..terve kumppani..

Itse liikun myös pyörätuolilla ja olen pitkässä suhteessa ns.terveen miehen kanssa.
Tämä on aika yleistä,joten eiköhän se henkilökemia ratkaise eikä se onko jollain vammaa vai ei.
Oma "anoppini" tottui asiaan oikein hyvin,olen kyllä yrittänyt vähän "korvata" puutteitani olemalla sitten tosi hyvä miniä.
Elikkäs alkuaikoina todistelin olevani normaali ja pystyvä nainen,esim.leipomalla tuomisia ym.
Tässä on kyllä ihan omaa riittämättömyydentunnettakin mukana,eikä olisi välttämättä ollut tarpeenkaan :)
Joskus,mutta hyvin harvoin tulee sellainen olo että ehkä olisi helpompi seurustella liikuntaesteisen kanssa.
Mulla se tunne johtuu vain omasta inhostani omaa vammaisuuttani kohtaan.

Jopas on helppo kysymys: kokeile niin löydät vastauksen. Juttele työ/opiskelupaikallasi tai harrastuksissa miesten kanssa ja katso mitä tulevan pitää. Jos ei heti tärppää, kokeile seuraavaa.

Itse olen vammainen mies ja kohdallani ei ole vielä koskaan osunut sellaista naista jolle olisin kelvannut. Mutta tiedän pareja, joista toinen on vammainen, toinen ei, joten tietysti sinulla on mahdollisuuksia.

Heippa!toki pyörätuolilla liikkuva nainen voi seurustella"terveen"miehen kanssa..voin antaa meili osoitteeni,olis kiva tutustua sinuun enemmän..:)
[email protected]

Itselläni on cp-vamma, kävelen kyllä ilman apuvälineitä..
Olen kohta 2 vuotta seurutellut täysin terveen miehen kanssa. Ollaan saman ikäisiä.
Vammani ei ole hänelle koskaan ongelma ollut.
Toki joskus on tullut mietittyä, olisiko elämä erilaista jotenkin vammaisen ihmisen kanssa. Joka tapauksessa olen onnellinen suhteessa ns. terveen kanssa. :)

...ainakin miun exä. Tai siis tarkalleen ottaen en tiedä, kun emme ole enää yhdessä, mutta kai se kelpaa tuohon sinun määrittelyysi.

Tuttavapiirini ei annettu asiaan juuri sekaantua, olin aikain saatossa raahannut mukanani erilaisia heiloja iltaa istumaan kavereittenkin kanssa. Joten mitäpä sitä tässäkään tilanteessa selittelemään, näkiväthän nuo itsekin mistä on kysymys. Sinä aikana, tai koskaan sen jälkeen, en ole saanut kavereilta yhtään kommenttia asiasta. Eikä kukaan ole lakannut olemasta kaveri. Yhden silloisen työkaverin kanssa asiaa ruodittiin, eikäpä silläkään ollut asiasta mitään kritisoitavaa.

Perhe taisi hieman nikotella ihan aluksi. Eivät mitään sanoneet, mutta huomasihan sen, että melkoinen yllätys taisi olla. Mutta ei minua perinnöttömäksi sen takia jätetty.

Tarkemmista yksityiskohdista en halua kertoa julkisessa keskustelussa, kun en ole tarinan toiselta puolikkaalta kysynyt lupaa. Mutta jos haluat asiasta yksityisemmin tarkentaa, ainakin toistaiseksi toimii osoite [email protected]

Itse olen terve nainen, ja tapasin hiljattain erittäin ihanan miehen joka istuu pyörätuolissa, ja olisin valmis suhteeseen hänen kanssaan, mutta katsotaa nyt miten tämä etenee... molemmat oltiin kiinnostuneita toisistamme, jos en aivan väärin tilannetta tulkinnut. No tilanne on se, että hänellä on minun yhteystietoni, mutta minulle ei hänen, joten ei voi kuin odotella :)

Hei, tottakai kiinnostaisi tutustua, joten laitapa meiliä osoitteeseen: [email protected] niin jutskataan lisää...

ns. vammaisen ihmisen kanssa. Omat vanhempani suhtautuivat todella mukavasti, ja hyvin meillä on mennytkin...

mailaa mulle osotteeseen [email protected] niin jutellaan enemmän.

Jussi

Eiköhän sulle kumppani löydy, mutta älähän vedä rajoja... Voi olla, että rakastut sittenkin pt-mieheen... Asia kun ei ole kävelytyylistä kiinni, vaan esim. henkilökemioista.

Vieläkö pyöristyttö kirjoittelet täällä?

Jos kiinnostaa, laittele viestiä, ois hauska vaihtaa ajatuksia!