xfce4.2.2

Kyllä tota tuli joskus käytettyä, mutta kyllästyin täysin siihen pirun työkalupalkkiin. Oli hieman turhauttavaa, kun reunalle jäi ylimäärästä tilaa eikä se muutenkaan tuntunu kovin miellyttävältä. En tiedä oliko jossain muualla jotain vikaa, mutta tuntu ihan pirun hitaalta availla niitä valikoita ym. ikkunoita.

Kyllä sillä tietenkin ne perustoimet sai hienosti hoidettua, mutta kuitenkin ohjelmat tuli availtua konsollin kautta. En mitään ihme virityksiä siihen oikeen jaksanu edes kokeilla, melko perussäädlöillä.


Debian sarge, hp ze4400 läppäri.

"Kuinka moni teistä käyttää kyseistä työpöytäympäristöä ja missä Linux-versiossa?"

Käytän xfce:tä kaikissa jakeluissa.

"Olis myös kiva kuulla miten olette sitä confannut?"

Heh... Mua ei konffailut hirveästi kiinnosta. Ikkunointijärjestelmän perusajatus on käynnistää sovellutuksia - eikä sen enempää. Taustakuvat sinne minne ei aurinko paista. Menupalkin pienennys ja siihen halutut, usein käytettävät lisäohjelmat kuten vaikkapa Opera... Ikonejahan en kaipaa missään ikkunointisysteemissä työpöydällä. Menuvalikon ohjelmat käynnistetään hiiren oikeanpuoleisella näpykällä klikkaamalla vapaata osaa työpöydästä jne. (perinteinen Linux-tapa menuvalikon avaamiseksi).
Hieman eri jakeluissa on tuo xfce konfiguroitu eri tavoin - erot ovat kuitenkin pienet.
Jos haluaa, saa tuon menupalkinkin katoamaan (kuten esim. Windowssissa). Yläreunasta näkee kätevästi, mitä ohjelmia on käynnissä (työpöytäkohtaisesti tai kaikilla työpöydilläolevat, avoimet ohjelmat).
Ehkä tärkein ominaisuus on virtuaalityöpöytien kierrätys, joko hiiren rullalla tai crtl-alt ja nuolinäppäimillä.