Tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. Yhteiskunta jatkaa edelleen miesten vapauden riistoa, perustuen täysin epäoikeudenmukaiseen ja tasa-arvottomaan lakiin.

      Itse alokaskauden käyneenä minut määrättiin AUK:iin ja olisin ehdottomasti halunnut päästä puolella vuodella.

      Murruin täysin henkisesti enkä jaksanut sitä turhuutta, koska hommassa ei ole mitään järkeä eikä hyötyä. Jotkut vielä kehtavat väittää että intistä pääsee puolella vuodella jos haluaa se ei todellakaan pidä paikkaansa.

      Joten niin kävi että vaihdoin sivariin enkä ole itsestäni mitenkään ylpeä. On jotenkin outua että täällä ollaan säädetty laki "kansalaisvelvollisuudesta", mikä ei edes koske kaikkia kansalaisia.

      Olen niin pettynyt tällasiin lakeihin joilla voidaan luokitella ihmisiä eri ryhmiin ja velvoittaa heitä tekemään erilaisia palveluja yhteiskunnalle. Se aiheuttaa pelkkää surua ja tuskaa ihmisille. Tasa-arvottomuutta ja syrjintää jos armeijaa ei pysty suorittamaan.

      T: varusmies, sivari ja melkeen totaali

      • pups

        kiva tietää,että muuallakin samoja tuntemuksia :) nimimerkillä orjuus pois oletko ikinä katunut päätöstäsi?
        itsekkin alkaa se ennen niin suuri kunnioitus inttiä kohtaan vaan rapistumaan :( sain tossa kans kuulla,että ei se poikaystävä sieltä lomille pääse ja ei sitten nähdä pitkään aikaan.Ei siinä muuten mitään,mutta oli veksissä saanut tartuntana keuhkokuumeen.Että sillä tavalla.


      • orjuus pois
        pups kirjoitti:

        kiva tietää,että muuallakin samoja tuntemuksia :) nimimerkillä orjuus pois oletko ikinä katunut päätöstäsi?
        itsekkin alkaa se ennen niin suuri kunnioitus inttiä kohtaan vaan rapistumaan :( sain tossa kans kuulla,että ei se poikaystävä sieltä lomille pääse ja ei sitten nähdä pitkään aikaan.Ei siinä muuten mitään,mutta oli veksissä saanut tartuntana keuhkokuumeen.Että sillä tavalla.

        Voin sanoa, että olen katunut sivarivalintaani enemmän kuin mitään muuta päätöstä elämässäni. Ei siksi, että olisin halunnut käydä armeijan vaan siksi kuinka paljon ongelmia siitä valinnasta seuraa tässä maassa.

        Ainut mitä en voi millään hyväksyä että mies pakotetaan väkisin ilman mitään hänen tahtoaan tekemään jotain sellaista mitä hän ei missään nimessä halua tehdä. Itsekin varmaan huomaat, että jopa sinäkin kärsit asevelvollisuuslaistamme vaikka oletkin nainen. Niinpä olenkin jyrkästi asevelvollisuuttamme vastaan ja toivon muunlaisia puolustusratkaisuja, jotka perustuvat jokaisen ihmisen tasa-arvoon.

        Sitten jos pää ei kestä armeijaa tai on muita syitä, on pakko valita sivari. Joten joutuu ottamaan elämän kamalimman rangaistuksen vastaan mitä koskaan voi saada. Joten leima on otsassa joka paikassa ja aina, sitä ei vaan voi pyyhkiä mielestä ja unohtaa.

        Voin kertoa, että ratkaisuni on ajanut itseni todella pahaan masennukseen ja toimintakyvyttömyyteen sekä itsemurha yritykseen.

        Jos nyt saisin valita uudelleen olisin vaikka 2 vuotta armeijassa jos sillä saisin elämäni ja mielenterveyteni takaisin.

        Joten en voi suositella poikaystävällesi sivari valintaa, ellei hän ole henkisesti erittäin vahva persoona ja pysty kestämään kaikki seuraamukset mitä hän joutuu elämässään kokemaan.

        Itse olen ollut henkisesti joskus vahva mutta mitä kauempi aika nyt on kulunut sivarivalinnastani olen murtunut henkisesti aivan loppuun. Yhteiskunnassa ja ihmisten seurassa on valtava paine jatkuvasti päällä ja hirveän syyllinen olo, siitä etten jaksanutkaan armeijaa loppuun.

        On erittäin vaikea nousta tästä enää takaisin normaaliin elämään ja joka päivä pyörii kuolema mielessä. Sitäpaitsi minusta on tullut väkivaltaisempi, en kestä pienintäkään kritiikkiä jos joku loukkaa sivareita tai haukkuu armeijan käymättömiä miehiä.

        Ehkä olen silti vain pieni vähemmistö kelle on käynyt näin, yleensä jos mies menee sivariin hän jaksaa kantaa oman statuksensa hautaan saakka.

        Toivottavasti vastaukseni miellytti sinua.


      • tkm92

        Sinulla oli armeijassa uskomattoman idiootteja kouluttajia tai sitten et osaa ilmaista itseäsi.

        Ei kai kukaan halua väkisin kouluttaa johtajaa, joka ei halua hommaansa? Tällaisesta miehestä on sodassa kovin vähän hyötyä.


      • Ei se haluuminen ole niin t...
        tkm92 kirjoitti:

        Sinulla oli armeijassa uskomattoman idiootteja kouluttajia tai sitten et osaa ilmaista itseäsi.

        Ei kai kukaan halua väkisin kouluttaa johtajaa, joka ei halua hommaansa? Tällaisesta miehestä on sodassa kovin vähän hyötyä.

        Siis, jos komennetaan auk:lee, niin sitten komennetaan ja sinne on mentävä, tai lähdettävä sivariin. Ei siinä omat mielipiteet vaikuta kuin 1 pisteen verran siinä sopivuuspisteytyksessä. Joukko-osastoilla on ylhäältä määrätty joukkojentuotantovelvoite ja sen ne täyttävät, siinä on kysymyksessä isänmaan etu, ei yksilön. Ei siinä mietiskellä, että minkälainenkohan ryhmänjohtaja tuosta tulee, jos se komennetaan auk:lle vastoin omaa halua, ei todellakaan, siitä tulee tyydyttävä ryhmänjohtaja sitten kyllä, siitä pitää kuri ja järjestys huolen. Meinaan, helpommalla pääsee kun mukautuu ja suorittaa kunnolla saamansa tehtävän, kuin että perseilee ja niskottelee sen tähden että määrättiin auk:lle vastoin suurta halua. Kyllä se on nähty, että jos yksittäinen varusmies haluaa kokeilla lyödä päätä seinään, niin kumpi antaa ensin periksi, varusmiehen pää vai valtion "seinä". Mutta siis näin vain jos haluaa että on sitten sen intin käynyt, toisena vaihtoehtona auk:lle komentamisen jälkeen (vastoin tahtoa) on lähteä jatkamaan palvelusta sivarissa tai sitten menee vankilaan. Piste. Mieti vielä: kuka "haluaa" olla sodan aikana sotilas, kyllä siinä on muitakin vaikuttimia kuin pelkät haluamiset ja omat mukavuuden halut.


      • mies90_
        orjuus pois kirjoitti:

        Voin sanoa, että olen katunut sivarivalintaani enemmän kuin mitään muuta päätöstä elämässäni. Ei siksi, että olisin halunnut käydä armeijan vaan siksi kuinka paljon ongelmia siitä valinnasta seuraa tässä maassa.

        Ainut mitä en voi millään hyväksyä että mies pakotetaan väkisin ilman mitään hänen tahtoaan tekemään jotain sellaista mitä hän ei missään nimessä halua tehdä. Itsekin varmaan huomaat, että jopa sinäkin kärsit asevelvollisuuslaistamme vaikka oletkin nainen. Niinpä olenkin jyrkästi asevelvollisuuttamme vastaan ja toivon muunlaisia puolustusratkaisuja, jotka perustuvat jokaisen ihmisen tasa-arvoon.

        Sitten jos pää ei kestä armeijaa tai on muita syitä, on pakko valita sivari. Joten joutuu ottamaan elämän kamalimman rangaistuksen vastaan mitä koskaan voi saada. Joten leima on otsassa joka paikassa ja aina, sitä ei vaan voi pyyhkiä mielestä ja unohtaa.

        Voin kertoa, että ratkaisuni on ajanut itseni todella pahaan masennukseen ja toimintakyvyttömyyteen sekä itsemurha yritykseen.

        Jos nyt saisin valita uudelleen olisin vaikka 2 vuotta armeijassa jos sillä saisin elämäni ja mielenterveyteni takaisin.

        Joten en voi suositella poikaystävällesi sivari valintaa, ellei hän ole henkisesti erittäin vahva persoona ja pysty kestämään kaikki seuraamukset mitä hän joutuu elämässään kokemaan.

        Itse olen ollut henkisesti joskus vahva mutta mitä kauempi aika nyt on kulunut sivarivalinnastani olen murtunut henkisesti aivan loppuun. Yhteiskunnassa ja ihmisten seurassa on valtava paine jatkuvasti päällä ja hirveän syyllinen olo, siitä etten jaksanutkaan armeijaa loppuun.

        On erittäin vaikea nousta tästä enää takaisin normaaliin elämään ja joka päivä pyörii kuolema mielessä. Sitäpaitsi minusta on tullut väkivaltaisempi, en kestä pienintäkään kritiikkiä jos joku loukkaa sivareita tai haukkuu armeijan käymättömiä miehiä.

        Ehkä olen silti vain pieni vähemmistö kelle on käynyt näin, yleensä jos mies menee sivariin hän jaksaa kantaa oman statuksensa hautaan saakka.

        Toivottavasti vastaukseni miellytti sinua.

        "Niinpä olenkin jyrkästi asevelvollisuuttamme vastaan ja toivon muunlaisia puolustusratkaisuja, jotka perustuvat jokaisen ihmisen tasa-arvoon. "

        ...Ehdottomasti samaa mieltä

        "Yhteiskunnassa ja ihmisten seurassa on valtava paine jatkuvasti päällä ja hirveän syyllinen olo, siitä etten jaksanutkaan armeijaa loppuun. "

        ...siitä näkee miten pahasti paikkaa hiljaa vihataan, niin monien on vaikea kestää ihmisiä jotka ei ole käynyt inttiä. Monet jotka ovat käyneet intin ovat epävarmoja ja eivät halua kuulla siitä, miten jokin muu vaihtoehto on parempi tai edes mitään siihen viittaavaa.

        Neuvon, vaihda maata, on niitä ihmisiä muuallakin.


    • mielipide.

      Spede Pasanen sanoi että varusmiespalvelus täytyisi suorittaa sitten kun mies täyttää 50 vuotta. Silloin mies on mielellään kotoa pois pitemmänkin aikaa.

    • Hookoo

      Poikaystävä lähti inttiin maanantaina ja tuntuu että maailma kaatuisi päälleni. En pysty yöllä nukkumaan, pyörin vain isossa sängyssämme, päivisin itkeskelen vähän väliä ja illalla ennen nukkumaan menoa itken pitkän aikaa aivan hysteerisesti. Aamulla ei jaksa nousta sängystä ylös kun väsyttää niin paljon nukkumattoman yön takia ja aamunkin aloitan itkemällä, meinasin jo lopettaa koulunkin missä ei olisi järkeä kun ammattikoulun kolmannen vuoden kevät jo. Kolmas päivä menossa ja se tuntuu jo ikuisuudelta, vielä kolme viikkoa edessä. En tiedä miten selviän tästä ajasta. Ehdotuksia unettomuuden ja ahdistuksen hävittämiseen?

      • tunteitten vallassa

        Täälläkin maailma meinaa kaatua päälle..
        Avomieheni haki lykkäystä armeijasta 5 vuotta, aluksi sairauden ja myöhemmin työsuhteen takia. Alkuvuodesta sain kuitenkin tietää hänen menevän nyt kesällä B-miehenä sisään ja tänään hän sitten lähti aamupäivällä liikenteeseen.
        Suhtauduin ensin erittäin myönteisesti asiaan ja ajattelin että voisi olla hauskaakin vaihtelua asua "yksin" välillä. Tämä suhtautuminen säilyi eiliseen iltaan asti, kunnes tunteet sai yhtäkkiä vallan itsestäni. Itkin yön läpi ja aamulla ollessani valmis menemään "pirteänä" töihin menin hyvästelemään avomiestäni ja purskahdin jälleen itkuun. Itku ei ole loppunut tuon jälkeen ja minun olikin sitten pakko ottaa päivä vapaaksi töistä.
        Olen muutenkin erittäin tunteellinen ihminen, mutta en kyllä odottanut meneväni näin sekaisin pelkän intin takia. Kyllähän minä itsekin ymmärrän ettei avomieheni minnekään häviä, vaan voin nähdä hänet aina parin viikon välein ja pystyn olemaan yhteydessä muutenkin häneen. Mutta silti olo on todella outo ja surullinen ja talokin tuntuu niin tyhjältä.
        Toiv. tämä loppuu aikanaan? Huomenna kuitenkin tavoitteena päästä töihin asti ja saada muutakin tekemistä kuin pelkkä toisen ajattelu. Kaippa tämäkin erossaolo loppujen lopuksi vahvistaa suhdetta.. =)


      • Minnapinna
        tunteitten vallassa kirjoitti:

        Täälläkin maailma meinaa kaatua päälle..
        Avomieheni haki lykkäystä armeijasta 5 vuotta, aluksi sairauden ja myöhemmin työsuhteen takia. Alkuvuodesta sain kuitenkin tietää hänen menevän nyt kesällä B-miehenä sisään ja tänään hän sitten lähti aamupäivällä liikenteeseen.
        Suhtauduin ensin erittäin myönteisesti asiaan ja ajattelin että voisi olla hauskaakin vaihtelua asua "yksin" välillä. Tämä suhtautuminen säilyi eiliseen iltaan asti, kunnes tunteet sai yhtäkkiä vallan itsestäni. Itkin yön läpi ja aamulla ollessani valmis menemään "pirteänä" töihin menin hyvästelemään avomiestäni ja purskahdin jälleen itkuun. Itku ei ole loppunut tuon jälkeen ja minun olikin sitten pakko ottaa päivä vapaaksi töistä.
        Olen muutenkin erittäin tunteellinen ihminen, mutta en kyllä odottanut meneväni näin sekaisin pelkän intin takia. Kyllähän minä itsekin ymmärrän ettei avomieheni minnekään häviä, vaan voin nähdä hänet aina parin viikon välein ja pystyn olemaan yhteydessä muutenkin häneen. Mutta silti olo on todella outo ja surullinen ja talokin tuntuu niin tyhjältä.
        Toiv. tämä loppuu aikanaan? Huomenna kuitenkin tavoitteena päästä töihin asti ja saada muutakin tekemistä kuin pelkkä toisen ajattelu. Kaippa tämäkin erossaolo loppujen lopuksi vahvistaa suhdetta.. =)

        Mun avomies läks inttiin kanssa eilen ja on ollu tunteet aika pinnassa sen jälkeen.. Ollaan seurusteltu 6,5v, joista viimoset 3v asuttu saman katon alla, mutta silti tuntuu tosi yksinäiseltä ja surulliselta. Kännykkä kädessä koko ajan, mut ei niillä taida olla aikaa sieltä soitella.. Eilen puhuttiin puol minuuttia kun nillä oli 15min "vapaata" jonka aikana piti käydä suihkussa, pestä hampaat ja mennä nukkumaan.. Hienoa. Olis vaan kiva tietää, koska se pääsee vapaille, että vois alkaa järjestellä omia työvuoroja. Mun pahaa mieltä yleensä helpottaa liikkuminen, eilenki tuli parempi olo, kun kävin juoksemassa veren maku suussa semmosen lenkin, että uni tuli illalla heti. Koittakaahan te kanssasisaret jaksaa, ja toivotaan, että tämä tästä vielä helpottuu!! :)


      • junior
        Minnapinna kirjoitti:

        Mun avomies läks inttiin kanssa eilen ja on ollu tunteet aika pinnassa sen jälkeen.. Ollaan seurusteltu 6,5v, joista viimoset 3v asuttu saman katon alla, mutta silti tuntuu tosi yksinäiseltä ja surulliselta. Kännykkä kädessä koko ajan, mut ei niillä taida olla aikaa sieltä soitella.. Eilen puhuttiin puol minuuttia kun nillä oli 15min "vapaata" jonka aikana piti käydä suihkussa, pestä hampaat ja mennä nukkumaan.. Hienoa. Olis vaan kiva tietää, koska se pääsee vapaille, että vois alkaa järjestellä omia työvuoroja. Mun pahaa mieltä yleensä helpottaa liikkuminen, eilenki tuli parempi olo, kun kävin juoksemassa veren maku suussa semmosen lenkin, että uni tuli illalla heti. Koittakaahan te kanssasisaret jaksaa, ja toivotaan, että tämä tästä vielä helpottuu!! :)

        Se on vain intti, ei sota.. sodassa kuollaan, mutta intistä tullaan lomille. Hyvää harjoitusta, jos sota tulee ja se mies ei välttämättä ikinä palaa!


    • Hookoo

      Siis armeijasta.
      Poikaystäväni lähti inttiin maanantaina, nyt on keskiviikko ja se tuntuu jo pieneltä ikuisuudelta olla erossa "avomiehestäni". Tuntuu jatkuvasti pahalta: ruoka ei maistu, en pysty nukkumaan, saan pieniä tai suurempia itkukohtauksia pitkin päivää, isoin tulee kun menen isoon sänkyymme ja taas ymmärrän ettei toinen ole siinä vähään aikaan. Aamunkin aloitan itkemällä kun nousen ja lähden työssäoppimis paikalleni tuntuu etten jaksa käsitellä tätä maailmaa ja että jäisin mielummin vain kotiin. Eilen olin jo sillä mielellä että lopettaisin koulun missä ei olisi ollut järkeä kun ammattikoulun viimeisen vuoden kevät menossa. Haluaisin nyt siis tietää että olenko mahdollisesti masentunut? Ja olisiko jollain ehdotuksia jolla pääsee unettomuudesta ja ahdistuksesta joka valtaa koko päiväni?

      • Hiu_tale

        Tiedän tunteen paremmin kun luuletkaan!! minunkin poikaystäväni lähti armeijaan samaan aikaan kuin sinunkin.. minäkin itken ja odotan sen soittoa kännykkä kädessä.. Nyt ei tunnu enää yhtä maailmanlopulta, kun on menny jo viikko ja kaks päivää... En ole saanu kuukauteen nukuttua paljon yhtään,koska minun veli kuoli alle kuukausi sitten.............
        ei asioita helpota YHTÄÄN kun oma rakas on poissa luotani... Enkä saa olla turvallisessa kainalossa.
        Minä itse raahaan poikaystäväni paitaa mukanani joka paikkaan melkein ja pidän sitä päälläni... se helpottaa hieman..
        Mutta painajaiset ym. vainoavat minua, niin senkin takia ei yöllä saa nukuttua..
        Minä uskon, että kyllä se varmasti tuo sinun olosi helpottuu, ikävään kuulemma tottuu..
        Mutta nyt tuntuu kamalalta, kun me ei olla oltu erossa toisistamme ikinä näin kauan!

        Tsemppiä sinulle ja jaksamista... Kyllä me selvitään ;) Älä masennu, vaan ajattele sitä kuinka ihana on sitten nähdä taas se oma ihana kulta!! :) Sillä tavalla jaksaa jotenkin päivät..
        Minä itse käyn psykologilla, en säännöllisesti, veljen kuoleman takia.. en osaa käsitellä asiaa.. Siinä sivussa oo saanut purkaa ikävää ja tuntemuksia. Kannattaa puhua jollekkin!
        Tsemppiä!


      • huhhuh mikä maailma.
        Hiu_tale kirjoitti:

        Tiedän tunteen paremmin kun luuletkaan!! minunkin poikaystäväni lähti armeijaan samaan aikaan kuin sinunkin.. minäkin itken ja odotan sen soittoa kännykkä kädessä.. Nyt ei tunnu enää yhtä maailmanlopulta, kun on menny jo viikko ja kaks päivää... En ole saanu kuukauteen nukuttua paljon yhtään,koska minun veli kuoli alle kuukausi sitten.............
        ei asioita helpota YHTÄÄN kun oma rakas on poissa luotani... Enkä saa olla turvallisessa kainalossa.
        Minä itse raahaan poikaystäväni paitaa mukanani joka paikkaan melkein ja pidän sitä päälläni... se helpottaa hieman..
        Mutta painajaiset ym. vainoavat minua, niin senkin takia ei yöllä saa nukuttua..
        Minä uskon, että kyllä se varmasti tuo sinun olosi helpottuu, ikävään kuulemma tottuu..
        Mutta nyt tuntuu kamalalta, kun me ei olla oltu erossa toisistamme ikinä näin kauan!

        Tsemppiä sinulle ja jaksamista... Kyllä me selvitään ;) Älä masennu, vaan ajattele sitä kuinka ihana on sitten nähdä taas se oma ihana kulta!! :) Sillä tavalla jaksaa jotenkin päivät..
        Minä itse käyn psykologilla, en säännöllisesti, veljen kuoleman takia.. en osaa käsitellä asiaa.. Siinä sivussa oo saanut purkaa ikävää ja tuntemuksia. Kannattaa puhua jollekkin!
        Tsemppiä!

        Nämä teidän ahdistukset on aika huvittavaa luettavaa.. "itken hysteerisesti, en saa nukuttua" mitä vit? Hei se on joku 5-10 päivää minkä ootte niistä ollu erossa kerrallaan. nyt se rehellisyys. Kamalia vinkuvia eukkoja koko suomi täynnä. Kasvattakaa nahka itellenne. Entäs vedättekö ittenne hirteen ku mies jättää? en yhtään ihmettelisi..


      • millye
        huhhuh mikä maailma. kirjoitti:

        Nämä teidän ahdistukset on aika huvittavaa luettavaa.. "itken hysteerisesti, en saa nukuttua" mitä vit? Hei se on joku 5-10 päivää minkä ootte niistä ollu erossa kerrallaan. nyt se rehellisyys. Kamalia vinkuvia eukkoja koko suomi täynnä. Kasvattakaa nahka itellenne. Entäs vedättekö ittenne hirteen ku mies jättää? en yhtään ihmettelisi..

        Katsos, kun osa meistä naisista rakastuu, se antaa kokosydämensä miehelle. Kun mies sitten lähtee, vie se naiselta sydämen mukanaan. On kamalaa olla hyvissä väleissä ja erossa toisesta. Sitä kaipaa toista viereensä väkisin. On se erilaista tietysti erota ihan kokonaan, koska silloin eroamiseen liittyy yleensä pettymystä, vihaa, kiukkua yms. Nyt me olemme vain yksin täällä kotona laskemassa TJ-päiviä ja jopa tuntejakin..Meille se viisi päivää on ikuisuus. Me odotamme


      • inttileski 1
        huhhuh mikä maailma. kirjoitti:

        Nämä teidän ahdistukset on aika huvittavaa luettavaa.. "itken hysteerisesti, en saa nukuttua" mitä vit? Hei se on joku 5-10 päivää minkä ootte niistä ollu erossa kerrallaan. nyt se rehellisyys. Kamalia vinkuvia eukkoja koko suomi täynnä. Kasvattakaa nahka itellenne. Entäs vedättekö ittenne hirteen ku mies jättää? en yhtään ihmettelisi..

        Huoh.. Itse olen myös hyvin rakastunut ja poikaystäväni lähti armeijaan vastikää, mutta ei se 5-10 päivää ole paha. EI siinä ajassa itketä.. turvassahan ja hyvässä hoivissi pojat siellä ovat !!! luoja mitä vuodatusta!! VALOJA PÄÄLLE !!


    • JYYYYST

      Onko teillä omaa elämää, kun noin paljon valitatte? Eivät he mene toiselle puolelle maapallolle (vielä) ja tulevat lomille melkein joka viikonloppu.

    • Juuppeli
    • Örinäää

      4kk:n jälkeen 2/3 ns.intti leskistä jakaa toosaa ( tai pebaa jos on hinuri ) pupin weskissä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2005
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1706
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1345
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1164
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1161
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1020
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      940
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      926
    Aihe