Joissakin eronneissa tai muuten yksinäisissä miehissä on sitä jotakin mikä menee suoraan sydämeen!
Kainalosaumasta ratkennut vähän nukkavieru teepaita, kaljamahan alku ja surulliset silmät. Jutut nuoruuden bändeistä, kavereista. Toisilla jopa uusi nuoruus, prätkä, tatuointi ja sänki. Tapanne katsoa naista, kaivata syliä. Työjutut ja faktahommat yksinäisyyttä hälventämässä. Joku myöntää olevansa yksin ja yksinäinen, toinen jahtaa naisia riivatun vimmalla.
Matka on pitkä, mutta luulen että perillekin pääsee: kahdesta yksinäisyydestä voi kasvaa jotakin yhteistä.
Kainalosaumasta ratkennut vähän nukkavieru teepaita, kaljamahan alku ja surulliset silmät. Jutut nuoruuden bändeistä, kavereista. Toisilla jopa uusi nuoruus, prätkä, tatuointi ja sänki. Tapanne katsoa naista, kaivata syliä. Työjutut ja faktahommat yksinäisyyttä hälventämässä. Joku myöntää olevansa yksin ja yksinäinen, toinen jahtaa naisia riivatun vimmalla.
Matka on pitkä, mutta luulen että perillekin pääsee: kahdesta yksinäisyydestä voi kasvaa jotakin yhteistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
heippa rokkimimmi sinulla hyvä käsitys asioista. minkä ikäinen olet, lukisin lisää mietteitäsi?
Ero on aina vaikea tilanne, siis sekä miehelle että naiselle. Ehkäpä tuo miehen avuttomuus (meidän) johtuu pitkälle siitä, että siinä perheessä, jossa elettiin parisuhteessa, nainen oli se päättävä/ asioista huolehtiva osapuoli. Oikeastaan itseäni säälittää (ei edes liikuta, ehkäpä se johtuu subjektiivisuudesta/ jääviydestä) nähdä meitä eronneita/ avuttomia sänkinaamaisia pojankoltiaisia myös omassa ystäväpiirissä.
Oman eroni koin (?) neljä vuotta sitten. Olin elänyt nuoruudessani (erittäin) ns. vapaata ja päihdevoittoista elämää. Kävin 80-luvulla läpi vankilat sekä hoitopaikat, ja liittomme alettua luulinkin tuon kaiken olleen jo taaksejäänyttä elämää. Mutta ei: eron myötä/ jälkeen sama elämäntyylini (entinen) jatkoi/ alkoi taas, ja ajauduin, nyt entistä rankemmin, takaisin kamakierteeseen. Samaan aikaan entinen vaimoni hoiti (yksin) yhteistä poikaamme. Kieriskelin itsesäälissä ja totaalisessa avuttomuudessa, johon liittyi tuo mainitsemasi habitus rasvaisine hiuksineen ynnä muu perin epämiehekäs olemus.
Hakeuduin hoitoon viime vuonna, kun siis kaikki oli mennyt: rahat, asunto, suhde poikaani, ystävät, sukulaiset ja tuo tärkeä terveys (fyysinen, psyykkinen). Olen opetellut tässä muutaman kuukauden tuota ns. normaalia elämää töineen ja päihteittä ja elämäni alkaa olla siinä mallissa, että kykenen jo analyyttisemmin suhtautumaan virheisiini, siihen todelliseen kyvyttömyyteeni käsitellä tunteitani muuten kuin kamapäissäni. Elämä on oikeastaan vasta nyt, 34-vuotiaana, auennut minulle: tuo naisten "etuoikeus" oivaltaa elämä ja jopa selvitä siitä on myös mahdollista kahdeksantuumaiselle. Hyvä kesää...
Kiitos avomielisyydestäsi, varmaan huomasit että minullakin on muutama asia mietintämyssyssä. Kaikkea hyvää sinulle!
siitä 8 tuumaisesta?
HEI rokkimimmi!
ihan asiallista läppää heitit noista elämän
olennaisista kysymyksistä.
Mulla on asiat paremmin kuin tuolla yhdellä
vastaajalla,jolla huumeet veivät koko elämän.
Ollaan päätetty vaimon kanssa piristää tätä
avioliiton arkea eli vaimolla on hakusessa
miesystävät, mulla naisystävät.Sinänsä
meillä menee kivasti,mutta vähän vaihtelua
kaipailee.