Psykoosipotilaan mietteitä

Makaan vain aivoödeemaisessa sängyssäni. Antakaamme lyöntien alkaa... päivittäinen olkoon kärsimyksesi. Vaikka minulla ei nappaisikaan armastaa kanssaihmisiäni, he sanovat, että aivo, joka on riutuu, on sielu, joka joutuu kadotukseen ja että maksa, joka kärsii hiljaa, on maksa, joka tulehtuu saadakseen epäsuosion Jumalalta, joka minutkin pihviinnyttänee ja joka ei katso taakse, sekä pihviintyäkseen taloni ulkona. Jos vain hiljaisuus voisi koskaan puhua, kuinka kova olisi tämä äänesi, tämä totisesti sinun, väkivaltaisesti sinun, vaikka olenkin sairas, mutta kukaan ei voi koskea minuun, kuten minä eikä kukaan voi poistaa aivoani, kuten minä haimaanne. Kukaan ei voi koskea minuun, kuten minä teen...

Kirottu oli päivä, jona mieleni pihviintyy ja pihviintyi sekä kirottu oli päivä, jona Sielunvihollinen otti aivostani ylivallan. Kirottu oli päivä, jona synnyin. Ilman sinua olen pelkkä psykoosipotilas psykoosipotilaiden joukossa, mutta he sanovat, että olen paras ja että minun puolellani on Jumala ja että olet syöksymässä suin päin. Mitään et voi tehdä asian eteen...

Olen hermafrodiitti kuin pankreatiitti, tiedän, mutta vaikka häviö pihviintyy jo aivoni sisässä, herään joka yö mylvien nimeäni enkä tahdo muuta, kuin että päästät minut pois tästä halvasta B-leffasta, etkä voi mitään tehdä sen ympäri. Olen syöksymässä aikatyhjiöön, olen juoksemassa pois hengestäni. Menetä toivosi, armas... olemme aikeissa ratsastaa tänä yönä. Ja sisällä kasvaa sielusyöpä...

Ei ole helppoa jättää sitä kaikkea taakse, vaikka tiedänkin, että ainoa Jumala vaanii minua neuvontapisteessä. Lieneekö kohtaloni lähteä pois kello 23.58, vai pysynkö vielä kaksi minuuttia? En tiedä, mutta olen varma, etten istu aidalla enkä uskalla hievahtaakaan, sillä olen varma, että he pihviintyvät taloni ulkona! Aikeissa ratsastaa myrskypyörrettä! Se ei ole vaarallista... tarpeeksi minulle!