Minä olen yrittänyt unohtaa
kaiken mitä välillämme oli,
vaan minä en pysty,
minulla on ainainen ikävä,
olet mielessäni aina kun ehdin
rauhoittumaan,
miksiköhän...
kaiken mitä välillämme oli,
vaan minä en pysty,
minulla on ainainen ikävä,
olet mielessäni aina kun ehdin
rauhoittumaan,
miksiköhän...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa täälläkin mietin
Miksi ikävä ei lopu
vaan jatkuu, jatkuu
Pelkkinä kysymymyksinä???
Kun pysähdymme,
löydämme toisemme.
Näemme toisemme
sielumme silmin,
olemuksena, eleinä,
sanoina, katseina, kosketuksena,
kuiskauksena, äänenä, hengityksenä....
kun pysähdymme,
on toinen puoli meistä jossakin,
jolloin ikävä muistuttaa,
eikä se hevillä anna unohtaa.
Ainainen ikävä,
kun pysähdymme
kuuntelemaan
itseämme.
Ketä me ikävöimme?
Jonkun kuva on silmissämme?
Jotain meidän on täytynyt nähdä.
Jos olisimme sokeita,
kuuromykkiä....mitä ikävöisimme?
Ikävöisimmekö syliä, käden kosketusta,
tuoksuja, makuja....vai ikävöisimmekö mitään?
Jos ikävöisimme,
eikä kukaan vastaisi ikäväämme,
olisimme kuin sikiöt kippurassa,
suljetuin vartaloin koko maailmalta.
Turvassako sitten?
Lukossa kaikelta.
Rakkautta saanut ihminen on auki,
kädet avoimena maailmalle,
tulkaa syliini,
minä halaan,
hän huutaa
vaikkei minua näkyisikään.
Käteni tässä.
Ikävä,
niin tuo sana
merkitsee paljon
Se raastaa, huutaa
eikä hellitä
vaikka aika kuluu
Todella
kun pysähtyy
mieleen palaa tunteet,
jotka hetken kanssas sain
niitä elämättömiä, kokemattomia
hetkiä kaipaan ain,
miksi, vain haaveissain
Käteni ojennan,
kättäsi hellästi puristan
jos vain niin haluat
Kaunis oli runosi jälleen :)
Sinun kättäsi puristan.
Pieni ele,
ja ihan kuin olisit tässä... :)
Lämmin käsi kädessäin
tässä hetkessä näin...
Olit lähelläin... :)