Tehtiin avopuolisoni kanssa testamentti, jossa taattiin kuoleman varalta toistemme oikeudet yhteiseen omaisuuteen, sekä yhteisenä käytettävään omaisuuteen joka oli vain toisen nimissä jo ennen yhteiselämäämme. Näitä ovat siis automme ja asuntomme puoliksi, sekä lähes koko irtaimistomme.
Sittemmin mentiin naimisiin ja tehtiin avioehto. Siinä taas "jaoteltiin" omaisuudet niin, ettei kummallakaan ole oikeutta toisen siihen omaisuuteen, joka toisella oli ennen avioliittoa (=ennen avoliittoa, sekä avoliiton aikana hankitut, jotka ovat yhteiseen käyttöön vaikka toisen hankkimia).
Kun toinen kuolee, kumpaa noudatetaan: ensin tehtyä testamenttia vai toiseksi tehtyä avioehtoa? Pitäisikö meidän nyt tehdä uusi testamentti (pienillä kirjaimilla ;) ) joka vastaisi avioehtoa...?
Ja miten käy perillisten, kun avioehdolla jaettu omaisuus onkin testamentissa toiselle määrätty? Siis mitä he saavat?
Ensin oli testamentti
8
908
Vastaukset
- Maanmittari
Kun on olemassa testamentti ja avioehtosopimus niin noudatetaan kumpaakin. Jos siis toinen kuolee niin ensin katsotaan avioehdon kanssa mitä omaisuutta toinen mahdollisesti saa avio-oikeuden nojalla. Tätä sanotaan omaisuuden ositteluksi jonka avulla määritellään mikä osa puolisoiden omaisuudesta kuuluu leskelle ja mikä kuolinpesälle. Kun kuolinpesän omaisuus on näin määritelty ruvetaan soveltamaan testamenttia jonka mukaan leski sitten saa omaisuutta kuolinpesästä perinnnjaossa.
Perilliset saavat (jos ovat rintaperillisiä) testamentista huolimatta lakiosansa (jos sitä vaativat) joka on puolet siitä mitä he saisivat jos testamenttia ei olisi olemassakaan.- se on
Testamentin ja avioehdon välisellä rajanvedolla saattaa olla merkitystä myös lapsettomalla parilla; mm. sikäli, että avio-oikeuden nojalla saa omaisuuden verovapaasti, kun taas peritystä (testamentin nojalla saatu) maksetaan perintöveroa. Jos leski on köyhempi kuin kuollut, avioehdon olemassaollessa jää tasinko saamatta.
- ymmälläin
Näin vähän ajattelinkin. Eli testamentilla ei viime kädessä ole merkitystä, jos rintaperilliset eivät siitä välitä vaan vaativat osuutensa? Rintaperilliset meidän tapauksessamme lapset ed. avioliitosta (jotka siis meillä eivät ole kovinkaan suopeita, valitettavasti...). Olemme testamentanneet asuntomme eloonjäävän käyttöön, mutta mitä jos rintaperilliset haluavat osuutensa, niin eloonjääneen on luovuttava asunnosta, sama koskee autoakin? Olisikohan avioehdossa sitten parantamisen varaa, se tuli tehtyä turhan muodollisesti ja ajattelematta, kun luulimme että testamentti ratkaisee? Kummallakin on siis edut vaalittavana.
- ymmälläin
se on kirjoitti:
Testamentin ja avioehdon välisellä rajanvedolla saattaa olla merkitystä myös lapsettomalla parilla; mm. sikäli, että avio-oikeuden nojalla saa omaisuuden verovapaasti, kun taas peritystä (testamentin nojalla saatu) maksetaan perintöveroa. Jos leski on köyhempi kuin kuollut, avioehdon olemassaollessa jää tasinko saamatta.
Luin vastauksesi sen jälkeen kun olin kirjoittanut edellisen vastineeni....
Siis onko nyt kuitenkin niin, että meidän kannattaisi tehdä testamentti uusiksi nyt kun olemme naimisissa? - Coriolanus
ymmälläin kirjoitti:
Näin vähän ajattelinkin. Eli testamentilla ei viime kädessä ole merkitystä, jos rintaperilliset eivät siitä välitä vaan vaativat osuutensa? Rintaperilliset meidän tapauksessamme lapset ed. avioliitosta (jotka siis meillä eivät ole kovinkaan suopeita, valitettavasti...). Olemme testamentanneet asuntomme eloonjäävän käyttöön, mutta mitä jos rintaperilliset haluavat osuutensa, niin eloonjääneen on luovuttava asunnosta, sama koskee autoakin? Olisikohan avioehdossa sitten parantamisen varaa, se tuli tehtyä turhan muodollisesti ja ajattelematta, kun luulimme että testamentti ratkaisee? Kummallakin on siis edut vaalittavana.
// Olemme testamentanneet asuntomme eloonjäävän käyttöön, mutta mitä jos rintaperilliset haluavat osuutensa, niin eloonjääneen on luovuttava asunnosta, sama koskee autoakin? //
Eloonjääneellä puolisolla on oikeus, rintaperillisen lakiosavaateen estämättä, pitää yhteinen asunto ja siinä oleva tavanomainen koti-irtaimisto, hallinnassaan kuolemaansa asti. Näin jo lain nojalla, vaikkei asiasta olisi testamentissa määrättykään. Auton osalta leskellä ei ole tällaista hallinnan suojaa.
//Eli testamentilla ei viime kädessä ole merkitystä, jos rintaperilliset eivät siitä välitä vaan vaativat osuutensa?//
Miten niin ei merkitystä?? Saavathan rintaperilliset testamentin ansiosta vain lakiosansa eli puolet perintöosastaan. Eikö tällä ole merkitystä?
AVIOEHTO määrittää, mitä puolisoiden kaikesta omaisuudesta kuuluu leskelle ja mitä kuolleen puolison pesään. Omaisuuden osituksessa tai erottelussa määritellään vainajan JÄÄMISTÖ.
LAKI tai TESTAMENTTI määrittävät, ketkä saavat kuolleen puolison perinnön (eli miten jäämistö jaetaan).
Näissä suhteissa siis SEKÄ avioehdolla ETTÄ testamentilla on omat tehtävänsä. - ymmälläin (ei enää kovin)
Coriolanus kirjoitti:
// Olemme testamentanneet asuntomme eloonjäävän käyttöön, mutta mitä jos rintaperilliset haluavat osuutensa, niin eloonjääneen on luovuttava asunnosta, sama koskee autoakin? //
Eloonjääneellä puolisolla on oikeus, rintaperillisen lakiosavaateen estämättä, pitää yhteinen asunto ja siinä oleva tavanomainen koti-irtaimisto, hallinnassaan kuolemaansa asti. Näin jo lain nojalla, vaikkei asiasta olisi testamentissa määrättykään. Auton osalta leskellä ei ole tällaista hallinnan suojaa.
//Eli testamentilla ei viime kädessä ole merkitystä, jos rintaperilliset eivät siitä välitä vaan vaativat osuutensa?//
Miten niin ei merkitystä?? Saavathan rintaperilliset testamentin ansiosta vain lakiosansa eli puolet perintöosastaan. Eikö tällä ole merkitystä?
AVIOEHTO määrittää, mitä puolisoiden kaikesta omaisuudesta kuuluu leskelle ja mitä kuolleen puolison pesään. Omaisuuden osituksessa tai erottelussa määritellään vainajan JÄÄMISTÖ.
LAKI tai TESTAMENTTI määrittävät, ketkä saavat kuolleen puolison perinnön (eli miten jäämistö jaetaan).
Näissä suhteissa siis SEKÄ avioehdolla ETTÄ testamentilla on omat tehtävänsä.Ok, kokeillaan toimiiko jakelu. Nythän on niin, että yhteinen omaisuutemme on hankittu ennen avioliittoa ja avioehtosopimusta.
Kuolemantapauksessa perillisten lakiosa eli puolet on ilmeisesti maksettava rahassa, jos ei muuten voidaan puoliksi jakaa (kuten asuntoa ja autoa ei voikaan). Näin ollen, jos leski haluaa pitää auton, hänen on joko suostuttava sen myyntiin, tai myytävä oma osuus perillisille, taikka maksettava auton arvosta kuolleen osuus hänen perillisilleen? (Menikö taas metsään?).
Asunnossa leski saa asua, mutta sen toisen puoliskon omistavat edesmenneen puolison perilliset yhdessä. Jos siis joku noista perillisistä haluaa luopua omasta osuudestaan, niin kuinka se onnistuu? Leskellä ja muilla on etuosto-oikeus, mutta entä jos heillä ei ole varaa ostaa yhtä osapuolta ulos niin onko sitten koko kämppä myytävä että yksi osapuoli pääsee osuudestaan eroon? Ei kai sentäs? Voisihan hän myydä osuutensa ulkopuoliselle, mutta harvoin sellaista kuitenkaan tapahtuu?
Vaikka avioliittomme on vielä nuori ja toivottavasti kummankin lapset ehkä sopeutuvat ajan mittaan ja aikuistuvat myös henkisesti, niin heillä on jo/vielä tässä vaiheessa käsittämättömät suunnitelmat aiheuttaa kaikin tavoin haittaa "tungettelijalle". Siis kummankin lapsilla! Tekisi mieli jättää oma penskani perinnöttömäksi kokonaan, sillä itsehän olen puolisoni valinnut, enkä haluaisi sipulistani kasvavan katkeraa ja omahyväistä, rahanahnetta ihmistä. Tiedän, ettei laki sellaista kuitenkaan salli ilman ikäviä seikkoja. - Maanmittari
ymmälläin (ei enää kovin) kirjoitti:
Ok, kokeillaan toimiiko jakelu. Nythän on niin, että yhteinen omaisuutemme on hankittu ennen avioliittoa ja avioehtosopimusta.
Kuolemantapauksessa perillisten lakiosa eli puolet on ilmeisesti maksettava rahassa, jos ei muuten voidaan puoliksi jakaa (kuten asuntoa ja autoa ei voikaan). Näin ollen, jos leski haluaa pitää auton, hänen on joko suostuttava sen myyntiin, tai myytävä oma osuus perillisille, taikka maksettava auton arvosta kuolleen osuus hänen perillisilleen? (Menikö taas metsään?).
Asunnossa leski saa asua, mutta sen toisen puoliskon omistavat edesmenneen puolison perilliset yhdessä. Jos siis joku noista perillisistä haluaa luopua omasta osuudestaan, niin kuinka se onnistuu? Leskellä ja muilla on etuosto-oikeus, mutta entä jos heillä ei ole varaa ostaa yhtä osapuolta ulos niin onko sitten koko kämppä myytävä että yksi osapuoli pääsee osuudestaan eroon? Ei kai sentäs? Voisihan hän myydä osuutensa ulkopuoliselle, mutta harvoin sellaista kuitenkaan tapahtuu?
Vaikka avioliittomme on vielä nuori ja toivottavasti kummankin lapset ehkä sopeutuvat ajan mittaan ja aikuistuvat myös henkisesti, niin heillä on jo/vielä tässä vaiheessa käsittämättömät suunnitelmat aiheuttaa kaikin tavoin haittaa "tungettelijalle". Siis kummankin lapsilla! Tekisi mieli jättää oma penskani perinnöttömäksi kokonaan, sillä itsehän olen puolisoni valinnut, enkä haluaisi sipulistani kasvavan katkeraa ja omahyväistä, rahanahnetta ihmistä. Tiedän, ettei laki sellaista kuitenkaan salli ilman ikäviä seikkoja.Yritän vähän vastailla kysymyksiisi kappale kerrallaan:
//Kuolemantapauksessa perillisten lakiosa eli puolet on ilmeisesti maksettava rahassa, jos ei muuten voidaan puoliksi jakaa (kuten asuntoa ja autoa ei voikaan). Näin ollen, jos leski haluaa pitää auton, hänen on joko suostuttava sen myyntiin, tai myytävä oma osuus perillisille, taikka maksettava auton arvosta kuolleen osuus hänen perillisilleen? (Menikö taas metsään?).
Aikapitkälti näin koska autoa ei suojaa lesken asumissuojasäännös.
//Asunnossa leski saa asua, mutta sen toisen puoliskon omistavat edesmenneen puolison perilliset yhdessä. Jos siis joku noista perillisistä haluaa luopua omasta osuudestaan, niin kuinka se onnistuu? Leskellä ja muilla on etuosto-oikeus, mutta entä jos heillä ei ole varaa ostaa yhtä osapuolta ulos niin onko sitten koko kämppä myytävä että yksi osapuoli pääsee osuudestaan eroon? Ei kai sentäs? Voisihan hän myydä osuutensa ulkopuoliselle, mutta harvoin sellaista kuitenkaan tapahtuu?
Mitään sellaista kuin etuosto-oikeus ei ole olemassakaan tällaisessa tilanteessa (paitsi tietysti jos leski ja kuolinpesän muut osakkaat ovat niin vapaaehtoisesti sopineet tai testamentissa on niin määrätty, jotka kummatkin tilanteet lienee harvinaisia) vaan kukin saa myydä osuutensa kenelle haluaa, joko muille perillisille tai ihan ulkopuoliselle. Periaatteessa jos perillinen haluaa ruveta oikein hankalaksi voi hän vaati asunnon jakoa jolloin se on myytävä ja rahat jaettava viimekädessä käräjoikeuden toimesta (määrää uskotun miehen joka huolehtii myynnistä).
MUTTA (ja erittäin iso mutta onkin), tällä ei ole merkitystä lesken asumis ja hallinointioikeuteen talossa. Jos siis osakas myy oman osuutensa ulkopuoliselle tai jos koko kämppä myydään jakovaatimuksen takia ulkopuoliselle niin lesken ei tarvitse silti luopua asunnostaan vaan kauppaan "kuuluu" leski mukaan. Tietysti käytännössä juuri kukaan ei tälläistä kämppää jossa on leski mukana, osta tai jos ostaa niin hyvin alhaiseen hintaan mutta periaatteessa tämä on mahdollista. Joten käytännöllinen vastaus on että jos joku perillisistä haluaa päästä asunnosta eroon niin eipä hän siitä eroon pääse jos haluuaa saada hommasta vielä rahaakin.
//Vaikka avioliittomme on vielä nuori ja toivottavasti kummankin lapset ehkä sopeutuvat ajan mittaan ja aikuistuvat myös henkisesti, niin heillä on jo/vielä tässä vaiheessa käsittämättömät suunnitelmat aiheuttaa kaikin tavoin haittaa "tungettelijalle". Siis kummankin lapsilla! Tekisi mieli jättää oma penskani perinnöttömäksi kokonaan, sillä itsehän olen puolisoni valinnut, enkä haluaisi sipulistani kasvavan katkeraa ja omahyväistä, rahanahnetta ihmistä. Tiedän, ettei laki sellaista kuitenkaan salli ilman ikäviä seikkoja.
No aina voi lahjoittaa omaisuuttaan eläessään esim miehelleen tai jollekin ihan ulkopuoliselle tai muuten vaan tuhlata omaisuutensa. Se on ihan laillinen tapa jättää lapsensa perinnöttömiksi. Jos ei ole mitään perittäväksi jätettävää kuollessaan niin eipä lapset mitään perintöäkään saa.
Toivottavasti ymmärsit jotain tästä minun sepustuksestani :-) - ei enää ymmälläin
Maanmittari kirjoitti:
Yritän vähän vastailla kysymyksiisi kappale kerrallaan:
//Kuolemantapauksessa perillisten lakiosa eli puolet on ilmeisesti maksettava rahassa, jos ei muuten voidaan puoliksi jakaa (kuten asuntoa ja autoa ei voikaan). Näin ollen, jos leski haluaa pitää auton, hänen on joko suostuttava sen myyntiin, tai myytävä oma osuus perillisille, taikka maksettava auton arvosta kuolleen osuus hänen perillisilleen? (Menikö taas metsään?).
Aikapitkälti näin koska autoa ei suojaa lesken asumissuojasäännös.
//Asunnossa leski saa asua, mutta sen toisen puoliskon omistavat edesmenneen puolison perilliset yhdessä. Jos siis joku noista perillisistä haluaa luopua omasta osuudestaan, niin kuinka se onnistuu? Leskellä ja muilla on etuosto-oikeus, mutta entä jos heillä ei ole varaa ostaa yhtä osapuolta ulos niin onko sitten koko kämppä myytävä että yksi osapuoli pääsee osuudestaan eroon? Ei kai sentäs? Voisihan hän myydä osuutensa ulkopuoliselle, mutta harvoin sellaista kuitenkaan tapahtuu?
Mitään sellaista kuin etuosto-oikeus ei ole olemassakaan tällaisessa tilanteessa (paitsi tietysti jos leski ja kuolinpesän muut osakkaat ovat niin vapaaehtoisesti sopineet tai testamentissa on niin määrätty, jotka kummatkin tilanteet lienee harvinaisia) vaan kukin saa myydä osuutensa kenelle haluaa, joko muille perillisille tai ihan ulkopuoliselle. Periaatteessa jos perillinen haluaa ruveta oikein hankalaksi voi hän vaati asunnon jakoa jolloin se on myytävä ja rahat jaettava viimekädessä käräjoikeuden toimesta (määrää uskotun miehen joka huolehtii myynnistä).
MUTTA (ja erittäin iso mutta onkin), tällä ei ole merkitystä lesken asumis ja hallinointioikeuteen talossa. Jos siis osakas myy oman osuutensa ulkopuoliselle tai jos koko kämppä myydään jakovaatimuksen takia ulkopuoliselle niin lesken ei tarvitse silti luopua asunnostaan vaan kauppaan "kuuluu" leski mukaan. Tietysti käytännössä juuri kukaan ei tälläistä kämppää jossa on leski mukana, osta tai jos ostaa niin hyvin alhaiseen hintaan mutta periaatteessa tämä on mahdollista. Joten käytännöllinen vastaus on että jos joku perillisistä haluaa päästä asunnosta eroon niin eipä hän siitä eroon pääse jos haluuaa saada hommasta vielä rahaakin.
//Vaikka avioliittomme on vielä nuori ja toivottavasti kummankin lapset ehkä sopeutuvat ajan mittaan ja aikuistuvat myös henkisesti, niin heillä on jo/vielä tässä vaiheessa käsittämättömät suunnitelmat aiheuttaa kaikin tavoin haittaa "tungettelijalle". Siis kummankin lapsilla! Tekisi mieli jättää oma penskani perinnöttömäksi kokonaan, sillä itsehän olen puolisoni valinnut, enkä haluaisi sipulistani kasvavan katkeraa ja omahyväistä, rahanahnetta ihmistä. Tiedän, ettei laki sellaista kuitenkaan salli ilman ikäviä seikkoja.
No aina voi lahjoittaa omaisuuttaan eläessään esim miehelleen tai jollekin ihan ulkopuoliselle tai muuten vaan tuhlata omaisuutensa. Se on ihan laillinen tapa jättää lapsensa perinnöttömiksi. Jos ei ole mitään perittäväksi jätettävää kuollessaan niin eipä lapset mitään perintöäkään saa.
Toivottavasti ymmärsit jotain tästä minun sepustuksestani :-)Kiitos, Maanmittari, selkeästä ja maltillisesta selvityksestä! Minulle tarvitsee joskus asiat vääntää useamman sorttisista rautalangoista ennen kuin menee perille ;) On huomattavasti helpompi elää kun on ensin varmistanut asiat "pahan päivän varalle" niin pitkälle kuin se on mahdollista. Jatkoja!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762099Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361741Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101441Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2311228Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu601212Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161060Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58972- 60969