Aamun pikku pakkanen
lumi jäätynyt tiehen
Kävelen askeleita varoen
On kiire
Olin jo unohtaa
meidät, sinut
Olin päättänyt jatkaa
jättää taa
Kuin tyhjästä tulit mieleeni
etkä päästänyt irti
Tunnen kuinka odotat
kaipaat
Ja olen sinussa kiinni
jälleen
Tahdon, että tämän tiedät
Olen vapaa luopumaan
vasta kun sinäkin luovut
Asut minussa
istut sydämeni nojatuolissa
On vastassamme elämän raadollisuus
ei ole, mitä odottaa
Voimme vain rakastaa
Hiljaa, ettei muut kuule
salaa, ettei muut voi nähdä
Vaikka elämä jyräsi alleen
silti hymyilen
läpi katseeni lasisen
Rakkautemme on kuin tinaruusu;
ikuinen.
lumi jäätynyt tiehen
Kävelen askeleita varoen
On kiire
Olin jo unohtaa
meidät, sinut
Olin päättänyt jatkaa
jättää taa
Kuin tyhjästä tulit mieleeni
etkä päästänyt irti
Tunnen kuinka odotat
kaipaat
Ja olen sinussa kiinni
jälleen
Tahdon, että tämän tiedät
Olen vapaa luopumaan
vasta kun sinäkin luovut
Asut minussa
istut sydämeni nojatuolissa
On vastassamme elämän raadollisuus
ei ole, mitä odottaa
Voimme vain rakastaa
Hiljaa, ettei muut kuule
salaa, ettei muut voi nähdä
Vaikka elämä jyräsi alleen
silti hymyilen
läpi katseeni lasisen
Rakkautemme on kuin tinaruusu;
ikuinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipa kaunis ja puhutteleva runo
*hymyilee*
Hieno runo!
olet sanasa laittanut. Pidin!
runostasi..:=)) hyvä
Rakastaa hiljaa.
Nojatuolissa sydämeni mies.
Omat ajatuksensa ja niihin uppoutunut katse.
Yht'äkkiä lähtö.
Tarkistettava tuo..tuo..ja..tuo.
Yritettävä.
Kokeiltava.
Elettävä.
Elämän raadollisuus ja silti.
Silti.
Silti.
Hymyilen lasittuneen katseeni takaa.
Voi että.
Kunpa ei liukastuisi.