Osaatteko neuvoa? 16-v.poika lintsaa koulusta, on lopettanut harrastukset, yöpyy 17-v.tyttökaverin luona (tytöllä oma kämppä), valehtelee, kieroilee, ei tee kotihommia mutta ansiotyökään ei maistu. Poika sanoo vain, että "sun velvollisuus on elättää mut". Onko näin? En saa poikaan enää mitään otetta (lapsena ja esimurkkuna kaveri oli koulussa ihan hyvin menestyvä, samoin harrastuksissa, kotona laiska, mutta kiva) ja olen pakahtua huolesta. Tupakkaa ja olutta ja väkeviä kuluu (kaverit hakevat), huumeita ei käytä (ainakaan vielä). Olen epätoivoinen, en enää tiedä mitä teen! Perheas.keskuksessa on aika vasta kuukauden kuluttua.Onko mahdollisuus saada poika johonkin perhekotiin? Hän itse sanoo, että asuu mieluummin nuorisokodissa kuin luonani. Kun keskustelen hänen kanssaan kasvokkain, saan vastaukseksi muutaman sanan ja vakuutuksen, "nyt kaikki muuttuu", mutta kaikki menee vain pahempaan päin. Tietääkö kukaan, kenen tai minkä puoleen voisin kääntyä? Pelkään lapseni syrjäytyvän kokonaan, minulla ei ole enää keinoja enkä jaksa /pysty työn ja muun perheenhuollon ohella auttaa häntä tämän enempää. Sama pätee tietenkin puolisoonkin - olemme neuvottomia. Auttakaa, jos tiedätte, kuinka tilanteesta voisi selvitä!
Umpikuja
56
20109
Vastaukset
- sijoitus
Ymmärrän täysin huolesi, mutta pojallasi on jo ikää sen verran, että häneen on tosi vaikea vaikuttaa, minun tyttöni täyttää nyt 15v on olut perhekodissa kohta 2 viikkoa ja ei ole ainakaan meidän kohdalla oikea ratkaisu.
apua pitäisi saada ja pian, mutta onko teillä kriisikeskusta tai jotain minne voisit itse mennä keskustelemaan miehesi kanssa?
Lain mukaan teidän kuuluu tarjota ruoka asunto ja vaatteet, ei muuta. Siis voitte ainakin lopettaa rahan antamisen.
Minun saamani neuvot joita en 2kk sitten osannut ottaa käyttöön ammattiauttajilta oli. Anna tytön lyödä rauhassa päätä seinään älä puutu, kun ei mene ajoissa kouluun, niin oma moka, ei pese vaatteitaan kulkee sitten likaisissa. Niin kauan kun rikokset ja huumeet pysyy poissa anna tehdä ja kärsiä seuraukset ja minä vaan jatkoin suojeluyrityksiä onnistumatta.
Ei nämä nuoret tyhmiä ole, kokeilevat vain kuinka paljon me siedämme.
Minun poikani jätti aikoinaan amitsun kesken ja meinasi jäädä kotiin makaamaan, niin oli 2 vaihtoehtoa töihin tai ulos. Oli syksyyn asti töissö leipomossa jollain hararahalla ja kun koulut alkoi ilmoitti vaan yks päivä että menen sitten huomenna kouluun.
siis en neuvoja voi antaa, mutta ehkä vain pitäisi löysätä ja antaa pojan tehdä mielensä mukaan ja nähdä kokea seuraukset. Loputtomiin heitä ei kuitankaan voi suojella.- itse samanlainen
mut tsemppiä, ota joku? todellakin ukopuoleinen kaveri joka tietenkin joka on kaidallapolulla
soluta jos ei toivoa ole kattokaa eri vaiheita se ei auta jos ole t töissä ja mietit mitäköhän toi mejän kulta tekee thats reality tai jotain silleen
- Alexandra
16 v on vieläkin osin lapsi ja vasta osin aikuinen. Harva 16 v löytää mitään säännöllistä ansiotyötä, koska harva työnantaja palkkaa tämän ikäistä työhön. Pakollinen peruskoulu on varmaan sitten käyty loppuun? Onko hän nyt ammattikoulussa vai missä? Mitäs tämä 17 v tyttökaveri tekee? Mistä saa rahat vuokraan, hänkin on niin nuori että tokkopa työ elättää? Kait 16 v joutuu osittain osan tytön vuokrasta maksamaan, vaan antaako tyttö hänen majailla ilmaiseksi? Millainen tyttö on?
Olisiko joku tuttu, luotettava, aikuinen ja rauhallinen ihminen puhumaan tämän 16 v kanssa, kuuntelemaan mitä hän sanoo, mitä hänellä on sydämmellään, mitä odotuksia tai unelmia elämältä, ilman että heti tyrmää tai inttää vastaan. Löytyisikö joku jolle tämä 16 v saisi rehellisesti purkautua ja itkeä pahan olonsa. Sillä siellä 16 vuotiaan sisällä jossakin asuu ja on vieläkin se kiva 12-13 v pieni, mukava ja reipas poika, kun sen vain saa sieltä mutkan takaa ulos ja kun vain löytää sen. - äi.ti
Kiitos vastauksistanne!
Ei meillä ole mitään kriisikeskusta, pojalle on tilattu aika perheas.neuvottelukeskuksesta, mutta sinne otetaan ensi alkuun ainakin vain hänet.
Poika ja tyttöystävä ovat lukiolaisia, tyttö saanut asunnon jotain kautta. Rahaa emme pojalle anna, kesätienestit on tuhlattu, mutta jostain hänellä on rahaa tupakkaan ja viinaksiin. Pelkään, että hän rahoittaa nämä jutut jollain rötösveystelyllä - odotan vaan päivää, milloin poliisi ottaa yhteyttä. Keksusteluyhteyttä poikaan en enää saa: hän tulee kotiin myöhään ja häipyy aamulla, mutta ei mene ainakaan kouluun. Jos jotain yritän jutella, vastaus on "joo joo, mä parannan tapani, kyl mä tiedän", mutta mitään kohennusta ei tapahdu. Tilanne stressaa muuta perhettä aika lailla, minua äitinä kai kaikkein eniten. Pakko mennä purkamaan huoliaan työterv.huoltoon - en enää pysty tekemään töitänikään kun mietin vaan pojan tilannetta. Jos jollain on vielä neuvoja taskussa, ottaisin niitä kiitollisena vastaan.- sijoitus
Aina äiti huolehtii lapsistaan ja toivoo heidän parasta ja eikä aina löydy vastauksia, miksi jotain menee pieleen. Aina ei vastauksia edes tarvita on vain yritettävä saada elämä raiteilleen takaisin. Sinä haet apua itsellesi se on tosi hienoa, että tiedostat jaksamisesi rajat. Jos sinulla on useampia lapsia niin hekin tarvitsevat sinua. Minusta itsestäni tuntuu että tyttäreni on täyttänyt elämäni viimeiset 4 vuotta etten enää tiedä miten muuten elää olen hukannut itseni hänen ongelmiin ja kaikki on pyörinyt hänen ympärillään. Sitä ei jaksa kukaan loputtomiin. 2 vuoden päästä poikasi on täysi-ikäinen, mutta rakkaus ja huoli nyt on niin suuri ja jos hän suostuu puhumaan ulkopuolisen kanssa niin hyvä, kuitenkin hän on jo sen ikäinen että tekee itse valintansa, mutta toivotaan että "ihastuminen" viilenee ja koti alkaa tuntua taas parhaalle paikalle maailmassa, harvoin noin nuorena aloitetut suhteet kestää, ehkä sitä nyt ollaan vaan niin aikuista. Kyllä se todellisuus tulee vastaan ja se että joutuu kantamaan seuraukset tekemisistään kasvattaa eniten.
Voi kun osaisi neuvoa, kun ei osaa edes omaansa kasvattaa, mutta voi ainakin jakaa tunteita ja kokemuksia.
Voimia!! - Lapsia itselläkin
Hei, toivon sydämmestäni että asiat selviytyvät.
Kun kirjoitit että puhevälinne ovat nyt täysin tulehtuneet, että hän vain käy ja lähtee, tuntuu kuin hän käytöksellään samalla peittelisi ja piilottelisi jotain. Käyttääkö hän hashista? Eli polttaako pilveä? Käyttääkö hän amfetamiinia tai kokaiinia? Näiden käyttö on nuorison keskuudessa yleisempää kuin uskotellaankaan. Se on hyvin, hyvin yleistä. Olisi hyvä jos asia tulisi päivänvaloon. Kun se on asiallisesti kohdattava ja mietittävä miten siitä eteenpäin. Oman lapseni pilven ja muunkin käyttö tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta (vaikka sitä silloin oli jatkunut jo lähes vuoden). Aloin epäillä pikkuhiljaa, kun entinen mukava ja reipas lapseni "pakeni" minua, vältteli, tuli ja meni epämääräisinä aikoina ettei kohtaisi minua, lintsasi koulusta ym. Löysin hashismuruja laatikosta ja repusta. Se oli kova paikka, se jysäytti kuin ammus, mutta ihmeellisesti siitä selvittiin ja päästiin oikeille raiteille. Jos olet huolissasi, niin etkö voi ottaa siihen tyttöön yhteyttä (tai hänen vanhempiinsa) ja keskustella asioista ja kertoa huolistasi. Onko tytöllä mitään yhteyttä omaan kotiinsa? Onhan tyttökin vielä alaikäinen. Ylipäätään Suomessa nuoret liian aikaisin irtautuvat kodistaan, jenkeissä ja Keski ja Etelä-Euroopassa normaalikotien lapset ovat lapsia 21 v saakka ja vielä pitkälti siitäkin eteenpäin. - äi.ti
Lapsia itselläkin kirjoitti:
Hei, toivon sydämmestäni että asiat selviytyvät.
Kun kirjoitit että puhevälinne ovat nyt täysin tulehtuneet, että hän vain käy ja lähtee, tuntuu kuin hän käytöksellään samalla peittelisi ja piilottelisi jotain. Käyttääkö hän hashista? Eli polttaako pilveä? Käyttääkö hän amfetamiinia tai kokaiinia? Näiden käyttö on nuorison keskuudessa yleisempää kuin uskotellaankaan. Se on hyvin, hyvin yleistä. Olisi hyvä jos asia tulisi päivänvaloon. Kun se on asiallisesti kohdattava ja mietittävä miten siitä eteenpäin. Oman lapseni pilven ja muunkin käyttö tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta (vaikka sitä silloin oli jatkunut jo lähes vuoden). Aloin epäillä pikkuhiljaa, kun entinen mukava ja reipas lapseni "pakeni" minua, vältteli, tuli ja meni epämääräisinä aikoina ettei kohtaisi minua, lintsasi koulusta ym. Löysin hashismuruja laatikosta ja repusta. Se oli kova paikka, se jysäytti kuin ammus, mutta ihmeellisesti siitä selvittiin ja päästiin oikeille raiteille. Jos olet huolissasi, niin etkö voi ottaa siihen tyttöön yhteyttä (tai hänen vanhempiinsa) ja keskustella asioista ja kertoa huolistasi. Onko tytöllä mitään yhteyttä omaan kotiinsa? Onhan tyttökin vielä alaikäinen. Ylipäätään Suomessa nuoret liian aikaisin irtautuvat kodistaan, jenkeissä ja Keski ja Etelä-Euroopassa normaalikotien lapset ovat lapsia 21 v saakka ja vielä pitkälti siitäkin eteenpäin.Kiitos viesteistänne ja neuvoista!
Olen kanssasi samaa mieltä liian varhaisesta itsenäistymisestä. Tilanteeseen on taas tullut uusia, yllättäviä mutkia, joita pitää selvitellä.
Yritän pitää itseni koossa ja toivon, että poika tulee järkiinsä mahd.pian.
Jaksamista kaikille! - Älä ole sinisilmäinen
Lapsia itselläkin kirjoitti:
Hei, toivon sydämmestäni että asiat selviytyvät.
Kun kirjoitit että puhevälinne ovat nyt täysin tulehtuneet, että hän vain käy ja lähtee, tuntuu kuin hän käytöksellään samalla peittelisi ja piilottelisi jotain. Käyttääkö hän hashista? Eli polttaako pilveä? Käyttääkö hän amfetamiinia tai kokaiinia? Näiden käyttö on nuorison keskuudessa yleisempää kuin uskotellaankaan. Se on hyvin, hyvin yleistä. Olisi hyvä jos asia tulisi päivänvaloon. Kun se on asiallisesti kohdattava ja mietittävä miten siitä eteenpäin. Oman lapseni pilven ja muunkin käyttö tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta (vaikka sitä silloin oli jatkunut jo lähes vuoden). Aloin epäillä pikkuhiljaa, kun entinen mukava ja reipas lapseni "pakeni" minua, vältteli, tuli ja meni epämääräisinä aikoina ettei kohtaisi minua, lintsasi koulusta ym. Löysin hashismuruja laatikosta ja repusta. Se oli kova paikka, se jysäytti kuin ammus, mutta ihmeellisesti siitä selvittiin ja päästiin oikeille raiteille. Jos olet huolissasi, niin etkö voi ottaa siihen tyttöön yhteyttä (tai hänen vanhempiinsa) ja keskustella asioista ja kertoa huolistasi. Onko tytöllä mitään yhteyttä omaan kotiinsa? Onhan tyttökin vielä alaikäinen. Ylipäätään Suomessa nuoret liian aikaisin irtautuvat kodistaan, jenkeissä ja Keski ja Etelä-Euroopassa normaalikotien lapset ovat lapsia 21 v saakka ja vielä pitkälti siitäkin eteenpäin.Kouluhommat romahti, poika viihtyi öitä jossakin oudoissa piireissä, meille ei voinut yöpaikkaansa paljastaa. Sitten jäi kiinni kannabiksesta, toinen äiti antoi vihjeen. Kävi ilmi, että oli majaillut asunnoissa, missä käytettiin myös amfetamiinia ja muuta millä päänsä voi sekoittaa. Sitten jäi kiinni autojen varastelusta. Tämä kaikki tapahtui noi parissa kuukaudessa, mutta sitä levotonta elämää oli jatkunut tuota ennen jo lähes vuoden. Pistettiin poika sitten nuorisokotiin rauhoittumaan ja sen jälkeen, kun on sieltä palannut, niin on ollut aika iisisti. Takaisin nuorisokotiin ei halua.
Älä ole sinisilmäinen pojan suhteen. - teettää kaikennäköistä
äi.ti kirjoitti:
Kiitos viesteistänne ja neuvoista!
Olen kanssasi samaa mieltä liian varhaisesta itsenäistymisestä. Tilanteeseen on taas tullut uusia, yllättäviä mutkia, joita pitää selvitellä.
Yritän pitää itseni koossa ja toivon, että poika tulee järkiinsä mahd.pian.
Jaksamista kaikille!Lapsesi voi olla myös masentunut, kannattaisi tutkituttaa. Ja vaikka masennusta ei löytyisikään, niin ompahan ainakin tutkimusjakson ajan sairaalassa tallella. Kuulostaa karskilta, mutta voisi kuitenkin tarjota tilanteen puhua aikuiselle ammatti-ihmisella, nuoret kun eivät aina vanhemmilleen puhu. Ainakin joissain tapauksissa (vaaraksi itselleen) on mahdollista saada joko kiireellinen huostaanotto tai pakkohoito päätös, josta ei luikerrellakaan ulos sanomalla: emmänyviitti ku mä en haluu
- blondi-72
Älä ole sinisilmäinen kirjoitti:
Kouluhommat romahti, poika viihtyi öitä jossakin oudoissa piireissä, meille ei voinut yöpaikkaansa paljastaa. Sitten jäi kiinni kannabiksesta, toinen äiti antoi vihjeen. Kävi ilmi, että oli majaillut asunnoissa, missä käytettiin myös amfetamiinia ja muuta millä päänsä voi sekoittaa. Sitten jäi kiinni autojen varastelusta. Tämä kaikki tapahtui noi parissa kuukaudessa, mutta sitä levotonta elämää oli jatkunut tuota ennen jo lähes vuoden. Pistettiin poika sitten nuorisokotiin rauhoittumaan ja sen jälkeen, kun on sieltä palannut, niin on ollut aika iisisti. Takaisin nuorisokotiin ei halua.
Älä ole sinisilmäinen pojan suhteen.minulla 4 tytärtä joista kaksi vanhinta ovat jo murkkuiän kynnyksellä ja välillä tosissaan arveluttaa noi likat että mitä tapahtuu kun tulevat teini-ikään.Eivät tietysti kaikki lapset poikkea väärille poluille mutta kun ikinä ei voi olla liian varma,en onneksi ole sinisilmäinen lasteni suhteen vaan mieluiten tarkkailen tietyllä luottamuksella tietty ku ajattelisin attä "ei meidän lapsi:(" Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja nautin lasteni seurasta nytten kun he vielä seuraani haluavat! 12v tyttö on alkanut harrastamaan huutosakissa ja 11v käy futisharkoissa,nuorimmat ovatkin vasta tai jo 8v sekä 6v.. :> Toivotan kaikille jaksamisia lastensa kanssa!Kohta ehkä toivottavasti ei nuo ongelmat ovat minunkin kestettävänä ja vielä nelinkertaisesti APUVA
- m29
Lapsia itselläkin kirjoitti:
Hei, toivon sydämmestäni että asiat selviytyvät.
Kun kirjoitit että puhevälinne ovat nyt täysin tulehtuneet, että hän vain käy ja lähtee, tuntuu kuin hän käytöksellään samalla peittelisi ja piilottelisi jotain. Käyttääkö hän hashista? Eli polttaako pilveä? Käyttääkö hän amfetamiinia tai kokaiinia? Näiden käyttö on nuorison keskuudessa yleisempää kuin uskotellaankaan. Se on hyvin, hyvin yleistä. Olisi hyvä jos asia tulisi päivänvaloon. Kun se on asiallisesti kohdattava ja mietittävä miten siitä eteenpäin. Oman lapseni pilven ja muunkin käyttö tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta (vaikka sitä silloin oli jatkunut jo lähes vuoden). Aloin epäillä pikkuhiljaa, kun entinen mukava ja reipas lapseni "pakeni" minua, vältteli, tuli ja meni epämääräisinä aikoina ettei kohtaisi minua, lintsasi koulusta ym. Löysin hashismuruja laatikosta ja repusta. Se oli kova paikka, se jysäytti kuin ammus, mutta ihmeellisesti siitä selvittiin ja päästiin oikeille raiteille. Jos olet huolissasi, niin etkö voi ottaa siihen tyttöön yhteyttä (tai hänen vanhempiinsa) ja keskustella asioista ja kertoa huolistasi. Onko tytöllä mitään yhteyttä omaan kotiinsa? Onhan tyttökin vielä alaikäinen. Ylipäätään Suomessa nuoret liian aikaisin irtautuvat kodistaan, jenkeissä ja Keski ja Etelä-Euroopassa normaalikotien lapset ovat lapsia 21 v saakka ja vielä pitkälti siitäkin eteenpäin.Hasiksen käytöstä ei kannata kuitenkaan huolestua liikaa. Kyseessä on kaikesta huolimatta alkoholia lievempi ja vaarattomampi aine. Laiton kylläkin ja siksi paheksuttava.
Omassa nuoruudessa n. 1/3 lukio luokastani käytti tai ainakin kokeili lyhyen aikaa. Kaikista meistä tuli varsin keskiluokkaisia ja normaaleja ihmisiä.
Spiidi tai kokaiini ovatkin jo sitten luokkaa kovempia huumeita.
Tämä irtonaisena kommenttina, koska väärän tiedon antaminen nuorille näissä asioissa vie uskottavuutta huumevalistukseen. - minä jolla suhde kestänyt...
sijoitus kirjoitti:
Aina äiti huolehtii lapsistaan ja toivoo heidän parasta ja eikä aina löydy vastauksia, miksi jotain menee pieleen. Aina ei vastauksia edes tarvita on vain yritettävä saada elämä raiteilleen takaisin. Sinä haet apua itsellesi se on tosi hienoa, että tiedostat jaksamisesi rajat. Jos sinulla on useampia lapsia niin hekin tarvitsevat sinua. Minusta itsestäni tuntuu että tyttäreni on täyttänyt elämäni viimeiset 4 vuotta etten enää tiedä miten muuten elää olen hukannut itseni hänen ongelmiin ja kaikki on pyörinyt hänen ympärillään. Sitä ei jaksa kukaan loputtomiin. 2 vuoden päästä poikasi on täysi-ikäinen, mutta rakkaus ja huoli nyt on niin suuri ja jos hän suostuu puhumaan ulkopuolisen kanssa niin hyvä, kuitenkin hän on jo sen ikäinen että tekee itse valintansa, mutta toivotaan että "ihastuminen" viilenee ja koti alkaa tuntua taas parhaalle paikalle maailmassa, harvoin noin nuorena aloitetut suhteet kestää, ehkä sitä nyt ollaan vaan niin aikuista. Kyllä se todellisuus tulee vastaan ja se että joutuu kantamaan seuraukset tekemisistään kasvattaa eniten.
Voi kun osaisi neuvoa, kun ei osaa edes omaansa kasvattaa, mutta voi ainakin jakaa tunteita ja kokemuksia.
Voimia!!Minä olin 15v kun aloin seurusteleen mieheni kanssa,ja olemme yhdessä edelleen yli 7 vuoden jälkeenkin.
Meillä on jopa kolme lasta.
Joten suhteet kestää jos rakkautta ja turvallisuutta löytyy... - Se vie hengen
m29 kirjoitti:
Hasiksen käytöstä ei kannata kuitenkaan huolestua liikaa. Kyseessä on kaikesta huolimatta alkoholia lievempi ja vaarattomampi aine. Laiton kylläkin ja siksi paheksuttava.
Omassa nuoruudessa n. 1/3 lukio luokastani käytti tai ainakin kokeili lyhyen aikaa. Kaikista meistä tuli varsin keskiluokkaisia ja normaaleja ihmisiä.
Spiidi tai kokaiini ovatkin jo sitten luokkaa kovempia huumeita.
Tämä irtonaisena kommenttina, koska väärän tiedon antaminen nuorille näissä asioissa vie uskottavuutta huumevalistukseen.Nyt tuli kyllä sellaista tekstiä, että... Luepa vaikka jostain täältä internetistä tietoa hashiksesta se on HUUMAUSAINE. Lapsille pitää tehdä selvät rajat. Meillä puhuttiin asiat pöydän ääressä. Sääntöjä noudatettiin niin kauan kuin lapset olivat kotona. Halusimme aina nähdä lasten kaverit ja haimme jopa yöllä kotiin. Myöhemmin on tullut kiitosta. Ei mekään olla oltu mitään mallivanhempia, vaikka olen alan ihmisiä. Ihan samoja vaikeuksia on jokaisella. Mutta apua pitää hakea, ei saa jäädä yksin. Huostaanotto on viimeinen piste jota on vaikea purkaa. Kannattaa miettiä. Voimia sinulle äiti.
- Ose100
m29 kirjoitti:
Hasiksen käytöstä ei kannata kuitenkaan huolestua liikaa. Kyseessä on kaikesta huolimatta alkoholia lievempi ja vaarattomampi aine. Laiton kylläkin ja siksi paheksuttava.
Omassa nuoruudessa n. 1/3 lukio luokastani käytti tai ainakin kokeili lyhyen aikaa. Kaikista meistä tuli varsin keskiluokkaisia ja normaaleja ihmisiä.
Spiidi tai kokaiini ovatkin jo sitten luokkaa kovempia huumeita.
Tämä irtonaisena kommenttina, koska väärän tiedon antaminen nuorille näissä asioissa vie uskottavuutta huumevalistukseen.Nyt kyllä päästit suustasi melekosen "sammakon "
Hasis ei ole vaaratonta vaan saattaa rappeuttaa aivoja hyvinkin nopeasti ja hasiksen käytöllä on sekin vaikutus että sillä tasotetaan tietä kovempiin huumeisiin.
Joten on tyhmää sanoa että se on miedompaa kuin joku alkoholin käyttö. - geeza
Ose100 kirjoitti:
Nyt kyllä päästit suustasi melekosen "sammakon "
Hasis ei ole vaaratonta vaan saattaa rappeuttaa aivoja hyvinkin nopeasti ja hasiksen käytöllä on sekin vaikutus että sillä tasotetaan tietä kovempiin huumeisiin.
Joten on tyhmää sanoa että se on miedompaa kuin joku alkoholin käyttö."Hasis ei ole vaaratonta vaan saattaa rappeuttaa aivoja hyvinkin nopeasti ja hasiksen käytöllä on sekin vaikutus että sillä tasotetaan tietä kovempiin huumeisiin."
juuri tuollaisilla vääristetyillä propaganda puheilla viedään fiksujen nuorten usko oikeaan huumevalistukseen. Koko tekstistäsi paistaa tietämättömyytesi huumeista ja huumeiden eri voimakkuus asteista. - m29
Se vie hengen kirjoitti:
Nyt tuli kyllä sellaista tekstiä, että... Luepa vaikka jostain täältä internetistä tietoa hashiksesta se on HUUMAUSAINE. Lapsille pitää tehdä selvät rajat. Meillä puhuttiin asiat pöydän ääressä. Sääntöjä noudatettiin niin kauan kuin lapset olivat kotona. Halusimme aina nähdä lasten kaverit ja haimme jopa yöllä kotiin. Myöhemmin on tullut kiitosta. Ei mekään olla oltu mitään mallivanhempia, vaikka olen alan ihmisiä. Ihan samoja vaikeuksia on jokaisella. Mutta apua pitää hakea, ei saa jäädä yksin. Huostaanotto on viimeinen piste jota on vaikea purkaa. Kannattaa miettiä. Voimia sinulle äiti.
Olen kyllä asiaan perehtynyt aivan tarpeeksi.
Kannabikseen on vaikea joutua fyysisesti koukkuun. Henkisesti koukkuun jää samoin kuin mihin tahansa muuhunkin mielihyvää aiheuttavaan asiaan.Alkoholiin verrattuna kannabiksen hyvä puoli on siinä, että se yleensä passivoi. Tuleepa mieleen Hollannissa järjestetty maaottelu englantia vastaan, jossa paikallinen poliisi rauhoitti huligaanit tarjoamalla ilmaiset sauhut.
Ikävä kyllä "pelastakaa lapset" ynnä muut järjestöt antavat näistä tahallaan väritettyä tietoa, joka ainakin oman teini-ikäni kohdalla sai epäilemään näiden lähteiden antamaa muuta, oikeatakin, tietoa.
Pidetään faktat faktoina. Turha pelottelu ei hyödytä ketään.
Jos haluaa perustella lapselleen miksi se on pahasta, niin sanoo todenmukaisesti:
a) Se on laitonta.
b) Se ei ole terveellistä. - m29
Ose100 kirjoitti:
Nyt kyllä päästit suustasi melekosen "sammakon "
Hasis ei ole vaaratonta vaan saattaa rappeuttaa aivoja hyvinkin nopeasti ja hasiksen käytöllä on sekin vaikutus että sillä tasotetaan tietä kovempiin huumeisiin.
Joten on tyhmää sanoa että se on miedompaa kuin joku alkoholin käyttö.En ole väittänyt hasista vaarattomaksi. Se ei taatusti ole terveellistä, mutta väittäisin, että jos Suomen kulttuurissa kannabis KORVAISI alkoholin, meillä olisi paljon parempi olla täällä. Väkivaltarikokset tipahtaisivat murto-osaan nykyisestä. Vaikutus syrjäytymiseen yms. olisi varmasti parantava.
Itse en välttämättä silti kannabista sallisi, koska se tuskin alhoholia korvaisi.
Anteeksi tyhmyyteni. Poltin ilmeisesti liikaa nuorempana. - Akateemikko
m29 kirjoitti:
En ole väittänyt hasista vaarattomaksi. Se ei taatusti ole terveellistä, mutta väittäisin, että jos Suomen kulttuurissa kannabis KORVAISI alkoholin, meillä olisi paljon parempi olla täällä. Väkivaltarikokset tipahtaisivat murto-osaan nykyisestä. Vaikutus syrjäytymiseen yms. olisi varmasti parantava.
Itse en välttämättä silti kannabista sallisi, koska se tuskin alhoholia korvaisi.
Anteeksi tyhmyyteni. Poltin ilmeisesti liikaa nuorempana.Niin kutsutusta porttiteoriasta huomauttaisin, että kannabis ei johda vahvempiin aineisiin, vaan kiroilu. Kaikki heroiininarkomaanit ovat ennen syöveriään kiroilleet paljon. Porttiteoriassa on syyt- ja seuraukset menneet sekaisin. Monet narkkarit ovat poltelleet kannabista. Totta. Samoin tupakoineet ja juoneet alkoholia.
- t.i.ruskeepaa
Akateemikko kirjoitti:
Niin kutsutusta porttiteoriasta huomauttaisin, että kannabis ei johda vahvempiin aineisiin, vaan kiroilu. Kaikki heroiininarkomaanit ovat ennen syöveriään kiroilleet paljon. Porttiteoriassa on syyt- ja seuraukset menneet sekaisin. Monet narkkarit ovat poltelleet kannabista. Totta. Samoin tupakoineet ja juoneet alkoholia.
Minun vanhemmistani tuntui varmaan ihan samalta kuin sinusta silloin kun olin murrosiässä. Tosin en ollut rappiollinen vaan jotakin muuta. Siinä on aina kysymys luottamuksen puutteesta, itsenäistymispyrkimyksistä ja auktoriteetin kyseenalaistamisesta. Lähesty suhdettasi poikaasi neuvottelumielessä. Mikä johtaa konfliktiin ja mikä johtaa tulitaukoon. Et voi haaveilla sovusta ennen kuin saavutat tulitauon. Jos poikasi haluaa elää jollakin toisella tavalla kuin sinä hänen haluat elävän, älä arvostele sitä vaan ota se epäkriittisesti. Ihmisten täytyy ennemmin tai myöhemmin tehdä omat valinnat elämässä, ja konflikti vanhempien holhouksen kanssa merkitsee lapselle tämän vaiheen saavuttamista. Anna hänen tehdä niin kuin valitsee. Omaksu jälkivanhempiasenne, jossa lapsi on itsenäinen ja vanhemmat ohjaavat, tukevat ja kannustavat, osoittavat rakkauttaan ja antavat hyviä vinkkejä elämästä mielipiteinä, ei käskyinä. Henkilökohtaisesti uskon, että tämä on ylipäätään aina oikea tapa kasvattaa. Onnea.
- joo
m29 kirjoitti:
Hasiksen käytöstä ei kannata kuitenkaan huolestua liikaa. Kyseessä on kaikesta huolimatta alkoholia lievempi ja vaarattomampi aine. Laiton kylläkin ja siksi paheksuttava.
Omassa nuoruudessa n. 1/3 lukio luokastani käytti tai ainakin kokeili lyhyen aikaa. Kaikista meistä tuli varsin keskiluokkaisia ja normaaleja ihmisiä.
Spiidi tai kokaiini ovatkin jo sitten luokkaa kovempia huumeita.
Tämä irtonaisena kommenttina, koska väärän tiedon antaminen nuorille näissä asioissa vie uskottavuutta huumevalistukseen.Lääketieteellisesti kannabis todellakin on alkoholia hieman harmittomampi keskushermostoon vaikuttava päihde. Mutta se ei tarkoita, että alkoholi pitäisi korvata kannabiksella.
Kyllähän itsekin sitä polttelin muutamia kertoja, mutta ei se sitten enää edes kiinnostanut.
Huono puoli ja kaikkein huolestuttavinta on se, että tämän tietävät huumekauppiaat. He kyllä koittavat saada "asiakkaansa" hyvin nopeasti käyttämään kovempia aineita. Tätä varten on kyhätty kasaan oikein sosiaalinen, turvallinen kaveriympäristö.
Ja hups. Pian pilvenpolttelija huomaa käyttävänsä amfetamiinia. Riippuvuus kehittyy nopeasti ja hintakin on eri. Tämän ylläpito TÄYTYY RAHOITTAA rikoksilla. Lähinnähän nämä ovat autojen/polkupyörien/asuntojen/liikkeiden/ihmisten ryöstely. Naisilla usein myös itsensä kauppaaminen. Ja molemmilla tietysti huumeiden levitys.
Nim. "suo siellä, vetelä täällä" - Miisu
minä jolla suhde kestänyt... kirjoitti:
Minä olin 15v kun aloin seurusteleen mieheni kanssa,ja olemme yhdessä edelleen yli 7 vuoden jälkeenkin.
Meillä on jopa kolme lasta.
Joten suhteet kestää jos rakkautta ja turvallisuutta löytyy...Mä vietin kanssa villiä nuoruutta,sillon ei vielä käytetty huumeita mutta viinaa ja tupakkaa kyllä.Mä olin kanssa eroperheestä,jäin äidin kanssa asumaan ja kaverit oli tärkeintä mitä oli.Mikään mitä äiti sano tai teki ei auttanu,mä vaan menin menojani.Seurustelin erään "pahispojan" kanssa joka lopulta veti mut mukaan kaikkiin rötös-ja murtopuuhiinsa,rahasta ei ollut kyse,vaan jännityksestä.
Kiinnihän niistä jäätiin,ja oikeuteen jouduttiin,sakkoja tuli ja korvauksia minulle,pojalle ei käynyt ihan yhtä hyvin,hän sai loppuviimeksi yli 3 vuoden tuomion ensikertalaisena kaikista rikoksistaan ja vankilan portti kolahti.
Tää ehkä herätti mut lopulta todellisuuteen,miten voi käydä,jos ei ota itseään niskasta kiinni.Mutta mun tärkein ihmiseni,äiti,jaksoi kaikesta huolimatta mun rinnalla oikeudenkäynnit ja muut,vaikka mä olin ollut sille tosi paska, se yhä vaan jakso mun kanssani.Ja siitä mä oon ikuisesti sille kiitollinen,ja toivon ettei samaa helvettiä tarttis omien muksujen kanssa käydä läpi tässä muutaman vuoden päästä ku ne on murkkuiässä.Mä toivon sulle jaksamista,ja pojalle pidän peukkuja ettei kaikkea tarvitse kokea kantapään kautta elämässä,helpommallakin voi päästä,koska kaiken minkä taakseen jättää,sen joskus edestään löytää,ja tää on tosi. - antti
KÄsittääkseni tuo on osa itsenäistymisprosessia.
Siihen voi liittyä alkoholi, huumeet, rikokset, mutta myös omatunto. Se kyllä pelaa.Älä huolehdi siitä. TUnnet kyllä poikasi, ja tiedät, että hänen ulkonaisen käyttäytymisen sisällä on herkkä ja arka kaveri, jolla on käsitys oikeasta ja väärästä.
Kasvattajana et ole epäonnistunut. Mutta nyt on sinun vuorosi kasvaa. Ihminen kehittyy eri kriisivaiheiden kautta kypsemmäksi, ja lapsesta luopuminen on eräs suurimpia ja vaikeimpia kriisejä. Sen kokevat kaikki vanhemmat. Osa heistä ei osaa päästää irti, ja niinpä ainoa, joka jää ´kipeäksi´on äiti tai isä (tai molemmat)
Katselehan sorsanpoikasta, joka räpiköiä äitinsä vierellä oppiakseen lentämään. Hän pärskii siivillään, tipahtaa takaisin, yrittää jälleen ja uupuu. Mutta jonain päivänä hän lentää. - äiti minä myös
äi.ti kirjoitti:
Kiitos viesteistänne ja neuvoista!
Olen kanssasi samaa mieltä liian varhaisesta itsenäistymisestä. Tilanteeseen on taas tullut uusia, yllättäviä mutkia, joita pitää selvitellä.
Yritän pitää itseni koossa ja toivon, että poika tulee järkiinsä mahd.pian.
Jaksamista kaikille!Huolestuin 2v. vanhemmasta lapsestasi kuin omani on. Mitä uusia mutkia on tullut matkaan, ole kiltti äläkä jätä meitä epätietoisuuteen, sillä me äidit olemme aidosti kiinnostuneita poikasi kohtalosta. Miten pojan isä toimii tässä tilanteessa? Minusta tuntuu, että minun mieheni hakisi poikani pois joko minun kanssani tai sitten kenties kavereittensa kanssa ikäänkuin miesporukalla " hemmo himaan ".
- Amanda
blondi-72 kirjoitti:
minulla 4 tytärtä joista kaksi vanhinta ovat jo murkkuiän kynnyksellä ja välillä tosissaan arveluttaa noi likat että mitä tapahtuu kun tulevat teini-ikään.Eivät tietysti kaikki lapset poikkea väärille poluille mutta kun ikinä ei voi olla liian varma,en onneksi ole sinisilmäinen lasteni suhteen vaan mieluiten tarkkailen tietyllä luottamuksella tietty ku ajattelisin attä "ei meidän lapsi:(" Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja nautin lasteni seurasta nytten kun he vielä seuraani haluavat! 12v tyttö on alkanut harrastamaan huutosakissa ja 11v käy futisharkoissa,nuorimmat ovatkin vasta tai jo 8v sekä 6v.. :> Toivotan kaikille jaksamisia lastensa kanssa!Kohta ehkä toivottavasti ei nuo ongelmat ovat minunkin kestettävänä ja vielä nelinkertaisesti APUVA
Myöhäistä tietysti nyt sanoa, mutta näin sitten usein käy, kun kunnioitusta ei synny jo lapsena. Katsoin kauhuissani miehennuhjaketta, joka antoi lastensa lyödä itseään ja väisteli vain, miten lapsi voi ikinä kunnioittaa tuollaista ressukkaa. Tämä vain yksi esimerkki. Yleensä kasvatus on jotenkin jäänyt kun näin käy. Itse olen 20-vuotias ja teiniaikaan kaikilla kavereillani, joilla vanhemmat piti jonkinlaista jöötä mutta myös huolehtivat ym. ei kukaan mennyt näille poluille, ei kehdannut edes loukata vanhempiaan noin!
- blondi-72
Amanda kirjoitti:
Myöhäistä tietysti nyt sanoa, mutta näin sitten usein käy, kun kunnioitusta ei synny jo lapsena. Katsoin kauhuissani miehennuhjaketta, joka antoi lastensa lyödä itseään ja väisteli vain, miten lapsi voi ikinä kunnioittaa tuollaista ressukkaa. Tämä vain yksi esimerkki. Yleensä kasvatus on jotenkin jäänyt kun näin käy. Itse olen 20-vuotias ja teiniaikaan kaikilla kavereillani, joilla vanhemmat piti jonkinlaista jöötä mutta myös huolehtivat ym. ei kukaan mennyt näille poluille, ei kehdannut edes loukata vanhempiaan noin!
katsoin suomalaista versiota ohjelmasta vaimot vaihtoon!Siis onneks omat lapset ei oo koskaan käyttäytyneet noin.Eikö se mies tajua että asiat vaikeutuvat kun lapsi kasvaa sillä vaikka hoitaminen helpottuu niin kasvattaminen vaikeutuu kun niitä rajoja kokeillaan toisella tapaa! Taitaa saada se äijä turpaansa lapsiltaan kun kasvavat jos ei rupea komentamaan.. Vanhin likka just ilmoitti että ei halua enää jatkaa harrastustaan et siihen malliin no olen kärsivällinen ja koetan ymmärtää...
- tuo vaikuttais
olevan,itsellä oli aikanaan lähes samanlainen nuoruus,ehkäpä vähän vauhdikkaampikin,mut nykyään olen ihan hyvin pärjäävän perheen isä,ehkäpä se on sitä omilleen haluavan nuoren kapinaa sääntöjä vastaa,mut onhan meitä moneen eri junaan.
- Pia
Olin aivan hirveä 15-vuotiaasta 18-vuoteen. Minuun ei saanut mitään otetta ja tein just mitä lystäs.
Nyt kuitenkin olen ihan tavallinen perheenäiti, joten ei nämä sekoilut aina ole lopullisia.
Se vaan harmittaa edelleen, että koulut jäi käymättä.
Aikuisenakaan opiskelu ei onneksi ole myöhäistä. - 4 äiti
Pia kirjoitti:
Olin aivan hirveä 15-vuotiaasta 18-vuoteen. Minuun ei saanut mitään otetta ja tein just mitä lystäs.
Nyt kuitenkin olen ihan tavallinen perheenäiti, joten ei nämä sekoilut aina ole lopullisia.
Se vaan harmittaa edelleen, että koulut jäi käymättä.
Aikuisenakaan opiskelu ei onneksi ole myöhäistä.Onneksi selvisit. Kaikki eivät selviä. Mutta mitä hyödyit siitä resuamisesta ja kaikesta - jäi koulut käymättä .... niinpä niin. Ja aikuisena lasten ja perheen ohella se ei olekaan niin yksinkertaista ja hauskaa.
Mutta : niin makaat kuin petaat.
- äiti myös
nuoret pojat saavat varsinaiset murkkuiän oireensa usein vasta jopa 18-vuotiaina ja ylikin, ja eivät ne ainakaan helpompia ole kuin tytöillä, vaikka usein niin uskotaan. samanlaista sekavaa hormonitoimintaa ja omaan itseensä tutustumista ja ajatusten ja tämän yhteiskunnan sekamelskaa se on pojillakin. valitettavasti vanhemmat vain voivat luottaa lapsiinsa ja auttaa henkisesti minkä voivat, mutta karu todellisuus on että omista mokistaan nuoret ovat jo itse vastuussa ja se kuuluu elämään. meilläklin tuli muutamia ongelmia ihan poliisin kanssa, mutta poika itse hoitaa sakkonsa ja vastaa maksuistaan ja tekemisistään (täytti tosin jo 18). mutta laki sanoo, että 16v. on jo itse vastuussa.. huutaminen ja syyttäminen ei auta, kuuntele jos voit ja jos saat tilaisuuden ja käytä ennen kaikkea äidin vaistoasi. öitä ei kannata valvoa eikä työmotivaation antaa kärsiä, sillä nuorenkin on opittava itse elämään.nykyaika on meille vanhemmillekin vaativaa taistelua arkitodellisuuden kanssa, niin ajatellaanpa sitten nuoria aikuisuuden kynnyksellä ilman turvallista ja vakaata tulevaisuutta esim. työpaikan ja turvallisuuden suhteen..eikä me aikuisetkaan varman niin helppoja nuoria oltu aikoinaan, ajat ja tavat vain muuttuvat, ja jos honosti käy, niin ainakaan itseään ei kannata syyttää, vaikka se julmalta ehkä tuntuukin, sillä kun on rakkautensa lapselleen antanut, niin sen siivin pitäisi lapsen mennä elämässään eteenpäin...
- itse samanlainen
joopa joo ,kerro faktat miten on ja miten tulee käymään jos homma jatkuu tai vie huumevieriotus osastolle käymään moikkamaan kavereita.lopeta lässytys mut toi käynti hoito osatolla auttaa ymmätämään kummasti kertoen että saatat olla seraava
- jukenukem
No siis se on melko tavallinen teini joka ei vielä tajua omaa parastaan. Olen joskus itsekkin moinen teini ollut tosin vähän rauhallisempi. Kyllä se siitä järkiintyy kun muutama ikävuosi tulee lisää. Just tuossa iässä älli kehittyy nopeimmin. Muistan itekkin miten tyhmä olin joskus 16 vuotiaana.
- normaalia
Elät ihan normaalia tämän päivän vanhemmuutta. Eikä vanhemmuus ole helppoa, pitäisikö olla?
Valvot nyt enemmän, niinkuin silloin kun hän oli vauvaikäinen. Puhut, neuvot, varoittelet ja suojelet, vaikka kakskymppiseksi asti, selität miten itsestä otetaan vastuu ja miten välttää pahimmat vahingot, käytä kännykän tekstiviestejä jos ei puhetta kuuntele. Jos et saa unta, laita tekstiviesti: oletko vielä elossa? Joo-vastauksen saatuasi unikin tulee. Kerro nuorelle, ettet jaksa töihin jos joudut pelkäämään. Sano, että hyväksyt hänen itsenäistymisensä, mutta toivot sen tapahtuvan hallitusti, älä ollenkaan riitele, puhut vaan, jotta yhteys säilyy, se on tärkeintä. Miksi ihmeessä luulet, että joku perhekoti olisi parempi hoitaja ja kasvattaja kuin sinä omalle lapsellesi? Luota lapseen äläkä petä häntä hänen vaikeimmassa iässään. Lapsi saa pettää mutta vanhempi ei.- ko?
Musta ei kyllä tilanne ole normaali. Vaikea saattaa olla vaikuttaa nuoreen, mutta on ainakin yirtettävä. Sekä nuoren että omatn itsensä vuoksi. Jos kokonaan jättää asian silleen, viesti on selkeä: ei ole väliä mitä tee ja miten sulla menee-ei se minua ainakaan kiinnosta.
Ajat ovat myös muuttuneet vanhempien nuoruudesta. Esim. huumeey tulevat helpommin mukaan kuvioihin. Siis vaikkei vielä olekaan sellaista, syytä on asettaa rajat. Sehän on alle 18-vuotiaan kysessä ollessa kuitenkin ensisijaisesti vanhempien asia. Tarvitaan siihen joskus poliisia ja lastensuojeluviranomaisiakin...Jaksamista! - normaalia
ko? kirjoitti:
Musta ei kyllä tilanne ole normaali. Vaikea saattaa olla vaikuttaa nuoreen, mutta on ainakin yirtettävä. Sekä nuoren että omatn itsensä vuoksi. Jos kokonaan jättää asian silleen, viesti on selkeä: ei ole väliä mitä tee ja miten sulla menee-ei se minua ainakaan kiinnosta.
Ajat ovat myös muuttuneet vanhempien nuoruudesta. Esim. huumeey tulevat helpommin mukaan kuvioihin. Siis vaikkei vielä olekaan sellaista, syytä on asettaa rajat. Sehän on alle 18-vuotiaan kysessä ollessa kuitenkin ensisijaisesti vanhempien asia. Tarvitaan siihen joskus poliisia ja lastensuojeluviranomaisiakin...Jaksamista!Viestissäni juuri kerroin miten pitää KOKO AJAN välittää. Se on todellista välittämistä, että antaa oman tukensa omalle nuorelleen eikä siirrä häntä ulkopuolisille. Nuoreen pitää saada säilytettyä jatkuva keskusteluyhteys, vaikkapa tekstiviestein jos ei muuten onnistu. Sitä nuori pohjimmiltaan kaipaa, että vanhemmat eivät hylkää, vaikka hän kuinka tulee heitä koitelleeksi. Huumeiden seuraamuksista pitää kertoa, samoin kuin seksitaudeista ym ym varoittelut. Mitkään rangaistukset eivät tuon ikäisille sovi, eikä huuto eikä riitely, koska on omaehtoisen ajattelun kehittymisen aika.
Villiintynyt nuori oli minulla juuri ja kunnon kaksikymppiseksi on muuttunut. - ko?
normaalia kirjoitti:
Viestissäni juuri kerroin miten pitää KOKO AJAN välittää. Se on todellista välittämistä, että antaa oman tukensa omalle nuorelleen eikä siirrä häntä ulkopuolisille. Nuoreen pitää saada säilytettyä jatkuva keskusteluyhteys, vaikkapa tekstiviestein jos ei muuten onnistu. Sitä nuori pohjimmiltaan kaipaa, että vanhemmat eivät hylkää, vaikka hän kuinka tulee heitä koitelleeksi. Huumeiden seuraamuksista pitää kertoa, samoin kuin seksitaudeista ym ym varoittelut. Mitkään rangaistukset eivät tuon ikäisille sovi, eikä huuto eikä riitely, koska on omaehtoisen ajattelun kehittymisen aika.
Villiintynyt nuori oli minulla juuri ja kunnon kaksikymppiseksi on muuttunut."Ei anna ulkopuolisille." Aika naivia ajattelua. Jos tilanne menee pahaksi, ei se sitä enää voi estää.
- 4 äiti
ko? kirjoitti:
"Ei anna ulkopuolisille." Aika naivia ajattelua. Jos tilanne menee pahaksi, ei se sitä enää voi estää.
Ei kuulkaa nämä jutut ole normaalia. kaukana siitä. Kyllä olen samaa mieltä, että vanhemmat ovat aika naiveja, jos kuvittelevat tuon alkuperäisen jutun ja limtei kaikkien vastausten olevan normaalia ja tavallista ja hyväksyttävää.
Missä on VANHEMMUUS ???? Kysyn vaan. Kaverit ovat erikseen, isä ja äiti ovat vanhemmat, joiden vastuulla alaikäisten "normaalius" on !!!!
Älkää vinkuko suotta. Miettikää rajat kun lapset ovat pieniä ja ottakaa vastuu, ettei yhteiskunnan tarvitse. - luottaa
4 äiti kirjoitti:
Ei kuulkaa nämä jutut ole normaalia. kaukana siitä. Kyllä olen samaa mieltä, että vanhemmat ovat aika naiveja, jos kuvittelevat tuon alkuperäisen jutun ja limtei kaikkien vastausten olevan normaalia ja tavallista ja hyväksyttävää.
Missä on VANHEMMUUS ???? Kysyn vaan. Kaverit ovat erikseen, isä ja äiti ovat vanhemmat, joiden vastuulla alaikäisten "normaalius" on !!!!
Älkää vinkuko suotta. Miettikää rajat kun lapset ovat pieniä ja ottakaa vastuu, ettei yhteiskunnan tarvitse.ulkopuoliseen auttajaan.
Oletteko maalta? Miltä vuosisadalta?
Ei nykypäivän vanhemmat voi estää lapsia lukemasta, kuulemasta, katsomasta, näkemästä mitä ympäristö, media ym näyttää, esittelee ja mainostaa.
Muiden aikuisten ja markkinavoimien luoman ympäristön ehdoilla on yritettävä toimia, miten parhaiten taitaa.
- me_
Olisiko nuorten koululla joku aikuinen, jolle voisit välittää huolesi ja joka voisi puhua nuorten kanssa? Terveydenhoitaja? opo? rehtori? Kehoittaisin myös tutustumaan tähän tyttöön, kysymään voisitko käydä hänen luonaan kahvilla, näkisit vähän samalla missä poikasi aikaa viettää.
Sanoit, ettet anna rahaa, mutta silti sitä riittää. Minulla tästä tulee ensimmäisenä mieleen huumeet ja niiden kauppaaminen... Eli liian sinisilmäinen ei kannata olla. - 1960
Ole rohkea ja laita rajat.Nyrkkiä pöytään!Tiukka taisto on kyllä odotettavissa, mutta siitä viis.Jätkä on vielä alle 18v., joten huoltaja olet sinä.Jos ei muu auta- niin pissa purkkiin ja huumetestiin.Älä hauku "lorvijaksi ja elämänsä pilaajaksi".Oikeat sanat keskustelun kyllä löydät,koska olet aikuinen!Yritä pitää tuntee poissa keskustelusta, niin järki on silloin päässä.Älä ole vaan poikasi kaveri ja yritä ymmärtää.Ole äiti, jolle poika on rakas ja ainutlaatuinen.Mutta muista - ole itsellesi myös armollinen, kun olet tehnyt parhaasi- se on juuri se mihin pystyt!Joskun on vaan joidenkin pakko kiivetä pee edellä puuhun.Lopuksi: Jos epäilet huumeidenkäyttöä, niin pissaa purkkiin!
- KAB
neuvoisin keskustelemaan ensin tyttöystävän kanssa ja yritää hänen kautta saada poika takisin harrastusten pariin. Selvästikin tyttöystävällä on vahvempi side poikaan kuin teillä (tällähetkellä).Pyri osoittamaan ja välittämään hänelle että hän on tärkeempi sinulle lapsena kuin se kaikki muu minkä hän on jättänyt taakseen(harrastukst..) osita etää hänen koulunkäynistä on suuriosa hänen tulevisuuttan
- saman kokenut
Olen kokenut itse vähän samaa tyttäreni kanssa muutama vuosi sitten.mutta annan neuvoksi:älä luovuta.Rakasta lastasi mutta tee hänelle selvät rajat joissa et anna periksi.Jos hän ei niitä noudata,kerro hänelle miltä sinusta tuntuu,mutta älä riitele. Et ole lapsesi kaveri vaan äiti joka määrää säännöt,hae apua perheneuvolasta yms.
meillä pahin aika meni ohi parissa vuodessa,nyt olemme hyviä ystäviä,kaikki on hyvin. - saman kokenut äiti
Kirjoitin tähän jo pitkän viestin, mutta kävikin niin, että se pyyhkiytyi pois: (
Olen kokenut ihan saman tyttäreni kanssa kolmisen vuotta sitten, sillä erotuksella että meillä oli siinä neljä pientä hoidettavaa samaan aikaan.
Hyvin on muistissa tuo aika ja apuakin saatiin lopulta, kun tarpeeksi kailotti.
Voisit kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected]. Mielelläni kerron omista kokemuksistani ja toivottavasti tulisi vähän toivoa, että kyllä siitä selkiää vaikka ei niin uskoisikaan. - Miri
Ota yhteys paikkakuntasi sosiaalitoimistoon. lastensuojeluviranomaisiis. Nuorisokotiin ei voi mennä noin vain ja nuppis, vaan siitä on oltava päätökset, ostopalvelusopimukset, vaikka sijoitus olisi ns avohuollon tukitoimenpide.
Lastensuojelun työntekijät tsekkaavat tilanteesi, keskustelevat sinun ja pojan kanssa, kenties löytyy jo jotain tukikeinoja ennen tuota varamaasi aikaa.
Lastensuojeluviranomaiset eivät siis ota lapsia suoraan huostaan, mutta heidän on hyvä olla mukana jutussa heti, jotta avohuollon tukitoimenpiteetkin olisi riittäviä, ja jos ne ei riitä, tulee siis kyseeseen sijoitus.
voimia sinulle - minä vaan...
Hei epätoivoinen äiti. Itse syrjäydyin hitaasti, mutta varmasti. Vaikka olen ns. hyvän perheen lapsi, kuluivat kaikki viikonloput ja vieläpä osin viikotkin 16-vuotiaana kaljan ja muiden alkoholijuomien parissa. Tupakkaa olin polttanut jo 3-4 vuoden ajan.
Kyllähän minullekin koitettiin järkeä puhua, ja kehoitettiin vaikka mihin "neuvotteluihin". MUistaakseni minua ei saatu edes pakotettua niihin.
Koska pärjäsin kuitenkin lukiossa ja minulla oli harrastuksia (vanhempani eivät tienneet, että niihinkin kytkeytyi tavalla tai toisella alkoholi), sain jotenkin jatkaa alkoholisoitumistani.
18-vuotiaana pääsin "vihdoin" kotoa pois, ja alkoi "oman elämän rakentelu". Siihen tuli huumeet, putkat, yliopistot, käräjät, etc...
Elin, sitä omaa elämää, minkä tänä päivänä ymmärrän olleen välttämätöntäkin.
Eivät vanhemmat voi enää tuossa vaiheessa auttaa lastaan mitenkään muuten kuin antamalla niiden lentää kotoaan.
Toiset syrjäytyy nopeammin, toiset hitaammin, mutta vain ihme voi estää sen. Ei mikään psykiatri tai terapiamuoto auta, jollei lapsi itse ole siihen halukas.
Vasta, kun omat voimat loppuvat ja elämä on totaalisen solmussa, voi herätä halu muutokseen.
Siinäkään kyllä vanhemmat eivät juurikaan voi auttaa, sillä usein he ovat vain rallin jatkumisen mahdollistajia.
Itse löysin useiden vuosien eri apukeinojen jälkeen (kaiken, mitä rahalla voi saada) aa:sta. Joku muu voi löytää sen jostain muualta, mutta silloin ymmärsin, että oma halu elämänsä muutokselle täytyy olla.
Sitten tulee saman kokeneiden tuki. Ilman näitä tekijöitä toivoa ei ole. Valitettavasti.
Sen sijaa luovuta lapsesi elämän haltuun (lainaa vain), lopeta turha taistelu ja hanki itsellesi ja perheellesi apua.
Et todellakaan ole tänä päivänä yksin. Ja samaa hätää kokevien määrä vain kasvaa. Yhdessä tekin olette vahvempia.
Tänä päivänä en ole syrjäytynyt, mutta vielä "hieman syrjässä". Mutta nyt tiedän, että elämä kyllä kantaa.
T. Tsemppiä- TaikaröNsy
"Jumala suokoon minulle TYYNEYTTÄ
hyväksyä asiat,joita en voi muuttaa,
ROHKEUTTA, muuttaakseni sen minkä voin
ja VIISAUTTA eroittaakseni nämä asiat
toisistaan".PS.Elämä meri kantaa ja PURSI
kuljettaa laivaa...
- asiasta tietoinen
Hei.
Tiedän ja tunnen omakohtaisesti hätäsi. Vaikka itse olen ammattiauttaja, en voinut tehdä oman lapseni uhman edessä mitään. Rajoja oltiin kyllä laitettu ja nyrkkiä hakattu pöytään.
Lisäksi lapseni oli oppinut käyttämään niitä "keinoja", joilla onnistui kiristämään ja estämään yhteisten ratkaisujen etsinnän.
Tiesin myös, ettei 16-17-vuotiaan sijoittaminen kasvatus/koulukotiin johda muuhun kuin siihen, että siellä todellakin opitaan pikakurssilla rikokset ja löydetään muutkin päihteet kuin alkoholi.
Myös vankilaan ajautuvien prosentuaalinen määrä on noin 80.
Oli pakko antaa itselleen kaksi vaihtoehtoa: joko katsoa siihen asti, että hän on täysi-ikäinen tai sitten käskeä poistua jonnekin.
No minne? Niinpä niin. Kun lainmukaan olimme kuitenkin vastuussa hänestä aikuiseksi saakka.
Päätimme odottaa ja antaa äijän tehdä niin kuin haluaa, mutta rahaa ei enää annettu. Ei edes parhaimpien valhdeiden hellyttäminä. Tiesin tuon mahdollistamisen turmiollisuuden. Mitä nopeammin sen lopettaa, sitä pikemmin lapsi voi tajuta sen, mihin on menossa, ja missä on.
Oikeastaan lapsesi on jo sen ikäinen, että omat vaihtoehtosi ovat vähissä, jollei hän itse pyydä sinulta apua. Siis jotain muuta kuin rahallista apua. Kyllä yhteiskunta, sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat aika voimattomia tuon ongelman edessä.
Paremmat mahdollisuudet lapsellasi onkin silloin, kun vihdoin joutuu ottamaan vastuuta itsestään. Sitä paitsi, niinhän hän kuitenkin pian joutuu.
Todellakin tilanteen hyväksyminen ja pallon siirtäminen nuorelle itselleen on pitkällä tähtäyksellä ainoa hyvä vaihtoehto.
Jos kiinnostaa, tästä löytyy paljon tietoa esim. a-klinikalta ja psykologian oikeilta ammattilaisilta. Kaikkein tuhoisinta on jatkaa huolehtimista, joka kyllä on vaikea päätös.
T. anneli - Krisu
Moikka - lähetäppäs lapsesi paikkakuntasi työvoimatoimistoon ammatinvalntapsykologille asioimaan. Siellä hän pääsee keskustelemaan elämän valinnoista - pohtimaan soveltuvuuksiaan erilaisiin ammatteihin ja tekemään elämänsuunnitelmaa vähän pitemmän päälle ... lapsesi oppii suhtauttamaan elämän eri osa-alueita kokonaisuudeksi; elämään kuuluu rakastumiset, irrottautuminen vanhemmista, oman rehellisen ansaintakeinon keksiminen - siellä voidaan suunnitella vaikka työkokeilupaikan kautta koulutusta tai työelämää yms... Suosittelen ! Lapselle löytyy kyllä itsenäistymispolku - ehkäpä hän onkin varhaiskypsä, mutta eksyy turhan tyhmille poluille ilman pätevää ohjausta ... ja tuo amm.val.ohjaus ei ole sossun touhuja vaan itsenäistymiseen ohjaavaa ... jaksamista ! ;)
- TaikaröNsy
tosi paljon nuorten masennuksista johtuvia olemisia ns.laiskuuksia,välinpitämättömyyttä,tylsistymistä elämään yms.elämänmeno on yhtiskunnassa juuretonta, hektistä,"kaikki vaan ja heti".Pojallasi on taatusti paha olla..olet turvallinen hahmo ja siksi saat kestää kaikki,hän uskoo,että välität kumminkin..mutta jossain on raja.JA ESTE LAITETTAVA..Ystäväni samanikäinen poika jäi kiinni butaanin haistelusta ja äidin lääkkeiden varastamisesta ja riehui veitsellä..ei tapahtunut mitään pahempaa,mutta poika on nyt huostaanotettu,johonkin,josta ei edes äiti tiedä..pois entisten kaverien läheltä..ja kuitenkin tunnen yhden kavereista ja suloisempaa olentoa saa hakea,mutta varmasti käyttää jotain alkoholia enemmän..Kokeilua on monenlaista,mutta myös itsemurhista puhuvat,se on jo hätähuuto..jossain sattuu ja koskee kovasti...en osaa neuvoa..mutta paikkakunnasta riippuen on kriisikeskuksia ja a-klinikoita ja terveys puolella psykologeja..älä luovuta ja kerro itse tuskasi jollekin..ammattiauttajalle tm.toivon voimaa ja oikeita ratkaisuja teille.
- Nimetön
Ota nyt ensiksi vaikka selvää tyttöystävästä?
Näyttää siltä, että tytöllä on jokin vaikutus poikaasi. - merille.
Ennen rakkarit pelastui, kun merille lähtivät. Puhu pojalle merikoulusta. on raumalla, on turussa. Voisi poikaa kiinnostaa, jo ensimmäisenä syksynä pääsee laivan päälle ja sitten alkaakin monia kiinnostaa kovasti se pari vuotta olla koulussa. Meri pelasti minut, olin hukassa, nyt hyvässä hommassa hyvässä laivassa.
- Lähetä elämälle
Tämähän tässä ongelmana onkin: yksi lähettäisi pojan merille, toinen työkkäriin, kolmas sossuun, neljäs terapeutille ja viides toteaa, että kyllä se siitä.
Eiköhän olisi parasta olla lähettämättä ainakaan merille :) Sitä paitsi, poikahan voi tulla merisairaaksi.
Entäpäs, jos antaisit pojan päättää, mitä apua hän haluaa. Vai haluaako mitään. Ei apua voi pakottaa vastaanottamaan.
Sen sijaan, jos saat häneen vielä jonkinlaisen yhteyden, yritä kysellä, onko hän tyytyväinen tämänhetkiseen elämäänsä.
Jos vastaus on, "mitä se sulle kuuluu", poika yrittää itsenäistyä omilla ehdoillaan. Ehkä hän onkin oikeassa. Kyllä apuakin löytyy sitten, jos sitä tarvitaan. Mutta ei sitä voi tyrkyttää. Ja apua ei voida pakottaa vastaanottamaan.- äiti
HELPPO SINUN ON VASTAUKSEKSI TUOLLAINEN ANTAA -USKALLAN SANOA ETTÄ ET OLE ISÄ ET ÄITI-KOSKA SILLOIN ET SUHTAUTUISI NOIN,SINULLE ALKUTEKSTIN LAITTAJA ,VOIMIA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ,YRITÄ ITSE PYSYÄ KOOSSA MYÖS.
- reagoit
äiti kirjoitti:
HELPPO SINUN ON VASTAUKSEKSI TUOLLAINEN ANTAA -USKALLAN SANOA ETTÄ ET OLE ISÄ ET ÄITI-KOSKA SILLOIN ET SUHTAUTUISI NOIN,SINULLE ALKUTEKSTIN LAITTAJA ,VOIMIA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ,YRITÄ ITSE PYSYÄ KOOSSA MYÖS.
noin pahasti edelliseen kirjoitukseen. Ymmärsitköhän mitä hän sanoi. Minusta kirjoitus oli hyvä, asianmukainen ja viisas. (Olen äiti.)
- lentävä
KÄsittääkseni tuo on osa itsenäistymisprosessia.
Siihen voi liittyä alkoholi, huumeet, rikokset, mutta myös omatunto. Se kyllä pelaa.Älä huolehdi siitä. TUnnet kyllä poikasi, ja tiedät, että hänen ulkonaisen käyttäytymisen sisällä on herkkä ja arka kaveri, jolla on käsitys oikeasta ja väärästä.
Kasvattajana et ole epäonnistunut. Mutta nyt on sinun vuorosi kasvaa. Ihminen kehittyy eri kriisivaiheiden kautta kypsemmäksi, ja lapsesta luopuminen on eräs suurimpia ja vaikeimpia kriisejä. Sen kokevat kaikki vanhemmat. Osa heistä ei osaa päästää irti, ja niinpä ainoa, joka jää ´kipeäksi´on äiti tai isä (tai molemmat)
Katselehan sorsanpoikasta, joka räpiköiä äitinsä vierellä oppiakseen lentämään. Hän pärskii siivillään, tipahtaa takaisin, yrittää jälleen ja uupuu. Mutta jonain päivänä hän lentää. - äi.ti
Kiitos kaikille neuvoja ja ajattelemisen aihetta antaneille! Olen ihan oikeasti saanut voimaa monista viesteistä. Tippa tuli linssiin kun tauon jälkeen luin lukuisia viestejä; on hienoa, että omien rankkojen kokemustennekin jälkeen jaksatte toivottaa voimia ja uskoa tulevaan.
Ei auta muu kuin yrittää eteenpäin, vaikka se tuntuukin olevan askel eteen, kaksi taakepäin -menemistä. Kiitos vielä kerran ja jaksamista sekä voimia jokaiselle viestittelijälle. Olette arvokkaita ihmisiä! - 3 teinin äiti
Koska te teinien vanhemmat olette kiittäneet, kehuneet, tukeneet henkisesti tai sanoneet rakastavanne lastanne sellaisena kuin ovat? Vikoineen päivineen? Istuin kerran bussissa, jossa 15 vuotias tyttö itki. Kysyin voinko auttaa. Siinä sitten vastusteluista huolimatta tuli hiljalleen sanojen tulva ja hän itki sitä, kun häntä ei ymmärretä. Kysyin, mutta ei osannut vastata, että mistä sellainen tunne hänellä oli. Lapsen itsetunto oli heikko. Hän eli vuosia hormonimyllerryksessä ja häneltä vain vaadittiin olemaan jotain sellaista, johon ei kyennyt. Niin vanhempien, kuin ystävienkin osalta. Hän ei tuntenut oloaan riittäväksi. Kotona piti suoriutua vastuista, kuten huoneen siivoaminen ja tiskit, koulussa opettaja vaati ja kaveripiiri vaati yhtä sun toista.
Tätäkin palstaa lukiessa huomaa, miten vanhemmat puhuvat vain omasta näkökulmasta ongelmiaan ja tuntuu, kuin nuorten tulisi mukautua vanhempien itselle asettamiin muotteihin. Joka ikinen sukupolvi muuttuu. Asettukaa lapsen asemaan ja miettikää mistä asioista hän on kiinnostunut. Musiikki, vaatteet, mopot, meikit ym. Lähtekää meikkiostoksille tai urheilukauppaan, kunhan teette sen niin, että haluatte antaa aikaa juuri lapsellenne. Tehkää ostosten lomassa muutakin, kuten syömässä, elokuvissa. Jos lapsi haluaa paidan, joka on mielestäsi kamala, niin sano, että tuo on liian avonainen, mutta muuten hyvän värinen, hyvän mallinen, sopii sulle ym. Kehukaa lastenne makua, laillisia tekoja ym. muiden kuullen. Sanokaa, mistä piirteestä lapsessanne pidätte. Vahvistakaa hänen käsitystään omasta itsestä, vaikka se muuttuukin hormonien myötä. Hyväksykää, että lapsenne on aikuistuva ja hänellä on satavarmasti eri maku kuin teillä ja heillä on eri mielipiteet ja asenteet kuin teillä. Ette tekään halua elää vanhempienne kaltaista elämää! Unohtakaa aikuisuutenne ja hypätkää omaan teiniaikaan. Hassutelkaa ja iloitkaa siitä, että lapsenne muuttuu. Jos torumista löydätte niin tehkää se hienovaraisesti. "Toi sun tupakointi on vähän tyhmää, mutta uskon siihen, että sinulla se ei jää pysyväksi. Sä olet kuitenkin liian fiksu siihen ja mä oon nähny et sulla on sisua". Kertokaa omasta murrosiästä ja naurakaa yhdessä sen ajan pöljyyksille. Lapsi näkee, että ei ne omatkaan vanhemmat niin täydellisiä ole, mutta niistä on tulleet silti kelpo kansalaisia. Hankkikaa itsellenne parempi itsetunto lukemalla alan kirjallisuutta.
Helpommin sanottu kuin tehty. Luopumisen tuska on valtava!
.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h352875Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062671Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv302385Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.491904Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141513- 321473
- 271389
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1021203- 1771183
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.711025