kun lukee teidän kirjoituksia, miten te olette ottaneet/saaneet noin kurjien äitien poikia kuin teidän miehenne ovat? Muistatteko että heidät on synnyttänyt nämä paljon haukutut anopit. Kuitenkin heidän poikansa ovat parhaita koska on teillekin kelvannut. Jos uskotte, että äidin ja lapsen, siis miehenne,äiti/lapsi suhteen voitte mitätöidä, erehdytte kyllä pahan kerran.
Itselläni on niin ihanat muistot omista mummolasta, ja haluan että omille lapsenlapsillekin jää samoin.
Meillä ei miniän kanssa ole hyvät välit, mutta empä vaihtaisi teihin sillä hän ei kuitenkaan ole nipottaja.
Mistä muuten nykyään johtuu perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, lisääntynyt viinan juonti perheissä, ahdistuneet jopa pienet lapset, koulukiusaaminen ja yleensä rikkinäiset perheet? Eroja on paljon. Mielestäni nekin otetaan vain raha ja mukavuussyistä useimmiten. En yleistä sillä joskus on hyvä erota.
Onneksi saan lapsenlapsen luokseni parin viikon välein, jopa parjattuun yökyläänkin.
hyvät miniät
45
4185
Vastaukset
- tämä ei edes
ansaitsisi kommentoimista, mutta laitetaan nyt yksi:
"Jos uskotte, että äidin ja lapsen, siis miehenne,äiti/lapsi suhteen voitte mitätöidä, erehdytte kyllä pahan kerran."
Jestas sentään kukaan halua halua mitätöidä äitisuhdetta. Mistä ihmeestä olet sellaisen kuvan saanut?
Mutta normaalissa terveessä lapsi-vanhempi-suhteessa siirrytään jossain vaiheessa asteelle, jolloin kumpikin osapuoli on aikuisia ihmisiä. Ja ehkä jossain vaiheessa jopa asteelle, jolloin lapsi huolehtiikin vanhemmastaan. Sellainen suhde, jossa äiti roikkuu yli kolmekymppisessä (ja jopa paljon vanhemmassakin) pojassaan ja yrittää elää tämän elämää ja päättää pojan perheen asioista, ei ole terve.- kuka ei
ehkä sinun kirjoituksesi ei ansaitse kommenttia mutta laitetaan silti.
Kyllä tämän anopin kirje oli aivan totista totta. On minijöitä jotka yrittävät manipuloida näitä miehiä niin että äidit ja pojat eivät saa edes tavata, jollei minijä ole paikalla kuuntelemassa mitä puhutaan.
- A N O P E I L L E
Anopit eivät ole kurjia, vaan aivan fantastisia pakkauksia. Muistakaa että lapsenne rakastavat teitä paljon.
- s_h_
Mielestäni aika monet kirjoitukset täällä kertovat tilanteesta, jossa äidin rooli on turhan korostunut aikuisen pojan elämässä. Tällä tarkoitan sitä, että kolmikymppisen miehen pitäisi ihan itse vastata elämästään, se ei ole enää äidin tehtävä siinä vaiheessa.
Toiseksi; minulle jäi arvoitukseksi, miksi vedit keskusteluun lasten hyväksikäytön, perheväkivallan, viinanjuonnin (joka ei muuten ole lisääntynyt) ja niin edeleen? Miten kys. asiat mielestäsi liittyvät tähän keskusteluun? Pitäisikö niihin tämän aiheen puitteissa löytyä ratkaisu, vai? - m78...
siis täytyyhän niinssä miniöissä olla vikaa, yhtälailla,
-miksi lähes aina hirveä anoppi on miehen äiti?
- miksi appiukko on harvemmin ilkeä?
- miksi yleensä miniät kitisevät?
= miniöissä monasti vikaa.- Jennifer
Yleensä on aina niin että minijä kiukustuu kaikesta ja kaikista mitä anoppi tekee, miksi minijät ovat niin nätti nokkasia että anopin ei saa sanoa tai tehdä mitään. Anoppi pitää vaan kulkea hissukseen hiljaa ja ei puuttua mihinkään. Miksi? onhan anoppikin tunteva ihminen.
- asioihin jotka
Jennifer kirjoitti:
Yleensä on aina niin että minijä kiukustuu kaikesta ja kaikista mitä anoppi tekee, miksi minijät ovat niin nätti nokkasia että anopin ei saa sanoa tai tehdä mitään. Anoppi pitää vaan kulkea hissukseen hiljaa ja ei puuttua mihinkään. Miksi? onhan anoppikin tunteva ihminen.
hänelle kuuluvat = omat asiansa. Jättäköön puuttumatta niihin, jotka hänelle eivät kuulu = poikansa ja miniänsä perheen asiat. Mukana voi menossa olla niin monella tavalla.
- Jennifer
asioihin jotka kirjoitti:
hänelle kuuluvat = omat asiansa. Jättäköön puuttumatta niihin, jotka hänelle eivät kuulu = poikansa ja miniänsä perheen asiat. Mukana voi menossa olla niin monella tavalla.
Olet siinä oikeassa että anoppien pitää puuttua vain omiin asioihin. Mutta miksi minijät ovat niin kiukkuisia joka asiasta mitä anopit tekevät tai sanovat, ei elämä ole niin mustavalkoinen.
Mielestäni minijät ja anopit voisivat alkaa kunnioittamaan vähän toisiaan. - Anoppien
asioihin jotka kirjoitti:
hänelle kuuluvat = omat asiansa. Jättäköön puuttumatta niihin, jotka hänelle eivät kuulu = poikansa ja miniänsä perheen asiat. Mukana voi menossa olla niin monella tavalla.
täytyy muistaa missä kulkee raja. Hyvä neuvo anopeille, älkää astuko toisen reviirille.
- anoppi
asioihin jotka kirjoitti:
hänelle kuuluvat = omat asiansa. Jättäköön puuttumatta niihin, jotka hänelle eivät kuulu = poikansa ja miniänsä perheen asiat. Mukana voi menossa olla niin monella tavalla.
on että useimmat nuoret parit tarvitsevat vanhempiaan monessakin asiassa. Jos asuntolainaa otetaan tai muuta velkaa, niin kyllä anoppikin nimi siihen kelpaa. Voi että ne lukemattomat kerrat, minkä olen hoitanut lapsia ja mielelläni sen teenkin. Jos sinulla sujuu elämä ilman vanhempien tai appivanhempien apua, nostan hattua. Kysyn mitä ostan lahjaksi että tulisi tarpeeseen.
Eli meillä näin!!! - homman oikein
Jennifer kirjoitti:
Olet siinä oikeassa että anoppien pitää puuttua vain omiin asioihin. Mutta miksi minijät ovat niin kiukkuisia joka asiasta mitä anopit tekevät tai sanovat, ei elämä ole niin mustavalkoinen.
Mielestäni minijät ja anopit voisivat alkaa kunnioittamaan vähän toisiaan.Minä kunnioitin anoppiani paljonkin ennen kuin ensimmäinen lapsemme syntyi ja sain huomata olevani ala-arvoinen kaikessa enkä oikeutettu hoitamaan omaan lastani tai päättämään hänen asioistaan. Jos anoppi olisi silloin tai edes näinä vuosina kerrankin osoittanut kunnioittavansa minun tapaani ja minun ja mieheni periaatteiden mukaista lastenhoitoa ja -kasvatusta, kunnioittaisin häntä yhä. Mutta anoppi ei kunnioittanut yhtään minun mielipidettäni OMAN LAPSENI kasvatuksessa ja menetti siinä samassa kokonaan minun kunnioitukseni itseään kohtaan. todella ikävää, haluaisin välien olevan toisenlaiset, mutta anoppi ei halua. Hänen mielestään hänen asiansa ovat nyt tosi hyvin, kun miniä ei käy koskaan, mutta poika ja lapsenlapset käyvät (kunnioituksesta MIESTÄNI kohtaan en ole alkanut pätkääkään kiukuttelemaan hänen ja lapsien vierailusta anoppilassa, hän on siihen oikeutettu kuten minäkin vierailuihin omassa synnyinkodissani).
- Saani
anoppi kirjoitti:
on että useimmat nuoret parit tarvitsevat vanhempiaan monessakin asiassa. Jos asuntolainaa otetaan tai muuta velkaa, niin kyllä anoppikin nimi siihen kelpaa. Voi että ne lukemattomat kerrat, minkä olen hoitanut lapsia ja mielelläni sen teenkin. Jos sinulla sujuu elämä ilman vanhempien tai appivanhempien apua, nostan hattua. Kysyn mitä ostan lahjaksi että tulisi tarpeeseen.
Eli meillä näin!!!ja sen antaminen ovat kai aivan eri asiat kuin toisten elämän kontrolloiminen? Pitääkö miniäsi nöyristellä sinua ja ottaa sinulta vastaan haukut ja arvostelut, jotta autat heitä? Jos ei, niin teillähän on asiat juuri kuten pitää. Jos kyllä, voi miniäraukkaasi.
- suomen kieltä??
Jennifer kirjoitti:
Olet siinä oikeassa että anoppien pitää puuttua vain omiin asioihin. Mutta miksi minijät ovat niin kiukkuisia joka asiasta mitä anopit tekevät tai sanovat, ei elämä ole niin mustavalkoinen.
Mielestäni minijät ja anopit voisivat alkaa kunnioittamaan vähän toisiaan.Miniä
Miniän
Miniät
jne.
EI SIIS miniJä!!! - jos
suomen kieltä?? kirjoitti:
Miniä
Miniän
Miniät
jne.
EI SIIS miniJä!!!ei miellytä, jokainen saa kirjoittaa ja puhua vapaasti miten haluaa, tuollaiset pilkun fiilaajat pysyköön poissa.
- anoppien pitää
Saani kirjoitti:
ja sen antaminen ovat kai aivan eri asiat kuin toisten elämän kontrolloiminen? Pitääkö miniäsi nöyristellä sinua ja ottaa sinulta vastaan haukut ja arvostelut, jotta autat heitä? Jos ei, niin teillähän on asiat juuri kuten pitää. Jos kyllä, voi miniäraukkaasi.
kunnioittaa miniöiden "reviiriä", mutta noin yleisesti ottaen miniöiden taas sopii oikein hyvin kunnioittaa nätisti anoppia (ei mitään jonninjoutavaa nöyristelyä vaan ihan noin vaan sydämessään, se tekee nääs hyvää hänelle itselleen... jätetään kauhuanopit luvuista pois, joita on vain murto-osa)
- kolmen lapsen mummi
anoppien pitää kirjoitti:
kunnioittaa miniöiden "reviiriä", mutta noin yleisesti ottaen miniöiden taas sopii oikein hyvin kunnioittaa nätisti anoppia (ei mitään jonninjoutavaa nöyristelyä vaan ihan noin vaan sydämessään, se tekee nääs hyvää hänelle itselleen... jätetään kauhuanopit luvuista pois, joita on vain murto-osa)
meidän miniän reviiri on, että mitään ei voi tehdä kysymättä lupaa miniältä. Usein on tehnyt mieli ostaa lapsille jotain, etenkin heidän syntymäpäivänä, mutta vain rahassa voin antaa lahjan. Eihän mummi osaa kuitenkaan ostaa mitään järkevää.
- ***Suomityttö***
jos kirjoitti:
ei miellytä, jokainen saa kirjoittaa ja puhua vapaasti miten haluaa, tuollaiset pilkun fiilaajat pysyköön poissa.
Kyllä sen verran pitää vaivautua että kirjoittaa tärkeimmät sanat oikein eikä vain sinnepäin. Täytyy sentään kunnioittaa muitakin palstalla olijoita, eikö vain? Suomi on sitä paitsi kaunis kieli, ei sitä saa halventaa.
Appi-sana taipuu yksikön genetiivissä apEn eikä apin. Eikä miniä-sanassa ole yhtään j:tä.
appi (taivutus monikossa: appien, appeja t. appia, apeilla t. apilla jne.) puolison isä.
yks. nom. appi
yks. gen. apen
yks. part. appea
yks. ill. appeen
mon. nom. apet
mon. gen. appien
mon. part. appeja, appia
mon. ill. appiin, appeihin
miniä pojan vaimo.
yks. nom. miniä
yks. gen. miniän
yks. part. miniää
yks. ill. miniään
mon. nom. miniät
mon. gen. miniöiden, miniöitten, (miniäin)
mon. part. miniöitä
mon. ill. miniöihin - Kuopiossa tavataan
***Suomityttö*** kirjoitti:
Kyllä sen verran pitää vaivautua että kirjoittaa tärkeimmät sanat oikein eikä vain sinnepäin. Täytyy sentään kunnioittaa muitakin palstalla olijoita, eikö vain? Suomi on sitä paitsi kaunis kieli, ei sitä saa halventaa.
Appi-sana taipuu yksikön genetiivissä apEn eikä apin. Eikä miniä-sanassa ole yhtään j:tä.
appi (taivutus monikossa: appien, appeja t. appia, apeilla t. apilla jne.) puolison isä.
yks. nom. appi
yks. gen. apen
yks. part. appea
yks. ill. appeen
mon. nom. apet
mon. gen. appien
mon. part. appeja, appia
mon. ill. appiin, appeihin
miniä pojan vaimo.
yks. nom. miniä
yks. gen. miniän
yks. part. miniää
yks. ill. miniään
mon. nom. miniät
mon. gen. miniöiden, miniöitten, (miniäin)
mon. part. miniöitä
mon. ill. miniöihinpaljon suomesta. Mitä jos lähtisit välillä suomeen lomalle, etelän matkan sijasta. Oppisit paljon. Maassa maan tavalla ja onneksi meillä suomessa on niin paljon erinlaisia murteita ym.
- ????
Kuopiossa tavataan kirjoitti:
paljon suomesta. Mitä jos lähtisit välillä suomeen lomalle, etelän matkan sijasta. Oppisit paljon. Maassa maan tavalla ja onneksi meillä suomessa on niin paljon erinlaisia murteita ym.
sillä on miten kirjoittaa voi kirjoittaa isolla pienellä jne murteelle jne jne jne jne
- on moukkamaista
???? kirjoitti:
sillä on miten kirjoittaa voi kirjoittaa isolla pienellä jne murteelle jne jne jne jne
käytöstä.
- sintti_
on moukkamaista kirjoitti:
käytöstä.
Minua myös pistää silmään todella pahasti tämä J:n käyttö siellä mihin se ei kuulu. Perussääntönä voisi pitää vaikka sitä, että j kuuluu sanaan, jos kyseessä on tekijä; esim. lomittaJa -ei muuten.
Murteet on asia erikseen; murteella voi kirjoittaakin (mielellään), mutta joku perustaso sentään pitää kielenkäytössä olla. - mietippä vähän
jos kirjoitti:
ei miellytä, jokainen saa kirjoittaa ja puhua vapaasti miten haluaa, tuollaiset pilkun fiilaajat pysyköön poissa.
"jokainen saa kirjoittaa ja puhua vapaasti miten haluaa, tuollaiset pilkun fiilaajat pysyköön poissa."
Tuo on juuri se asenne, joka tulee esiin näissä anoppi/miniä-keskusteluissa. Toisen sanoja ei haluta kuulla. Jos arvostelu tai mielipide poikkeaa omasta, niin pysyköön poissa. On pilkun fiilaaja. Ei salli puhua vapaasti.
Salliiko arvostelija itse?
Arvostelu kuvaa kaikkea muutakin kuin pilkkua. - kysynpä minäkin
Kuopiossa tavataan kirjoitti:
paljon suomesta. Mitä jos lähtisit välillä suomeen lomalle, etelän matkan sijasta. Oppisit paljon. Maassa maan tavalla ja onneksi meillä suomessa on niin paljon erinlaisia murteita ym.
Minua nämä apit ja minijät ovat myös harmittaneet, mutta olen ajatellut, että purkautukoon kaunat nyt tänne palstalle rauhassa.
Haluaisin kyllä nyt kuitenkin kuulla, missä murteessa nämä sanat taipuvat ja sanotaan tuolla tavoin? Muutenkin, kun kirjoitetaan muutenkin yleiskieltä eikä murrestta, niin kaikki sanat pitäisi kyllä taivuttaa oikein. - vai ei miniälle kuulu?
Anoppien kirjoitti:
täytyy muistaa missä kulkee raja. Hyvä neuvo anopeille, älkää astuko toisen reviirille.
Neuvoko ei sitten kuulu muille kuin anopille? Haloo nyt. Kyllä anopillakin on reviirinsä.
Miniät menevät anopin reviiriin ja alkavat oitis kärsiä ruuasta, juomasta, siisteydestä, puhumisesta, puhumattomuudesta, lasten kaappaamisesta, torjunnasta ja lahjoista.
Miniän kärsimyksille ei ole rajoja. Kaikki ovat samaa mieltä. Anoppi on hirviö.
Jos anoppi tulee miniän reviirille, on hänen syytä lukea ensin kaikki nämä neuvot, ennen kuin eteisestä liikahtaakaan ja astuu reviirille.
Niin tekee kunnon anoppi.
Meitä on harvassa. - kasvattaja
homman oikein kirjoitti:
Minä kunnioitin anoppiani paljonkin ennen kuin ensimmäinen lapsemme syntyi ja sain huomata olevani ala-arvoinen kaikessa enkä oikeutettu hoitamaan omaan lastani tai päättämään hänen asioistaan. Jos anoppi olisi silloin tai edes näinä vuosina kerrankin osoittanut kunnioittavansa minun tapaani ja minun ja mieheni periaatteiden mukaista lastenhoitoa ja -kasvatusta, kunnioittaisin häntä yhä. Mutta anoppi ei kunnioittanut yhtään minun mielipidettäni OMAN LAPSENI kasvatuksessa ja menetti siinä samassa kokonaan minun kunnioitukseni itseään kohtaan. todella ikävää, haluaisin välien olevan toisenlaiset, mutta anoppi ei halua. Hänen mielestään hänen asiansa ovat nyt tosi hyvin, kun miniä ei käy koskaan, mutta poika ja lapsenlapset käyvät (kunnioituksesta MIESTÄNI kohtaan en ole alkanut pätkääkään kiukuttelemaan hänen ja lapsien vierailusta anoppilassa, hän on siihen oikeutettu kuten minäkin vierailuihin omassa synnyinkodissani).
Minulle kävi aivan samoin.Minunkin anopin kunnioitukseni lopahti siihen kun hänen järkeensä ei mennyt millään että meidän lapset eivät olekaan heidän!!!
- Mitä ihmisiä!
Saani kirjoitti:
ja sen antaminen ovat kai aivan eri asiat kuin toisten elämän kontrolloiminen? Pitääkö miniäsi nöyristellä sinua ja ottaa sinulta vastaan haukut ja arvostelut, jotta autat heitä? Jos ei, niin teillähän on asiat juuri kuten pitää. Jos kyllä, voi miniäraukkaasi.
Kuinka miniöistä ja anopeista tulee tuollaisia toistensa vastakohtia heti papin aamenen päätteeksi? Tai eihän nykyisin tarvita edes pappia, avokit ovat ihan yhtä kauheita, molemmin puolin!
Minä en usko, että suomalaiset naiset ovat tällä vuosituhannella vielä noin kouluttamattomia ja sivistymättömiä, kuin millaisiksi nämä anopit (varsinkin)on kuvattu.
Osoittaa mielestäni myös miniöissä empatian ja käsityskyvyn puutetta, kun jokainen anopin liikahdus koetaan uhkana.
Jokunen kirjoitus kertoo, että kysymyksessä on mielenterveydellisiä ongelmia. Panee vain epäilemään niitäkin, koska ko. ihmiset eivät kuitenkaan tunnu olevan terveydenhoidon piirissä. Monen kertomuksen mukaan ko. naiset ovat yleinen uhka ympäristölleen, joten olisi järkevää, että he pääsisivät johonkin hoitoon.
Monet miniät näköjään ovat unohtaneet, että he avioituivat yhden ja ainoan henkilön kanssa siinä suvussa. Jos ei kemiat sovi, niin ei kannata tuppautua. Asian voi hoitaa kohteliaalla ja pidättyvällä asenteella. Mies pitäköönn entiset hyvät suhteensa edelleenkin, mutta jos miniä tuntee itsensä torjutuksi, ei ole syytä yrittää tunkeutua sukuun.
Muistettava kuitenkin, että lapset ovat sen suvun jäseniä. Heiltä ei sitä voi kieltää.
Monissa suvuissa kanssakäyminen kuitenkin on aika vähäistä. Tavataan isommissa tilaisuuksissa, kuten häissä ja hautajaisissa. Jos ei niitä satu vuosiin, niin kanssakäyminen on joulukorttiasteella. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä. On sukuja ja perheitä, jossa sisaruksetkaan eivät toisiaan tapaa vuosikausiin, eivätkä serkut tunne lainkaan toisiaan.
Moni miniä ilmeisesti on pettynyt tapaan, jolla hänet on vastaan otettu. Luulo omasta erinomaisuudesta karisee äkkiä jonkun ehkä vahingossa lausutun huomautuksen myötä. Kauna kasvaa ja aletaan epäillä joka asiaa.
Siihen vastataan samalla epäluulolla. Ehkä anopitkin ja muu suku pettyi odotuksissaan. Jokin asia on alkanut ärsyttää, ja yht´äkkiä suuttumus onkin vallannut koko suhteen.
Oudolta kuitenkin tuntuu, että anopin ikäinen nainen ei osaisi suhtautua ymmärtämyksellä poikansa vaimoon, vaikka tämä ei ehkä olekaan joka suhteessa anopin unelmaminiä. Kukapa olisi, ihmisiähän tässä ollaan. Anoppi on saattanut odottaa suhteelta paljon enemmän. Siinä anoppi miettiköön uudelleen asennettaan. Miniä on ehkä 30 v. nuorempi. Onko yhteisiä asioita kylliksi?
Anopista tuntuu, että pojan perheeseen on ylläpidettävä kontakti vaikka väkisin. Vanhempia on vaikea torjua, joten appivanhemmilla tulee olla herkemmät tuntosarvet tässä asiassa. Hienotunteisuus ja toisen kodin ja elämäntapojen kunnioitus on hyvin tärkeä asia, molemmin puolin.
Jokainen eläköön omaa elämäänsä. Jos appivanhemmille sopii lastenlasten hoito, niin hyvä, mutta jos ei, yhtä hyvä. Lapset ovat pojan ja miniän, ei anopin.
Lapsenlapset ovat ilo ja onni, ei velvollisuus tai kiistakapula.
Isoäidin (ja isoisän) on syytä muistaa, että ennen lapsenlapsia he elivät tyytyväistä elämää vuosikymmenet. Jatkakoon samaan malliin, mikäli lapsenlapset eivät jostain syystä kuvioon solahda.
- yksi anoppi
Joskus todella tuntuu, että teet niin tai näin, aina se väärin on.
Jos yritän autella, se on sekaantumista, jos pysyn kotona; laiska anoppi ei yhtään auta, vaikka tietää, kuin itkunen vauva on.
Olen koettanut sanoa, että tulen mielelläni, kunhan tiedän minua tarvittavan.
Kipeintä on monet väärinkäsitykset.
Miksi kaikki mitä anoppi sanoo on jotenkin epäilyttävää? Tulee niin toivoton olo, kun lohdutukseksi tarkoitettu sanakin koetaan piikittelyksi.- Säde
Vihjeeksi voin antaa sinulle, millä voit helpottaa oloasi.
Älä koskaan tarjoa heille apuasi, kyllä he pyytävät jos sitä tarvitsevat.
Älä vie mitään tavaraa tai syötävää kun menet käymään.
Älä koskaan mene ostamaan mitään kysymättä ensin.
Älä mielistele miniää, vaan ole oma itsesi.
Näillä eväillä tulet hyvin toimeen miniän kanssa. - ja olen nähnyt
Säde kirjoitti:
Vihjeeksi voin antaa sinulle, millä voit helpottaa oloasi.
Älä koskaan tarjoa heille apuasi, kyllä he pyytävät jos sitä tarvitsevat.
Älä vie mitään tavaraa tai syötävää kun menet käymään.
Älä koskaan mene ostamaan mitään kysymättä ensin.
Älä mielistele miniää, vaan ole oma itsesi.
Näillä eväillä tulet hyvin toimeen miniän kanssa.että on paljon kiinni siitä miniästä, millainen luonne on tai minkälainen kotitausta...
sydämen sivistys on mitä ei voi ostaa... - olen
ja olen nähnyt kirjoitti:
että on paljon kiinni siitä miniästä, millainen luonne on tai minkälainen kotitausta...
sydämen sivistys on mitä ei voi ostaa...että ei tule ostamalla eikä tule iän mukana. Se sydämen sivistys nimittäin.
- eräs miniä
Mikäkö tekee että kaikki ymmärretään "väärin"? No esimerkiksi:
-tervehtimättömyys jo ensi kyläreissulla
-arvostelu miniän kehon mallista ensi tapaamisen perusteella ja jatkossa koko aikainen asian esiintuonti ja pojan yllyttäminen etsimään "itselleen kunnon nainen"
-kihlaonnitteluksi lauseet "onko tätä nyt varmasti mietitty?" Oletteko ihan varmoja?" useampaan kertaan
-vauvauutiseen kommentti hampaiden välistä sihahdettuna epäily isän henkilöllisyydestä
Sitten se jatkuikin tutussa tyylissä imetyksen ja erityisesti jatkuvan rintojen koon arvostelun merkeissä ja vauvanhoidon oikeassa osaamisessa. Appi syötti lakritsia kaks kuukautiselle vauvalle.
Tälleen on menty toista kymmentä vuotta. Luottamus puoleltani nolla. Monien itkujen jälkeen alan itse olla selvillä vesillä syyllisyydestä mieheni pilaamisesta (kun on ura, hyvä vakituinen työ, muksut, tyytyväinen rouva, mukava koti, joka päivälle ruokaa pöytään ja vielä hyvä autokin:)
Että aina ei suhde onnistu kun se ei vain onnistu. Olin liian naivi nuorempana, ajattelin silloinkin etukäteen ystävystyväni anoppinikin kanssa, joten liittyihän soppaan sitten tietysti pettymyksen tunteetkin omien odotusten romahtamisesta. Hyvä tahto ei aina takaa hyvää lopputulosta. Kuin ei varmasti anopin puoleltakaan.
- Matleena
Jos anoppi ei kunnioita miniäänsä ei miniä varmasti kunnioita anoppiaan.
Kunnioitus on ansaittava.
Jos haluatte ostaa lapsenlapsillenne käytännöllisiä tavaroita, menkää miniän mukaan kauppaan ja tarjoutukaa maksamaan hänen ostoksiaan. - olenkin aina ihmetellyt...
Että kuinka niin tyhmät ja rakkaudettomat vanhemmat ovat saaneet niin fiksun pojan, jolle eivät osaa antaa edes arvoa ja rakkautta.
Muta silti vaatimassa pyyteetöntä hyväksymistä.
Onneksi omena putoaa todellakin kauas vanhemmistaan.
ONNEKSI!- jankutus
tulee tässä: .." mutta anoppien on Kunnioitettava miniöitä, anoppien on Ansaittava kunnioitus.."
Kysymys kuuluu: riittääkö maahan asti kumartaminen ??? - Hmm.
jankutus kirjoitti:
tulee tässä: .." mutta anoppien on Kunnioitettava miniöitä, anoppien on Ansaittava kunnioitus.."
Kysymys kuuluu: riittääkö maahan asti kumartaminen ???ja ikävä sellainen?
Miniäkö ei kunnioitusta ansaitse? Ei muuta kuin p...skaa niskaan. Miniät on se maan matonen niin kauan kuin anopin pää keikkuu...
Kyllä anoppi kunnioituksensa ansaitsee, mutta ei se mikään automaatio ole. Niin metsä vartaa kuin sinne huudetaan. - anoppi ja monelle
Hmm. kirjoitti:
ja ikävä sellainen?
Miniäkö ei kunnioitusta ansaitse? Ei muuta kuin p...skaa niskaan. Miniät on se maan matonen niin kauan kuin anopin pää keikkuu...
Kyllä anoppi kunnioituksensa ansaitsee, mutta ei se mikään automaatio ole. Niin metsä vartaa kuin sinne huudetaan.mutta enhän mä sanonut ettei miniä "ansaitsisi" kunnioitusta, tuntuu vaan hullulta kun se kunnioituksen pyytäminen/vaatiminen tulee sieltä suunnalta...!!
- Minusta kunnioituksen
anoppi ja monelle kirjoitti:
mutta enhän mä sanonut ettei miniä "ansaitsisi" kunnioitusta, tuntuu vaan hullulta kun se kunnioituksen pyytäminen/vaatiminen tulee sieltä suunnalta...!!
pitäisi automaattisesti olla molemminpuolista. Miniänä minä toivon kunnioitusta rajoilleni, minua itseäni ei todellakaan tarvitse pokkuroida. Anoppini kaipaa kunnioitusta itselleen. Sellainen kunnioitus minun mielestäni ansaitaan. Toisen rajoja taas pitäisi automaattisesti kunnioittaa. Siinäkin ero.
- sinä varmaan
Minusta kunnioituksen kirjoitti:
pitäisi automaattisesti olla molemminpuolista. Miniänä minä toivon kunnioitusta rajoilleni, minua itseäni ei todellakaan tarvitse pokkuroida. Anoppini kaipaa kunnioitusta itselleen. Sellainen kunnioitus minun mielestäni ansaitaan. Toisen rajoja taas pitäisi automaattisesti kunnioittaa. Siinäkin ero.
tiedät paremmin asiat kuin anoppisi
- johtopäätös
sinä varmaan kirjoitti:
tiedät paremmin asiat kuin anoppisi
???
- kyseessä
No kuules, kun minua huijattiin. Anoppini esitti ihan erilaista ihmistä seurusteluaikanamme. Eikä kukaan perheenjäsenistäkään tullut maininneeksi anopin alkoholiongelmaa tai mielenterveysongelmia. Oli tullut vuosikymmenien aikana tavaksi lakaista maton alle niinkin häpeällinen asia, että pienen paikkakunnan menestyvän perheen äiti olikin kaikkea muuta, mitä päälle päin näytti. Eivät naapurit tiedä tänäkään päivänä, mitä sen anopin ja apen lukaalin sisäpuolella ajoittain tapahtuu. En haluaisi minäkään tietää.
Anoppini on epäilemättä synnyttänyt kaksi lastaan, mutta kaikki muu jäikin appiukon huoleksi. Nyt aikuisena anopin lapset toivovat, että äiti olisi edes kerran elämässään noussut aamulla sängystä toivottamaan hyvää koulupäivää - mutta ei.
Anopin ns. äidinvaistot heräsivät 30 vuotta myöhemmin ensimmäisen nimenomaan pojan lapsen synnyttyä. (Tyttären lapset anoppi sai omia suuremmitta ongelmitta, sillä tyttärestä on tullut samanlainen omaan napaan tuijottava kuin äitistäänkin; mitä vähemmän lapsista on huolta, sitä mukavampaa on oma elämä.) Miniä tästä hämmentyi kovin: anoppi halusi lasteni pitävän anoppiani äitinään. Eihän se nyt käy, sen tietää jokainen. Tästä alkoi vaihe, jonka minäkin elämästäni olisin mieluummin ollut läpikäymättä.
Mieheni puolesta olen saanut surra monet kerrat. En ole koskaan mitätöinyt mieheni ja hänen äitinsä suhdetta, mutta jälkiä olen saanut paikata jo parikymmentä vuotta. Mieheni sisaren jälkiä paikkaa psykoterapeutti.
Sanot, että sinulla on ihanat muistot omista mummoloistasi ja haluat, että lapsenlapsillesikin jää samoin. Hyvä, että niin on, mutta muistathan, että sinä et päätä lastenlapsesi asioista. Sinä voit jättää heille ihanat muistosi vain, jos lasten vanhemmat antavat siihen mahdollisuuden.
En tiedä, mistä johtuvat mainitsemasi ongelmat. Uskoisin niiden johtuvan nykyään kuitenkin ihan samoista syistä kuin ennenkin. Perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, alkoholismi ja rikkinäiset perheet eivät ole mikään tämän päivän ongelma. Anoppini aloitti juomisen jo 40 vuotta sitten. Anopin perheen julkisivu oli kyllä kunnossa, mutta sisältä perhe oli niin rikki, että pahaa tekee. Lisäksi he olivat kyvyttömiä hakemaan apua, toisin kuin monet nuoret perheet nykyään. Tuo apu olisi ollut tarpeen, sillä sen avulla olisi ehkä vältetty tilanne, jossa nyt ollaan: anoppini sairastutti koko perheensä.
Ero heillä ei tietysti tullut kysymykseenkään; julkisivu oli säilytettävä hinnalla millä hyvänsä. Nyt on sitten helppo käydä arvostelemaan nykyajan avioerotilastoja, kateellisten panettelua erojen ihmettelyt vain ovat. Jos avioerot olisivat olleet statukseltaan yhtä sallittuja vaikkapa 30-40 vuotta sitten, niin tilastot näyttäisivät ihan toisenlaiselta. Mutta mihinpä olisi anoppinikaan lähtenyt; ei ollut rahaa eikä ammattia. Ja kuka sitten olisi maksanut ne viinat?
Ja korostan vielä, että muistan todellakin, kuka on synnyttänyt mieheni. Se näkyy mieheni elämässä monella surullisella tavalla. Olemme tehneet mieheni kanssa yhdessä töitä jo pitkään, jotta mieheni saisi itsetunnon, jota hänellä ei lapsuudessa koskaan ollut.- pitää olla
molemminpuolista ja sinusta anopin pitää kunnioittaa sun rajojas ja anopin pitää ensin ansaita se kunnioitus niin herää kysymys, tai oikeastaan toteamus : Sinä se määrittelet sitten sen kunnioituksen suuntaan sekä toiseen.
- jäi
pitää olla kirjoitti:
molemminpuolista ja sinusta anopin pitää kunnioittaa sun rajojas ja anopin pitää ensin ansaita se kunnioitus niin herää kysymys, tai oikeastaan toteamus : Sinä se määrittelet sitten sen kunnioituksen suuntaan sekä toiseen.
miten tämä vastaus liittyy edelliseen kirjoitukseen.
Minun anoppini ei tarvitse ansaita kunnioitustani. Minuakaan anoppini ei tarvitse kunnioittaa. Olemme kaksi vierasta ihmistä, jotka sattumalta tulimme toisemme kohdanneeksi ja jossain määrin tutustuneeksi. Siinä kaikki.
Miehelläni ei käynyt yhtä hyvä säkä. - miniän tuomiot
jäi kirjoitti:
miten tämä vastaus liittyy edelliseen kirjoitukseen.
Minun anoppini ei tarvitse ansaita kunnioitustani. Minuakaan anoppini ei tarvitse kunnioittaa. Olemme kaksi vierasta ihmistä, jotka sattumalta tulimme toisemme kohdanneeksi ja jossain määrin tutustuneeksi. Siinä kaikki.
Miehelläni ei käynyt yhtä hyvä säkä.että et löydä pienen pientäkään hyvää anopistasi. Täytyy ihmetellä kaikkivoipaisuuttasi kun luettelit ne kaikki ongelmat jota anoppi aiheutti. Suhtaudutko aina noin kielteisesti epätäydellisiin ihmisiin? Entä oletko ajatellut, missä asioissa itse teet virheitä? Ne taitavat olla kokonaan sinulta näkymättömissä.
- kysymyksilläsi
miniän tuomiot kirjoitti:
että et löydä pienen pientäkään hyvää anopistasi. Täytyy ihmetellä kaikkivoipaisuuttasi kun luettelit ne kaikki ongelmat jota anoppi aiheutti. Suhtaudutko aina noin kielteisesti epätäydellisiin ihmisiin? Entä oletko ajatellut, missä asioissa itse teet virheitä? Ne taitavat olla kokonaan sinulta näkymättömissä.
En löydä en. Niin vaan näyttää kohdallani olevan, että isot pahat peittoavat pienet hyvät. Anoppini aiheuttamien ongelmien luettelemiseen ei tarvitse kaikkivoipaisuutta; riittää kun on tekemisissä hänenlaisensa ihmisen kanssa.
Ja kyllä. Suhtaudun aina samalla tavalla epätäydellisiin ihmisiin. Inhoan tahallista tyhmyyttä ja erityisesti kyvyttömyyttä ajatella itse mitään. Mielipiteistä arvostan aina sitä, joka on sanojan tai kirjoittajan oma. Kaikenlaista teennäisyyttä ja tekopyhyyttä karsastan yli kaiken. Sellaiseksi katson esimerkiksi sen, että yritän vaikkapa anopistani hakemalla hakea jotakin hyvää. Jääkööt se jonkun toisen tehtäväksi.
Tahalliseen tyhmyyteen rinnastan myös peitellyn pilkan, jota harrastat viestisi lopussa. Tottakai olen ajatellut tekemiäni virheitä. Miten sellaiset mielestäsi ylipäätään voivat olla tekijältään näkymättömissä. Tämä palsta tai kirjoitukseni aihe ei vain ollut omat virheeni, siinä kaikki.
Herää muuten kysymys, että millä edellytyksillä sinä arvostelet ja arvioit tuntematonta ihmistä, josta tiedät loppujen lopuksi aika vähän. Kertakirjoitus tuskin antaa kattavaa käsitystä siitä, miten kaikkivoipainen ihminen on tai mitä hän ajattelee itsestään noin laajemmin käsitettynä. Minä sentään arvostelin ihmistä, jonka epäonnistunutta elämää olen seurannut läheltä ja kauan.
Mutta tässä maailmassa riittää tilaa lamppujen syttyä. - Kaikennähnyt
kysymyksilläsi kirjoitti:
En löydä en. Niin vaan näyttää kohdallani olevan, että isot pahat peittoavat pienet hyvät. Anoppini aiheuttamien ongelmien luettelemiseen ei tarvitse kaikkivoipaisuutta; riittää kun on tekemisissä hänenlaisensa ihmisen kanssa.
Ja kyllä. Suhtaudun aina samalla tavalla epätäydellisiin ihmisiin. Inhoan tahallista tyhmyyttä ja erityisesti kyvyttömyyttä ajatella itse mitään. Mielipiteistä arvostan aina sitä, joka on sanojan tai kirjoittajan oma. Kaikenlaista teennäisyyttä ja tekopyhyyttä karsastan yli kaiken. Sellaiseksi katson esimerkiksi sen, että yritän vaikkapa anopistani hakemalla hakea jotakin hyvää. Jääkööt se jonkun toisen tehtäväksi.
Tahalliseen tyhmyyteen rinnastan myös peitellyn pilkan, jota harrastat viestisi lopussa. Tottakai olen ajatellut tekemiäni virheitä. Miten sellaiset mielestäsi ylipäätään voivat olla tekijältään näkymättömissä. Tämä palsta tai kirjoitukseni aihe ei vain ollut omat virheeni, siinä kaikki.
Herää muuten kysymys, että millä edellytyksillä sinä arvostelet ja arvioit tuntematonta ihmistä, josta tiedät loppujen lopuksi aika vähän. Kertakirjoitus tuskin antaa kattavaa käsitystä siitä, miten kaikkivoipainen ihminen on tai mitä hän ajattelee itsestään noin laajemmin käsitettynä. Minä sentään arvostelin ihmistä, jonka epäonnistunutta elämää olen seurannut läheltä ja kauan.
Mutta tässä maailmassa riittää tilaa lamppujen syttyä.Ja koska kirjoituksesi on niin selkeää, on varmaan ajattelusikin samanlaista. Hyvä, että sinunlaisiasi on myös eikä vain ongelmien peittelijöitä. Niitähän riittää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762099Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361741Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101441Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2311228Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu601212Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161060Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58972- 60969