Totuus = Tuskaa?

Minun mielestani teit ihan oikein kun sanoit rehellisesti. Valitettavasti en usko etta kaverisi haluaa uskoa sinua vaan "ihanaa ja luotettavaa" miestaan.

En tieda mistaan lapinakymattomista rajoista mutta ystavat tukevat ja auttavat kun on vaikeaa. Todennakoisesti sinulle ystavasi seuraavan kerran itkee kun off-vaihe tulee.

Ystavyys ei voi toimia jos ei molemmat ole tasavertaisia: jos sinun roolisi on ollut kuunnella itkut ja iloita hanen kanssaan ruusunpunaisista unelmista, mutta itse et saa ystavyyssuhteeltanne mitaan, ei se toimi. Siksi et viimeksi voinut olla sanomatta, luulen mina.

Itsellani OLI ystava joka ei kuunnellut mitaan mita muut sanoi, itki minulle murheet ja ilot mutta ei ikina kysnyt miten minulla menee. Ei olla ystavia enaa.

oikein. ja jos sun ystäväsi on suuttunut niin se johtuu siitä että hän tietää sen suhteen toivottumuuden itsekin mutta ei halua myöntää ja loukkaantuu kun joku muu huomaa sen ja ja sanookin ääneen. Hän ei ole tosi ystävä jos ottaa nokkiinsa tuollaisesta. -kokemuksella kerron-

Oikein teit. Itse olen joutunut sanomaan suorat sanat ystävälleni hänen suhteestaan väkivaltaiseen mieheen. Samalla kuitenkin mainitsin, että päätös on hänen, enkä aio hänelle enää asiasta kuittailla tai mulkoilla miestä murhaavasti jos vietämme iltaa nelistään. Suhtetta kun ei kukaan voi lopettaa toisen käskystä, oma mittari pitää tulla täyteen. Ja parempi että hänellä on olemassa olkapää niin kauan kun hän suhteessa on, ja henkilö kenelle kehtaa soittaa jos/kun suhde raivoisasti päättyy. Toivoisin kuitenkin, että rehellinen kommenttini saattaisi hieman aikaistaa heräämistä todellisuuteen... aika näyttää. Samassa suhteessa hän edelleen on ja samoja itkuja minä kuuntelen, en moiti, syytä tai väheksy, mutta suorat sanat olen kerran laukaissut.

itse olin piiiitkään on-off suhteessa ja ystävät kannustivat aina suuntaan jos toiseenkin riippuen siitä, mikä vaihe oli menossa. Nyt viimeisimmän off:in tultua paras ystävättäreni sanoi sitten lujasti, että kieltää minua enää lankeamasta tuohon mieheen ja, että hänen sanoihinsa ei voi luottaa ollenkaan. Jotenkin sitä kautta olen saanut itseäni psyykattua hänestä poispäin ja todellakin toivon, että enää en häntä tapaa. Vaikka liha on heikko..

Eli mielestäni teit oikein ja ehkä osittain itsekin aiemmin jo olisin toivonut, että joku olisi sanonut tarpeeksi lujasti. Itse halusin niin kovin uskoa tähän mieheen ja hänen mahdollisuuksiinsa sitoutua. Olin niin tottunut siihen kaavaan, että se tavallaan oli turvallisuutta. Nyt siis kaverisi joutuu rakentamaan uudenlaisen turvallisuuden tunteen siitä, ettei ole tuota repivää suhdetta (mikäli miehen jättää). Siinä olisi tärkeää, että ystävänä kutsut häntä mukaan juttuihin ja suuntaat ajatuksiaan pois tuosta miehestä.

Kiitos sinulle, että olit kunnon ystävä. Vaikka ehkä ystäväsi ei sitä nyt tajuakaan, niin tajuaa myöhemmin. Tosin paras apu olisi sanoa tuo silloin, kun heillä on off-kausi alullaan. Mutta toivottavasti se tuollakin konstilla toimii..