miten suhtautuisitte siihen jos joku teidän ystävänne kertoisi olevansa rakastunut teihin? jos tähän asti ootte siis vain ollut kavereita, voisitteko tämän takia alkaa katsomaan häneen toisin kuin ennen, ja ehkä jopa ihastua häneen? olen nimittäin rakastunut ystävääni (molemmat lesboja) mutta pelkään että ystävyytemme kärsii jos kerron sen hänelle.. :(
rakastunut ystävään
eva
163467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Antaisin ehkä hienovaraisempia vinkkejä, puhuminen on mielestäni "iskemisessä" yliarvostettua! Katseet, kauniit sanat ja positiivinen huomio saa kyllä toisen aistimaan että enemmästä kuin ystävän huomiosta saattaisi olla kyse.
ja lisäksi näitä muita viestejä on paljon vaikeampi feikata. Itse sitä kylläkin miettii, onko sittenkään ymmärtänyt oikein!
Jos ystäviä kerran ollaan, niin silloinhan tästäkin voi puhua ihan avoimesti. Kerro pois vain, jos arvostat häntä enemmänkin !
Vajaa kaksi vuotta sitten minulla kävi saman tyyppinen juttu. Olin tosin se "tietämätön" osapuoli.
Olimme tunteneet kaverini kanssa jo ala-asteella, mutta emme olleet samassa koulussa, vaan saman harrastuksen parissa tapasimme toisinaan. Vasta lukion aikana aloimme tutustua ja näimme useammin. Tuntui, että ystävyys oli jotenkin niin luonnollista. Vietimme paljon aikaa yhdessä, kävimme istuskelemassa rossossa ja olimme kaveriporukalla juomassa melko usein. Sitten noin reilun puolen vuoden jälkeen yöllä nukkumaan käydessä kaverini suuteli minua ihan yllättäin. En vähään aikaan tiennyt mitä tehdä, tai ajattella, mutta vastasin suudelmaan. Emme jutelleet asiasta kuin vasta aamulla. Kaverini oli hirmu nolostunut siitä mitä oli tehnyt, mutta tunnusti kuitenkin, ettei kadu sitä. Pikku hiljaa me emme olleet enää vain ystäviä. Nyt on kohta kyseisestä tapahtumasta kulunut kaksi vuotta ja olemme edelleen yhdessä. Välillä on vaikeeta, mutta suurimman osan ajasta olemme kummatkin todella onnellisia yhdessä.
En tiedä ihan tarkalleen oletko ihan samassa tilanteessa. Voi olla että asian esittäminen näin suoraan ei välttämättä ole se paras vaihtoehto, mutta en kuitenkaan kannusta pitämään tunteita sisällä. Jos olet tosissasi, sinun on syytä kertoa tunteistasi.
Uskon ettei ole yksipuolista ihastumista,kyllä kemia on sellaista, että täytyy molempien tuntea se. eri asia, onko uskallusta. eivät tunteet ole mielikuvituksen tuotetta.Tapasin erään äskettäin, olen myyty.näin kävi.en voi potkia tuulimyllyjä vastaan ja miksi pitäisi?
ihana kuulla että noinkin voi käydä :), en kuitenkaan ehkä aijo olla ihan noin suora mutta voisin ehkäpä lisätä vihjailuja.. :)
....:)
tosin välillämme on jotain pientä ollut mutta en tiedä uskaltaisiko hän yrittää kanssani vaikka olemme olleet tähän asti vain kavereita. tilanne on ahdistavampi kuin olisin ikinä voinut uskoa..
No voi hyvät naiset! Miksi ette uskaltaisi kertoa ihastumisesta tai rakastumisesta sen kohteelle, mikäli kyseessä on tosiystävä? Vaikka hän ei tuntisikaan samoin, hän todennäköisesti arvostaisi ihastuneen avoimuutta ja kykyä keskustella asioista rehellisesti, mikäli on kypsä ihminen. Onko sitten parempi katua kertomattomuuttaan lopun ikäänsä ja miettiä, että mitäs jos...?
häntä kotiisi kylään, kerrot romanttiset tunteesi ja kaadat hänet vuoteesees..
Eiköhän homma ala pikku hiljaa sit ratkea, suuntaan tai toiseen:)
hah! :) toivon että jossain vaiheessa uskallan tehdä noin. Miten se nyt vaan voi tuntua niin vaikeelta kun pelkää että toinen ei ollenkaan tunne samoin.. mutta kiitos hyvästä ehdotuksesta!
Olen jo pitkään kuunnellut parhaan ystäväni huumorilla heitettyjä vihjailuja siitä, että meidän pitäisi kokeilla seurustelua jne...
Talvella me molemmat tulimme kaapista ulos toisillemme eräässä aamuyöllä käydyssä keskustelussa. Hän kertoi minulle tilanteestaan ja pelkäsi suhtautumiseni häneen muuttuvan. Minun oli pakko tunnustaa heti perään, että minäkin olen lesbo. Hän ei ollut yllättynyt, enkä kyllä ollut minäkään. Jotenkin tiesin.
Mutta. Ongelma on siinä, että vaikka välitän ystävästäni todella paljon, se ei kuitenkaan ole mitenkään seksuaalista, vain hyvää ystävyyttä. Hän selvästikin haluaa enemmän, mutta on monesti sanonut ettei halua puhua vakavasti. Olen ajatellut ehdottaa että puhuttaisiin asiat, mutta siitä ei taida tulla mitään, niin ettei ystävyys kärsi.
Hän ei vedä minua puoleeni millään muulla lailla. On siis todella ahdistavaa elää tässä tilanteessa, koska vihjailut vain pahenevat (jopa naimisiinmenosta on jo vitsailtu).
Masentavaa myös siksi, että olen kiinnostunut eräästä toisesta...
Onko kenelläkään ideoita pattitilanteeseen....?
Ihan samanlainen ongelma. Pakko vain laittaa hieman paremmaksi. Minulla on kaksi ystävää, jotka äskettäin molemmat tunnustivat rakkautensa minua kohtaan. Olemme erittäin hyviä ystäviä ja pelkään menettäväni ystävyytemme. Tietenkin itse olen kaiken huipuksi kiinnostunut kolmannesta henkilöstä.
Ongelma on todella sama. Välitän näistä molemmista ystävistäni nimenomaan ystävinä. Mitään seksuaalista kanssakäymistä en voisi edes kuvitella kummankaan ystäväni kanssa.
Lisäksi tietenkin nyt näitä ystävyyssuhteitamme varjostaa nykyisellään kunnon mustasukkaisuus. Olen ajatellut, että aika rauhoittaa tilanteen. Eipä vain siltä näytä.
Hyvät neuvot ovat todella tarpeen.
sit het että miten meni..
Veikkaan
99% hän on ihan kuumana suhun
0.1% Hän puolivahingossa antautuu sulle
Ja vain 0.9% mahdollisuus on että hän sanoo "hei, ollaan vaan kavereita kulta..."
joten älä missään nimessä riisu stringejäsi - muuten menee hyvä ystävyys väärille urille
uhrata ellei ole itse oikeasti seksuaalisesti kiinnostunut kaveristaan:)