Eräänä päivänä kun huomaan tekemisen puutteen jälleen iskevän, istun nojatuoliin ja otan kirjoituslehtiön kaapista.
"HEI
Kirjoitan sinulle asioista joista ei ole helppoa puhua suoraan. Kun asiat kirjoittaa saa kaikesta paljon paremmin selkoa kuin niistä sekavista sanoista joita suustani pääsisi kun tätä alkaisin sinulle kertomaan.
Rakkaani, sinä olet minulle kaikki, sinä tuot elämääni sen rikkauden ja valon jota ihminen tarvitsee, kaikki muu on turhaa ja arkipäiväistä. Sinun kanssasi elämä on juhlaa. Et osaa edes kuvitella kuinka paljon odotan sitä päivää kun saan sulkea sinut syliini ja pitää sinua hyvänä lähellä ja tuntea lämpösi ja tuoksusi ja rakkautesi. Tai sitä kun saan istua kanssasi kahdestaan rantakalliolla ihan lähekkäin ja kuunnella aaltojen ääntä ja sydämesi lyöntejä ja hilaa kuiskata korvaasi sen kuinka paljon minulle merkitset. Toivoisin että saisin viedä sinut pois kaikesta pahasta ja murheellisesta että voisin estää sen että sinun ei koskaan tarvitsisi tuntea surua ja tuskaa, mutta tiedän että en voi sitä kokonaan estää. Voin estää vain sen että sinun ei tarvitse sitä minun vuokseni kokea ja jos joskus sinä olisit surullinen, saisin ottaa sinut lähelle ja lohduttaa niin hyvin kun vain pystyn. Sillä minun kuullen sinä saat itkeä, ja minulle voit kertoa pahan olosi, minä olen sinua varten. Sinua minä haluan kuulla, sillä sinun surusi ovat myös minunkin surujani. Sinä olet kaikki, teet minusta onnellisen olemassa olollasi ja sillä että saan antaa sinulle puolet elämästäni kaikkeni ja sinä haluat sen minulta.
Ikuisesti sinun *****si"
Luen kirjoituksen kertaalleen läpi ja mietin että eihän minulla ole ketään jolle tämän lähettäisin, ei kukaan edes halua minulta tälläistä. Teen paperista kämmenien välissä pallon ja heitän sen roska-astiaan. Poistun huoneesta ja lähden yksin haaveissani ulos lämpimän kesäauringon paisteeseen.
"HEI
Kirjoitan sinulle asioista joista ei ole helppoa puhua suoraan. Kun asiat kirjoittaa saa kaikesta paljon paremmin selkoa kuin niistä sekavista sanoista joita suustani pääsisi kun tätä alkaisin sinulle kertomaan.
Rakkaani, sinä olet minulle kaikki, sinä tuot elämääni sen rikkauden ja valon jota ihminen tarvitsee, kaikki muu on turhaa ja arkipäiväistä. Sinun kanssasi elämä on juhlaa. Et osaa edes kuvitella kuinka paljon odotan sitä päivää kun saan sulkea sinut syliini ja pitää sinua hyvänä lähellä ja tuntea lämpösi ja tuoksusi ja rakkautesi. Tai sitä kun saan istua kanssasi kahdestaan rantakalliolla ihan lähekkäin ja kuunnella aaltojen ääntä ja sydämesi lyöntejä ja hilaa kuiskata korvaasi sen kuinka paljon minulle merkitset. Toivoisin että saisin viedä sinut pois kaikesta pahasta ja murheellisesta että voisin estää sen että sinun ei koskaan tarvitsisi tuntea surua ja tuskaa, mutta tiedän että en voi sitä kokonaan estää. Voin estää vain sen että sinun ei tarvitse sitä minun vuokseni kokea ja jos joskus sinä olisit surullinen, saisin ottaa sinut lähelle ja lohduttaa niin hyvin kun vain pystyn. Sillä minun kuullen sinä saat itkeä, ja minulle voit kertoa pahan olosi, minä olen sinua varten. Sinua minä haluan kuulla, sillä sinun surusi ovat myös minunkin surujani. Sinä olet kaikki, teet minusta onnellisen olemassa olollasi ja sillä että saan antaa sinulle puolet elämästäni kaikkeni ja sinä haluat sen minulta.
Ikuisesti sinun *****si"
Luen kirjoituksen kertaalleen läpi ja mietin että eihän minulla ole ketään jolle tämän lähettäisin, ei kukaan edes halua minulta tälläistä. Teen paperista kämmenien välissä pallon ja heitän sen roska-astiaan. Poistun huoneesta ja lähden yksin haaveissani ulos lämpimän kesäauringon paisteeseen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
että kuinka monta tyttöä ton sun kirjotuksen on lukennut ja toivonut että se olisi kirjoitettu juuri hänelle. Niin kai kaikki tälläset salaa toivovat. Siltikään kukaan ei sano sitä suoraan.
Mä olisin ainakin ihan otettu.
Mulla on huomenna inssi. Enkä mä tiä että miten siinä käy mutta jos mä saisin sen kortin niin ei sitä tiedä vaikka lähtisin toiselle puolelle Suomea ostaan jäätelöä. Mulla kun näitä hassuja ajatuksia riittää, vaikka en mä oikeesti edes ole varma, että oliko tossa mitään hauskaa tai edes ideaa. Niin voi vaan vahingossa käydä.
Niinkuin tietääkseni ennenkin oon siulle sanonut, niin kyllä sie jonkun löydät, kun osaat noin kauniita sanoja kirjoittaa. Kyllä täältäkin paskasesta paikasta täytyy löytyä hyvä, romanttinen nainen hyvälle romanttiselle miehelle. :) Onnea siulle, kaikkea hyvää elämän tiellä.
Eli saiskos ton kopioida suoraan? Toi nimittäin kuvastaa mun tuntoja täydellisesti mun rakasta kohtaan!=) Enkä ikinä osais kirjottaa tollasta..
Ihan vapaasti vaan. Sehän on vaan hyvä jos voin auttaa. Eli ei tartte pelätä mitää tekijänoikeus rikkomus syytettä jos kopioitkin=)
Loistavaa=)!! Kiitti tosi paljon=)
...ovat ne, joille joku joskus jotain tuollaista ehkä kirjoittaa. Koska mun mielestäni todellisessa rakkaudessa on kyse juuri tuosta antaumuksesta, "sinun surusi ovat minunkin surujani" -tyylisestä ajattelutavasta... Ettei tehdä pahaa, ettei haluta satuttaa sitä toista. Että ajatuksena olisi muutakin kuin omien halujensa tyydyttäminen...
Mutta mitä sitä sitten saa? Tapaa jonkun tyypin jossakin ja kaikki menee hyvin ensin,tapaillaan, tutustutaan, kundilla suloisenpehmeät silmät. Muutaman nälkäisen suukon jälkeen halutaankin jo enemmän. ja aamulla äijä on karannut, huomenna seuraavan kimpussa. Ja sitten sitä saa itse kuulla olevansa huora... Taikka sitten saa nyrkistä naamaansa ja lopulta on pakko juosta karkuun...
Rakkaus on niin helvetin kaunista, eikö?
mutta toi oli helevetin hyvä jätkän tekemäksi...
En tiedä, mutta taidat olla sellainen kirjoituspöydän ääressä istuva nössö, joka virittelee päivät pitkät tietokonettaan ja mutustaa sipsiä naamariinsa. Välillä kun innostut, kirjoitat jotain mielestäsi romanttista tekopyhää vollotusta ja postaat sen nettiin.
Kun kaverit soittaa, jos niitä nyt onkaan, että lähtisitkö illalla hieman juhlimaan, vastaatkin vain, että minulla on nukkumaanmenoaika kello 20.00, kun äiti niin sanoi.
Tai sitten olet sellainen ulkokuoreltasi helvetin kova, kaikkien ystävä, mutta naisten ääressä pehmeä kuin kumipallo. Luultavasti sulkeudut itseesi sen kovan kuoren alle ja purat tuntojasi netissä, mutta todellisuudessa esität vain sitä samaa tylsää roolia. Luultavasti haluaisit olla sellainen kuin täällä netissä esität olevasi, mutta tuskin se aivan onnistuu, ellet vaihda roolia.
Hmmm...tai sitten sinussa on jotain muuta vikaa. Ehkä oletkin sellainen hiljainen nyhvö, jolta tekstiä kyllä tulee, mutta sitä samaa et sanoiksi saa. Toisaalta kännissä voit innostua ja rohjeta sanomaan vastaantulevalle naikkoselle, mites olisi, mennäänkö puskaan. Tai no joo, tuskin edes ryyppäät. Itsesääli on säälittävää ja jopa joskus ärsyttävää.
No noihin sinun arviointeihisi voisin sanoa että
toi eka ei osunu kun ei juuri sipsit maistu kirjotuspöydän runttasin kaatopaikalle kun sisustin makuuhuonetta vähän uudestaan. Ja mulle on ihan sama onko toi muitten mielestä romanttista ja tekopyhää se on vaan sitä mitä mä ajattelen.
Sit toi kakkosvaihtoehto. Kavereita on kyllä ihan tarpeeks ja juhlimaankin voin lähtee kun mulla on sellasia kavereita jotka osaa juhlia ns. sivistyneestikin. Äidin kanssa on oikeen hyvät välit kun en ole sille koko ikääni haistatellu mutta kato kun ihminen kasvaa, niin suhde vanhempiinkin muuttuu niin et sitä osaa jo ite päättää omista nukkumaanmeno ajoistaan. Joka eilen illalla tais olla jotakuinkin 0.30 jos se sinu kiinnostaa mihin aikaan minä nukkumaan menen.
Mä en ole mikään kova joka esittää yhtään mitään, koska mun käsitys ihmisestä jonka tartee esitää jotain on se että sillä jos kenellä on heikko itsetunto. Mulla on ja mä voin sen myöntää ilman että mun tartteee esittää olevani mitään mitä mä en ole. Mulla on pari ystävääkin joille mä voin purkaa tuntojani jos siien on tarvetta. Mulla ei ole kahta persoonallisuutta varattuna erikseen nettiä ja tosielämää varten joten mun ei täällä tartee olla olevinaan jotain, toisin kuin joillakin tuntuu olevan. Nämä asiat on suhteellisen henkilökohtasia joita tänne kirjotan ja täällä on varmasti ihmisiä joilla on samoja tuntemuksia sentakia tuksin kukaan meistä tänne oikeella nimellään kirjottelee.
En myöskään ole hiljainen nyhvö koska minulla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia keskustella ihmisten kanssa en pelkää soisaalista kanssakäymistä minulla on lisäksi osa-aikatyö jossa väistämättä joutuu em. kanssakäymiseen erilaisten ihmisten kanssa. No tekstiä tulee siinä missä sanojakin mutta ne on kaksi eri asiaa jos mä menen torille ja puhun mikrofooniin noi jutut mitä kirjotin aamulla niin asiayhteys voi olla pikkasen väärä. Kyllä mä voin Jäppiselle pitää puhe-esitelmän jos kiinnostaa. Itseasiassa mä pidän koulussa pidettävistä esitelmistä ja puhe-esityksistä.
Toisaalta mä en juo en vaikaa se tuntuu olevan sulle maailman tärkein asia samoin kun tuo että pääsee sanomaan "vastaantulevalle naikkoselle, mites olisi, mennäänkö puskaan" kato kun elämässä on muitakin asioita kuin viina ja puska joita ei kaikki tunnu käsittävän. Edelleen Jäppinen lukee tosin myös kommentoi näitä vapaaehtoisesti ja kaikkihnan sen tietää että itsesääli on säälittävää.
Henkilökohtaisesti voisin sanoa että tuollaisten arvoiden esittäminen sen paremmin henkilöä tuntematta on lapsellista ja naurettavaa siksi jätänkin Jäppisestä selllaiset esittämättä vaikka niiden ilmaiseminen tuskin mikään ongelma olisi. Hmmm ehkä minussa on jotain muuta vikaa jota sinä et tuossa profiloinnissasi onnistunut löytämään koska mikään noista se ei ole.
Ja jos Jäppistä kiinostaa noin kovasti minun ajankäyttöni niin noin suurinpiirtein heräsin aamulla klo. 10.30 söin aamiaisen, kirjoittelin vähän sählöpostia lisäksi aamuisen jutun. Yhteensä tietokoneella käytetty aika n. 2 tuntia. Sitten lyhensin eräistä veryttelyhousuista itselleni shortsit ja syötyäni lähdin ensin kauppaan ja sitten uimarannalle kavereiden kanssa(n.klo 13.30 ohjelmassa krvyttä liikuntaa), josssa viivyin noin 2 tuntia. Klo 15.30 kävin ostamassa juotavaa jonka jälkeen menin töihin klo 16.00 jossa viivyin 4 tuntia pääsin klo 20.00 töistä, tulin kotiin katsoin TV:tä ja soitin eräälle ystävälle ja nyt kirjoitan tässä tätä kellon ollessa 21.46 Siinä tämän päivän ohjelma kun tuntuu niin kovin kiinnostavan. Ehkä profilointi onnistuu nyt paremmin.
No tulihan sieltä sentään vähän asiallisemman ”tuntuista” tekstiä. Tuntui jopa siltä, kuin mies olisi puhunut. Toisaalta, et kai vain nyt esitä mitään roolia? Mihin hävisivät nuo kaikki ”voi, kunpa voisin…saisinpa syleillä rakastani kukkakedolla yms. yms.” Vähän hintahtavia piirteitä nuo…tai no joo, onhan meitä moneksi. Niin juu, muuten, oletkos koskaan noilla vollotuksillasi naista saanut? Oletkos koskaan ylipäätään pimpin päälle päässyt? Vai oletko niitä miehiä, että romantiikka ja hempeily ennen muuta kaikkine ”voi kunpa voisin koskettaa sinua niin, että tuntisit ihoni lämmön itseäsi vasten tms.? Tai mitä edes kysyn, teksteistähän se jo näkyy. Totuus on, että paperilla nuo sinun juttusi voivat näyttää kauniilta naisten silmissä, mutta enpä usko, että ne sulle naista silti tuo. Ei tuo kuulosta puhuttuna oleskaan hyvältä, mitä ensimmäisessä tekstissäsi selitit fantasioistasi yms. Taidat olla Helsingistä ”tai ainakin melko läheltä”? Siellä olen kaltaisiisi ”kukkapaitapoikiin” ennenkin törmännyt – siis juttujen perusteella.
PS. Ei millään pahalla
No meitä tosiaan on erilaisia. Jos mä pidän arvossaan romantiikkaa ym. sellasta ja sä jotain päälle pääsyä ym. niin ihan vapaasti mä arvostan muita asioita. Kaikki ei ole bilettäjä tyyppiä niinkun sinä mä juttelen ihmisten kanssa ihan kiitettävästi myös vapaa-aikana. Ja mitä pahaa siinä on jos haluaa syleillä rakastaan kukkakedolla sehän ois tosi mukavan tuntunen ajatus=) No oikeestaan mulla on kavereina tyttöjä jonkun verran ei ole vaan tullu vastaan sellasta joka haluis syleillä mua kukkakedolla=) no juu en ole Helsingistä et edelleenkin menee pieleen. Ei tietenkään se kuulosta puhuttuna yhtään hyvältä ei ainkaan jos mä sulle niitä puhun. No joo siis nehän on ajatuksia joita mä en mene puhumaan ihan kenelle tahansa siks niitä on helpompi kirjotella. Mä en pidä kukkapaitoja enkä muutenkaan mitään hirveen värikkäitä vaatteita nytkin on valkovihree kauluspaita et sillei
Ps. Ei myöskään pahalla. Onhan tuossa sulla asiaakin mutta ei mitään mitä mä en jo tietäis.
Niin mä mielestäni sanoin jo että mulla ei ole tapana mitään rooelja esittää mä olen mikä olen ja sillä siisti.
Niin.
Kyl mä ainaki tota lukiessani toivoin et
joskus joku vois kirjottaa mulle noi kauniisti..
Valitettavasti nykyään sunkaltaset ihmiset on aikas harvassa.
-Mistä teitä löytää?