"Siellä oli kaunista
ja minä karkasin sieltä.
Siellä oli luontoa ja minä
pakenin sen luota.
Siellä oli rakkauteni
ja minä jätin sen.
Siellä oli kaikki hyvin
enkä minä kestänyt sitä."
Mulla on maailman ihanin jätkä, josta välitän todella paljon ja meillä menee hyvin.
Minkä takia sitten mä itken itseni uneen melkein joka ilta
ja miksi muhun sattuu näin paljon
vaikka kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin?
ja minä karkasin sieltä.
Siellä oli luontoa ja minä
pakenin sen luota.
Siellä oli rakkauteni
ja minä jätin sen.
Siellä oli kaikki hyvin
enkä minä kestänyt sitä."
Mulla on maailman ihanin jätkä, josta välitän todella paljon ja meillä menee hyvin.
Minkä takia sitten mä itken itseni uneen melkein joka ilta
ja miksi muhun sattuu näin paljon
vaikka kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
murrosikä juu nou,vaikka asioiden pitäs olla kuinka hyvin niin silti itkettää.kyllä se ohi menee,muutamassa kituliaassa vuodessa
...mulla oli just samaa, mutta mä tajusin että mä vaan rakastan sitä niin paljon että sattuu. ja muutenkin mulla on pahin murkkuikä varmaan koko ikä, eli (oon 15). mulla vaihtelee mielialat u´sein laidasta laitaan mutta nykyään yhden runon perusteella mä tajusin miks mä itken joka ilta, ja aloin nauttia niistä "onnen kyyneleistä", vaikken aluksi tajunnukkaan...tää on vähä sekavaa mutta mä ymmärrän.tää runo mua opetti
"Tiesitkö,
että joka ikinen ilta,
kun mä väsyneenä
painan pääni tyynylleni,
mä ajattelen sua.
En voi kyynelilleni mitään,
ne vain tulevat,
vaikka koitan kuinka estellä.
Mussa tuntuu kipua
joka puolella,
niin paljon mä sua rakastan.
Mutta mä kestän,
sillä sä olet sen arvoinen."
Kirjoita tämä sama runo jätkäkaverillesi, niin mäkin tein ja huomasin että en enää itkekkään niin usein... :)
Jos tahdot, voit m@il@ta mulle: [email protected]
Toi runo oli ihana! Ootko ite tehny sen, vai löytäny jostakin? Se on täyttä asiaa... Kiitos munki puolesta tosta runosta!!!
Niin se on kumma juttu. Mulle käy monesti samallai. Kaikki on todellaki hyvin,mutta itkettää vain.
Mielialat vaihtelee kamalasti. Mulla menee jätkäni kans hyvin,mutta kumminkin mua kalvaa pelko siitä että kultani rakkaus minua kohtaan on lopahtamassa.Onko muilla samoja pelkoja?
On tämä nuoruuden aika jännittävää... Ja samalla pelottavaa...
Tuntuu aina välillä just samalta... En itekkään tiiä aina, että miksi. Siispä en taida sua pystyä sen kummemmin auttamaan...