Vaihtamisesta

Aivan, minäkään en ymmärrä sitä jos vihkisormus vaihdetaan joskus jo vihkimisen jälkeen uuteen. Mielestäni sillä ei ole enää samanlaista arvoa, koska sitä ei ole siunattu, silloin se on kuin mikä muu tahansa sormus. En ole kyllä kuullut että joku olisi vaihtanut sormuksen, mutta varmasti sellaistakin tapahtuu.

mutta kävipä vaan niin että sattuneesta syystä ja olosuhteiden pakosta jouduin ottamaan vihkisormuksekseni aivan erilaisen sormuksen kun olin alun perin kaavaillut. Edelleen se ensimmäinen sormus kummittelee mielessäni ja saattaapa olla vielä niin, että se sormus tulee hankituksi ja vihkisormuksen paikalle.

Aina ei mene hommat niin kuin suunnittelee, harmi vaan.

Voisin veikata, että todella harva ihminen vaihtaa vihkisormusta "kesken kaiken".. Mutta itse voin kuvitella lukeutuvani heihin jossain vaiheessa elämää. Olen lähinnä sitä mieltä, että eihän se avioliitto voi olla siitä sormuksesta kiinni.

Tähän mielipiteeseeni lähinnä varmaan vaikuttaa sekin, että me emme ole hankkineet kihlasormuksia ja vihkisormuskin on vähän vielä kysymysmerkkinä.. Tosin on vähän sellainen mielikuva, että mikäli kirkossa mielii naimisiin niin se on pakko olla? Korjatkaa mikäli olen väärässä..

Tietenkin sillä sormuksella/sormuksilla on taatusti sitten paljon tunnearvoa ja voihan se olla niin, että oma mielenikin muuttuu sitten, kun/jos hankimme vihkisormukset meille naimisiin mennessämme.

Lähinnä tahdoin siis vain sanoa, että meitäkin on jotka haluamme ehkä vaihtaa sen sormuksen.. tai valita sen, ettemme pidä niitä lainkaan.

Niin ja nyt tietenkin taas täytyy sanoa se, että omilla vanhemmillani en ole nähnyt koskaan sormuksia. Ovat he avioliiton alkuvuosina niitä pitäneet, mutta isän sormus on työssä hioutunut niin ohueksi, ettei hän ole enää uskaltanut pitää sitä sormessa saatika ole halunnut korjauttaa sitä.. äitini puolestaan totesi jossain vaiheessa sormus yhdistelmänsä liian leveäksi ja siirsi ne korurasiaan.. ne nyt sitten siellä ovat muistuttamassa tästä ikuisesta rakkaudesta. Takana vasta vaatimattomat 35 vuotta avioliittoa.

Mummoani puolestaan en ole nähnyt koskaan ilman sormuksia ja nykyään hän pitää edesmenneen miehensäkin sormusta sormessaan. Että tapoja on niin monia kuin on ihmisiäkin.. :)

Toisaalta mietinpä asiaa siltäkin kannalta. Jossain avioliiton vaiheessa voi voi tilanne olla muuttunut niin ettei, nämä siunatut sormukset enää olekkaan sopivat.
Iän mukana on tullut lisäkiloja, raskaus tai sairaus on turvottunut kädet tai reuma pullottanut nivelet, eikö tällöin ole parempi teettää uudet sopivat sormukset, (jos vanhoja ei voi venyttää/kaventaa) sopiviksi, kuin olla kokonaan ilman tai kärsiä suuria tuskia epäsopivan sormuksen vuoksi. Myös metalliallergia voi estää kokonaan metallisen (kultaisen) sormuksen käytön, tällöin vaihtoehdoiksi jää kokonaan ilman sormusta muovista tms. materiaalisti tehty "kopio".
Sormushan on ulkoinen, sympolinen merkki liitosta. Ilmankin liitto on pätevä ja yhtä sitova ja muullakin kuin alkuperäisellä sormuksella voi osoittaa ulkopuoliselle olevansa toisen rakas.

Eihän sormuksen kanssa olla naimisissa. Kyllä siihen tarvitaan ihan toisenlaisia tavaroita.