Englantiin

kts. www.isory.org

En tiedä juuri psykologian opiskelusta erityisesti, mutta tällä hetkellä Englannissa asuvana, olen myös täällä opiskelua pitänyt yhtenä vaihtoehtona.

Ensinnäkin, vastoin yleisiä luuloja (Suomessa), täällä on yleisesti ottaen helpompaa päästä sisälle yliopistoon, ja hakuprosessi ei ole yhtä rasittava - useimpiin paikkoihin haetaan papereiden perusteella. Poikkeuksia kuitenkin on, esim. taidealat ja lääketiede, joihin järjestetään pääsy/soveltuvuuskokeet, voisin hyvin kuvitella että psykologiassakin jotain tämän suuntaista, mutta se on ihan oma veikaus. Hakuprosessista ja pääsyvaatimuksista (koulukohtaisia erojakin löytyy) löydät www.ucas.com, ja koulujen omilta nettisivuilta - johon kyllä linkkiä löytää tuolta mainitsemaltani sivulta. Noi on tosi hyvät ja kattavat sivut ylipäätään.

Suosituksia toki vaaditaan joihinkin paikkoihin, (huippuyliopistot) mutta "normaaleihin" kouluihin keskiverto papereilla suomalaisena ylioppilaana on suht helppo päästä. Todistuksista pitää vain olla virallisen kääntäjän tekemät käännökset. Ulkomaalaisten hakijoiden tulee suorittaa hyväksytysti englannin kielitaitotesti, niitä on parikin erilaista ja myös näistä löydät tietoa koulujen nettisivuilta, kun etsit kansainvälisille hakijoille osoitettua tietoa. Pääsääntönä kuitenkin, että jos koet sinulla käytännön kielitaidon olevan vahva ja tunnet pärjääväsi, kielitaitotestin läpäisyn ei pitäisi olla mikään ongelma - itse kirjoitin e:n mutta aivan M:n rajalla, ja kieliopillisesti englantini on huomattavasti korkeatasoisempaa kuin paikallisilla, puhetaito taas luonnollisesti karttuu maassa asuessa.

Näiltä osin sulla ei siis pitäisi olla mitään esteitä englannissa opiskelulle, on ihan realistset mahdollisuudet. minkä itse kuitenkin koen todella todella ongelmalliseksi, sanoisimpa ylitsepääsemättömäksi, ovat törkeät lukukausimaksut. Syksystä 2006 alkaen ovat oikeastaan joka ikisessä yliopistossa 3000 puntaa per vuosi, eli about 5000 euroa! Noihin on toki mahdollista hakea stipendejä yms, mutta sitä ei voi sulle kukaan koko opintojen ajaksi taata etukäteen ja ihan mukavat velat siis todennäköisesti saat taakaksesi myöskin, ikävä kyllä...

En tiedä syitä kiinnostuksellesi juuri englantia kohtaan, mutta suosittelen harkitsemaan myös muita ulkomaita - Irlannissa esim. ei lukukausimaksuja ole, kuten ei myöskään useimmissa yliopistoissa Saksassa (mikä on toki poissuljettu jos kielitaitoa ei ennestään ole) Ruotsiinkin on helppo päästä - kielitaito-osoitukseksi riittää suomalaisessa lukiossa suoritettu keskipitkä ruotsi väh. arvosanalla 7, suurimpaan osaan yliopistoista haetaan myöskin papereiden perusteella (suomi on aika harvinaisuus tämän pääsykoerumban kanssa) eikä muistaakseni edes käännöksiä todistuksista tarvita, paperit vain menemään. :)

Toivottavasti tästä nyt jotain hyötyä oli, tää netti on tosiaan hyvä paikka löytää lisätietoa. :)

Ja niin, vielä sellainen juttu, kannattaa ottaa huomioon että täällä yliopistojen tasoerot ovat huomattavasti suurempia kuin suomessa, eli on kouluja joiden paperit ovat työnhaussa melko arvottomat (siis hakiessa töitä täältä, Suomessa, eivät vielä niinkään osaa ottaa huomioon tätä, mutta kannattaa AINA selvittää onko tutkinto pätevä myös suomessa) , vaikka yliopisto-nimikkeellä olisikin. kannattaa siis ottaa selvää koulun maineesta ja arvostuksesta, (jos englantiin aiot lopulta suunnata eivätkä lukukausimaksut ole sulle ongelma), ettei mene vuodet hukkaan "arvotonta" tutkintoa opiskellessa. :)

Itse opiskelen Lontoossa SOASissa kehitysmaatutkimusta. Suomeen kehitysmaatutkimusta pääsee lukemaan vajaa viisi prosenttia hakijoista, Englantiin olisin päässyt joka yliopistoon mihin hain. Psyka tietenkin saattaa olla vaikeampi juttu Englannissakin.
SOAS on rankattu kymmenen parhaan joukkoon, ja taso on tuntunutkin olevan kova.
Kielikokeen joutuu suorittamaan useisiin yliopistoihin, mutta suomalaisille se ei liene järin kaamea. Itse kirjoitin enkusta C:n ja pääsin kielikokeen ihan mukavasti läpi. Good luck