Nyt se sitten alkoi,olin melkein vuoden,etten kutonut yhtään,mutta eilen se taas alkoi.Nyt päätin,että otan vähän rennommin,mikä kiire minulla enää on,olen "sukittanut" läheiseni jo muutaman kerran ja siinä sivussa tutut ja melkeinpä tuntemattomakin,koska olen lastenlasten koulujen myyjäisiin kutonut ja leiponut,vuosia.Tämä tietokone varmaan on vaikuttanut ,että taukoa tullut.Ihan hyvä se on ollut,kaikki kehuu ,kuinka on harrastuksia,minä olen sitä mieltä,että minä luen niiksi,kutomiset,leipomiset,kirjeiden kirjoittamiset ihan vanhaan malliin,kynällä.Voin kirjoitella monta kirjettä viikossa,nyt taas 1-2 kirjettä lähtee viikottain.Vaikka elelen yksin,laitan joka päivä lämpimän ruoan,valmistan melkein aina kaiken itse,en osta valmista.Ei huomaakaan,kun päivä on illassa,ja kauppaan on 1km ,siitä saa sitä liikuntaa,ja kunkiertelee vähän eri kautta,niin saa vaihtelua siihenkin.Ristikoita myös täyttelen,ja luen paljon kaikenlaista tietokirjallisuutta,en juorujutttuja ,enkä rakkausjutuista välitä,olen tiedonhaluinen.....mummeli.Kaikille Aurinkoista syksyä!
Syksyn Aurinkoa Ihaillen....
Sukankutoja...
5502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanoistasi kuultaa tasapainoisuus ja tyytyväisyys. Löydät ilon pienistä asioista, ihailet syksyistä aurinkoa. Varmaan tunnet iloa myös pimeänä sadeiltana siitä, että saat olla kodin lämpimässä pistää villatöppöset jalkaan ja istua nojatuoliin lukemaan kirjaa. Voihan laittaa vaikka vaniljan tuoksuisen kynttilän ilokseen palamaan ja nauttia samalla teetä.
Se on meidän naisten etu, että aina me jotain keksimme. Ei tule aika pitkäksi. Pikemminkin ajasta tulee puutetta.
Tuosta kirjeenvaihdosta. Minulla oli serkku, jonka kanssa kirjoittelimme (tietenkin käsin kauniille kirjepaperille). Hän kuoli pois. Lueskelen kaiholla hänen kirjeitään, jotka ovat minulle kallis muisto. Mahtaako vielä moni kirjoitella tavallisia kirjeitä tänä sähköpostin aikana.
Hyvää syksyä kirjoittajalle ja lukijoille.
tässä vaikka en niin tarkota,kysyn miten kädet kestää ja onko joku niksi ettei tule jännevaivoja?Haluaisin itsekkin kutoa ja löytää arjesta iloa.
nikamakulumieni takia selkäjumpassa, ihmettelin siellä, miten selkänikamat kuluvat raskaassa työssä,kun toisaalta käteni eivät koskaan olleet kipeät, vaikka ne olivat aina liikkeessä. Kudoin ja virkkasin käytännöllisesti katsoen aina, kun vaan oli hetki aikaa.Ei osannut fysioterapeutti vastata, enkä ymmärrä sitä vieläkään.
Onkohan meillä "mummeleilla" sisäänrakennettu sukankudonta-ajastin ?
Itselleni käy syksyisin ihan mahdottomaksi olla ottamatta puikkoja esille. Pitkin vuotta on jotain virkattavaa tai muuta meneillään, mutta syksyntullen sormet kaipaavat villalankaa. Siinä samalla voi hyvin katsoa telkkaria ja sukkaa valmistuu kuin huomaamatta.
Näinhän se tietenkin on ollut jo menneilläkin sukupolvilla, syksyllä oli ulkotyöt tehty ja sitten naisväellä oli aikaa käsitöille.
Mukavan rentouttavaa kuitenkin.
neuloin itselleni villasukat!