"Henki tutkii kaiken, Jumalan syvyydetkin."
1.kor2:10
Tässä aihe, jota voisi vähän tutkia.
Mitä tuo jae tarkoittaa?
Sitäkö mitä Jumalassa on?
Mikä on Jumalan mieli?
Tulisiko meidän tutkia itseämme? Sitä pimeyttä ja harhaa mitä meissä on? Vai mitä meidän tulisi tutkia?
Vastapainona Jumalan syvyyksille löytyy raamatusta toinen syvyys:
"joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan Saatanan syvyyksiä, "Ilm2:24
Jumalasta sanotaan:
"Tämä on se sanoma, jonka olemme Häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, eikä hänessä ole mitään pimeää. "1.joh1:5
Jos Jumalassa ei ole pimeyttä eikä mitään harhaa näyttäisi siltä, että saatanassa on tuo pimeys ja harha tullut täydelliseksi.
"Te olette isästä Perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte tyydyttää. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Puhuessaan valhetta hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. "Joh8:44
Kumpaan syvyyteen meidän tulisi sukeltaa tutkimuksissamme? Vain toiseenko? Vaiko molempiin?
Tässä alustus, jos joku tahtoo kommentoida.
Olisi myös mukava tietää mitä IOK sanoo aiheesta.(Mieluiten suomenkielisiä lainauksia. Kaikilla ei välttämättä ole eng.kieli kovinkaan hyvä.)
"Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkii kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia."
1.kor2:15
1.kor2:10
Tässä aihe, jota voisi vähän tutkia.
Mitä tuo jae tarkoittaa?
Sitäkö mitä Jumalassa on?
Mikä on Jumalan mieli?
Tulisiko meidän tutkia itseämme? Sitä pimeyttä ja harhaa mitä meissä on? Vai mitä meidän tulisi tutkia?
Vastapainona Jumalan syvyyksille löytyy raamatusta toinen syvyys:
"joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan Saatanan syvyyksiä, "Ilm2:24
Jumalasta sanotaan:
"Tämä on se sanoma, jonka olemme Häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, eikä hänessä ole mitään pimeää. "1.joh1:5
Jos Jumalassa ei ole pimeyttä eikä mitään harhaa näyttäisi siltä, että saatanassa on tuo pimeys ja harha tullut täydelliseksi.
"Te olette isästä Perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte tyydyttää. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Puhuessaan valhetta hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. "Joh8:44
Kumpaan syvyyteen meidän tulisi sukeltaa tutkimuksissamme? Vain toiseenko? Vaiko molempiin?
Tässä alustus, jos joku tahtoo kommentoida.
Olisi myös mukava tietää mitä IOK sanoo aiheesta.(Mieluiten suomenkielisiä lainauksia. Kaikilla ei välttämättä ole eng.kieli kovinkaan hyvä.)
"Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkii kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia."
1.kor2:15
Vastaukset 6
Vanhimmat
..hedelmälliseen keskusteluun!
"Te olette isästä Perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte tyydyttää."
"Te" ovat ego-ohjautuneet ihmisiä, jotka tyydyttävät sen tarpeita. Yksilöllisyyttä, omaa etuaan ja erityisyyttään kaikessa etsivät. Ne jotka hakevat kokemuksia ja tyydytystä itselleen kehonkin kautta. Kyltymättömät nautiskelijat.
""Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkii kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia."
1.kor2:15 "
Tästä tuli mieleen eräs kohta ACIM:sta jossa puhuttiin siitä kuinka oppilaan tulee etsiä sydämestään niitä esteitä jotka ovat Rakkauden tiellä. Rakkaus/Jumala on puolestaa olemassa omasta voimastaan automaattisesti ilman etsimistä. Rakkaus siis vain ON. Osana tätä Rakkautta ihminenkin vain ON. Hän ei ole projisoitu kuva jota voi analysoida.
Joka luulee seisovansa katsokoon ettei lankea. Se mikä on tutkittavissa ja analysoitavissa ei ole Pyhää, lopullista ja ääretöntä.
Kun minulla oli aikoinaan noutava metsästyskoira niin se ei noudattanut muiden kuin minun ohjeitani.
Mikäli se olisi tehnyt saman jokun muun käskystä , se olisi tehnyt etikettivirheen.
Uskollisuuden mitta on totella oikeaa isäntäänsä, vaikka väärälläkin olisi täsmälleen sama tehtävä suoritettavana.
koiria voi olla monia ja isäntiä monia. Niitä voidaan laskea kappaleittain. Seurakuntia ja ihmisiä niissä voi olla monia.
Tässä yhteydessä on merkitystä ainoastan sillä onko isäntänä Pyhä Henki vai ei.
Tässä on minusta tehtävä selvä ero hengellisten ja konkreettisten asioiden välillä. Konkreetisia asioita voi laittaa riviin ja valita niistä omansa. Jumala on yksi ja ainoa.
..että väärällä isännällä EI VOI olla oikea tehtävä suoritettavana.
Sanotaan vaikka näin:
"Kumpaan syvyyteen meidän tulisi sukeltaa tutkimuksissamme? Vain toiseenko? Vaiko molempiin?"
Kun mihin tahansa sukeltaa todella syvälle niin pohjalla on aina Jumala. Mutta kurssi pitää silloin olla SUORAAN pohjaa kohti.
Se että jää hillumaan esim. johonkin tunteeseen tai ajatukseen kiinni, ei ole syvyyten sukeltamista vaan sitä että jää kieppumaan siihen välille. Oletteko kuulleet että jokin kadotusta tarkoittava (helvetti?) sana tarkoittaisi sananmukaisesti että missaa maalin, tavoitteen? Admata, teologiaa kun olet lukenut? Ettei olekaan suunta suoraan perille asti. Tunneli auttaa minusta kuvaamaan tätä. Läpi pitää mennä mutta jos suunta ei ole suora niin silloin törmää seinään ja päähän sattuu.
Olen ymmärtänyt niin että näitä tunneleita ei pidä välttää niin kauan kun niitä kuvittelee olevan olemassa vaan niiden läpi pitää mennä samalla ollen Pyhän Hengen talutusnuorassa.
ACIM selittää samaa asia puhumalla pilvistä auringon edessä. Pilvien läpi pitää sukeltaa mutta Pyhä Henki ei jätä meitä pilviin vaan auttaa meidät niiden läpi.
"Kumpaan syvyyteen meidän tulisi sukeltaa tutkimuksissamme? Vain toiseenko? Vaiko molempiin?
Sekä kärsimys että nautinto ovat kumpikin ACIM:n mukaan yhtä ja samaa harhaa. Kumpikin tulee laittaa syrjään sen joka haluaa löytää Jumalan rauhan joka on jotain aivan eri hommaa.
Minusta siis ei ole olemassa useita syvyyksiä vaan yksi. Se on keskellä. Ja suunta syvyyksiin on reunoilta keskustaa kohti. Jos lähtee kiertämään ympäri niin ei pääse perille keskustaan.
"Oletteko kuulleet että jokin kadotusta tarkoittava (helvetti?) sana tarkoittaisi sananmukaisesti että missaa maalin, tavoitteen? "
Sana synti kuvaa tuota asiaa: Maalin ohi osumista. Maalihan on Jumalan tahto. Ja kun meidän tahtomme ei ole Jumalan tahto, niin ongelmia tulee: kärsimys nautinto oravanpyörä.
"Vahva ruoka taas on aikuisia varten, niitä, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. "
Jumalan armo raamatun mukaan kasvattaa meitä. Törmäyksiltä kukaan ei varmaan voi välttyä se on selvää.
Olen samaa mieltä kanssasi myös tuosta tunne jutusta. Kokemuksiin on todellakin helppoa jäädä kiinni. Varsinkin totuuden tiellä. Sitä jää polkemaan paikoilleen. Joskus pitkäksikin aikaa. Ja hyvä kokemus voi muuttua "vankilaksi".
Sama on myös pelkojen kanssa. Jokin pelko voi muuttua kiroukseksi, jos sitä pakenee, mutta kun sen kohtaa, siitä voi syntyä siunaus elämään.
"Minusta siis ei ole olemassa useita syvyyksiä vaan yksi. "
Näkisin tämän "egon valtakunnasta" Jumalan valtakuntaan siirtymisenä. Tunneli on sama: toisessa päässä loistaa valo ja toisessa synkkä pimeys. Ilman Pyhää Henkeä olemme ilman suuntaa eksyneinä omiin harhoihimme. Itse asiassa ilman Pyhää Henkeä näemme pimeyden valona ja valon pimeytenä.