Ystävää etsin,kohtalo tielleni kuoleman johti,
katsetta suuntasin kulkijaa kohti.
Silmiin arasti katsoen kysyin hiljaa;
Sinäkö ystävä, korjaathan aina kalleinta viljaa ?
Kuolema sanoi, minäpä juuri,
tulen luoksesi silloin, kun on tuskasi suuri.
Tuumasin, elämälle velkani maksoin
joko perille jaksoin?
Jospa yhdessä kuljemme, elon päiviä lainaa
maksan sitten kun olen vainaa.
Niin sopimus tehtiin, poiketen muista
lämmin pilkahdus näkyi silmistä nuista.
katsetta suuntasin kulkijaa kohti.
Silmiin arasti katsoen kysyin hiljaa;
Sinäkö ystävä, korjaathan aina kalleinta viljaa ?
Kuolema sanoi, minäpä juuri,
tulen luoksesi silloin, kun on tuskasi suuri.
Tuumasin, elämälle velkani maksoin
joko perille jaksoin?
Jospa yhdessä kuljemme, elon päiviä lainaa
maksan sitten kun olen vainaa.
Niin sopimus tehtiin, poiketen muista
lämmin pilkahdus näkyi silmistä nuista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
runo,erilainen kuin muut täällä ;)
Meitä on varmaan monia, jotka on katsoneet kuolemaa joskus läheltä.
Mutta, on minulla toinenkin kirjoitus, joka on samankaltainen toisten täällä olevien kanssa...
Taidankin antaa sen luettavaksenne!
Todella kaunis ja koskettava runo.
ymmärsit minua!
koskettavimpia ja syvällisimpiä runoja,
joita olen lukenut!
Löytyy ne runot, lukisin minäkin?