Tuli taas

asenne. Mättääkö joku elämässäsi? Ja miksi minun pitäisi tehdä jotain asialle, kun ei Venäjäkään tee? Kirjoitin vain mitä luin. Enkä tiennyt, että säälissä on jotain vikaa. Nimittäin kaikille asioille ei voi tehdä mitään vaikka haluaisikin. Esim. turkistarhauksen lopettaisin heti, mutta milläs lopeta?

Omia mielipiteitä ei näemmä täälä saa ilmaista. Vai onko Venäjä joillekin niin pyhä lehmä, ettei siitä saa sanoa mitän negatiivista? Onneksi teidän iloksi suuri ja mahtava Venäjä vielä tulee rajan yli, kun oikea aika koittaa. Eli pääsette sitten heidän kanssaa lähempään kanssakäymiseen, kun sitä niin ihannoitte. Onneksi en itse laittanut kyllä sanaa EU-lappuseen. Kuinkan monen suomalaismiehen ja naisen kuolemantuomion olisin allekirjoittanut silloin.

Niin ja sanon vielä ettei minulla ole mitään Venäjää vastaan. Onhan minun ihastuksenikin sentään Venäjältä. En vain ymmärrä sitä että ikävät asiat lakaistaan maton alle, niin kuin niitä ei olisikiaan. Tai ainakaan niistä ei näemmä saa mitään puhua.

Vaikka tulihan sitä viimereissulla edes jotain tehtyäkin, kun sitä utelit, eli vähän hyväntekeväissyyttä harrastettua (markka-aikana). Yhdelle korjausmiehelle (no siinä 25 paikkeilla, joten liekä vielä poikanen) annoin 100 mk (en hoksannut antaa sitä heti vaan myöhemmin kun näin käytävällä). Muistan vieläkin miten hän äkkiä katsoi säikähtäneen näköisenä ympärilleen, että näkikö kukaan ja työnsi rahan vielä nopeammin taskuunsa. Siivoojalle jätin siinä 50 mk.

Ja tullissa kävi joku parikymppinen poika katsastaan linja-auton ja minä istuin takimaisessa penkissä papparaisten ja mummojen kanssa. Ensin käveli käytävää pitkin taakse ja sitten eteen ja sitten tuli takaisin taakse, nosti jalan kynnykselle, kumartui eteenpäin ja sanoi eglanniksi, että minulla on pieni ongelma ja tarvitsisin vähän rahaa. Minut tilanne löi kyllä ihan ällikällä. Ü Ja enhän minä voinut olla rahaa antamatta, kun niin kauniisti pyysi. Ü Satanen upposi sen pojan taskuun. Hän kysyi nimeäni, esitteli itsensä ja otin hänestä kuvankin (joka kylläkin onnistui huonosti). Sitten poislähtiessään hän otti mikrofonin ja toivotti minulle hyvää matkaa ja mitähän muuta, en saanut selvää, ja poistui. Eräs mummeli kailotti isolla äänellä että mitä, tunsiko ne toisensa, seurusteleeko ne, miksei mulle ole kerrottu mitään! Siitä kokemuksesta antoi mielellään sata markkaa. Ü Mihin "tärkeään" asiaan nekin rahat sitten meni, mene ja tiedä. Ü Näin jälkeen päin olen harmitellut, etten ottanut hänen nimeään ylös, hän kun kertoi missä asuu (Moskovassa) ja mitä kaikkea sitten jäikään ymmärtämättä.

Ja mitä muuta sitten voisin tehdä? Ainakin ajattelin tukea katulapsitoimintaa, jahka oma rahatilanteeni kohenee. Rahahan se on ainoa keino köyhälle auttaa muita. Paikanpäälle meneminen on liian kallista.

sääliäni en takaisin ota. Jos ihminen ei jotain sääli, niin ei se tee mitään asioiden hyväksikään.

en ole mikään matikkanero, joten kerropa minulle millaiset prosentit tulee kun laksee suomen ja venäjän luvut. Narkomaanien luku lähentelee venäjällä 7% koko väestöstä. Mikä on Suomen luku? Löydät tiedot varmasti netistä.

Siinä vielä luki että 7 %:n jälkeen alkaa peruuttamaton kansakunnan luhistuminen. Sitä en tiedä kuka niin on sanonut.

http://www.tulli.fi/fi/05_Ulkomaankauppatilastot/01_Tilastokatsaukset/04_Maa_ja_toimialakatsaukset/venaja05.jsp

http://www.tulli.fi/fi/05_Ulkomaankauppatilastot/01_Tilastokatsaukset/pdf/2005/2005_M14.pdf

idänportti-lehdestä.. Tiedot oli sekalaisesti YK:n tiedostoista, Venäjän sisäasiainministeriöltä, varapääministeriltä, Valtion tilastoista, K. Pravda-lehdestä, Moskovalaiselta Indem Foundatiolta tukimuksesta..