Tunnen monta koiranomistajaa ja olen todennut, ettei kenelläkään heistä mene oikein hyvin ihmisten parissa. Koira menee arvostuksessa varsin usein ihmisten edelle. Useille miehille koira on rakkaampi kuin oma vaimo.
Koiraa kyllä talutellaan, hellitään ja taputellaan, mutta vaimoa ei läheskään niin usein. Samoin on useimpien koiranaisen laita. Jos oma mies saisi yhtä paljon hellimistä ja paapomista kuin perheen koira, niin useimmissa avioliitoissa olisivat asiat aivan toisin ja miehen "häntäkin" nousisi paljon herkemmin.
Pitää aina muistaa, että koira on vain eläin muiden joukossa, eikä sitä voi koskaan nostaa ihmistä ylemmäksi. Koira kiintyy lisäksi vaikkapa murhaajaan, eikä sen ns. "rakkaudelle" voi antaa paljokaan arvoa.
Koiraa kyllä talutellaan, hellitään ja taputellaan, mutta vaimoa ei läheskään niin usein. Samoin on useimpien koiranaisen laita. Jos oma mies saisi yhtä paljon hellimistä ja paapomista kuin perheen koira, niin useimmissa avioliitoissa olisivat asiat aivan toisin ja miehen "häntäkin" nousisi paljon herkemmin.
Pitää aina muistaa, että koira on vain eläin muiden joukossa, eikä sitä voi koskaan nostaa ihmistä ylemmäksi. Koira kiintyy lisäksi vaikkapa murhaajaan, eikä sen ns. "rakkaudelle" voi antaa paljokaan arvoa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ohhoh mitä tekstiä!
Mietitköhän taas mitä kirjoitit!
Kyllä itselleni ainakin on ihmissuhteet tärkeitä.
Ja jos miehet ja naiset ei taputtele toisia niin
tuskinpa silloin on koirassa vika.
Ehkä kannattisi tuossa tilanteessa mennä
terapiaan jos on noin hullusti asiat.
Minä en nyt puhu sosiaalisuudestani enkä toimimisestani neljällä vuosikymmenellä suosittuna oppaana, mutta tuo viimeinen jutska sulla meni ihan päin mäntyä.
Koira on siitä hyvä ystävä, että se ei sinua hylkää eikä petä, vaikka maailma kuinka murjoisi. Sitä ei kiinnosta sinun rahasi, asemasi tms. Sinä itse olet sille tärkeä, ja jos ruokaa riittää, muulla ei sille ole väliä.
Joo. Siinähän se onkin. Koira ei hylkää edes sarjamurhaajaa. Koiraa ei kiinnosta millainen paskiainen sen isäntä esim. ihmisille on. Se kiintyy tasan tarkaan siihen ihmiseen , joka antaa sille useimmin ruokaa.
Koira ei suinkaan kiinny siihen ihmiseen, joka sille antaa ruokaa, vaan siihen, joka kouluttaa, touhuaa ja viettää aikaa koiran kanssa.
Saatat hyvinkin olla oikeassa siinä, että minä koiranomistajana olen ihmissuhdevammainen. Mutta mietipä sitä, kuinka paljon yhteiskunta joutuisi maksamaan, jos tarvitsisin mielenterveyshoitoa tähän "vammaani". Olen sitä mieltä, että minun kaksi koiraani säästävät suuren summan yhteiskunnan varoja, kun ne toimivat terapeutteinani.
Ehkä meidän koiranomistajien pitäisikin alkaa vaatia palkkaa koirillemme, koirat sentään kiskovat meidät sohvalta lenkille ja pitävät meidät "normaali-ihmisiä" terveempinä, sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Yleensä ruokaa antava on myös koiran kouluttaja ja sen kanssa aikaa vietttävä. Heikosti sinullakin menee, kun koira määrää elämäsi rytmin ihmisten, tai itsesi sijaan.
No kai sitten huonosti menee niilläkin joilla on töitä! Joka aamu joku syy nousta aamulla. Jokainen syy nousta on hyvä, oli se koira, työpaikka, lapset tai jokin harrastus. Monelle vanhukselle koira on ainut syy lähteä ovesta ulos ja toiset koiralliset ainoita juttelukavereita koko päivänä, eikä silloin mene heikosti, vaan se on hieno asia!
Koira ei ole vain eläin,vaan myös täysi valtainen perheen jäsen!Jos vaimo sattuu olemaan vain kateellinen kun koirasta välitetään mukamas enempi!
koira kiintyy siihen henkilöön johon haluaa ja koiran omistaja itse tykkää/rakastaa lemmikkiään vaikka enemmän kuin vaimoaan! koira ja ihminen ovat yhdessä oikea tiimi, eli antaa niiden tykätä niin paljon kuin tykkää!se on kyllä totta , että koira menee arvostuksessa monesti ihmisten edelle , mutta vaimo sentään on ihminen! eikä mikään eläin! olet todella väärässä jos luulet koiran korvaavan ihmisen.
edelleen vetoan teihin järkevät ihmiset ettette vastailisi tämän nimimerkin provoihin. hän kun yrittää terrorisoida muuten kovin toimivaa palstaamme.
jätetään tämmöset provot omaan arvoonsa...
Älähän nyt. Iron Mike puhuu järkeä, eikä suinkaan provoile. Koiraihmiset ovat yleensä tunnevammaisia, paitsi rakkinsa suhteen. Kun rakki tappaa ja raatelee ihmisen, niin rakinomistajat selittelevät milloin mitäkin paskaa ja puolustelevat rakin tekosia.
Moniko rakinomistaja välittää siitä, kun naapurit ovat hermoromahduksen partaalla tuntikausia räksyttävän rakkinsa takia? Kerrostaloon yksin jätetyt rakit saattavat reagoida jokaiseen ääneen hräksyttämällä ja on varmaankin "mukava" asua "suloisen" koiraperheen naapurissa.
Jos minun OK-taloni naapuriini tulisi räksyttävä rakki, niin sen elinpäivät olisivat todella lyhyet, siitä pitäisin huolen tavalla tai toisella.
jep toi sun viestis on alussa jopa asiallinen, oma mielipide siis, vaikka hiukan provoakin löytyy... en suinkaan ole samaa mieltä kanssasi, mutta se on nyt tässä sivuseikka. kun selailet noita juttuja taaksepäin huomaat kyllä että tämän teräsmiehen jutut ampuvat HIUKAN yli. tarkoitus on ärsyttää, suututtaa ja hämmentää asiallisen palstan asiallisia keskustelijoita. kyse on tunnevammaisesta lapsesta jonka on väkisin sabotoitava keskustelua.
aiempi kommenttini miken juttujen piittaamattomuudesta olisi parhaiten kuulunut tonne keskusteluun kuolleesta poliisikoirasta, mutta sieltä sitä ei olisi havaittu. teräsmies kun on niin terästä että haluaa pilata toisten tunteenilmaisut ja häpäistä suomalaisille niin harvinaiset surunilmaisut. joku on oikeesti surullinen, ja toinen menee ja nauraa sille... hah.
miken teksteissä esiintyy usein kiroilua haukkumista ja provosoimista. tämä mies, oletan että mike on mies, ei yritäkkään esittää mielipidettä, vaan haastaa riitaa... niinkun vissiin sinäkin(?)
se on kummaa että tämmöset provosoivat ilkeet ja tappamista koskevat ilmasut tulee aina nimimerkiltä, joka yrittää viestittää kovuudesta, vahvuudesta, miehekkyydestä jne. (gladiator, iron mike, ite perkele, lisätkää listaa...) todistaako tämä ettei suomen miehillä ole lupaa olla tunteellinen ymmärtäväinen tai hellä. vai että poikalapset ovat ajattelemattomia ja tunnevammaisia
-huolestunut huokaus-
vai oliskohan kyse huomionkipeydestä kun provosoivalla keskustelunavauksella tai vastauksella saa monta viestiä ihan itelle
-uups, menin huomaamattani huomiolankaan ja annoin gladiaattorille ja mikelle mitä kaipasivat sori...
Koira on kautta ihmishistorian luonut hyviä ihmis-
suhteita. Kun kuljen koirieni kanssa ulkona, saan
paljon juttuseuraa. Niin lapset, nuoriso kuin van-
huksetkin pysähtyvät juttelemaan. Koirista on hy-
vin helppo aloittaa keskustelu joka sitten jatkuu
muihin aiheisiin. Jopa toisen murheisiin. Jos taas
joku selvästi pelkää tai karttaa koiriani, menen
suosiolla sivummalle, koska kaikki eivät pidä
eläimistä. Toivon kaikille lukijoille suvaitsevai-
suutta ja ymmärrystä muita kanssaihmisiä kohtaan.
Ei mare, vaan kyse on siitä, että aiheen aloittajalla ei ole OMAA elämää, jota analysoida. Siksi pitää tutkiskella muden elämää.
Ehkä Miken ja Gladiatorin (hmm... taitavatkin olla yksi ja sama henkilö) pitäisi hankkia koira, saisivat ystäviä ja päänuppikin pysyisi koossa ;-)
aivan
Höpö, höpö. Sellaisen Ihmisen elämä joka pyörii pelkästään rakkien ympärillä on tosi tylsää. Minä pystyn viettämään juuri sellaista elämää, johon rakkien kanssa viihtyvä ei koskaan pysty.
Pystyn lähtemään minne haluan ja koska tahansa ja viipymään vaikkapa matkoilla kuinka pitkään haluan. Olen sovussa naapureiden kanssa, sillä koiraa ei räksyttämässä pihapiirissä, eikä pelottamassa lapsia. Vieras koira on aina vaarana lapsille.
Minun ei tarvitse miettiä, mihin saan kulloinkin rakin hoitoon. Joutuisin vaivaamaan ystäviäni niiden kaitsemisessa. Kotini on siisti ja puhdas, Sieltä ei löydy kuolaa ja karvoja, kuten usempien koiranhyysääjien kodeista, puhumattakaan piintyneestä koiranhajusta, johon omistaja on jo tottunut, mutta vieras kyllä sen haistaa.
Koiranomistajat, etenkin suurten koirien omistajat, ovat varsin usein sottapyttyjä, haisevia ja homsuisia ja sopivat siinä mielessä yhteen koiriensa kanssa.
Koira on vain ihmisen korvike. Kun ihmissuhteet pelaavat, niin missä muka tarvitaan koiraa? Ei missään paitsi opas-tai poliisikoirana.
Missähän ne ihmissuhteesi nyt ovat, kun tällaisella palstalla pitää pyöriä?
Minäkään en pidä esim. moottoripyöristä, mutta en silti käy sitä itkemässä moottoripyöräpalstalla vaan lähden lenkille koirieni kanssa (ja omasta halusta muuten, en pakosta).
On todella ihanaa, että olet huolissasi MINUSTA, kun en pääse matkoille, kodissani on karvoja ja siellä haisee ym. ym. Mutta turhaan huolehdit, tämä on juuri sellaista elämää, jota minä haluan, en kaipaa matkustelua enkä supehygieenistä kotia.
Älä muuten Mike koskaan hanki lapsia, ettei käy niin, että olet samanlaisessa loukussa kuin koiranomistajat ;-).
Nimim. kahden lapsen ja kahden koiran "äippä", jolla on huumorintaju tallella
yhdyn edelliseen, ihmetellään yhdessä...
mikelle onnittelut. olet oppinut jo hiukan argumentoimaan... nyt kun vielä opettelet irtautumaan kommunismin kaltaisista yleistyksistä ja lapsellisesta mustavalkoisuudesta, rupeat vaikuttamaan hiukan 12 vuotiasta pojua vanhemmalta.
parhaat ja uusimmat ihmissuhteet olen luonut koirapuistossa ja harjoituskentällä, toki on vanhojakin tallella, mutta täytyy myöntää että varsinaiset koiranvihaajat ovat matkasta karisseet: jotka eivät harrastuksiani ymmärrä, tai edes yritä ymmärtää, saavat mennä. sen sijaan olen tavannut kymmenittäin uusia ystäviä koiraharrastukseni parissa. jos koiraharrastuksessa hankitut suhteet ovat vammaisia, tai muuten virheellisiä, myönnän olevani ihmissuhdevammainen, mutta ylpeä ja onnellinen siitä.
osittain oikeassa vaikka minun koiraihmisenä on ehkä vaikea sitä myöntää.On totta,että monella sellaisella ihmisellä on koira,jonka ihmissuhteet ovat aivan sekaisin.Myöntää täytyy kun olen sivusta seurannut puolisoni erittäin aktiivista koiraharrastusta,että joukossa on pahanilkeitä juoruilijoita yms.sakkia,mitä muissa harrastuksissa ei välttämättä tossa mittakaavassa ole.Olen itsekin nähnyt liian monta sellaista ihmistä,joka ei tule toimeen muiden ihmisten kanssa niin sitten otetaan koira ja ruvetaan pätemään
Minulla on kolme lasta ja viisi lastenlasta, joten se siitä. Lapsillani ei ole ollut tosin "iloa" pyöriä koirankuolassa ja asua haisevassa läävässä, vaan heillä on ollut onni asustaa siistissä 400 m2 OK-talossa , johon rakeilla ei ole ollut mitään asiaa.
En ole lainkaan huolissani sinusta tai muistakaan kuolan, hajujen ja karvojen ystävistä. Eläkää vain kuin pellossa. Kunhan tässä huvikseni vittuilen teille tosikoille.
nimenomaan, siitähän jutuissasi on kyse, teräsvaari... tuliko nyt äkillinen tarve esitellä myös lapsenlapset kun huomionkipeeksi lapseksi haukuttiin. eipä vaan oikein tunnu että tota elämänkokemusta olis karttunnu yli 10 vuoden verran. -siinä ajassa lapsenlapsia- ei kuule mene läpi
ja monella ihmissuhdevammaisella on myös marsu tai kani. ja moni ihmissuhdevammainen lainaa kirjastosta kirjoja ja lukee itsekseen, ja mon ihmissuhdevammainen ostaa alkosta viinaa ja ryyppää päivät pitkät ja moni ihmissuhdevammainen harrastaa ihan varmasti nettipalstojen terrorisointia
joten älkääpä yleistäkö, minä koiranomistajana en ole huomannut moista vammailmiötä sen voimakkaammin kuin kirjastossa kävijänäkään. ja mitä taas alkoholiin tulee, se jo itsessään edistää ihmissuhdevammaa, toisin kun koiranomistamine pyrkii useimmiten sitä purkamaan.
itsekin vähän mustavalkoinen jos tulkitsit tekstini niin ,että tarkoitin kaikkia koiranomistajia...Et ole varmaankaan paljon harrastanut koirasi kanssa jos et ole törmännyt,juoruihin,rotuboikotteihin tms,joita koirapiireiisä on erittäin paljon.Kennellliittokin on osa tätä pikkusieluisuutta estämällä esim sekarotuisten koirien osallistuminen eri kilpailulajeihin.
jep kennelliiton kanssa en ole paljon tekemisissä ollut. pelastuskoiraporukoissa sen sijaan olen liikuskellut, enkä ihmissuhdeongelmia ole huomannut. ehkä ollaan suvaitsevampaa porukkaa, kun ollaaan kerran oikeella asialla, pelastamassa ihmishenkiä.
sinun tekstiäsi en tulkinnut, vaan teräsvaarin alkuperäistä, jota sitten puolustelit. en alusta astikaan ole väittänyt että koiranomistajissa ei olisi joukossa myös ihmissuhdevammaisia, mutta suututtaa toi provo, joka on tehty yleistämällä kaikki koianomistajat. ei kai tällä palstalla ole ketään joka kieltäisi ihmissuhdevammaisten esiintymisen koiraharrastajien suuressa ryhmässä (meitä on moneen junaan), teräsvaarin vaan ei kannata tulla väittämään et me kaikki ollaan semmosia... mikä tekee koiraihmisistä muita vammaisempia ihmissuhteiden suhteen...
ja vielä vapaamielisyydestä, meillä treenaa useita sekarotuisia, joita, ja joiden omistajia, kohdellaan tasavertaisesti porukassa. eipä ole rodun mukaan tai roduttomuuden mukaan kenenkään paikkaa määritelty. kyllä meillä treenaa kaikki, pienestä terrieristä, keskikokoisen x-rotuisen kautta tanskandoggiin ja hyvin ollaan kentälle mahduttu.
minun mielestä tuommosille gladiaattoreille on omat hoitolaitoksensa mihin voi menna. minun koira ammuttiin muutama vuosi sitten kun se hyppasi hakista yli ja painui janiksen peraan. tama kyseinen ampuja ei ole se jalkeen tohtinut samalle sorsajahtijarvelle sen jalkeen. tuntuu varmasti vieläkin lompakossa... kannattaa gladiaattori huuella jossain muualla tuommosia...
Ethän sinä tuolla älykkyysosamäärällä mitään edes tajua. Asia on juuri niinkuin kerroin TOLLO!
Höpö höpö. Yksi rakki pois räksyttämästä ja poju itkee vielä vuosien perästä!! Luuletko sä pelle tosiaan, että sinua joku pelkää? Mitä sä köyhimys yleensä teet sorsajahdissa? Ammut viattomia luontokappeleita ja yleensä varmaankin ohi. Montakohan sorsaa kitui sinunkin jäljiltäsi ?
Metsästys pitäsi lailla kieltää Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa. Metsästys on KUSIPÄISTEN hommaa.
Voi pikku Mikeä. On se niin väärin, ettei kaikki naiset anna sulle hellyyttä yms. Ehkä jotkut tytöt yksinkertaisesti halaavat mieluummin karvaista lemmikkiään kuin sinua jos ole asenteiltasi noin mustavalkoinen. Itse pystyn halaamaan koirani lisäksi lapsiani ja todentotta miestäni kuin myös toisinpäin. Koiranomistajat eivät voi tuijottaa vain omaan napaansa vaan pitää olla halu ja taito huolehtia myös muista ihmisistä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia jos kerran asennoidut noin muihin ihmisiin - millaisia niistä tulisi... Lapsiperheet joissa on koira, myös lapset oppivat huolehtimista ja kantamaan vastuuta. Koira on myös ihanteellinen ystävä murrosikäiselle, joka ei aina halua äippää ja iskää tulla halimaan tai purkaa murheitaan heille. Tuntuuko kummalliselta? Sitä paitsi ihmiset tulevat paljon helpommin juttelemaan kadulla jos kulkee koiran kanssa (myös koirattomat ;) Meitä on moneen junaan. Onnea sinulle valitsemallasi tiellä - yritetään mahtua samalle planeetalle!
-Ihmissuhdevammaisia nimittäin. Tutkimuksissahan on todettu, että koira on hyväksi lapsen sosiaaliselle kehitykselle, eikä suinkaan "vammauttava". Se että koiraa "paapotaan" ei tarkoita, että se menee arvostuksessa esim. puolison edelle. Koirahan nimenomaan otetaan paapottavaksi, kuten lapsetkin. Niihin uhrataan epäitsekkäästi aikaa ja energiaa. On totta, että ujot ihmiset ottavat herkemmin lemmikin, he kun eivät syystä tai toisesta osaa lähestyä ihmistä ja eläin ei arvostele. Mutta ei toki kaikki ujoja ole!Eläimen kanssa on myös paljon helpompi tulla toimeen ja se on ystävänä luotettava, toisin kuin useimmat ihmiset.. Itselleni koirat ovat vankka harrastus, joten tietenkin vietän eniten aikaa niiden parissa, kyllä minulla silti aika riittää ihmissuhteillekin, eivätkä ne minulle ole ongelmallisempia kuin muillekaan. Koiraharrasteissahan nimenomaan JOUTUU tekemisiin aina uusien ihmisten kanssa, joten en käsitä miten koiralliset voisivat olla huonoja ihmissuhteissa...? Pikemminkin koirattomat ovat minusta ashdasmielisiä,hysteerisiä ja bakteerikammoisia, mutta ehkä se sitten aina vaikuttaa että miltä kannalta asiaa haluaa tarkastella..
Hassua tarinaa, minulla kun ei ollut yhtään ystävää ennen koiraharrastuksieni aloittamista. Nyt taas löytyy kavereita ja tekemistä loputtomiin. Toki ne kaikki "pyörivät koirien ympärillä", mutta koirathan ovatkin eräänlainen "tekosyy" päästä tekemisiin toisten ihmistenkin kanssa. Olen löytänyt koiraharrastuksen parista myös poikaystäväni ja toki meilläkin riittää muutakin puhumista ja puuhaamista kuin selvitellä koirien takkuja..