Haluaisin kysyä, miten menetellään tilanteessa, jossa ison perheen äiti lahjoitti perimänsä mummonmökin yhdelle lapsistaan? Nimellisesti se oli kauppa, mutta hinta oli olematon.
Onko muilla sisaruksilla oikeus vaatia lakiosaansa tähän perintönsä osaan? Entä kotitalo? Ovatko nuo kaksi erillistä asiaa, vai käsitelläänkö ne erikseen? Entä, jos ennakkoperinnön saajalla (vaatineella...) on halu osallistua kotitalonkin jakoon?
Millaiset ovat perikunnan oikeudet tällaisessa tapauksessa?
Onko muilla sisaruksilla oikeus vaatia lakiosaansa tähän perintönsä osaan? Entä kotitalo? Ovatko nuo kaksi erillistä asiaa, vai käsitelläänkö ne erikseen? Entä, jos ennakkoperinnön saajalla (vaatineella...) on halu osallistua kotitalonkin jakoon?
Millaiset ovat perikunnan oikeudet tällaisessa tapauksessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siltä osin kuin kauppahinta alittaa kaupan kohteen käyvän arvon kysymyksessä on lahja. (Jos kauppahinta on alle 3/4 osaa käyvästä hinnasta, erotuksesta määrätään saajalle lahjavero.)
Äiti saa eläessään lahjoittaa omaisuuttaan lapsilleen muiden lasten voimatta puuttua asiaan.
Äidin kuoltua toimitettavassa perinnönjaossa rintaperilliselle annettu lahja, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun, katsotaan ennakkoperinnöksi.
"PK 6 LUKU
Ennakkoperinnöstä
1 §
Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun."
Kun luovutus on tehty kaupan muodossa, kauppaehtoihin tuskin sisältyy mainintaa ennakkoperinnöstä. Luovutukselle annettu muoto (= kauppa, ei lahja) saattaa kuitenkin antaa aihetta päätelmään, että luovutusta ei ole osaksikaan tarkoitettu saajan ennakkoperinnöksi.
Jos luovutus siihen sisältyvän lahjan osalta tulkitaan ennakkoperinnöksi, tämä ennakkoperintö lisätään laskennallisesti perittävältä kuollessa jäävään varallisuuteen. Lahjan arvona otetaan tällöin huomioon sen antoajankohdan mukainen arvo. Tämä laskennallinen (kokonais)varallisuus sitten jakaantuu perittävän oikeudenomistajille lain tai testamentin mukaan. Jaossa lahja sisältyy sen saajan osuuteen (eli vähennetään hänen perinnöstään); jos hänen perintöosansa on lahjan arvoa suurempi, hän saa perintöä lisäksi muusta omaisuudesta (kotitalosta).
Mahdollisesti kysymykseen tulevan lakiosan täydennyksen (ks. PK 7:8-10) osalta jätän kommentoinnin muille.
Kannataisi menetellä niin, että jos mummonmökin huomioon ottamisesta uhkaa tulla riita, niin sovitte etukäteen kaikki perijät, että annatte perinnönjaon jonkun ammattilaisen tehtäväksi. Tuo ammattilainen sitten toteaa, että mökki tulkitaan ennakkoperinnöksi, josta vähennetään olematon maksettu kauppahinta. Kun tämä mökki otetaan tällä tavoin huomioon perinnönjaossa ennakkoperintönä, niin jako menee oikeudenmukaisesti.
§§ Tuo ammattilainen sitten toteaa, että mökki tulkitaan ennakkoperinnöksi §§
Ehkäpä mökkilahjan saaja pelkää, että "ammattilaisen" tulkinta on juuri tuo, ainakin jos "ammattilainen" on muiden perillisten nimeämä ehdokas sopimuksen laatijaksi. Jos lahjan saaja on sitä mieltä, että lahja ei ole ennakkoperintöä, hän tuskin suostuu tällaiseen sopimukseen. Silloin ainoa ratkaisu on, että muut perilliset (tai joku heistä) pyytävät käräjäoikeutta määräämään pesänjakajan toimittamaan perinnönjaon äidin jälkeen. Määrätyllä pesänjakajalla on valtuudet päättää, onko lahja jaossa huomioon otettava ennakkoperintö vai eikö ole. Pesänjakajan päätökseen tyytymätön osapuoli voi valittaa siitä käräjäoikeuteen.
Kustannuksiakin tästä tietysti syntyy. Ne menevät pesän varoista eli jakaantuvat kaikille osakkaille.
Selvensi asiaa ainakin jonkin verran. Käräjöinti taitaa tulla kysymykseen. Ennakkoperinnön saaja ei ole neuvottelukykyinen ihminen.
...ettei äidilläsi olisi täysi oikeus tehdä rahoillaan ihan mitä itse huvittaa. Jos äitisi haluaa taskurahaa, niin hän saa sitä sitten omasta omaisuudestaan ottaa niin paljon kuin huvittaa.
Vai pitäisikö hänen elää silakoilla ja tarjouspiimällä, jotta lapsille jäisi mahdollisimman hyvä perintö?
Minä sain äidiltäni hänen äitinsä mökin. Mitä hänen sinun mielestäsi olisi pitänyt sillä tehdä? Antaa olla ja lahota? Minä olen remontoinut sitä, ja olen mielestäni oikeutettu siihen. Minkäs sille voit, jos et ole äitisi suosikki. Mene muualle valittamaan, kusipää.
Entä sisarukset? Meitä on useita. Äiti ei ole koskaan tehnyt työtä tuon mökin eteen. Hänen äitinsä sen rakensi ja piti yllä.
Ennakkoperijä samoin ei ollut millään tavoin erityisesti oikeutettu, emmekä me muut millään tavalla erityisen sopimattomia perimään mummomme kätten työtä.
Mutta on tiettyjä luonnevikoja, jotka tekevät ihmisestä itsekeskeisen, ahneen kähmijän. Omaatuntoa ja reiluutta ei ilmeisesti kaikille syntymälahjana anneta. Nimitellä osataan niitä, jotka eivät mukaudu joka oikkuun. Hyökätä kimppuun osataan, pilkata osataan, osataan lirputellakin silloin tällöin, jos siitä tuntuu olevan hyötyä itselle - ja sitten taas sotakuoppiin.
Häpeäisit. Mutta ethän osaa. Se vaatisi itsetuntemusta ja omaatuntoa, ja sinulla ei niitä ole.