Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
Nina ei malta olla seuraamatta Aubreytä takaisin Willin luo, joten muka ilmoitusasia tekosyynään hän palaa hyttiin perämiehen mukana:"Tässä hän on, sir"
Will odottaa Aubreyta pöydän takana, ja on hieman yllättynyt, että nina palaa tämän mukana Nhyttiin. "Kiitos, my lady", Will vastaa ninalle virallisella äänellä ja kääntää huomionsa Aubreyyn. "Kuulin että, kaupungilla tiedetään meidän kullasta ja muusta, ja että jotain on tekeillä"
"Niin sir, jonkunlainen ryöstöretki tuntuu olevan tekeillä", Aubrey vastaa. Will nyökkää ja murahtaa miettiväisesti Aubreyn vastaukselle. "Koska me voimme lähteä?", hän kysyy perämieheltä.
Aubrey puree huultaan ja lyhyen miettimisen jälkeen vastaa:"Me voidaan lähteä jo tänä iltana ennen pimeän tuloa. Tuuli on tasaisesti etelälounaasta joten ei tartte edes luovia".
"Hyvä, hoitakaa sitten valmistelut mahdollisimman nopeasti. Lähdemme heti kun olemme valmiit", Will tokaiseen ja Aubrey on kääntymässä kannoillaan jo ennen kuin lause on lopussa
Nina on niin iloinen jännityksen päättymisestä tuossa suhteessa, että niin pian kuin ovi on sulkeutunut, hän ryntää Willin kaulaan, unohtaen hetkeksi kaikki hienot suunnitelmansa. "Voi ihanaa Will, minä olin niin huolissani että jos tulee tappelu ja olette... olemme vaarassa...", Nina painautuu Williä vasten koko vartalollaan ja hautaa päänsä miehen rintaa vasten ja jää siihen.
Will seisoo tyrmistyneen yllättyneenä hetkisen paikallaan ennen kuin kietoo kätensä Ninan ympärille. "Noh noh, eihän se sataman roskaväki ois oikeesti mikään uhka ollu. ei niistä oo mihinkään".
Pian Nina tulee tietoiseksi missä on ja kuinka huonosti se sopiikaan hänen suunnitelmaansa hyvinkasvatetusta käytöksestä, ja irrottautuu nolona:"Anteeksi, kapteeni, en tee tuota toiste".
Will hymyilee Ninalle pitkästä aikaa. "Mitä sä tota anteeksipyytelet, kyllä sä mun kaulaan saat kapsahtaa koska tahansa".
"No, ehkä se ei kuitenkaan olisi sopivaa, ja jos joku olisi tullut... Koetan välttää jatkossa", Nina toteaa varpaisiinsa katsellen.
Willin koskettaminen on saanut Ninan vartalon muistamaan yhtäkkiä monenlaisia asioita, ja häntä alkaa oikeasti punastuttaa... Vaikka tietääkin, että mies ei välitä hänestä muuten kuin tarpeiden purkuun soveliaana saaliina, hänestä tuntuu nyt, että sekin kelpaisi, jos hän vain siten saisi pitää miestä edes hetken omanaan.
"Niin, onhan ainakin Sean ja Jean-Luc nähnyt jo sut halaamassa mua, eikä siitä mitään skandaalia oo tullut", Will toteaa lempeästi ja nostaa sormellaan Ninan leukaa ylöspäin saadakseen katsekontaktin tytön silmiin. "Ja eihän sulla ole nyt esiliinaa mukana vahtimassa jokaista liikettäsi", Will keventää tunnelmaa nähdessään Ninan punastumisen ja naurahtaa leikkisästi.
Nina ei uskalla katsoa Williä, pelätessään, että upotessaan tuohon sinisyyteen aiheuttaisi taas kohtauksen vaatimalla jotain mitä Will ei halua antaa... Ajatus että hän pyytäisi Williamia tekemään sitä mitä hän nyt haluaisi ja että mies kieltäytyisi jostain syystä, rakkaudesta Janeen tai inhosta häneen tai mitä vain, on niin pelottava, että Nina päättää, että sitä mahdollisuutta hän ei uskalla koskaan ottaa, siinä menisi sekin vähä mitä hänellä on muistoina Willistä... Joten Nina ei katso Williä vaan lattiaa ja sanoo:"Niin ei ole, olette oikeassa, joudun vahtimaan itse itseni".
Will huomaa Nineten laskevan katseensa alas. "Ei halauksissa ole mitään pahaa, nehän on vaan mukavia, eikö?", Will yrittää houkutella Ninan myöntämään sen olevan mukavaa ja ehkä sitä kautta takaisin hyttiin nukkumaan. Hän on huomannut tilaisuuden lopettaa nukkumispelleily heti alkuunsa ilman suurta draamaa.
"Eikö sinua haittaa vaikka halaisin sinua?", Nina kysyy kiinnostuneena mahdollisuudesta varastaa Willin läsnäoloa itselleen noilta muilta naisilta ilman, että pakottaisi miehen tuntemaan itsensä pettäjäksi.
"Ei tietenkään haittaa, mistä sinä höpsö olet saanu sellaista päähäsi?", Will vastaa naurahtaen ja silittää Ninan hiuksia pehmeästi.
Nyt luvan saatuaan Nina halaa Williä koko parin päivän menetetyt ajat kerralla, suorastaan imeytyy tätä vasten, eikä vastaa kysymykseen.
"Etkö ole enää vihainen minulle?", Nina saa lopulta kysyttyä, ollessaan suhteellisen varma vastauksesta.
Will rutistaa Ninaa rintaansa vasten ja nauttii tytön kosketuksesta, hän hymyilee itsekseen ja mietiskelee tapahtunutta. En tosiaankaan tajua naisia. Aamulla se oli niin etäinen ja nyt... Naiset on suunnaton mysteeri, Will tuumii kuullessaan ninan kysymyksen. "Eihän sulle voi olla vihainen. En pystyisi olemaan vihainen sulle vaikka kuinka haluaisin", hän vastaa pehmeästi ja julistaa hiljaa mielessään voittoa. Nyt Nina varmaan muuttaa takaisin ylös, arvasinhan minä ettei se kestä siellä alhaalla kuin yhden yön. Se ei vaan myönnä sitä suoraan.
Nina ei ole aivan yhtä varma siitä etteikö Will muka pystyisi olemaan vihainen, mutta ainakaan nyt hän ei vaikuta enää olevan sitä, joten Ninette vastaa syleilyyn tyytyväisenä tästä hetkestä. Ehkä muulla tai tulevaisuudella ei ole juuri nyt niin väliä, hän ajattelee ja rohkenee kohottaa katseensa Williin, katsoakseen sittenkin noita silmiä. Odottamansa hellän katseen sijasta Nina näkeekin voitonriemua... Hänestä alkaa tuntua, että hän onkin vain pelinappula miehen pelissä, mutta jos se tällä hetkellä ei sodi hänen omaa suunnitelmaansa vastaan, niin kaiken voi antaa anteeksi. Ja täynnä yhteistyöhalua mihin tahansa peliin Nina kohottaa huulensakin ylöspäin, kuin odottamaan, haluaisiko Will laskea omiaan tarvittavat muutamat sentit ja he voisivat taas nauttia siitäkin.
Will huomaa Ninan nostavan katseensa ylöspäin ja heidän silmiensä kohdatessa voitonriemu väistyy hellyyden tieltä Williamin silmissä ja hän laskee päätään alemmas kunnes hänen huulensa kohtaavat Ninan huulet pitkässä suudelmassa. Suudelman aikana Willin kädet vaeltavat hitaasti alemmas sivelemään Nineten pakaroita.
Nina ei ole aivan varma siitä, kuuluuko hyvinkasvatettuun käytökseen suuttua, kun toinen, vaikka on innostunut muista naisista ja myöntää sen, rupeaa kähmimään, vai olisiko hyvinkasvatetumpaa olla sanomatta vastaan. Koska hänen takapuolensa pitää kovasti kosketuksesta, hän päättää, että miehen ideoiden myötääminen se vasta kunnon tytön käytöstä onkin, joten hän vastaa innokkaasti suudelmaan ja on pelkkää vastaanottavuutta muutenkin, ainut reaktio, mitä hyväily irrottaa on kevyt huokaus.
Ninan huokauksen innoittamana Will jatkaa suudelmaa ja hänen kielensä tunkeutuu kilvoittelemaan Ninan kielen kanssa samalla kun miehen oikea käsi kelaa Ninan hameenhelmaa ylöspäin päästäkseen kankaan alle.
Päästyään pujahtamaan kankaan alle Willin oikea käsi koskettaa pehmeästi pakaroiden ihoa toisen käden painaessa Ninan lantiota tiukemmin Williä vasten. Kapteenin haaroissa on samalla havaittavissa orastavaa pullotusta.
Nina tuntee Willin itseään vasten, ja painautuessaan tämän lantiota vasten tuntee myös Williamin alkavan innostua... Miehen käsi tekee omaa asiantuntevaa työtään, ja siitä nauttiessaan ja kuumotuksen noustessa Ninasta alkaa tuntua, että Janella ei ehkä olekaan väliä, niin kauan kun hän saa pitää Williä ja Jane on maissa.
Williamin käsi sujahtaa Ninan haaroväliin ja tunkeutuu varovasti leikittelemään Nineten huulilla. Etusormen kevyesti sivellessä huulia, Will vetäytyy pois suudelmasta ja siirtää suunsa tytön kaulalle ja niskalle ja alkaa kiihkeästi suudella Ninan niskaa ja näykkiä välillä hänen ihoaan.
Nina kiemurtelee himosta, mutta ei tee elettäkään tehdäkseen käsillään mitään. On eri asia alistua hyvinkasvatetusti ja nauttia minkä voi, kuin irstaasti rynnätä koskettelemaan miestä, Nina päättää, vaikka sormet liikahtavatkin melkein koskettamaan williä kankaan läpi.
Aikansa Ninan niskaa maisteltuaan ja tämän häpyä lipsuteltuaan Will vetäytyy hieman taaemmas, mutta ei irrota sormeaan Ninan haarovälistä. Se jatkaa vakaata puuhasteluaan Nineten huulilla. Will katsoo Ninaa silmiin himon ja hellyyden sekaisella katseella ja sanoo hieman käheästi:"Eikö olisikin parempi jos sinä...", Williamin lause keskeytyy ovelta kuuluvaan koputukseen.
Nina katsoo Williä huulet raollaan, himosta pehmeänä, ja on valmiina vastaamaan mihin tahansa mitä ikinä tahansa, kun ovelta kuuluva koputus säpsäyttää hänet maanpinnalle kuin sangollinen kylmää vettä.... Paitsi että vesi ei säikäyttäisi näin paljoa... Kouristuksen omaisesti Nina suorii hameensa alas ja perääntyy hytin toiseen laitaan.
Nineten saatua hameensa ojennukseen Will karauttaa kurkkuaan ja saa ilmoille kutakuinkin normaalin äänen:"Sisään".
Aubrey marssii sisään ja ilmoittaa:"Laiva on nyt valmiina lähtöön". Will nyökkää förstilleen, "Selvä, tulen aivan heti", hän vastaa ja Aubrey alkaa tehdä lähtöä. Ympäri kääntyessään perämies katsahtaa hieman uteliaana Ninaan ennen kuin poistuu ja vetää oven kiinni. perässään.
Will katsahtaa Ninaan ja iskee tälle silmää ennen kuin marsii Aubreyn perään kannelle. Päästyään perämiehen viereen ruorimiehen taakse Will alkaa komentaa:"Köydet irti, mr. Aubrey. Viekää laiva ulos".
"Aye, sir", Aubrey vastaa lyhyesti ja alkaa suoltaa käskyjä joka suuntaan. Buccaneerin lähtiessä hitaasti liikkeelle Will vetäisee nautinnollisesti sataman kosteaa ilmaa keuhkonsa täyteen.
Willin lähdettyä Nina päättää jäädä hyttiin hetkeksi, ettei näyttäisi niin kovin hikiseltä ihmisten ilmoilla liikkuessaan. Hän istahtaa kapteenin tuoliin ja huomaa pöydällä kirjeen. Normaalisti hän ei koskaan lukisi toisten kirjeitä, mutta nyt takaraivossa elävä ääni muistuttaa, että et ole nyt kotona, olet vihollisten parissa, ja kaikki tieto voi olla hyödyksi. Nina kääntyy niin, että pääsee lukemaan paperin yläosan rivejä, sen enempää paperissa ei olekaan. Yllätyksekseen Ninette huomaa, että kyseessä on lunnasvaatimus hänen isälleen. Nina tietää, että hänen pitäisi olla tyytyväinen, osoittaahan tuo, että jotain on tapahtumassa sen eteen, että hän lopulta pääsee kotiin. Samaan aikaan Nina on kuitenkin suunnattoman raivoissaan siitä, että oli Will kuinka herttainen tahansa, viime kädessä hän merkitsee tälle vain rahaa.
No, se ei muuta suunnitelmaa... Myötäilevästi, ei tapellen, ja pääset lopulta pois, Nina muistuttaa itselleen, mutta samalla hän kiehuu raivosta... Sillä rahalla minkä Will hänestä saa rahottaa varmaan muutaman järjestelyn pitkäksi aikaa. Ilmankos Will onkin niin taitava noine käsineen, paljon harjoitusta ympäri maailmaa, Nina vielä ruoskii itseään saaden olonsa vielä masentuneemmaksi.
William nauttii laivan liikkeistä ja tarkkailee hyväksyvästi Aubreyn ja miehistön toimia. Hetken nautittuaan laivasta ja sen liikkeistä Willin ajatukset palaavat Ninaan. "Mr. Aubrey, toimittakaa Ladyn tavarat takaisin hyttiini".
Käsky valuu alaspäin ja pian kaksi matruusia kantaa energisesti Ninan tavaroita hyttiin. He koputtavat oveen kohteliaasti, mutta vastausta odottamatta astuvat sisään ja asettavat Nineten tavarat keskelle lattiaa.
Nina kohottaa katseensa hämmästyneenä kuullessaan koputuksen, ja ennenkuin hän ehtii päättää, mitä vastata, matruusit tuovat hänen tavaransa hyttin ja poistuvat saman tien. Nina tarkastelee arkkuaan. Totta, sehän se. Mutta miksi se tänne ilmaantui? Tietäen itsekin vastauksen, mitäpä täällä tapahtuisi ilman kapteenin käskyä, Nina huokaa masentuneesti. Se siitä yrityksestä saada ilmaa molempien ympärille ja illuusiota vapaasta valinnasta. Ilmeisesti kapteeni päätteli, että koska hän ei vastustanut tämän lähentelyä, hän haluaa takaisin. Ja nyt on myöhäistä perua, se olisi aika mahdotonta rikkomatta hyvinkasvatetun myöntyväisen naisen roolia. Nina huokaa uudestaan. No, aikaisemminkin hän kykeni täyttämään kaikki askareet mitä Will hänelle keksi. Tuskin se nytkään mahdotonta on, vaikka hän taas muistaakin tarkkaan mikä on. Vanki. Ei paljon orjasta eroava. Ainut ero toivo paluusta normaaliin. Joka saattaa onnistua jos pysyy hengissä. Nina nostaa päänsä uhmakkaasti, tämä takaisku ei muuta mitään. Osoitan Willille, että en ole niinkuin ne muut, että olen varteenotettava ja hyväkäytöksinen ja ja...
Saatuaan ajatuksensa taas järjestykseen Ninette kylmän rauhallisesti laittaa tavaransa vanhoille tutuille paikoilleen. Huomatessaan kuivumaan jättämänsä puvun jääneen vielä välikannelle, Nina päättää hakea senkin. Samalla hän voi kertoa Jean-Lucille uudesta käänteestä, että nyt kapteenista onkin taas parempi, että Nina on silmien alla.
Ninette lähtee hytistä ja hoitaa asiansa. Matkalla hän tapaa myös asemestari Tom Smithin, ja muistaessaan Willin vakuuttelut halailun soveliaisuudesta, tekee tälle sen, mitä jo saadessaan puukon olisi halunnut tehdä, halaa tätä kiitokseksi. "Kiitos vielä kerran veitsestä. Vaikka lähdemmekin, niin se tulee olemaan hyödyllinen töissänikin, ja kapteenikin hyväksyi sen. kiitos...". Tom on hieman nolostunut ja hämillään, mutta vastatessaan kuulostaa silti tyytyväiseltä:"No eihän tuo nyt mitään, toki sä sellasen tarvitsit." Löydettyään pukunsa Nina palaa hyttin ja odottelee siellä rauhassa, tarkoituksella kaukana kirjoituspöydästä, Willin paluuta.
William huomaa Ninan käväisevän jossakin ja hymyilee tälle aurinkoisesti ruorikorokkeelta seuratessaan Aubreyn toimia tämän luotsatessa laivaa ulos satamasta. Buccaneerin ohitettua aallonmurtajan Will ja Aubrey kumartuvat supattamaan karttapöydän ylle, ja osoittelevat Bahamaa kuvaavaa merikorttia. Jonkinlaisen päätöksen synnyttyä Will erkanee perämiehestään, joka asettaa Buccaneerin uudelle kurssille.
Aurinkoinen ilme kasvoillaan Will astelee takaisin hyttiin ja sulkee oven takanaan ja katsoo Ninaa hieman irstaasti, mutta kuitenkin hellästi. "Ajattelin että olis helpompaa jos nukkuisit kuitenkin täällä. Tälleen sun ei tartte miettiä onko julkinen halailu sopivaa", Will toteaa pirteästi
Nina on tähän mennessä jo alistunut väistämättömään, joten hän vain nyökkää ja toteaa: "Kuten haluatte, sir".
Will ei huomaa Ninassa tapahtunutta muutosta vaan astelee innokkaana Ninan viereen ja koppaa hänet leikkisästi syliinsä. Will suutelee tyttöä otsalle kantaessaan tämän sängylle. Hän laskee Nineten hellästi sängylle ja kumartuu suutelemaan tämän kaula-aukosta pursuavia rintoja.
Nina terästäytyy ettei vastustelisi, hän muistaa taas Janen ja Willin sanat siitä, että hänellä ei ole oikeutta puuttua siihen... Ei hänellä ole sitten varmaan oikeutta vastustellakaan, vaikka juuri nyt muutto takaisin pännii häntä niin, että hänen tekisi mielensä potkaista moista omavaltaisia päätöksiä tekevää päsmäriä... Käyttäytyy niinkuin kuvittelisi olevansa kapteeni... ja valitettavasti on... Nina huokaa ja kääntää päänsä sivulle, ettei hänen tarvitsisi katsoa tuota omahyväistä ilmettä.
Will nostaa päätään ja alkaa puuhastella fritsua Ninan kaulalle samalla kun hänen vasen kätensä kaivelee Nineten rintoja paremmin esiin kankaan alta ja oikea käsi hakeutuu tytön hameen alle ja etusormi jatkaa keskeytynyttä lipsutteluaan tämän hävyllä.
Nina on edelleen märkä edellisestä kohtaamisesta, mutta nyt kosketus ei enää tehoa samalla tavalla, hetken lumo on mennyttä ja Nina makaa liikkumatta, mutta ei myöskään vastustele tai estä toista eleelläkään.
Aikansa puuhasteltuaan Will huomaa että jokin on vialla. Nina ei tunnu reagoivan lainkaan hänen kosketukseensa. Nostaessaan päätään, hän huomaa tytön kääntäneen päänsä kokonaan poispäin. Will nousee nojaamaan suoriin käsiinsä Nineten päällä ja kysyy lempeällä äänellä:"Mikä sulla on? Sähät oot aina pitänyt tästä?"
"Niin kai olen. Enkä minä nytkään estä teitä. Olkaa hyvä vain", Nina sanoo, vaikka oikeasti jopa miehen ääni, jota hän aikaisemmin ei saanut mielestään kuulla tarpeekseen, on saada hänet itkemään ikäväänsä olla miehen sylissä, vaikka juuri siinä hän on ja hänen kuuluisi olla tyytyväinen... Jotenkin Ninasta tuntuu, ettei hän oikeasti ole lähelläkään Williä, se on vain lihaa, joka tuossa makaa alistuvana.
Will katsoo Ninaa ymmällään, mitä nyt oikein tapahtui?? William on taas aivan pihalla tapahtumista. Puoli tuntia sitten hän piti sylissään ihanaa halukasta naista ja nyt... "Et estä minua...", Will mutisee hämmästyneenä. "Minä luulin että halusit tätä".
"En estä. Lupaan sen. Ja voin yrittää halutakin, jos se on sinulle tärkeää", Nina kuiskaa, ja itkee varoen vain sen puolimmaisella silmällään, joka on peitettä vasten.
"Minulle on tärkeää että sinä haluat. Mutta haluan että sinä haluat haluta. En ymmärrä miksi olet tuollainen, vastahan sinä äsken halusit tätä", Will vastaa täysin ymmällään ja tarkastelee Ninaa ennen kuin yhtäkkiä Willin aivoissa välähtää, ja hän tulee hieman vaivautuneeksi. "Vai onko sinulla... naisten vaivoja?"
Nina on niin hämmästynyt kysymyksestä, että kääntää kasvonsa Williin päin. "Ei ole. Vasta ensi viikolla, jos teidän on pakko tietää sellaisetkin seikat. Ja mitä tulee haluamiseeni en ole itsekään koskaan ymmärtänyt sitä, tähän asti teidän kosketuksenne on aiheuttanut sen mitä kutsutte haluamiseksi. Nyt ei aiheuta. Luultavasti syy on joku täysin väärä, eikä teidän tarvitse välittää sellaisista jos teillä on tarpeita", ja muistaen kinastelun hyödyttömyyden Ninette laskee päänsä alas ja jää odottamaan Willin jatkoa, vaikka se olisi kuinka tuskallista. Mutta yhtäkkiä Nina luulee keksineensä ratkaisun ja nostaa päätään.
"Minä tiedän! Jos haluatte että haluan, voisin yrittää ajatella Johnia... Kotona niin kävi aina kun illalla sängyssä ajattelin häntä, minun alkoi tehdä mieli jotain... Silloin en tiennyt mitä, mutta kyllä kyse oli silloinkin tästä. Sillä tavalla voin täyttää toiveesi haluta myös!", Nina toteaa iloisena siitä, että voi täyttää toisen toiveen. Salaa Nina epäilee, että John ei enää tehoaisi, ja oikeasti hän aikoisikin huijata kroppaansa ajattelemalla Williä itseään sellaisena, kuin tämä oli alussa.
Will tyrmistyy Ninan ehdotuksen kuullessaan. Mitä helvettiä?? Onko nina pitänyt häntä jonkin plantaasipellen korvikkeena? "Sitä Johniako sinä ajattelit aina kun me...", Will sihahtaa myrkyllisesti.
"No en, mutta tällä kertaa voin tehdä niin, jos kerran haluat minun haluavan. Ja mitä väliä sillä on ketä tai mitä minä ajattelen, jos sillä tavalla homma hoituu niinkuin sinä haluat sen toimivan", Nina selittää auliisti.
Will nousee istumaan sängyn laidalle. "No kun et kerta halua, niin annetaan sitten olla. Kait sinä sen tiedät että kuviteltu petos on sama asia kuin todellinen petos", Willin silmät leimahtavat ja ääni on jäätävä.
"Mikä ihmeen petos?", nyt Nina on aivan ulalla.
"No sinun kuvitelmasi...", Will katkaisee lauseensa tajutessaan miten hölmöltä kuulostaa. "Äh, antaa olla", ja jää tuijottamaan hytin seinää.
"Jos se ei ole sinusta hyvä idea voin olla kokeilematta sitä. Mutta miksi suutuit, etkö usko, että se olisi toiminut?", Nina kysyy viattomasti.
Will hieroo kasvojaan käsillään ennen kuin kääntää päänsä Ninan puoleen:"No onhan se nyt ihan eri asia jos haluat jotain Johnia kuin jos haluat minua".
"No minä olen aika kokematon näissä asioissa niin en tiedä miten se on eri asia. Minua kyllä itseäni kiusasi kovasti ajatus teistä toisen naisen kanssa, mutta, ajattelin, että se on minussa oleva vika, koska te sanoitte että olen väärässä", Nina selittää.
"Mutta sehän on ihan eri asia", Will tuhahtaa.
"Minä olen mies, ja sinä olet nainen. Eikö se riitä syyksi?", Will jatkaa kireästi.
"En tiedä. Äkkiä luulisi, että jos sinä sanot, että minua ei saa haitata se, että sinulla on oikeasti muita, niin sitten sinua ei haittaisi, jos minulla on kuvitelmissa muita. Mutta en ole kovin perehtynyt näihin asioihin. Olette varmaan oikeassa", Nina jatkaa myöntyväisyyslinjaansa.
Will huokaa, taasko tähän samaan aiheeseen päädyttiin? "No oli miten oli, jos et halua, niin et halua. En aio pakottaa".
"Tarkoittaako se, että haluatte minun haluavan oikeasti, ja nimenomaan teitä, myös sitä, että emme ala tekemään sitä mitä olimme aloittamassa ennen kuin näin on?", Nina kysyy utelevaan sävyyn.
"Kyllä tarkoittaa. En minä aio alentua Johnsonin ja Bakerin tasolle", Will vastaa hyisesti.
Vaikka Will on nyt kylmempi kuin aloittaessaan, Nina on kuitenkin helpottunut, hän ei olisi ollut varma miten olisi kestänyt kokonaan asian, joka melkein tapahtui, vetämättä veistään esiin. "Hyvä on sir, ilmoitan jos minusta vielä joskus tuntuu siltä", Nina sanoo ja silittää Willin hiuksia:"En minä sille mitään voi, vaikka se onkin minussa oleva vika. Toivon, että voisimme vielä joskus olla niinkuin alussa." Mielessään Nina lisää:eikä se muuta sitä, että välitän sinusta niin että sattuu.
Will huokaa ja kiroaa hiljaa mielessään. Mikä helkkarin tuuliviiri tää tyttö oikein on? Oisko se sittenki pitänyt vaan ottaa ni ois se muistanu mistä oli jäämässä paitsi Will pohtii Ninan silittäessä hänen hiuksiaan. Miksi minä välitän haluaako Ninette vai ei? Jos otan hänet tai jos hän haluaa tulla otetuksi, niin lopputuloshan on rahallisesti ihan sama. Yhtä paljon se neitsyyden menetys arvoa heikentää käytin sitten Ninaa miten tahansa, Will pohtii.
Mutta enhän mä voi, välähtää Willin mielessä välittömästi tuon jälkeen. Niin suloinen ja herkkä olento kuin Nina on. Will hymähtää ajatuksissaan. "Missäs aiot ensi yön viettää?"
"Luulin että tässä, mutta jos et halua minua nukkumaan tähän kun minusta ei ole hyötyä sinun tarpeitasi ajatellen niin voin palata sinne missä olin viime yön", Nina toteaa hiljaa.
"Tietysti sä voit tänne jäädä. Ihan miten itse haluat", Will toteaa hieman väsyneesti pehmeällä äänellä.
"No vähimmillä selityksillä pääsee kun jää tänne. En keksi miten selittäisin miehistölle jatkuvan ees taas vekslauksen, nii että kait mä tähän jään", sanoo Nina ja nousee ja alkaa riisua pukuaan. Saatuaan puvun pois hän kysyy Williltä:"Auttaisitko taas kerran, tää korsetti on aikas kireellä?"
No niin, jatkoa tarinaan piiiitkästä aikaa (aika on selvästikin paitsi suhteellinen niin myös rajallinen käsite :) ), eli pahoittelut viivästyksestä. Seksyosasto lähestyy hitaasti mutta varmasti ja piakkoin sitä äksöniäki rupeaa olemaan tiiviimpään tahtiin =) Tän kerran vielä kuitenkin kiusasin teitä kuivalla jaksolla, ku en ilkeä tätä muuallekkaan postata sen tulevan navanalusosaston takia... Jatkoa luvassa kohtsillään, eli ei kestä yhtä kauan ku tällä kertaa.
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
Nina ei malta olla seuraamatta Aubreytä takaisin Willin luo, joten muka ilmoitusasia tekosyynään hän palaa hyttiin perämiehen mukana:"Tässä hän on, sir"
Will odottaa Aubreyta pöydän takana, ja on hieman yllättynyt, että nina palaa tämän mukana Nhyttiin. "Kiitos, my lady", Will vastaa ninalle virallisella äänellä ja kääntää huomionsa Aubreyyn. "Kuulin että, kaupungilla tiedetään meidän kullasta ja muusta, ja että jotain on tekeillä"
"Niin sir, jonkunlainen ryöstöretki tuntuu olevan tekeillä", Aubrey vastaa. Will nyökkää ja murahtaa miettiväisesti Aubreyn vastaukselle. "Koska me voimme lähteä?", hän kysyy perämieheltä.
Aubrey puree huultaan ja lyhyen miettimisen jälkeen vastaa:"Me voidaan lähteä jo tänä iltana ennen pimeän tuloa. Tuuli on tasaisesti etelälounaasta joten ei tartte edes luovia".
"Hyvä, hoitakaa sitten valmistelut mahdollisimman nopeasti. Lähdemme heti kun olemme valmiit", Will tokaiseen ja Aubrey on kääntymässä kannoillaan jo ennen kuin lause on lopussa
Nina on niin iloinen jännityksen päättymisestä tuossa suhteessa, että niin pian kuin ovi on sulkeutunut, hän ryntää Willin kaulaan, unohtaen hetkeksi kaikki hienot suunnitelmansa. "Voi ihanaa Will, minä olin niin huolissani että jos tulee tappelu ja olette... olemme vaarassa...", Nina painautuu Williä vasten koko vartalollaan ja hautaa päänsä miehen rintaa vasten ja jää siihen.
Will seisoo tyrmistyneen yllättyneenä hetkisen paikallaan ennen kuin kietoo kätensä Ninan ympärille. "Noh noh, eihän se sataman roskaväki ois oikeesti mikään uhka ollu. ei niistä oo mihinkään".
Pian Nina tulee tietoiseksi missä on ja kuinka huonosti se sopiikaan hänen suunnitelmaansa hyvinkasvatetusta käytöksestä, ja irrottautuu nolona:"Anteeksi, kapteeni, en tee tuota toiste".
Will hymyilee Ninalle pitkästä aikaa. "Mitä sä tota anteeksipyytelet, kyllä sä mun kaulaan saat kapsahtaa koska tahansa".
"No, ehkä se ei kuitenkaan olisi sopivaa, ja jos joku olisi tullut... Koetan välttää jatkossa", Nina toteaa varpaisiinsa katsellen.
Willin koskettaminen on saanut Ninan vartalon muistamaan yhtäkkiä monenlaisia asioita, ja häntä alkaa oikeasti punastuttaa... Vaikka tietääkin, että mies ei välitä hänestä muuten kuin tarpeiden purkuun soveliaana saaliina, hänestä tuntuu nyt, että sekin kelpaisi, jos hän vain siten saisi pitää miestä edes hetken omanaan.
"Niin, onhan ainakin Sean ja Jean-Luc nähnyt jo sut halaamassa mua, eikä siitä mitään skandaalia oo tullut", Will toteaa lempeästi ja nostaa sormellaan Ninan leukaa ylöspäin saadakseen katsekontaktin tytön silmiin. "Ja eihän sulla ole nyt esiliinaa mukana vahtimassa jokaista liikettäsi", Will keventää tunnelmaa nähdessään Ninan punastumisen ja naurahtaa leikkisästi.
Nina ei uskalla katsoa Williä, pelätessään, että upotessaan tuohon sinisyyteen aiheuttaisi taas kohtauksen vaatimalla jotain mitä Will ei halua antaa... Ajatus että hän pyytäisi Williamia tekemään sitä mitä hän nyt haluaisi ja että mies kieltäytyisi jostain syystä, rakkaudesta Janeen tai inhosta häneen tai mitä vain, on niin pelottava, että Nina päättää, että sitä mahdollisuutta hän ei uskalla koskaan ottaa, siinä menisi sekin vähä mitä hänellä on muistoina Willistä... Joten Nina ei katso Williä vaan lattiaa ja sanoo:"Niin ei ole, olette oikeassa, joudun vahtimaan itse itseni".
Will huomaa Nineten laskevan katseensa alas. "Ei halauksissa ole mitään pahaa, nehän on vaan mukavia, eikö?", Will yrittää houkutella Ninan myöntämään sen olevan mukavaa ja ehkä sitä kautta takaisin hyttiin nukkumaan. Hän on huomannut tilaisuuden lopettaa nukkumispelleily heti alkuunsa ilman suurta draamaa.
"Eikö sinua haittaa vaikka halaisin sinua?", Nina kysyy kiinnostuneena mahdollisuudesta varastaa Willin läsnäoloa itselleen noilta muilta naisilta ilman, että pakottaisi miehen tuntemaan itsensä pettäjäksi.
"Ei tietenkään haittaa, mistä sinä höpsö olet saanu sellaista päähäsi?", Will vastaa naurahtaen ja silittää Ninan hiuksia pehmeästi.
Nyt luvan saatuaan Nina halaa Williä koko parin päivän menetetyt ajat kerralla, suorastaan imeytyy tätä vasten, eikä vastaa kysymykseen.
"Etkö ole enää vihainen minulle?", Nina saa lopulta kysyttyä, ollessaan suhteellisen varma vastauksesta.
Will rutistaa Ninaa rintaansa vasten ja nauttii tytön kosketuksesta, hän hymyilee itsekseen ja mietiskelee tapahtunutta. En tosiaankaan tajua naisia. Aamulla se oli niin etäinen ja nyt... Naiset on suunnaton mysteeri, Will tuumii kuullessaan ninan kysymyksen. "Eihän sulle voi olla vihainen. En pystyisi olemaan vihainen sulle vaikka kuinka haluaisin", hän vastaa pehmeästi ja julistaa hiljaa mielessään voittoa. Nyt Nina varmaan muuttaa takaisin ylös, arvasinhan minä ettei se kestä siellä alhaalla kuin yhden yön. Se ei vaan myönnä sitä suoraan.
Nina ei ole aivan yhtä varma siitä etteikö Will muka pystyisi olemaan vihainen, mutta ainakaan nyt hän ei vaikuta enää olevan sitä, joten Ninette vastaa syleilyyn tyytyväisenä tästä hetkestä. Ehkä muulla tai tulevaisuudella ei ole juuri nyt niin väliä, hän ajattelee ja rohkenee kohottaa katseensa Williin, katsoakseen sittenkin noita silmiä. Odottamansa hellän katseen sijasta Nina näkeekin voitonriemua... Hänestä alkaa tuntua, että hän onkin vain pelinappula miehen pelissä, mutta jos se tällä hetkellä ei sodi hänen omaa suunnitelmaansa vastaan, niin kaiken voi antaa anteeksi. Ja täynnä yhteistyöhalua mihin tahansa peliin Nina kohottaa huulensakin ylöspäin, kuin odottamaan, haluaisiko Will laskea omiaan tarvittavat muutamat sentit ja he voisivat taas nauttia siitäkin.
Will huomaa Ninan nostavan katseensa ylöspäin ja heidän silmiensä kohdatessa voitonriemu väistyy hellyyden tieltä Williamin silmissä ja hän laskee päätään alemmas kunnes hänen huulensa kohtaavat Ninan huulet pitkässä suudelmassa. Suudelman aikana Willin kädet vaeltavat hitaasti alemmas sivelemään Nineten pakaroita.
Nina ei ole aivan varma siitä, kuuluuko hyvinkasvatettuun käytökseen suuttua, kun toinen, vaikka on innostunut muista naisista ja myöntää sen, rupeaa kähmimään, vai olisiko hyvinkasvatetumpaa olla sanomatta vastaan. Koska hänen takapuolensa pitää kovasti kosketuksesta, hän päättää, että miehen ideoiden myötääminen se vasta kunnon tytön käytöstä onkin, joten hän vastaa innokkaasti suudelmaan ja on pelkkää vastaanottavuutta muutenkin, ainut reaktio, mitä hyväily irrottaa on kevyt huokaus.
Ninan huokauksen innoittamana Will jatkaa suudelmaa ja hänen kielensä tunkeutuu kilvoittelemaan Ninan kielen kanssa samalla kun miehen oikea käsi kelaa Ninan hameenhelmaa ylöspäin päästäkseen kankaan alle.
Päästyään pujahtamaan kankaan alle Willin oikea käsi koskettaa pehmeästi pakaroiden ihoa toisen käden painaessa Ninan lantiota tiukemmin Williä vasten. Kapteenin haaroissa on samalla havaittavissa orastavaa pullotusta.
Nina tuntee Willin itseään vasten, ja painautuessaan tämän lantiota vasten tuntee myös Williamin alkavan innostua... Miehen käsi tekee omaa asiantuntevaa työtään, ja siitä nauttiessaan ja kuumotuksen noustessa Ninasta alkaa tuntua, että Janella ei ehkä olekaan väliä, niin kauan kun hän saa pitää Williä ja Jane on maissa.
Williamin käsi sujahtaa Ninan haaroväliin ja tunkeutuu varovasti leikittelemään Nineten huulilla. Etusormen kevyesti sivellessä huulia, Will vetäytyy pois suudelmasta ja siirtää suunsa tytön kaulalle ja niskalle ja alkaa kiihkeästi suudella Ninan niskaa ja näykkiä välillä hänen ihoaan.
Nina kiemurtelee himosta, mutta ei tee elettäkään tehdäkseen käsillään mitään. On eri asia alistua hyvinkasvatetusti ja nauttia minkä voi, kuin irstaasti rynnätä koskettelemaan miestä, Nina päättää, vaikka sormet liikahtavatkin melkein koskettamaan williä kankaan läpi.
Aikansa Ninan niskaa maisteltuaan ja tämän häpyä lipsuteltuaan Will vetäytyy hieman taaemmas, mutta ei irrota sormeaan Ninan haarovälistä. Se jatkaa vakaata puuhasteluaan Nineten huulilla. Will katsoo Ninaa silmiin himon ja hellyyden sekaisella katseella ja sanoo hieman käheästi:"Eikö olisikin parempi jos sinä...", Williamin lause keskeytyy ovelta kuuluvaan koputukseen.
Nina katsoo Williä huulet raollaan, himosta pehmeänä, ja on valmiina vastaamaan mihin tahansa mitä ikinä tahansa, kun ovelta kuuluva koputus säpsäyttää hänet maanpinnalle kuin sangollinen kylmää vettä.... Paitsi että vesi ei säikäyttäisi näin paljoa... Kouristuksen omaisesti Nina suorii hameensa alas ja perääntyy hytin toiseen laitaan.
Nineten saatua hameensa ojennukseen Will karauttaa kurkkuaan ja saa ilmoille kutakuinkin normaalin äänen:"Sisään".
Aubrey marssii sisään ja ilmoittaa:"Laiva on nyt valmiina lähtöön". Will nyökkää förstilleen, "Selvä, tulen aivan heti", hän vastaa ja Aubrey alkaa tehdä lähtöä. Ympäri kääntyessään perämies katsahtaa hieman uteliaana Ninaan ennen kuin poistuu ja vetää oven kiinni. perässään.
Will katsahtaa Ninaan ja iskee tälle silmää ennen kuin marsii Aubreyn perään kannelle. Päästyään perämiehen viereen ruorimiehen taakse Will alkaa komentaa:"Köydet irti, mr. Aubrey. Viekää laiva ulos".
"Aye, sir", Aubrey vastaa lyhyesti ja alkaa suoltaa käskyjä joka suuntaan. Buccaneerin lähtiessä hitaasti liikkeelle Will vetäisee nautinnollisesti sataman kosteaa ilmaa keuhkonsa täyteen.
Willin lähdettyä Nina päättää jäädä hyttiin hetkeksi, ettei näyttäisi niin kovin hikiseltä ihmisten ilmoilla liikkuessaan. Hän istahtaa kapteenin tuoliin ja huomaa pöydällä kirjeen. Normaalisti hän ei koskaan lukisi toisten kirjeitä, mutta nyt takaraivossa elävä ääni muistuttaa, että et ole nyt kotona, olet vihollisten parissa, ja kaikki tieto voi olla hyödyksi. Nina kääntyy niin, että pääsee lukemaan paperin yläosan rivejä, sen enempää paperissa ei olekaan. Yllätyksekseen Ninette huomaa, että kyseessä on lunnasvaatimus hänen isälleen. Nina tietää, että hänen pitäisi olla tyytyväinen, osoittaahan tuo, että jotain on tapahtumassa sen eteen, että hän lopulta pääsee kotiin. Samaan aikaan Nina on kuitenkin suunnattoman raivoissaan siitä, että oli Will kuinka herttainen tahansa, viime kädessä hän merkitsee tälle vain rahaa.
No, se ei muuta suunnitelmaa... Myötäilevästi, ei tapellen, ja pääset lopulta pois, Nina muistuttaa itselleen, mutta samalla hän kiehuu raivosta... Sillä rahalla minkä Will hänestä saa rahottaa varmaan muutaman järjestelyn pitkäksi aikaa. Ilmankos Will onkin niin taitava noine käsineen, paljon harjoitusta ympäri maailmaa, Nina vielä ruoskii itseään saaden olonsa vielä masentuneemmaksi.
William nauttii laivan liikkeistä ja tarkkailee hyväksyvästi Aubreyn ja miehistön toimia. Hetken nautittuaan laivasta ja sen liikkeistä Willin ajatukset palaavat Ninaan. "Mr. Aubrey, toimittakaa Ladyn tavarat takaisin hyttiini".
Käsky valuu alaspäin ja pian kaksi matruusia kantaa energisesti Ninan tavaroita hyttiin. He koputtavat oveen kohteliaasti, mutta vastausta odottamatta astuvat sisään ja asettavat Nineten tavarat keskelle lattiaa.
Nina kohottaa katseensa hämmästyneenä kuullessaan koputuksen, ja ennenkuin hän ehtii päättää, mitä vastata, matruusit tuovat hänen tavaransa hyttin ja poistuvat saman tien. Nina tarkastelee arkkuaan. Totta, sehän se. Mutta miksi se tänne ilmaantui? Tietäen itsekin vastauksen, mitäpä täällä tapahtuisi ilman kapteenin käskyä, Nina huokaa masentuneesti. Se siitä yrityksestä saada ilmaa molempien ympärille ja illuusiota vapaasta valinnasta. Ilmeisesti kapteeni päätteli, että koska hän ei vastustanut tämän lähentelyä, hän haluaa takaisin. Ja nyt on myöhäistä perua, se olisi aika mahdotonta rikkomatta hyvinkasvatetun myöntyväisen naisen roolia. Nina huokaa uudestaan. No, aikaisemminkin hän kykeni täyttämään kaikki askareet mitä Will hänelle keksi. Tuskin se nytkään mahdotonta on, vaikka hän taas muistaakin tarkkaan mikä on. Vanki. Ei paljon orjasta eroava. Ainut ero toivo paluusta normaaliin. Joka saattaa onnistua jos pysyy hengissä. Nina nostaa päänsä uhmakkaasti, tämä takaisku ei muuta mitään. Osoitan Willille, että en ole niinkuin ne muut, että olen varteenotettava ja hyväkäytöksinen ja ja...
Saatuaan ajatuksensa taas järjestykseen Ninette kylmän rauhallisesti laittaa tavaransa vanhoille tutuille paikoilleen. Huomatessaan kuivumaan jättämänsä puvun jääneen vielä välikannelle, Nina päättää hakea senkin. Samalla hän voi kertoa Jean-Lucille uudesta käänteestä, että nyt kapteenista onkin taas parempi, että Nina on silmien alla.
Ninette lähtee hytistä ja hoitaa asiansa. Matkalla hän tapaa myös asemestari Tom Smithin, ja muistaessaan Willin vakuuttelut halailun soveliaisuudesta, tekee tälle sen, mitä jo saadessaan puukon olisi halunnut tehdä, halaa tätä kiitokseksi. "Kiitos vielä kerran veitsestä. Vaikka lähdemmekin, niin se tulee olemaan hyödyllinen töissänikin, ja kapteenikin hyväksyi sen. kiitos...". Tom on hieman nolostunut ja hämillään, mutta vastatessaan kuulostaa silti tyytyväiseltä:"No eihän tuo nyt mitään, toki sä sellasen tarvitsit." Löydettyään pukunsa Nina palaa hyttin ja odottelee siellä rauhassa, tarkoituksella kaukana kirjoituspöydästä, Willin paluuta.
William huomaa Ninan käväisevän jossakin ja hymyilee tälle aurinkoisesti ruorikorokkeelta seuratessaan Aubreyn toimia tämän luotsatessa laivaa ulos satamasta. Buccaneerin ohitettua aallonmurtajan Will ja Aubrey kumartuvat supattamaan karttapöydän ylle, ja osoittelevat Bahamaa kuvaavaa merikorttia. Jonkinlaisen päätöksen synnyttyä Will erkanee perämiehestään, joka asettaa Buccaneerin uudelle kurssille.
Aurinkoinen ilme kasvoillaan Will astelee takaisin hyttiin ja sulkee oven takanaan ja katsoo Ninaa hieman irstaasti, mutta kuitenkin hellästi. "Ajattelin että olis helpompaa jos nukkuisit kuitenkin täällä. Tälleen sun ei tartte miettiä onko julkinen halailu sopivaa", Will toteaa pirteästi
Nina on tähän mennessä jo alistunut väistämättömään, joten hän vain nyökkää ja toteaa: "Kuten haluatte, sir".
Will ei huomaa Ninassa tapahtunutta muutosta vaan astelee innokkaana Ninan viereen ja koppaa hänet leikkisästi syliinsä. Will suutelee tyttöä otsalle kantaessaan tämän sängylle. Hän laskee Nineten hellästi sängylle ja kumartuu suutelemaan tämän kaula-aukosta pursuavia rintoja.
Nina terästäytyy ettei vastustelisi, hän muistaa taas Janen ja Willin sanat siitä, että hänellä ei ole oikeutta puuttua siihen... Ei hänellä ole sitten varmaan oikeutta vastustellakaan, vaikka juuri nyt muutto takaisin pännii häntä niin, että hänen tekisi mielensä potkaista moista omavaltaisia päätöksiä tekevää päsmäriä... Käyttäytyy niinkuin kuvittelisi olevansa kapteeni... ja valitettavasti on... Nina huokaa ja kääntää päänsä sivulle, ettei hänen tarvitsisi katsoa tuota omahyväistä ilmettä.
Will nostaa päätään ja alkaa puuhastella fritsua Ninan kaulalle samalla kun hänen vasen kätensä kaivelee Nineten rintoja paremmin esiin kankaan alta ja oikea käsi hakeutuu tytön hameen alle ja etusormi jatkaa keskeytynyttä lipsutteluaan tämän hävyllä.
Nina on edelleen märkä edellisestä kohtaamisesta, mutta nyt kosketus ei enää tehoa samalla tavalla, hetken lumo on mennyttä ja Nina makaa liikkumatta, mutta ei myöskään vastustele tai estä toista eleelläkään.
Aikansa puuhasteltuaan Will huomaa että jokin on vialla. Nina ei tunnu reagoivan lainkaan hänen kosketukseensa. Nostaessaan päätään, hän huomaa tytön kääntäneen päänsä kokonaan poispäin. Will nousee nojaamaan suoriin käsiinsä Nineten päällä ja kysyy lempeällä äänellä:"Mikä sulla on? Sähät oot aina pitänyt tästä?"
"Niin kai olen. Enkä minä nytkään estä teitä. Olkaa hyvä vain", Nina sanoo, vaikka oikeasti jopa miehen ääni, jota hän aikaisemmin ei saanut mielestään kuulla tarpeekseen, on saada hänet itkemään ikäväänsä olla miehen sylissä, vaikka juuri siinä hän on ja hänen kuuluisi olla tyytyväinen... Jotenkin Ninasta tuntuu, ettei hän oikeasti ole lähelläkään Williä, se on vain lihaa, joka tuossa makaa alistuvana.
Will katsoo Ninaa ymmällään, mitä nyt oikein tapahtui?? William on taas aivan pihalla tapahtumista. Puoli tuntia sitten hän piti sylissään ihanaa halukasta naista ja nyt... "Et estä minua...", Will mutisee hämmästyneenä. "Minä luulin että halusit tätä".
"En estä. Lupaan sen. Ja voin yrittää halutakin, jos se on sinulle tärkeää", Nina kuiskaa, ja itkee varoen vain sen puolimmaisella silmällään, joka on peitettä vasten.
"Minulle on tärkeää että sinä haluat. Mutta haluan että sinä haluat haluta. En ymmärrä miksi olet tuollainen, vastahan sinä äsken halusit tätä", Will vastaa täysin ymmällään ja tarkastelee Ninaa ennen kuin yhtäkkiä Willin aivoissa välähtää, ja hän tulee hieman vaivautuneeksi. "Vai onko sinulla... naisten vaivoja?"
Nina on niin hämmästynyt kysymyksestä, että kääntää kasvonsa Williin päin. "Ei ole. Vasta ensi viikolla, jos teidän on pakko tietää sellaisetkin seikat. Ja mitä tulee haluamiseeni en ole itsekään koskaan ymmärtänyt sitä, tähän asti teidän kosketuksenne on aiheuttanut sen mitä kutsutte haluamiseksi. Nyt ei aiheuta. Luultavasti syy on joku täysin väärä, eikä teidän tarvitse välittää sellaisista jos teillä on tarpeita", ja muistaen kinastelun hyödyttömyyden Ninette laskee päänsä alas ja jää odottamaan Willin jatkoa, vaikka se olisi kuinka tuskallista. Mutta yhtäkkiä Nina luulee keksineensä ratkaisun ja nostaa päätään.
"Minä tiedän! Jos haluatte että haluan, voisin yrittää ajatella Johnia... Kotona niin kävi aina kun illalla sängyssä ajattelin häntä, minun alkoi tehdä mieli jotain... Silloin en tiennyt mitä, mutta kyllä kyse oli silloinkin tästä. Sillä tavalla voin täyttää toiveesi haluta myös!", Nina toteaa iloisena siitä, että voi täyttää toisen toiveen. Salaa Nina epäilee, että John ei enää tehoaisi, ja oikeasti hän aikoisikin huijata kroppaansa ajattelemalla Williä itseään sellaisena, kuin tämä oli alussa.
Will tyrmistyy Ninan ehdotuksen kuullessaan. Mitä helvettiä?? Onko nina pitänyt häntä jonkin plantaasipellen korvikkeena? "Sitä Johniako sinä ajattelit aina kun me...", Will sihahtaa myrkyllisesti.
"No en, mutta tällä kertaa voin tehdä niin, jos kerran haluat minun haluavan. Ja mitä väliä sillä on ketä tai mitä minä ajattelen, jos sillä tavalla homma hoituu niinkuin sinä haluat sen toimivan", Nina selittää auliisti.
Will nousee istumaan sängyn laidalle. "No kun et kerta halua, niin annetaan sitten olla. Kait sinä sen tiedät että kuviteltu petos on sama asia kuin todellinen petos", Willin silmät leimahtavat ja ääni on jäätävä.
"Mikä ihmeen petos?", nyt Nina on aivan ulalla.
"No sinun kuvitelmasi...", Will katkaisee lauseensa tajutessaan miten hölmöltä kuulostaa. "Äh, antaa olla", ja jää tuijottamaan hytin seinää.
"Jos se ei ole sinusta hyvä idea voin olla kokeilematta sitä. Mutta miksi suutuit, etkö usko, että se olisi toiminut?", Nina kysyy viattomasti.
Will hieroo kasvojaan käsillään ennen kuin kääntää päänsä Ninan puoleen:"No onhan se nyt ihan eri asia jos haluat jotain Johnia kuin jos haluat minua".
"No minä olen aika kokematon näissä asioissa niin en tiedä miten se on eri asia. Minua kyllä itseäni kiusasi kovasti ajatus teistä toisen naisen kanssa, mutta, ajattelin, että se on minussa oleva vika, koska te sanoitte että olen väärässä", Nina selittää.
"Mutta sehän on ihan eri asia", Will tuhahtaa.
"Minä olen mies, ja sinä olet nainen. Eikö se riitä syyksi?", Will jatkaa kireästi.
"En tiedä. Äkkiä luulisi, että jos sinä sanot, että minua ei saa haitata se, että sinulla on oikeasti muita, niin sitten sinua ei haittaisi, jos minulla on kuvitelmissa muita. Mutta en ole kovin perehtynyt näihin asioihin. Olette varmaan oikeassa", Nina jatkaa myöntyväisyyslinjaansa.
Will huokaa, taasko tähän samaan aiheeseen päädyttiin? "No oli miten oli, jos et halua, niin et halua. En aio pakottaa".
"Tarkoittaako se, että haluatte minun haluavan oikeasti, ja nimenomaan teitä, myös sitä, että emme ala tekemään sitä mitä olimme aloittamassa ennen kuin näin on?", Nina kysyy utelevaan sävyyn.
"Kyllä tarkoittaa. En minä aio alentua Johnsonin ja Bakerin tasolle", Will vastaa hyisesti.
Vaikka Will on nyt kylmempi kuin aloittaessaan, Nina on kuitenkin helpottunut, hän ei olisi ollut varma miten olisi kestänyt kokonaan asian, joka melkein tapahtui, vetämättä veistään esiin. "Hyvä on sir, ilmoitan jos minusta vielä joskus tuntuu siltä", Nina sanoo ja silittää Willin hiuksia:"En minä sille mitään voi, vaikka se onkin minussa oleva vika. Toivon, että voisimme vielä joskus olla niinkuin alussa." Mielessään Nina lisää:eikä se muuta sitä, että välitän sinusta niin että sattuu.
Will huokaa ja kiroaa hiljaa mielessään. Mikä helkkarin tuuliviiri tää tyttö oikein on? Oisko se sittenki pitänyt vaan ottaa ni ois se muistanu mistä oli jäämässä paitsi Will pohtii Ninan silittäessä hänen hiuksiaan. Miksi minä välitän haluaako Ninette vai ei? Jos otan hänet tai jos hän haluaa tulla otetuksi, niin lopputuloshan on rahallisesti ihan sama. Yhtä paljon se neitsyyden menetys arvoa heikentää käytin sitten Ninaa miten tahansa, Will pohtii.
Mutta enhän mä voi, välähtää Willin mielessä välittömästi tuon jälkeen. Niin suloinen ja herkkä olento kuin Nina on. Will hymähtää ajatuksissaan. "Missäs aiot ensi yön viettää?"
"Luulin että tässä, mutta jos et halua minua nukkumaan tähän kun minusta ei ole hyötyä sinun tarpeitasi ajatellen niin voin palata sinne missä olin viime yön", Nina toteaa hiljaa.
"Tietysti sä voit tänne jäädä. Ihan miten itse haluat", Will toteaa hieman väsyneesti pehmeällä äänellä.
"No vähimmillä selityksillä pääsee kun jää tänne. En keksi miten selittäisin miehistölle jatkuvan ees taas vekslauksen, nii että kait mä tähän jään", sanoo Nina ja nousee ja alkaa riisua pukuaan. Saatuaan puvun pois hän kysyy Williltä:"Auttaisitko taas kerran, tää korsetti on aikas kireellä?"
No niin, jatkoa tarinaan piiiitkästä aikaa (aika on selvästikin paitsi suhteellinen niin myös rajallinen käsite :) ), eli pahoittelut viivästyksestä. Seksyosasto lähestyy hitaasti mutta varmasti ja piakkoin sitä äksöniäki rupeaa olemaan tiiviimpään tahtiin =) Tän kerran vielä kuitenkin kiusasin teitä kuivalla jaksolla, ku en ilkeä tätä muuallekkaan postata sen tulevan navanalusosaston takia... Jatkoa luvassa kohtsillään, eli ei kestä yhtä kauan ku tällä kertaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olinkin jo malttamattomasti odotellut jatkoa, ja nyt kyllä odotukseni palkittiin:)
Olet kyllä ehdottamasti yksi parhaimmista (ellet jopa paras) kirjoittaja täällä! Vaikka tarinat ei nyt aina varsinaisesti seksiä sisälläkään :)
Kiitos!
Jatkoa odotellen, toivottavasti en joudu odottamaan kovin kauaa..
Nina kirjoitat todella taitavasti ja tekstiäsi on kertakaikkiaan ilo lukea.Luot hyvin tunnelmaa ja TUNNET aikakauden, josta kirjoitat.Tämä on mielestäni erittäin tärkeää - autentisuus siis. Älä kuuntele ihmisiä jotka valittavat "MIKSEI oo enempi pornoo".Luen paljon mielelläni tälläisiä hienostuneita tarinoita, joiden henkilöhahmoihin on helppo samaistua.No kaipaan kyllä seksikohtauksia itsekkin jos rehellisiä ollaan, mutta hyvää kannattaa odotella hehe ;).
Jos sallit pienen neuvon antamisen, niin mielestäni tämän hienon tarinan funktio menee hiukan hukkaan, kun jokainen osa tulee hyvin harvakseltaan(mikä on ihan ymmärrettävää, hyvän kirjoitelman laatiminen vie aikaa:).Kuitenkin tässä ajassa lukija ehtii jo unohtaa aikaisemmat tapahtumat ja tunnelman, jonka olet luonut.Joten mielestäni olisi upeaa jos kokoaisit KAIKKI aikaisemmat osat jonnekin, jotta niiden pariin voisi palata aina uuden osan ilmestyessä. Oikeasti olisi hienoa jos näille upeille tarinoillesi löytyisi jokin pysyvämpi paikka kuin suomi 24:n foorumi.
Pidä hyvä kirjoitusfiilis yllä.En malta odottaa seuraava jatko-osaa lady ninan kiihkeissä seikkailuissa! *grin*
Ja niin tämäkin tarina oli sitä tuttua korkeaa laatua!
Kaunis kiitos palautteesta, kaikki kommentit on tervetulleita. Aikaisempia osia olen joskus aiemmin uusintoina tänne postannut, ja nyt kun niistä mainitsit niin laitan tämän Aution saaren rannan aikaisemmat osat uusintana tuohon alle, jos joku haluaa niitä lueskella ilman että joutuu foorumin syövereistä niitä etsimään. Jos riittävää kannatusta ilmenee, niin voin jossain vaiheessa sitten myös koittaa saada jutut näkyviin jonnekin pysyvämpään paikkaan.
Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
Will säpsähtää hereille aamunsarastuksen pehmeästi valaisemassa hytissä. Pahimmasta unenpöpperöisyydestään selvittyään Will katsahtaa viereensä. Nina nukkuu hänen kainaloonsa käpertyneenä. Kapteeni katselee tyttöä hellin katsein hiljaisena. Niin kaunis, viaton ja puhdas olento. "Jos en olisikaan ehtinyt ajoissa", Willin aivoissa välähtää ja suuttumus häivähtää syvän sinisissä silmissä hänen katsellessaan Ninaa joka unessaankin vaikuttaa hakevan turvaa Willin kainalosta. Suoranainen viha alkaa kasvaa jossain syvällä Willin sisuksissa tämän kumartuessa suutelemaan kevyesti Nineten otsaa, jonka jälkeen hän nousee varovaisesti sängystä tehden kaikkensa ollakseen herättämättä Ninaa.
William astelee alastomana peilin eteen ja katselee hetken lihaksikasta ja jäntevää kehoaan. Katsellessaan Will huomaa vatsallaan olevat tahmeat tahrat. Kevyen huvittuneen hymähdyksen saattelemana mies kumartuu pesuvadin yllen ja suorittaa viileällä vedellä pikaisen puhdistautumisen. Vilkaistuaan vielä pikaisesti peiliin Will päättää hoitaa parranajon myöhemmin. Hytin oven läpi kuuluu laivakellon ääni sen lyödessä aamuvahdin ensimmäisen lasin samalla kun Will alkaa pukeutua. Hetken hän pohtii laittaisiko päälleen asemaansa korostavan kapteenin asun, mutta päätyy sitten epämuodollisempiin asusteisiin joiden likaantumisesta ei ole niin väliksi. Saatuaan itsensä valmiiksi Will astuu hiljaa ulos hytistä ja sulkee oven pehmeästi perässään.
Kannella sir William katselee jonkin aikaa ympärilleen nauttiessaan kauniista aamusta ennen kuin joutuu ryhtymään kohtalaisen ikävään hommaan. Lopulta Will astuu vahtiupseerin viereen. "Mr. Aubrey, tuokaa vangit kannelle, laittakaa rangaistusristikko ja ruoska valmiiksi ja soittakaa miehistö kokoon rankaisua varten". "Aye, sir", kajahtaa lyhyt vastaus Aubreyn kääntyessä kohti alempana kannella olevaa miestä:"Mr. Courtney, hakekaa vangit kannelle ja hoitakaa rangaistusjärjestelyt". "Aye", Courtney vastaa lyhyesti ja katoaa kannen alle. Lyhyen odotuksen jälkeen isonmaston juureen pystytetään rangaistusristikko ja puosu soittaa pillillä miehet kokoon.
äNina herää laivan keinuessa laiskasti ja aamuauringon paistaessa hyttiin. Hytissä on hiljaista, ja Nina huomaa vieressään olevan vain tyhjän paikan, Will on selvästikin jo noussut. Ja ilmeisesti mennyt hoitamaan jotain tärkeää asiaa, sillä hyttikin on tyhjä. Nina venyttelee nautinnollisesti ja miettii, pitäisikö lähteä käväisemään Seanin luona katsomassa josko tällä olisi enää mitään aamupalaksi käypäistä jäljellä. Hänen ei pitäisi nukkua näin myöhään, varsinkin jos tarkoitus on olla Willin hyttipalvelija, onhan se noloa, että palvelija ilmaantuu aamupalalle viimeisenä ja kapteenin jälkeen. Mutta Sean ymmärtää, ja Nina uskoo, että varsinkin eilisten tapahtumien valossa kukaan ei odota, että hän olisi kaikista reippaimpana pesemässä kapteenin paitoja kun muut heräävät. Silti hän päättää olla huomenna virkumpi ja osoittaa olevansa arvokas osa laivan miehistöä eikä vain syötettävä saalis. Jean-Luc'kin on lunastanut paikkansa laivalla ja kiipeilee purjeissa kuin vanha tekijä, Nina haluaisi olla yhtä selvä osa laivan arkea. Nyt hänestä on viime aikoina ollut vain vaivaa, miehistö on saanut vaarantaa henkensä ja terveytensä häntä pelastaessaan.
Herättyään kunnolla Nina kierähtää Willin puolelle sänkyä aikomuksenaan nousta ylös, mutta unohtuu hengittämään tyynyssä viipyilevää tuntua Willistä. Niin, Will, miksi kaikesta tuli niin monimutkaista? Miksi he eivät voineet vain elellä tätä väliaikaa ennen Ninan paluuta kotiin nauttien niistä huveista, joita Will pystyy naiselle tarjoamaan ilman kaikenlaista sotkua ja pohtimista? Mikä hänen asemansa oikeastaan on? Vankiko, vai lemmikkieläin, vai huora, vai... jotain muuta?
Välillä hän muistaa olevansa vanki ja isänsä joutuvan vararikkoon näiden sattumusten takia, kapteenin ahne hymy hänen tutkiessaan papereitaan kertoo, että paitsi herrasmies ja merirosvo, kyseessä on myös rahan ja tavaran arvon tunteva peluri. Toisaalta Will hemmottelee häntä tavoilla, jotka ovat vastaavia kuin kotipuolessa parhaat koirat saivat osakseen: herkkuja isännän pöydästä, ystävällinen hymy ja äänensävy, ei liikaa töitä, taputus silloin tällöin. Mutta sitten on sekin juttu mitä he ovat joskus tehneet keskenään, ja mistä miehistön tai kenenkään ei pitäisi tietää. Silti, kun kapteeni osti hänelle huivin, hän huomasi, että kauppias näytti siltä, kuin uskoisi sen tapahtuneen siksi, että hänellä oli lihallinen suhde kapteeniin...Kauppias ei voinut tietää, arvasi vain, mutta Ninalle se muistutti siitä, että ehkä se oli siis kauppiaasta itsestäänselvyys, että mies käyttäytyy Willin tavoin huolehtivasti ja anteliaasti vain maksuna mahdollisuudesta purkaa tarpeitaan naisen kanssa.
Olisiko Will yhtä ystävällinen jos hän ei olisi auliisti suostumassa ja jopa ehdottamassa häntä tekemään itselleen noita asioita? Olisiko kukaan mies? Ja, olisiko Will yhtä käytännöllisen iloinen mahdollisuudesta purkaa tarpeet laivalla sataman sijaan, jos hän olisikin joku muu, vai onko hänellä itsellään mitään väliä muuna kuin välineenä? Välillä Nina ajatteli, että Will saattaisi olla iloinen siitä, että juuri Nina sattui putkahtamaan hänen elämäänsä. Mutta nyt, Janen tapauksen tultua päivänvaloon Nina ei ole läheskään varma. Näyttää siltä, että Will on käytännöllinen mies joka ei sotke tunteita tarpeisiinsa. Tähän päästyään Nina havahtuu ajatuksistaan. Hetkinen, mitä ihmeen väliä hänelle on mitä kapteeni tuntee tai kenestä välittää tai mikä hänen oma roolinsa tässä pelissä on? Sillä tietenkään Ninallakaan ei ole mitään tunteita Williä kohtaan ellei ärtymystä lasketa, Nina päättää. Hän on lähdössä kotiin niin pian kuin vain tämä vankeus loppuu, ja sitten hän menee naimisiin jonkun sopivan miehen kanssa ja koko tämä sotku on muisto vain. Ainut millä on väliä juuri nyt on pysyä hengissä ja hyvässä kunnossa ja naimakelpoisena. Kaiken muun harmin voi harmitella sitten kun on taas kotona... Vaikka Nina joutuukin myöntämään, että viimeöinen ei kuulu niihin harmeihin joita harmitellaan, ennemminkin se saattaisi olla muisto, jota joutuu vaalimaan sitten kun on sidottu avioliiton sitein johonkin tylsään lordiin.
Joten, niin kauan kuin tätä kestää, pitää vain kestää ja sietää, niin epävarmuus kuin omat tunteetkin. Onneksi kapteeni on herrasmies ja komea ja sille päälle sattuessaan hauskaa ja älykästä seuraa, asiat voisivat olla paljon pahemminkin, hän saattaisi yhtä hyvin olla laivalla pelkkien bakereiden kanssa, Nina toteaa ajatuksissaan. Samassa se kipu, joka tuntui eilen rinnassa, mutta hälveni kapteenin sylissä, palaa taas. Nina tuntee hetken pahoinvointia, vaikka laiva ei keinu kuin nimeksi, mutta räpyteltyään silmiään hetken saa taas otteen normaalista itsestään. Baker... ja Johnson... He ovat varmaan vielä laivalla. Nina ei muista tarkkaan mitä kapteeni sanoi, taisi puhua jotain rankaisusta. Ainakin miesten osalta, Janesta Will ei tainnut sanoa mitään, mitähän siitä päätettiin? Ei olisi pitänyt lähteä, nyt ei tiedä mistään mitään, Ninette harmittelee.
Nina nousee lopultakin, roiskii vähän vettä kasvoilleen, hetken harkittuaan hakee pesulapun ja pyyhkii vatsansa, vaikka vesi onkin kylmää, sillä hänen iholleen on kuivunut jotain tahmaista, kaikki ei olekaan pyyhkiytynyt lakanoihin. Nina tietää varsin hyvin mitä se on, ja virnistää muistaessaan missä tuoksinassa sotkeutui. Ensi kerralla pitää olla amuletti... Pukeuduttuaan uuteen kaupungista hankittuun siveään mekkoonsa Nina kurkistaa ovesta ulos. Jostain taustalta on koko ajan Ninan peseytyessä kuulunut jotain ääniä, mutta raskas puuovi on vaimentanut äänet eikä Nina ole kiinnittänyt niihin huomiota. Nyt, heti oven raotuttua Nina tajuaa silmänräpäyksessä mistä on kyse ja lopettaa oven aukaisun siihen paikkaan. Hän jopa vetää oven varovasti kiinni.
Kotona plantaasilla tapahtui joskus samaa. Joku orja niskuroi tai tarvitsi muuten rankaisua, isä tai yleensä työnjohtaja hoiti asian ladossa tai varastossa, ja naisia ja lapsia ei tietenkään päästetty paikalle. Mutta tottakai hän oli kerran hankkiutunut riihen ylisille kun asian selvittely kesti kauan ja hän osasi arvata lopputuloksen. Sinne päästyään hän oli juuri kerennyt asettua hyvälle katselupaikallle, kun isä ja työnjohtaja olivat tuoneet sokerin varastamiseen syyllistyneen orjan paikalle, sitoneet tämän ranteistaan seinään ja piiskanneet kunnes onnettoman selkä oli muuttunut mustasta punaviiruiseksi, ja orjan ääntely itkunsekaiseksi voihkeeksi. Puolessa välissä hän oli itse kääntänyt katseensa pois, mutta korviaan hän ei voinut sulkea. Isän lopetettua piiskauksen ja poistuttua työnjohtaja irrotti orjan kädet ja lähetti tämän majoille, vannottaen tätä olemaan vastedes rehellinen, ettei pahempaan tarvitsisi ryhtyä. Ja orja lupasi, ääni vavisten. Hänen oli sallittu jäädä eikä häntä myyty eteenpäin, sillä hän oli iso ja vahva, ja siitä lähtien myös ainakin Ninan tietojen mukaan rehellinen. Sen jälkeen Nina ei enää yrittänyt päästä näkemään rangaistuksia, jo tuo yksikin kerta sai hänet melkein voimaan pahoin, ja ajatus siitä, että miehet joutuvat moisia velvollisuuksia hoitamaan, sai hänet kiittämään luojaa siitä, että oli nainen.
Oven takana kannella on nimittäin menossa samantapaista, eiliset neljä kaapparia ovat sidottuina paahteessa, ja koko miehistö tuntuu olevan paikalla. Homma on ilmeisesti vasta alkamassa, ja Nina ajattelee, että parasta olisi, jos hän ei tietäisi siitä mitään. Hyvä, että ovi on välissä, äänet kuuluvat korkeintaan tukahtuneesti, Nina päättelee. Samalla hän huomaa, että yllättävää kyllä, äänet kuuluvat oven eteen varsin hyvin. Nina kohottaa kasvonsa ylöspäin, ja tajuaa katsovansa valoisaa raitaa seinässä. Juuri oven yläpuolella on leveähkö rako, josta aurinko ja äänet pääsevät sisään. Nina voisi perääntyä kauemmas hyttiin, äänet kuuluvat vain aivan oven edessä, mutta jotenkin hän ei saa tehtyä sitä. Tällä kertaa kyse ei ole jostain sokerista, vaan hänestä itsestään. Mietittyään hetken Nina hakee pöydän takaa tuolin, siirtää raskaan huonekalun oven sivuun siten, että se ei estä ovea avautumasta, mutta jonka päällä seisten hän voisi katsoa raosta, jos haluaisi. Tietenkin Ninette voisi jälkeenpäin kysyä Seanilta tai kapteenilta mitä tapahtui, mutta Sean jättäisi kaikki hienolle naiselle sopimattomat yksityiskohdat kertomatta, ja Willille hän ei kehtaa edes tunnustaa, että juuri ne häntä kiinnostaisivat. Nina tekee päätöksensä ja nousee tuolille. Tuoli on juuri sopivan korkuinen, ja Ninan silmät asettuvat rakoon. Näköala on erinomainen, nyt ollessaan korkeammalla hän näkee kaikkien oven edessä seisovien päiden yli suoraan peräkannelle, jossa kaapparit kiemurtelevat.
Vangit seisovat vaitonaisina maston vieressä Kapteenin silmaillessä heitä tuimalla katseellaan. Will aloittaa jykevällä äänellä:"Kuten varmaan kaikki jo tietävät, Johnson ja Baker yrittivät jälleen kerran häpäistä lady Ninan kunnian. Ja tällä kertaa heillä oli apunaan nämä kaksi hollantilaista. Koska Johnson ja Baker eivät selvästikkään ottaneet opikseen edellisestä rangaistuksestaan, rankaisen heitä ja heidän kahta rikostoveriaan 50:llä raipaniskulla, jonka jälkeen heidät poistetaan laivasta lopullisesti. Suoritan rankaisun itse. Mr. Aubrey, kattiruoska". Aubrey ojentaa sanattomana ruoskan. Koko miehistön läpi kävi tuskaisa kohahdus heidän kuullessaan rangaistuksen. Taaimmaisista riveistä kuuluu hiljaista mutinaa:"50 iskua, ois ny reilusti vaan hirttänny ne".
äNina asettuu tuolille tukevasti ja nojaa otsaansa seinää vasten, jolloin hänellä on kohtuullisen mukava asento ja erinomainen näköala kannelle. Näyttää siltä, että koko miehistö on paikalla, ja paikalle on pystytetty jonkinlainen kehikko. Ninan vielä ihmetellessä sen tarkoitusta vangit talutetaan paikalle ja Nina kuulee Willin äänen tämän ilmoittaessa rangaistuksesta. Kattiruoska! Kuulostaa pahalta...ja 50 iskua on varmaan enemmän kuin kukaan orja on koskaan saanut osakseen. Paristakymmenestä raipaniskusta hän on kuullut puhuttavan normaalina. Tosin heillä ei koskaan ollutkaan näin vakavia rikkeitä, Baker ja Johnson syyllistyivät kapinointiin rikkoessaan kapteeninsa suoraa käskyä ja vastustaessaan häntä miekka kädessä. Hollantilaisten rikos ei Ninan mielestä ollut yhtä vakava, heidän tekemisensä liittyivät vain Ninaan, mutta näköjään kapteeni ei ollut sen armollisempi heidän kanssaan, vaikka tarkasti ottaen kaupunkilaisten rankaisu ei kuulunut kapteenin toimivaltaan. Mutta nyt alkaa tapahtua. Ruoskan ensimmäinen läjähdys katkaisee Ninan mietteet.
Kapteeni tarttuu mustaan yhdeksänhäntäiseen kattiin ja komentaa:"Mr. Aubrey, sitokaa Baker kiinni". Hiljaisuuden vallitessa vapiseva ja kalpea Baker sidotaan ristikkoon, hänen suuhunsa sidotaan puupalikka kielen puremista estämään ja hänen vaalea selkänsä paljastetaan. William katselee maaliaan tuimasti, kohottaa kätensä ja ruoska viuhahtaa ilman halki osuen mahtavasti läiskähtäen Bakerin selkään. Mies huutaa tuskasta, ja ennen kuin huuto loppuu katti lämähtää uudelleen Bakerin selkään. Ristikon vieressä Aubrey laskee vakaalla ja viileällä äänellä iskuja:"yksi, kaksi, kolme..." 15:sta iskun lävähdettyä William pitää pienen tauon.
äas vain, Will itse heiluttaa ruoskaa. Ja se on Baker", Nina tuumii. Katsellessaan Bakerin selkää hän muistaa elävästi tämän etupuolen, karvaisen rintakehän ja yhtä aikaa halveksivan ja himokkaan ilmeen, ja kovat runnovat kädet. Hetken taas tuntuu pala kurkussa, mutta kuullessaan Bakerin huutavan tuskissaan puukapulan läpi olo helpottuu. "Siitäs saat, mahtaako enää innostaa ajatus käskyn rikkomisesta", Ninan ajatuksissa välähtää kostonhimo. Will pysähtyy, ja ensin Nina arvelee, että hän päättikin Bakerin saaneen tarpeekseen, sillä miesparan selkä on jo pahasti veriviiruinen, vaikka iskuja on tullut vasta ehkä 15. Sitten hän havaitsee, että kyse olikin vain siitä, että Will halusi vetää hetken henkeä.
Aamu on lämmin ja hiki alkaa tarttua Willin ohueen paitaan. Bakerin selkä on punaviiruinen ja veri on alkanut valua haavoista. Will huljuttaa ruoskaa pikaisesti merivesiämpärissä, ennen kuin jatkaa. Vetinen ruoska läiskähtää jälleen Bakerin selkään ja tuskanhuudon saattelemana suola porautuu haavoihin. Aubrey laskee tasaisesti ylöspäin iskujen tahdissa Bakerin selän muuttuessa hiljalleen muhennokseksi. Willin suuttumus kasvaa jokaisella iskulla, eikä hän enää tarkkaile Bakerin reaktioita, vasta kuullessaan jostain etäisesti Aubreyn äänen toteavan:"50, sir", kapteeni laskee kätensä huohottaen. Verta on roiskunut Willin hikiselle paidalle ja miehistön joukossa enemmän tai vähemmän kauhistuneet ilmeet ovat vallitsevina. Kapteeni pyyhkii kasvojaan hihaansa, ja havaitsee paitansa olevan läpimärkä hiestä ja roiskuneestä verestä. Will riisuu paitansa, ja patsastelee yläruumis paljaana aamuauringon paisteessa odottaessaan että Baker saadaan dumpattua laiturille.
ä Ninan huomio kiinnittyy Williamiin miehen riisuessa veristä paitaansa. "Jahas, pyykkiä riittää tällekin päivälle", Ninan mielessä välähtää. Mutta on Will sentään aika mukava näky ruskettuneena yläruumis paljaana... Hytin hämärässä sen tietenkin tuntee, mutta auringonpaisteessa kannella näkee, kuinka lihakset elävät ihon alla Willin liikkuessa. Hetken kuluttua Nina havahtuu siihen, että on viimeiset minuutit Bakeria ristikosta irrotettaessa vain nauttinut Willin liikkeiden katselusta, vaikka Baker näyttää mieltä kääntävän riekaleiselta. Onneksi Baker sitten poistetaankin laivalta. Nina katselee tarkkaan, että muistaisi tämän hetken myöhemmin. Hän jäi, ja Baker lähti, eikä hänen tarvitse enää pelätä miestä.
Suuttumus palaa mahtavalla liekillä Williamin silmissä. "Johnson on seuraava". Vaitonaisena Aubrey köyttää anelevasti katselevan Johnsonin kiinni. Will silmäilee hetken aikaa Johnsonin selkää, kuin miettiäkseen millaisen kuvion siihen aluksi ruoskisi. Sitten hän kohottaa ruoskan merivesiämpäristä, viuhtoo sillä pari kertaa ilmaa saadakseen irtovedet pois, alkaa sitten asiantuntevasti ruoskia Johnsonin selkää. Ilman täyttävät ruoskan läimähdykset, suukapulan tukahduttamat tuskanhuudot, ja mr. Aubreyn tasainen laskenta. Pitkän tovin katti läiskähtelee miehen selkään repien ihoa julmasti, kunnes William pysähtyy pitämään taukoa pyyhkiäkseen roiskunutta verta kasvoiltaan. Tauko on juuri sen verran pitkä, että Johnson ehtii rauhoittua ja jossain määrin tottua kipuun. Lopulta kuitenkin ruoska alkaa jälleen läimähdellä säälimättömästi. Williamin verenhimon keskeyttää jälleen Aubreyn viileä toteamus:"50, sir". Johnsonin selkä on muuttunut veriseksi sotkuksi, jota Will katselee tyytyväisenä aikaansaannoksestaan. "Heittäkää se paska laiturille ja laittakaa seuraava valmiiksi".
ä Nina kuulee Johnsonin olevan seuravana vuorossa, ja ruoskijana on edelleen Will. Nina ei näe Willin ilmettä takaapäin, mutta miettii, millainen se mahtaa olla. Niin raivokkaina iskut satavat välittämättä, tai suorastaan innostuen Johnsonin karjunnasta, että Ninaa alkaa hieman pelottaa koko mies. Onko tuo hänen hellä Willinsä, joka ei edes silloin kun ei tiennyt Ninan olevan tyttö ollut hänelle epäystävällinen. Nina muistaa heidän ensimmäisen kohtaamisensa, silloinkin Will oli ollut verisissä vaatteissa, ruoskan sijasta miekka kourassaan, paita tappamiensa espanjalaisten ja omassa veressään. Silloin Nina oli ollut peloissaan kun ei tiennyt, olisiko hänen oma verensä seuraavaksi paidalla. Nyt hänen ei tarvitse pelätä sitä, että Will kävisi hänen kimppuunsa, mutta silti miehen raivoisa väkivalta kiinni sidottua vankia kohtaan saa hänet voimaan pahoin... Tottakai rangaistus pitää antaa että kunnioitus säilyy, mutta jotenkin Ninasta tuntuu, että Willin käyttämä voima on suurempaa kuin välttämättä tarvittaisiin. Vaikka mitäpä hän on arvostelemaan, hänhän on vanki itsekin, Nina ajattelee, ja samassa tajuaa, että siinäpä se. Jos Will sattuisi haluamaan, hän voisi ripustaa Ninan tuohon samaan telineeseen ja tehdä mitä haluaa, kukaan miehistöstä ei kyseenalaistaisi kapteeninsa päätöksiä. Mutta eihän Will niin tekisi... Nuo miehet ansaitsivat itse rangaistuksensa, hän ei aio mitään sellaista tehdä. äJohnson on selvästi huonossa kunnossa, veri valuu hänen haavoistaan pitkin kantta kun hänet raahataan pois, ja jälleen Nina seuraa poistumista katseellaan, hän haluaa, että viimeinen muisto on sellainen, jossa mies ei seiso hänen yläpuolellaan vaan on alistettu ja murjottu.
Toista hollantilaista, Ruudia, ristikkoon sidottaessa Will katsahtaa laiturille ja huomaa siellä seisovan Janen lastenhoitajan, Maryn. Naisella on kauhistunut ilme kasvoillaan ja hän suuntaa anovan katseen Williamiin. Lyhyen katsekontaktin jälkeen, Will kääntyy kohti ristikkoon sidottua miestä, tarttuu ruoskaan, ja jälleen ilman täyttävät ruoskan läimähdykset, tuskanhuudot, Aubreyn monotoninen laskenta ja roiskuva veri. Hikisenä ja lihaksikkaana Will käyttelee ruoskaa ylväästi, vaikka hänen pahin suuttumuksensa alkaakin hieman laantua. Kapteenin suurin viha oli kohdistunut Johnsoniin ja Bakeriin, omiin miehiinsä. Mutta vaikka suurin tarve satuttaa on jo laantunut, katti läiskähtelee hollantilaisen selkään edelleen aivan yhtä voimakkaasti. Lopulta jälleen ilmoille kajahtaa Aubreyn nyt jo hieman väräjävällä äänellä antama ilmoitus:"50, sir". William vilkaisee hegästyneenä ympärilleen, ja huomaa miehistön katselevat lähinnä kantta, eikä hollantilaisen veristä muusia olevaa selkää.
Ninette huomaa, että seuraavana vuorossa on toinen hollantilaisista. Will on iskenyt ruoskalla jo sata kertaa, mutta väsymys ei näytä painavan häntä kun hän aloittaa jälleen uuden sarjan. Hiki kylläkin pisaroi Willin harteilla ja niskaan kiinni solmitut hiukset alkavat olla kosteat. Willin pyyhkiessä hikeä otsaltaan Nina tuntee oudon hellyyden ailahtavan sisällään. Kamala vaiva rankaisemisessa, mutta Will tekee sen hänen takiaan. Sitten Nina palaa todellisuuteen: ei Will tuota tee hänen takiaan vaan auktoriteettinsa säilyttämiseksi. Ja sen Will näyttää ottavan tosissaan, Ruud huutaa ja vaikeroi, kaikkea ei suukapula peitä, mutta iskut tulevat matemaattisen tarkasti ja ajallaan. Yhtäkkiä mielikuva hänestä itsestään sidottuna ristikkoon välähtää Ninan mielessä, ja hän karkottaa sen pelästyneenä. Se liittyi varmaan siihen, että hän ajatteli, että olisi kiinnostavaa nähdä Willin ilme, ja seuraava ajatus oli, että sen näkisi vain ollessaan itse sidottuna ottamaan vastaan kuritusta. Siitä syystä hän varmaan kuvittelikin itsensä kasvot Williin päin, ja toisen lähestymässä ruoska kädessään silmät täynnä raivoa ja päättäväisyyttä ja julmaa tyytyväisyyttä. Räpytellessään mielikuvaa pois ajatuksistaan Nina huomaa yllätyksekseen, että ajatus oli paitsi pelottava, myös jotenkin jännittävä. Ehkä kuumottava. Mutta miksi hän kuvitteli Willin hymyilevän häntä lähestyessään... Kaikkea sitä kehitteleekään mielessään kun joutuu tuskailemaan sitä että ei näe toisen ilmettä, Nina naurahtaa itselleen, ja karkottaa sillä häiritsevän mielikuvan lopullisesti.
äTarkastellessaan taas kohdetta Willin sijaan Ninaa alkaa säälittää, kaikki mitä Ruudista näkyy Willin takaa on veristä massaa, ja jokainen uusi isku saa miehen kivun nytkähdyksen jälkeen valumaan entistä veltommaksi. Sarjan tultua lopulta päätökseen ja miehen vaihtuessa ristikossa Nina tajuaa, että kapteeni on niin verinen itsekin, että palaa rankaisun jälkeen varmasti suoraan hyttiinsä, eikä varmaan ilahtuisi jos löytäisi hänet seisomasta oven vieressä tuolilla. Joten Nina päättää nähneensä tarpeeksi ja liikaakin, ja laskeutuu alas tuolilta ja raahaa sen kirjoituspöydän taakse takaisin paikoilleen. Tuoli on raskas jotta se ei liikkuisi merenkäynnissä, ja Nina pyyhkii hikeä otsaltaan sitä siirtäessään, vaikka tajuaakin, että oli hikinen jo aloittaessaan tuolin siirron.
Nähdessään jälleen Maryn anovan katseen laiturilta, pieni pahoinvoinnin kouraisu tuntuu Willin vatsassa. Hän pyyhkäisee verta ja hikea kasvoiltaan, ja tarttuu jälleen ruoskaan. Kun viimeinen vanki on saatu sidottua ristikkoon, katti kohoaa, ja näytelmä toistuu jo neljännen kerran. Tällä kertaa kuitenkin ruoska viuhuu hieman haluttomasti, mutta kuitenkin aivan yhtä voimakkaasti kuin aiemmin. Tasaisen varmasti toisenkin hollantilaisen, Pieterin, selkä muuttuu veriseksi mössöksi, kunnes Aubrey viimein henkäisee selvää helpotusta äänessään:"50, sir".
Kevyesti huohottaen Will vetäytyy taaemmas, ja laskee ruoskan kädestään ämpäriin jonka vesi on aivan verenpunaista. "Viekää se laiturille tolle naiselle", Will komentaa osoittaen laiturilla itkevänä polvillaan olevaa Marya. Kun Pieteriä on lähdetty raahaamaan laiturille, Will kääntyy miehistön puoleen. Miehet ovat kalpeita ja jotkut nieleskelevät ahkerasti. "Mr. Aubrey, tupla-annos rommia kaikille", kapteeni komentaa kääntyessään harppomaan kohti hyttiään hikinen ja verinen paita kädessään.
Saatuaan raskaan tuolin paikoilleen Nina tarkastelee hyttiä eikä näe mitään epäilyttävää, joten hän asettuu sivupenkille ja kaivaa esiin jotain muka ommellakseen. Oikeasti puku, jonka hän otti esille on kaiken avun ulkopuolella, hän ei tajua, kuinka puukolla halki viilletystä asusta saisi enää kunnollista millään, kangasta ei kertakaikkiaan ole tarpeeksi. Ehkä jos hän ottaisi sitä hiukan uuden huivinsa reunasta, värihän on sama. Nina pohtii ongelmaa vielä oven kolahtaessakin, ja painaa katseensa työhönsä näyttääkseen siltä kuin olisi ahkeroinut siinä koko aamun.
Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
Nina istuu penkillä ja painaa katseensa tarkasti ompelutyöhönsä kuullessaan hytin oven alkavan avautua. Will avaa oven varovasti ja toivoo Ninan olevan vielä unessa. Astuttuaan sisään hän huomaan tytön olevan hereillä ja työn touhussa. "En kai vain herättänyt sinua?"
"Et, olen ollut hereillä jo jonkin aikaa. Meinasin ensin lähteä hakemaan aamupalaa, mutta huomasin sitten että teillä oli kannella jotain kesken niin päätin odottaa ja käyttää ajan selvittämällä, saisiko tästä puvusta enää mitään", Nina selittää rauhallisesti nostaessaan katseensa, vaikka häntä hengästyttää tirkistelyn jälkeinen tipalle mennyt paikkojen kuntoonlaitto. Nähdessään Willin siinä niin lähellä ja edelleen verisenä ja hikisenä Nina muistaa oman mielikuvansa Willistä piiskaamassa itseään ja hänen on pakko laskea katseensa nopeasti ettei mies huomaisi mitään outoa.
Will katsoo ninan sylissä olevaa puvunriekaletta. "Ei siitä taida enää ehjää saada. Sääli, sinähän pidit tuosta puvusta erityisen paljon". Pahoitellessaan hajonnutta pukua Will huomaa Ninan olevan hieman hengästynyt. "Oletko käynyt kannella tänään?"
"En, kurkistin ovesta ja huomasin, että siellä oli paljon väkeä niin päätin odottaa, niinhän jo sanoin", Nina toistaa selityksensä ihmetellen, miksi Will sitä kysyi.
Kapteeni hymyilee Ninalle hieman väsyneesti. "Hyvä, meillä oli hieman asioita joita sinun ei olisi ollut soveliasta katsella.", Will kiertää kirjoituspöydän taakse, rojahtaa istumaan tuoliin ja alkaa kaivella pulloa laatikosta. Saatuaan sen esiin, Will poistaa korkin hampaillaan ja ottaa pitkän huikan rommia.
"Mitä siellä sitten tapahtui", Nina kysyy, koska arvelee, että täysi uteliaisuuden puute ei olisi uskottavaa.
Will laskee pullon pöydälle ja hieroo ohimoitaan rasittuneena vaikka on vielä aamu. "Pieni kurinpitoasia vain. Hoidettiin se Johnsonin, Bakerin ja kumppanien asia pois päiväjärjestyksestä".
Vastausta kuunnellessaan Nina kiinnittää huomion Willin kädessä olevaan myttyyn: "Tuohan on sinun paitasi..sehän on ihan veressä!!!!"
"Satutitkoi itsesi jotenkin?", Nina kysyy huolehtivaisena.
Will nostaa katseensa Ninetteen: "En satuttanut, tämä on vain... Noh, ikävä sivutuote", Will toteaa kierrellen ja nostaa jälleen pullon huulilleen ja ottaa huomattavan huikan rommia.
Ninaa alkaa ärsyttää toisen kiertely ja hän nousee ja kävelee Willin eteen: "Ymmärsinkö oikein, että ette kuitenkaan hirttäneet heitä? Mitä tapahtui, ja onko tuo heidän vertaan?"
Will huokaa eikä pysty katsomaan Ninaa silmiin, hän tuijottaa sumeasti rommipulloa. "Ei heitä hirtetty, ruoskittiin vaan". Lyhyen tauon jälkeen Will nostaa katseensa Ninaan ja korostaa joka sanaa nostaessaan veristä paitaansa:"Ja kyllä, tämä on heidän vertaan".
Nina värähtää paidan tullessa paremmin näkyville ja katsoo Williä anovasti:"Kaikki niissä miehissä on minusta inhottavaa. Haittaako sinua, jos en itse koske tuohon paitaan vaikka muut vaatteesi pesenkin, ja pyydän jotakuta muuta hoitamaan tuon paidan puhtaaksi?"
"Ei sun tartte tätä pestä, annan sen puosulle puhdistettavaksi. Ja mitä niihin miehiin tulee, sun ei tartte enää koskaan nähdä niitä, kuten lupasin", Will rauhoittelee Ninaa.
Ninette hengähtää kiitollisuudesta, paita inhottaa häntä oikeasti, ja edelleen häntä piinaa se, että hän ei tiedä, mitä Will ajatteli käyttäessään ruoskaa, miten hän katsoi uhrejaan.... "No hyvä... Helpottaahan se laivalla olemista, kun ei tarvitse varoa joka risahdusta kun on tän hytin ulkopuolella", Nina uskaltaa lopulta paljastaa viime aikojen piinansa merillä oltaessa.
Will tarttuu Ninan kämmeniin ja katsoo tätä syvälle silmiin:"Ei sun tartte pelätä mitään. Mä en anna kenenkään satuttaa sua".
Nina on ollut kohtuullisen turvassa kosketuksilta, ainakin isommassa ihmisjoukossa, mutta Bakerin ja Johnsonin katseilta hän ei ollut välttynyt, ja ne kertoivat Ninalle joka hetki, että ainut turvallinen paikka yksinoloon oli Willin hytti... Ehkäpä nyt voisi olla normaalimmin. Ehkä jopa ilman pelkoa... Willin vakuutuksen kuullessaan Nina haluaa uskoa häntä, ja katsoo Willin silmiin varovaisen toiveikkaana:"Tiedän että teet parhaasi".
Will nojautuu takaisin tuoliin ja irrottaa kätensä Ninan käsistä. Hieman masentuneen huokauksen saattelemana Will puuskahtaa:"Niin, parhaani", ja nostaa jälleen rommipullon huulilleen.
"En minä tarkoittanut että syyttäisin sinua näistä ongelmista... Olet tehnyt parhaasi ja nyt noista kavereista on päästy. Sääli että menetit kaksi miestä, aiotko palkata uudet nyt kun ollaan satamassa? Tosin Jean-Luc kai vastaa yhtä, niin että vajaus ei ole aivan niin paha?", Nina vaihtaa puheenaihetta arvatessaan, että kapteeni olisi halunnut kuulla suurempaa uskoa kykyihinsä osoittavan lauseen, mutta minkäs teet, Nina ei voi olla varma, että kapteenin suojelu riittäisi aivan kaikkeen kuitenkaan. Ja tietäessään olevansa loppujen lopuksi vain sijoitus, Nina epäilee, että suojelu riittää vain niin pitkälle kuin on kohtuullista sijoituksen arvoon nähden...
"En minä aio ketään uutta värvätä, hyvin me tullaan pärjäämään näinkin. Sitäpaitsi jääpähän miehille pikkasen enemmän saalisrahaa jaettavaksi", Will vastaa ajatuksissaan ninan kysymykseen ja pyörittelee rommipulloa hajamielisesti pöydällä.
"Niin, kaipa vahdit hoituu ja jos et aio olla heti hyökkäämässä mihinkään laivaan, niin ei tarvita ylimääräistä varaporukkaa...", Nina analysoi kuin olisi pohtimassa sadonkorjuuväen riittävyyttä pellolla. Sitten hän kääntyy katsomaan Williä kunnolla: "Ajatteletko sinä koskaan muuta kuin saalista tai rahaa?"
"Mä ajattelen monia asioita", Will tokaisee hieman tylysti.
"Sepä kiinnostavaa. No oletko ajatellut, koska meinaat saada tilisi minusta? eipähän sitten tarvitsisi sunkaan kuluttaa tarmoasi mun suojeluun kun pääsisit musta eroon?", Nina kysyy terävästi.
"Will katsahtaa Ninaan ja hänen silmissään välähtää: "Kaikki aikanaan. Asioihin menee aina oma aikansa".
"No eipä sulla siinä kiire olekaan... Mulla vaan on sellanen kiire, että olis kiva päästä taas paikkaan jossa voi kulkea kadulla ilman että joku raahaa sivukadulle pantavaks ja myy ilotaloon", viimeisiin sanoihin ehtiessään Ninan ääni särkyy, mutta hän saa kuitenkin sanottua ne, eikä edes laske katsettaan.
Ninan äänen särkyessä Will vetää hänet syliinsä ja halaa tyttöä. "Maailman on julma paikka, ja erityisen julma se voi olla sinun kaltaisillesi nuorille neidoille. Sille ei vain voi mitään".
Tuntiessaan Willin kädet huolehtivina ympärillään Ninan itsehillintä lopulta murtuu ja hän alkaa itkeä vasten Willin hikistä rintaa... Nyyhkeen keskeltä saattaa erottaa vain kaksi sanaa: "Mutta miksi?"
Will silittää kevyesti Ninan hiuksia ja keinuttaa tyttöä hitaasti painaessaan tätä rintaansa vasten. "Itke vaan, kulta pieni. Maailma on mitä se on, ja minua paljon viisaammatkin miehet eivät tiedä miksi se on sellainen kuin se on. Kait se ihmisen perisynnistä johtuu".
Ninan nyyhkeen jatkuessa muitakin sanoja tulee mukaan, tarkka kuulija havaitsisi ehkä lauseen "Kotona ei koskaan.." ja "Minä vihaan olla tyttö", mutta muuten asian ydin häipyy jonnekin nyyhkeen ja raivon välimaille.
"Jos olisin mies olisin itse voinut tappaa ne siat, tai ainakin satuttaa niitä yhtä paljon kuin ne mua", Nina toteaa hampaitaan kiristellen, muistamatta raivossaan, että siinä tapauksessa olisi satuttamisen motiivikin saattanut jäädä pois...
Will yrittää rauhoitella Ninaa, ja kuulee joitain epämääräisiä sanoja nyyhkytyksen keskeltä. "Shhh, älähän nyt. Ei se miestenkään elo niin ruusuista ole. Ei tappaminen ole niin helppoa miltä se ehkä joskus näyttää."
"Ehkä ei... Mutta kyllä se kai aina tapettavana olon voittaa?", Ninan huumorintaju pyrkii pinnalle kesken parhaan nyyhkytyksen, ja itkuäänestä tulee omituisen hihityksen sekainen, Nina tietää itsekin, että hysteria on lähellä, nyt pitää rauhoittua...
Pieni hymy nousee Willin kasvoille. "Niin, tottakai se sen voittaa, mutta onneksi tällä kertaa sinun ei tarvinnut ryhtyä tappamaan", Will koittaa laittaa lisää huumoria tilanteeseen.
"No, jos mä sit yritän tyytyä tähän työnjakoon että sä edelleen suojelet ja mä koitan edelleen olla pelkäämättä... Ja kun noi pahimmat pukarit on poissa pelistä ja sä et aikonut värvätä ketään uutta kestä ei tietäis, nii kait me selvitään", Nina toteaa jo huomattavasti rauhoittuneena. Ja navigoinninkin voit mun puolesta hoitaa edelleen, ainut mikä mua kiinnostaa on että kerrot sitten kun ollaan Jamaikalla", Nina yrittää jatkaa kevennystä.
Will jo hieman naurahtaa:"Eiköhän me tolla periaatteella pärjätä. Ainakin jos sä muistat pitää musta huolta. Etten mä ihan rääsyissä kulje, ilman sua mä oisin sen suhteen aika avuton", Will koittaa saada Ninan uskomaan että on tärkeä ja että hänen kykyjään arvostetaan.
Nina tietää kyllä, että Will selvisi varsin hyvin ilman häntä aikaisemminkin, silloin pyykkäykset vain hoiteli joku muu, mutta on ymmärtävinään vihjeen: "No sitten mun pitäs varmaan etsiä sulle puhtaat vaatteet. Mutta älä luule, että annan pukea niitä noin hikiselle ja veriselle iholle.... Joudut kylpyyn. Ja mun pitää kyllä putsata tätä omaakin pukuani, katso nyt, mä oon nyt veressä kans. Ja tätä ei voi antaa puosulle, mitähän sekin luulis jos mun vaatteet tulis pestäviks verisinä".
Will katsoo ninaa hellästi. "Niin, oikeassa olet, kyllä mä kylpyä kaipaankin". Will nostaa Ninan huomaavaisesti pois sylistään ja nousee ylös marssiakseen ovelle. Hän avaa oven, ja huikkaa ulkopuolella olevalle mr. Aubreylle:"Käske kokin tuoda vettä, aion puhdistautua".
"Mä vaihdan tän puvun ja pistän likoon, sitten haen Seanilta sitä vettä, Sean ei jouda näin lounaan lähestyessä kanteleen vesiä, varsinkin kun sillä kului aikaa kannella seisoskeluun... Istu sä nyt vaan siinä, mähän tässä hyttipalvelija olen...", Nina selittää puuhakkaasti samalla kun alkaa muitta mutkitta riisua pukuaan.
Korsetti on taas kerran löysällä, koska Ninalla ei ollut ketään sitä kiristämään, ja hän pyytää Williä kiristämään sen uutta pukua varten perääntymällä tätä kohti :"Voisitko vähän auttaa taas kerran".
Will palaa ovelta takaisin tuoliinsa. "Niin, kyllähän Sean toki vedet tuo vaikka heti jos käsketään, mutta jos kerta haluat niin, voit toki hoitaa homman itsekin", hän toteaa katsellessaan tiiviisti riisuutuvaa Ninaa. Jo leveämmin hymyillen Will tarttuu Nineten korsetin nauhoihin:"Toki voin auttaa, mikään ei voisi olla minulle mieluisampaa".
"Paitsi aukaisu", Ninalta meinaa lipsahtaa, mutta yhtäkkiä hän muistaa taas, että Willillä on häneen kaikki valta, ja hänen hyvää tuultaan kannattaa pitkittää keinolla millä hyvänsä, joten hän hillitsee itsensä ja sanoo vain :"Kiitos. Minulta menee nyt pesuun tuo uusi puku, ja tuo sininen on silppuna, joten joudun nyt ottamaan taas jonkun noista kovin alas leikatuista. Ehkä alan käyttää sitä huivia täällä laivallakin, niin ei tule sanomista?"
"Tee niinkuin haluat, vaikka luulisin että tämänaamuisen jälkeen voisit kulkea vaikka alasti jos se muuten vain olisi soveliasta", Will toteaa virnistäen.
Nina katsoo kysyvästi Williä mutta muistaa taas asemansa ja sanoo vain: "Otan tuon valkean kanssa kuitenkin huivin, ihan vain jo auringon takia, en halua polttaa itseäni". Saatuaan uuden puvun päälleen Ninette hakee ensin sangollisen kylmää vettä ja laittaa hiukan vereentyneen pukunsa siihen likoamaan, ja poistuu sitten melkein iloisena saatuaan syyn moikata Seania.
Will katselee ihaillen poistuvaa Ninaa, ja tarttuu jälleen pulloon ja keventää taas sen sisältöä.
Nina ilmaantuu kapyysiin Seanin kiroillessa patojensa äärellä asioiden yleistä tilaa.
Sean vaikenee heti huomatessaan Ninan ja jää katsomaan tätä kysyvästi. Tyttö viittaa hellalle asetettuihin vesiastioihin ja sanoo : "Tulin kantaan noita kuhan toi kuumenee, sullon varmaan hommaa tarpeeks muutenkin".
"Nii, ja en oo syöny aamupalaa kun te parveilitte siinä kannella kun meinasin tulla, ja se näytti semmoselta jutulta että mun ei kannattanut olla siellä", Nina jatkaa ja istuu muitta mutkitta pöydän ääreen.
"No tosa o leipää, mut muuten mä raivasin jo kaik pois... Ku tuli kiire ruan kans... Men aikaa sielä kannell vähä liiaks", Sean selittää ja nostaa ylellisyyden, maista tuodun tuoreen leivän Ninan eteen.
Nina alkaa syödä ahneesti, mutta kysyy kuitenkin saatuaan ensi palat alas: "Mitä siellä oikeesti tapahtu. Kapteeni sanoi vaan, että kurinpitojuttu, mutta se oli veressä kun tuli hyttiin?"
"No ei ihme, 50 iskua kaikille niille, ihme että olivat kaikki hengissä viä laiturille heitettäessä. Kapu tais olla vähä vihanen. Nii ja siis oltiinhan me kaikki... Mutta...", Seanin lause jää kesken, ja samassa hän tajuaa muutenkin ehkä puhuneensa sivusuunsa kun ei ajatellut asiaa sen tarkemmin.
"Vihainen? Kerro tarkemmin... Kelle se oli vihainen?", Nina pyytää Seanilta anovasti.
"No niille kapinoijille tietenkin, sellasta peliä ei täällä suvaita. Mutta 50 iskua on paljon...", Sean selittää.
"Ahaa", Nina sanoo ja on hetken hiljaa lopetellen syömistään. "Sä oot siis varma, ettei se ollut harmia siitä, että se joutui laittaan hyviä miehiä pois laivasta?"
"No ei ne matruusit kyllä kummosta lovee tähän miehistöön tee, laiskoja ja kurittomia. Kaikki on vaan tyytyväisiä ku niistä päästiin, ei niillä ollu kamujakaan muita kuin toisensa, kun ne huijas korttipelissäkin minkä kerkes, ja tappeli vähästä. Nii että oo huoleti, ei me olla sulle vihasia siitä että ne lähti, eikä kapteenikaan, jos sitä mietit", Sean selittää tarkasti ja huolellisesti, koska epäili Ninan kysymysten johtuneen pelosta, että kapteeni syyttäisi tapahtumista jotenkin Ninaa, kuten viime kerralla tapahtui Seanin nähden. Viimeksi ei Sean itsekään välttynyt syytöksiltä, joten hän tiesi varsin hyvin toisen tunteet.
Nina arvelee, että Sean saattaa hänen mielikseen liioitella matruusien huonoutta, mutta päättää silti, että perusasiassa Sean ainakin uskoo puhuvansa niinkuin asia on, ja ninpä Nina toteaakin kiitollisena :"No hyvä ettei siitä sitten tule mitään sellasta, en haluais, että taas pitäis pelätä laivalla liikkuessa".
"No usko pois, kukaan ei koskis suhun muutenkaan, ne on tän aamusen jälkeen niin peloissaan, että ei taatusti edes ajattelis sellasta", Sean vakuuttaa hyväntuulisesti
Nina jää miettimään viimeistä lausetta, joka on kuin kopio kapteenin vakuutteluista, että hän voisi kulkea vaikka alasti, kun huomaa veden kiehuvan ja nousee ottamaan sitä sankoon. "Kiitos leivästä", hän toteaa lyhyesti ja palaa hyttiin veden kanssa.
Ninan ollessa vedenhakumatkalla Will on istunut hiljaisena paikallaan naukkaillen aina välillä pullosta, aivan kuin turruttaakseen rommilla jonkin sisäisen haavan. Ninan palatessa takaisin rommipullon pinta on laskenut selvästi siitä missä se oli tytön lähtiessä. Nähdessään Nineten Willin ilme kuitenkin kirkastuu.
"Tässä on sitä vettä, haen vielä lisää kuumaa ja sitten vielä kylmät... Olen pian valmis", Nina sanoo ja kipittää hakemaan loput tulikuumat vedet, ja sen jälkeen täyttää ammetta kylmällä vedellä kunnes vesi on pesulämmintä ja sopivan syvää.
Huomatessaan kylvyn valmistuneen Will nousee paikaltaan ja riisuutuu pikaisesti. Saatuaan itsensä alastomaksi kevyt virne nousee miehen kasvoille ja kuin itseään esitellen Will tassuttelee kylpypaljuun pehmeästi kuin pantteri.
Nina seuraa Willin riisuutumista ja liikehtimistä huoneessa, ja kaikesta aamulla tapahtuneesta huolimatta hän ei enää näe edessään julmaa pieksäjää, vaan sen miehen joka rakasteli häntä viime yönä, ne pakarat, joihin hän takertui himossaan... Nina katsoo ja antaa Willinkin huomata millä mielellä hän tätä katsoo.
Will seuraa katseellaan Ninan reaktioita ja hänen silmiinsä syntyy ilkikurinen pilke. Vitsikkään muodollisesti Will kiusoittelee Ninaa laskeutuessaan paljuun:"Jos en tuntisi arvon ladya, saattaisin kuvitella mielessänne liikkuvan nuorille neidoille täysin sopimattomia ajatuksia".
"No onpas hyvä että tunnette ja tiedätte kuinka puhdas mieleni onkaan sellaisista asioista", Nina vastaa samaan tyyliin ja hakee pesusienen, "Siksi varmaan uskaltaudutte pestäväkseni, vaikka se aina riski onkin teidänkaltaisellenne luomistyön mestarinäytteelle, sir ".
"Kohteliaisuus maistuu erityisen suloiselta kun se tulee kauneimman koskaan näkemäni naisen huulilta", Will vastaa pehmeästi hymyillen. "Pesisitkö ensiksi selkäni?"
"Mielelläni, sir", Nina toteaa ja ottaa kehut vastaan kommentoimatta mutta ilahtuneena. "Kumarru eteenpäin niin yletän joka puolelle".
Will kumartuu eteenpäin ja keskittyy nauttimaan pesusienen kosketuksesta ihollaan.
Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
Nina saippuoi Willin ihoa nautiskellen, ja muistellen heidän viimeöistä intohimon hetkeään käyttelee pesusientään Willin selällä. Yhtäkkiä pesusieni pysähtyy. Miehen hartiassa on selvä naarmu, kynnenjälki, ja Nina tietää varsin hyvin, että hänen pyykkäystä varten lyhyenä pidetyt kyntensä eivät tekisi moista jälkeä. Ninette jatkaa hetken päästä pesua, mutta tarkastelee nyt muutakin selkää kriittisesti. Aivan oikein, isomman naarmun kanssa samansuuntaisia on useampia. Nina näkee sielunsa silmillä missä asennossa käden on pitänyt olla ne vetääkseen.
Niinpä tietysti, tietenkin Janen piti merkata Will omakseen jotenkin... Vei sormuksen ja merkitsi... Aivan kuin pilkatakseen mua, Nina ajattelee samalla kun jatkaa pesua koneellisesti.
Will puolestaan nautiskelee puhdistavasta kosketuksesta silmät suljettuina eikä huomaa lainkaan, että Nina on löytänyt hänen selästään ajattelemisen aihetta.
"Sanoit että Baker ja muut miehet saivat rangaistuksen", Nina aloittaa hieman epäröiden.
"Niin?", Will mumisee kysyvästi nauttivalla äänensävyllä.
"Et puhunut mitään Janesta... Mitenkäs se, sehän yritti pettää sua lapsiasiassa ja järkätä mut pois kuviosta?", Nina kysyy.
Will jäykistyy ohikiitäväksi hetkeksi kysymyksen kuullessaan, silmät rävähtävät auki ja hetken pohdinnan jälkeen välttelevä vastaus on valmiina:"Sekin asia on hoidettu".
"Saanko olla utelias kun asia tavallaan koskee minuakin...miten sinä sen hoisit?", Nina jatkaa uteliaana kyselyään.
"Toimitin hänet pois, ja järjestin lapselle hieman rahaa vaikkei se minun olekaan", Will vastaa hiljaa.
"No olipas paha rangaistus", Nina toteaa kylmästi. ja jatkaa pesemistä, mutta aavistuksen verran ronskimmin kuin mitä yleensä.
Tuntiessaan Ninan ronskimmat otteet Will ei pysty vastustamaan kiusausta ja möläyttää:"Itsehän sinä hänen hirttämistään vastustit". Heti lauseen purskahdettua ilmoille Will katuu syvästi sanomisiaan, kiroaa hiljaa mielessään ja puraisee kieltään.
"Joten kun minä vastustin hirttämistä niin Jane joutui siis meneen kotiinsa missä muutenkin asuu ja vielä kantaan raukka raskasta rahapussia mennessään... Varmaan se tuosta päättelee helposti kuinka ei lyö leiville koittaa huijata toisia ja järkätä harmia toisille... Ootko sä tosiaan niin tyhmä, että luulet, että mä uskosin, että sä mun pyynnön takia päädyit tollaseen sosiaalitätiratkasuun (sosiaalitätejä ei ole vielä, mutta Nina keksii päästään mielestään rumalta kuulostavan sanan kun ei keksi sen pahempaa olemassa olevista...)", Nina purkaa suuttumustaan Williin.
"Niin minä...", Will on hetken aikaa sanaton. "En vain voinut tehdä viattomasta lapsesta orpoa".
"Jotenkin mä epäilen, että tällä asian hoidolla saattais olla jotain tekemistä niiden kuuluisien miehisten tarpeiden kanssa... Kait siinä nyt on joku välimuotokin hirttämisen ja rahalla palkitsemisen välillä, voi herra isä sentään... Ilmeisesti sä aattelit, että et halua suututtaa sitä liikaa, niin kuhan mä pääsen kotiin nii voit palata sen luo taas", Nina vaahtoaa.
"Ei, se mikä meillä Janen kanssa joskus ehkä oli on nyt ollutta ja mennyttä. Me ei enää koskaan tavata", Will vastaa hieman alakuloisella äänellä.
"Sinuna en olis niin varma, teillähän on yhteisiä hauskoja muistojakin, niinkuin se vaikka kuinka koomisen näköseks sen palkkalaiset ruikki mut", Nina toteaa piruilevasti, mutta oikeasti verisesti loukkaantuneena siitä, että Janen osuus oli tulla palkituksi, kun hän itse jatkaa vankina.
"Ei, Janen petos oli sitä luokkaa et mä en siedä sitä enää silmissäni", Will sanoo tuimasti.
"Ja ihan oikeasti, etkö olisi keksinyt mitään muuta jos hirttäminen oli out... Olet muistaakseni joskus uhannut minuakin piiskalla, ja voit edelleen käyttää sitä jos haluat, mutta ilmeisesti Janen nahka on sinulle niin rakas, että sitä et haluaisi satuttaa hiukkaakaan", Nina jatkaa kysyvästi, haluten oikeastikin selvittää mikä ihme Willin saa olemaan niin julma noille miehille, mutta antamaan naiselle anteeksi ilman mitään rankaisun tapaistakaan.
"Ei naisia voi tosta vaan piestä. Ja sitäpaitsi minä... siis... ennen kuin tapasin sinut, Janella oli minulle tietty merkitys", Will yrittää selittää.
Nina kelaa Willin lausetta mielessään: Ennen kuin tapasin sinut? Janen petos ajoittui kyllä huomattavasti Ninan tapaamisen jälkeiseen aikaan, ja mikä ihmeen merkkipaalu Willin naissuhteissa Ninan astuminen mukaan kuvioon muka oikein on? Aäneen Nina toteaa: "Niin kuulin kyllä että teillä oli järjestely. ja Janen reaktiosta ja teoista päättelen, että teillä oli myös jotain tunteita. ja mitäpä se minulle kuuluukaan.-- -- -- Ja onhan se toki hyvä että olet sitä mieltä että naisia ei piestä".
Will tulkitsee ninan vastauksen väärin, ja huokaisee jo mielessään helpotuksesta. Jane on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, hän kuvittelee. "No hyvä. jatkaisitko sitten pesua?"
"Jep. onko minulla samat vapaudet täällä kuin... Sanotaanko vaikka .. Janella olisi jos hän olisi täällä?", Nina kysyy vain aavistuksen verran johdattelevasti.
"Vapaudet? Mitä oikein tarkoitat?", Will kysyy hieman ymmällään.
"Sinä kerroit juuri, että et piekse naisia ilman hyvää syytä. Ja riittävä syy Janen osalta ei ollut ainakaan muiden miesten kanssa makaaminen. Jos nyt ne monimutkaisemmat osat jätetään pois. Eli sinua ei sitten varmaan haittaa, vaikka nukkuisin ensi yön muualla kuin täällä hytissä?", Nina kokeilee kepillä jäätä.
Will katsahtaa Ninaa terävästi. "Kyllä varmasti haittaa".
"Niinkö? Miksiköhän?", Nina kysyy tuikean katseen saattelemana.
"Koska sinä olet arvokas minulle", Will vastaa vilpittömästi.
"Niin, tiedän, isäni repisi peliverkkarinsa jos saisi tietää tilanteeni. Eikä olisi halukas maksamaan... Mutta sinä saisit rahasi jo ennen kuin asia paljastuisi kenellekään", Nina tokaisee hieman myrkyllisesti.
"Ei kyse ole pelkästään tuosta, kuten olen sanonut olet minulle arvokas muutenkin", Will jatkaa selittelyään.
"Ja muistaakseni sinä taisit joskus alussa mainita, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, miellyttää sinua, tai päätyä miellyttämään koko miehistöä... Oliko sekin niitä juttuja, joita naiselle ei noin vain tehdä?", Nina keskeyttää Willin terävästi.
"Niin se. En tuntenut sinua, enkä tiennyt kuinka käyttäytyisit, joten uhkauksellani yritin varmistaa ette tee mitään tyhmää", Will koittaa selvittää motiivejaan.
"No minä saatan edelleen tehdä tyhmyyksiä. Vai haittaisiko sinua yhtä paljon nähdä minut jonkun muun kainalossa kuin mitä minua haittaa ajatella sinua nussimassa Janea, anteeksi ilmaisu. Sitäpaitsi sinulla on kai joka ikisessä satamassa joku "järjestely"?", Nina kivahtaa närkästyneenä.
Will alkaa hieman ärsyyntyä. "Tottakai minua häiritsisi jos löytäisin sinut jonkun gigolon kainalosta. Ja mitä minun järjestelyihini tulee, niin vaikka niitä minulla onkin ollut niin entä sitten? Ne kaikki on tehty jo silloin kun sinä olit vielä isäsi luona Jamaikalla".
"Asia selvä. Sinä et tule löytämään minua minkään gigolon kainalosta, laivalta tuskin sellaisia löytyykään. Ja sinä hoidat tarpeesi järjestelyilläsi niinkuin tähänkin asti. Minä puolestani hoidan hyttipalvelukseni kuten tähänkin asti, tulen tänne joka aamu heti aamuvahdin alettua ja hoidan työt mitä minulle annat", Nina jää odottavasti seisomaan esitettyään toteamuksensa.
Will kiroaa päässään raskaasti. "Enhän minä nyt tuota tarkoittanut. Sinä olet minulle jotain ihan muuta kuin keino tyydyttää tietyt tarpeeni. Sinut tavattuani entiset järjestelyni ovat olleet merkityksettömiä".
"Tähän asti olen nähnyt vasta yhden järjestelyn käytännössä", Nina toteaa ja jatkaa: "Ja olen varma, että voin jatkossa nukkua turvallisesti muun miehistön seassa".
"Kunhan vain olemme merellä en varsinaisesti pysty karkaamaankaan, vai mitä", Nina kysyy retorisesti.
Will huokaa hieman alistuneesti. Vaikuttaa siltä että Nina on tehnyt vakaan päätöksen, vaikkei Will voi mitenkään ymmärtää miten ihmeessä tähän tilanteeseen on päädytty. Vasta eilen illallahan he... Mutta ilmeisesti tilanne on nyt se että ilman pakottamista Nina ei enää aio Willin vieressä nukkua. "Noh, jos välttämättä haluat noin tehdä, niin siitä vaan".
"Kyllä minä hommani hoidan. kaiken mitä vain käskette, sir", Nina on murheen murtama, ajatus yksin nukkumisesta pelottaa, mutta hän arvelee sitä turvalliseksi saatuaan myös Seanilta kapteenin lisäksi siihen liittyvän vakuutuksen. Ja hänen on pakko saada selvittää itselleen, onko Willin kanssa makaaminen ollut hänelle vain tapa pysyä hengissä vaiko oikeasti vapaaehtoista. Nina ei ole aivan varma, mikä asiassa on niin tärkeää, tehty mikä tehty, mutta toisaalta ajatus Willin vartalosta hänen vieressään Janen kynnenjäljet selässä on niin tuskallinen, että Nina haluaa selvittää syyn siihenkin miksi se on niin tuskallista ja välttyä siinä sivussa siltä tuskalta.
Loppu kylvetyksestä sujuu jäätävän hiljaisuuden vallitessa. Will mököttää alistuneen oloisena ja pukee rivakasti päälleen paljusta noustuaan, ja alkaa hieman kireällä äänellä ohjeistaa Ninaa. Kaikenlaista pientä puuhaa tuntuu riittävän koko päiväksi, ja varmuuden vuoksi Will keksimällä keksii muutaman asian lisää jotta saa Ninan varmasti pois silmistään ja pystyy keskittymään pulloonsa. Kapteeni rötköttää tuolissaan rommipullonsa kanssa ja motkottaa itsekseen.
Kiittämättömyys on maailman palkka. Ensin sitä vaarantaa henkensä ja pelastaa sen heitukan kutakuinkin kauheimmalta kohtalolta mikä nuorta tyttöä voisi kohdata. Ja jo seuraavana päivänä saa sitten kuunnella kaiken maailman jäkätystä. Ja mistä ihmeestä se hupakko ylipäänsä sillä tavalla ihan yllättäen rupes urputtamaan? Rommipullo kohoilee Willin huulille tasaisin väliajoin ja hän murahtelee yksitavuisia vastauksia Ninalle ja muillekin laivan ihmisille jotka uskaltautuvat jotakin kyselemään. Kaikki naiset ovat pelkkiä petollisia narttuja. Jane, Nina, samanlaisia ne kaikki on. Kohta varmaan löydän puukon selästäni jos en pidä varaani. Miehet sentään tappelee kunniallisesti, mutta naiset. Niin naiset. Jatkuvaa kieroilua. Eikä niitten ajatuksista ota selvää ees isä Jumala. Se tytönhupakko sietäis saada oikein isän kädestä. Ei kait se muuten ikinä tajua paikkaansa.
Willin kelaillessa asioita humalaisissa aivoissaan hänen sisällään alkaa kasvaa hienoinen suuttumus Ninaa kohtaan. Minähän en anna sen nartun pompottaa itseäni. Suuttumus kuohahtaa ja jo tyhjentynyt pullo lennähtää seinään ja pirstoutuu palasiksi. Will kaivaa laatikosta uuden pullon sen tilalle. No, nukkukoon nyt tämän yön siellä välikannella että näkee millasta se on. Huomenna se kuitenkin tulee anellen pyytämään pääsyä takasin kunnon sänkyyn. Ei se siellä sen kauempaa kestä. Hemmoteltu heitukka!! Saas nähä aamulla onko se pystynyt ees nukkumaan yhtään siellä, Will tuumii hoippuessaan sängylleen jonne rojahtaa nukkumaan humalaisen unta ollakseen aamulla valmiina vastaanottamaan anelevan ja anteeksipyytelevän Ninan.
Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
äNina ei itsekään oikein tiedä, kuinka Janen tekemästä naarmusta alkanut ärtymys päättyi siihen, että hän on muuttamassa pois kapteenin hytistä, mutta asiaa mietittyään hän tulee siihen tulokseen, että niin on paras, hän ei nukkuisi hyvin miehen vieressä, ajatellen koko ajan kuinka Janen käsi on kiihkoissaan vetänyt nuo naarmut Willin hartiaan. Kaikenlisäksi Will vaikuttaa suuttuneelta ja arvaamattomalta, ties mitä hän rommin vaikutuksen alaisena tekisikään, parempi vain hoidella kiltisti kaikki askareet, joita tänään tuntuukin riittävän.
Jossain välissä Nina saa pestyä omankin pukunsa, ja vie sen kuivumaan välikannelle, jossa Jean-Luc nukkuu. Hän etsii miehen käsiinsä, Jean-Luc on huoltamassa aseita laivan asevastaavan kanssa. Koska paikalla on korvia, Nina mainitsee vain lyhyesti siitä, että kapteeni katsoo laivan olevan nyt tarpeeksi turvallinen hänellekin nukkua muun miehistön tiloissa, ja kysyy Jean-Lucilta, sopiiko asettuminen hänen lähelleen, riippumaton hän on jo hakenut varastosta itselleen ja jättänyt sen odottamaan lähelle entistä opettajaansa. Jean-Luc ilahtuu ensin silminnähden siitä, että saa Ninan taas silmiensä alle, ehkäpä hän voisi jatkaa oppituntejakin. Sitten hän synkkenee hiukan, pohtiessaan mahdollisia syitä outoon muutokseen, ja mahdollisia seurauksia laivan ilmapiirille. Mutta ehkäpä se toimisi, Ninalla näyttää olevan huivi siveästi ympärillään ja totta on sekin, että aamuisen jälkeen kellekään ei ole epäselvää kuinka korkean hinnan pienestäkin rikkeestä Ninan suuntaan joutuisi maksamaan. Joten mainitsematta mitään epäilyksistään Jean-Luc toivottaa Ninan tervetulleeksi ja kysyy, onko tällä kapteenin hytissä tavaroita, jotka pitäisi kantaa alas, hän voisi toki auttaa. Nina vakuuttaa, että selviää mainiosti yksinkin vaatearkusta, joka on nykyään hänen ainut irtain omaisuutensa. Lisäksi Nina ajattelee, että kapteenin ei tarvitse tietää niin tarkkaan miten hän asiansa järjestää, olkoon vaikka siinä uskossa, että hän ei menekään opettajansa suojiin.
Koko päivän Ninette jaksaa sietää kapteenin yhä pikkumaisemmiksi käyviä käskyjä, hilliten orastavat kyllästymisen tunteensa ja vastaten joka kerta, "Kyllä, sir" ilman mitään piruilua äänensävyssä. Viimeisiä hommia on lasinsirpaleiden siivoaminen kapteenin hytistä, jossa kapteenilta näyttää pudonneen tyhjä rommipullo seinustalle. Ninasta kapteeni näyttää saaneen tarpeeksi, mutta niin vain tuo on kaivanut uuden pullon ja tyhjentää sitäkin. Poistuessaan lopulta omaan uuteen nukkumapaikkaansa Nina on todella helpottunut, ettei hänen tarvitse olla kuuntelemassa koko yötä juopunutta kuorsausta.
Laskeuduttuaan alas Nina kohtaa Jean-Lucin, joka odottaa häntä hereillä.
"Sulla on pitkät päivät tossa hyttipalvelijan hommassa", Jean-Luc toteaa.
"Niin, vaikka ei se aina ole näin rankkaa, nyt vain sattui olemaan paljon kaikkea tehtävää", Nina myöntää ja riisuu pukunsa, vetää päälleen ison paidan, Willin peruja, ja riisuu korsetin sen alla.
Paidassa hän sujahtaa riippumattoonsa ja kääriytyy huopaan, alhaalla on hiukan viileää ja lisäksi hän haluaa varmistaa, että kukaan ohikulkeva ei näe hänestä liikaa ihoa.
"Herätätkö mut kun nouset itse, mä nukuin tänä aamuna liikaa ja pelkään että niin käy taas", Nina pyytää Jean-Lucia, joka lupaa ja asettuu levolle tutkimaton ilme kasvoillaan.
Päästyään lopultakin pysähtymään hetkeksi Nina alkaa pohtia tilannettaan ja miksi on siinä. Hän muistaa, että kaikki alkoi siitä naarmusta. Mutta miksi, mitä se hänelle kuuluu ketä Willillä on tai on ollut? Tottakai se, mitä he Willin kanssa ovat muutaman kerran tehneet on hauskaa, mutta ei sen pitäisi vaikuttaa muuten mihinkään. Paitsi jos hänellä on jotain tunteita tuota häntä vankina pitävää julmaa ja ainakin miehiä kohtaan armotonta merirosvoa kohtaan. Mutta kuinka niin voisi olla... Mies ei ole sopiva aviomieheksi vähimmässäkään määrin, kunnon tyttö ei ihastuisi kuin herrasmieheen, joka olisi sovelias kaikin tavoin.
No joo, Nina tavoittaa rehellisen sivuajatuksen: ei Johnkaan ole isän mielestä tarpeeksi hyvää sukua, silti hän oli silloin tiedostanut olevansa tavallaan ihastunut, ja osa Jamaikalta lähtemisen tuskaa oli ikävää Johnia kohtaan. Nyt kuitenkin Nina havaitsee, että ikävä on tavallaan haalistunut, ja yrittäessään ajatella Johnin kasvoja ainut joka tulee mieleen onkin Will. Will katsomassa häneen syvänsiniset silmät vakavina mutta lempeinä..Will naurahtamassa hillitysti...Will silmät himosta sameina. Karmiva totuus alkaa tunkea esiin. Nina koettaa tukahduttaa ajatuksen, mutta pohjimmiltaan järkevänä hyväksyy lopulta päättelyketjun tuloksen: hän on ihastunut Williin. Se selittää kaikki oudot jutut, kuten mustasukkaisuuden ja sen, että John on päässyt unohtumaan. Eli. Jos se on fakta, mitä se merkitsee? Muuttaako se perussuunnitelmaa, joka on päästä kotiin hengissä? Hetken pohdittuaan Nina joutuu toteamaan, että vastaus noihin kysymyksiin riippuu siitä, onko hänellä toiveita saada vastakaikua tunteilleen.
Ajatellessaan Willin tämänpäiväistä käytöstä Nina on ymmällään. Jotain outoa on siinäkin, yleensä Will ei juo juuri ollenkaan, mutta selvästikin hänellä on nyt vaikeat ajat myöskin. Olisiko syynä sama inhimillinen tunne kuin Ninalla matkalle lähtiessä? Hänellä on varmaan ikävä Janea, Nina päättelee lopulta. Mutta kuten Nina ihastui Williin vaikka ikävöi Johnia, ehkä on olemassa mahdollisuus. Harkitessaan asiaa Ninan on rehellisyyden nimissä todettava, että tällä hetkellä se ei näytä hyvältä. Mutta Nina päättää yrittää, ja olla ainakin ja vähintäänkin suututtamatta kapteenia millään tavalla. Se palvelee kahta tarkoitusta: Ensinnäkin mukautuminen edistää hänen selviämistään kotiin pääsyyn asti, ja voi olla todella terveellistä, Ninette ei halua tutustua kapteenin väkivaltaisempaan puoleen ja hankkiutua rangaistusristikkoon kiinnitetyksi. Ja ehkäpä siten kapteeni voisi huomata, että hän on hyvinkasvatettu ja kunnollinen, siis sovelias kohde tunteille, toisin kuin silloin, kun hän on sanonut vastaan purevastikin. Niin minun täytyy tehdä. Hiljaa hyvä tulee, Nina toteaa saatuaan asian mielestään nyt kohtuulliseen järjestykseen. Aina kun on suunnitelma mitä toteuttaa voi keskittyä suunnitelmaan ja muu tulee siinä sivussa. Tyytyväisenä Nina sulkee silmänsä ja nukahtaa laivan hiljaiseen keinumiseen, ympärillä nukkuvien hengitykseen ja rungon natinaan.
Will herää säpsähtäen laivakellon lyönteihin. Päässä jyskyttää ikävähkö jysäri ja silmät ovat sameat. Työläästi hän nousee sängyn laidalle istumaan ja pienen hengähdystauon jälkeen tassuttelee pesuvadin luo ja alkaa loiskia kylmää vettä naamalleen.
Samaan aikaan Nina herää levänneenä ja tyytyväisenä, mitä nyt hieman lihakset jäykistyneinä, ja pukeutuu pikavauhtia. Jean-Luc auttaa korsetin kanssa kuten lukemattomina aamuina kotona Jamaikalla, Ninalle tulee oikein kotoinen olo. Hän päättää tarkistaa ennen kapyysiin karkaamista olisiko Will jo pystyssä ja tarvitsisiko tämä mitään.
Tavallisesti Nina ei koputtaisi kapteenin ovella, hän on yleensä liikkunut sinne kuin kotiinsa, mutta nyt hän koputtaa varovasti, ajatellen, että jos Will nukkuu, hän ei häiriinny, jos taas on herännyt, varmaankin vastaa.
Piristyttyään hieman veden avustuksella Will kuivaa kasvonsa pyyhkeeseensä ja katselee itseän hetken peilistä. Hieman räjähtäneen näköinen peilikuva saa hänet ryhdistäytymään, tälläinen peli ei vetele. Samassa hän kuulee ovelta koputuksen. Will korjaa ryhtinsä suoraksi ja käännähtää ovea kohti. "Sisään".
Nina sipsuttaa sisään hymy huulillaan:"Huomenta kapteeni", ja jää seisomaan ovensuuhun odottavan ja omasta mielestään auliin näköisenä, valmiina ampaisemaan mihin tahansa tehtävään.
Will huomaa tulijan olevan Nina. "Huomenta", hän vastaa hyisesti. "Mites välikannella sujui?"
"Hyvin kiitos", Nina vastaa lyhyesti. Hänen lyhyet hiuksensa on harjattu ojennukseen, puku istuu korsetin ollessa kerrankin kunnolla kiristetty ja Nineten hymyssä viipyilee vielä aamuhetken kodikkuuden tunnun aikaansaama tyytyväisyys. "Olen menossa aamiaiselle mikäli teillä ei ole heti minulle tehtävää. Jos on, olen tässä".
"Vai aamiaiselle", Will murahtaa ja tarkastelee Ninaa. Tilanne ei ole ollenkaan sellainen kuin Will oli sen edellisenä iltana rommihuuruissaan kuvitellut. Tyttöhän vaikuttaa pärjänneen ihan hyvin. "Sait siis nukuttua hyvin?"
"Aivan yhtä hyvin kuin muukin miehistö", Nina toteaa osoittaakseen olevansa ainakin toistaiseksi osa laivaa.
"Ettet vain puuhannu muutakin pitkin yötä?", Will utelee pisteliäästi.
"Joka tapauksessa olen nyt tässä valmiina päivän töihin", Nina toteaa, koska ei ole aivan varma mitä kapteeni huomautuksellaan mahtaa tarkoittaa... puuhannut?
"No varmasti olet. Olenhan mä huomannut. Öisin puuhaat ties mitä kaikkee ja päivisin oot sitte niin työteliäs että...", Will murahtelee hienoinen katkeruuden häivä äänessään soiden.
"Niin, sir", Nina toteaa kun ainut muu vaihtoehto olisi alkaa väittämään vastaan, ja juuri sitä hän ei aio enää tehdä.
"Kukas sun riippumattoas viime yönä sit lämmitti?", Will jatkaa utelemista pisteliääseen sävyyn.
"Anteeksi sir, mutta viime yö oli lämmin. Ilmoitan kyllä, jos minulla on ongelmia pysyä lämpimänä", Nina vastaa avuliaasti.
"Ai sitä ollaan olevinaan nyt niin siveitä, niin siveitä. Tunnusta pois vaan, jollekin sä kuitenkin annoit", Will tuhahtaa.
"Te olette nimenomaisesti kieltäneet miehistöltä minuun koskemisen. Ette kai voisi uskoa, että kukaan rikkoisi käskyänne?", Nina kysyy mahdollisimman viattomalla äänellä.
"No kun ottaa huomioon teidän naisten kyvyn kaikenlaiseen juonimiseen ni sulle ois lapsellisen helppoa kalastaa joku mies yöseuraksesi", Will ärähtää.
"No siinä tapauksessa teidän on varmaan parasta kysyä miehistöltä, ehkä luotatte omaan miehistöönne enemmän kuin minuun, joka olen, kuten tiedätte, nainen", Nina vastaa rauhallisuutensa säilyttäen.
"Kenties, mutta yhtä asiaa en saa heiltä selville. Nimittäin mitä sä tällä pelleilyllä ajat oikein takaa?? Jos kerta et käytä ees vuoteenlämmittäjää", Will kysyy haastavasti.
"Kysyinkö minä teiltä, kuka teidän vuodettannne lämmitti, vai lähetittekö kenties hakemaan maista jonkun naisen...? Minä olen nyt ymmärtänyt, että asianne eivät kuulu minulle. Minun hommani on olla teille palvelijana kunnes saatte minut siirrettyä toisten vastuulle. Mitään muuta en "aja takaa". Toivon, että se riittää, sir.", Nina jää odottamaan katsoen Williä täynnä rauhallista alistuvuutta toisen tahtoon.
"No mitä se eilinen sitten muka oli?", Will ärähtää.
"Sir, mitä tarkoitatte? Mikä eilinen?", Nina kysyy.
"No se kiukuttelu Janen rangaistuksesta ja muusta", Will tarkentaa ärähdystään.
"Kiukuttelu? Sir, en haluaisi muistuttaa, mutta nautitte eilen runsaasti rommia. Ehkä ette muista aivan tarkkaan kaikkia tapahtumia....", Nina antaa lauseen loppua ilmaan. "Ehkä olin eilen hämmästynyt, mutta nyt ymmärrän ratkaisunne täysin", Nina jatkaa. "Tottakai kapteenina toimitte aina niin kuten oikeaksi näette eikä kellään miehistöön kuuluvalla ole oikeutta arvostella ratkaisujanne. Sir."
Nyt Will on jo täysin ymmällään. Mitä helkkaria täällä oikein tapahtuu? Eilen Nina sähisi kuin villikissa ja nyt... "No jos kerran ymmärrät niin hyvä. Mutta haluaisin sinun myös ymmärtävän ettei sinun tarvitse viettää öitäsi siellä alhaalla".
"Palaan jos käskette, mutta ei minulla siellä alhaalla ole mitään hätää, päinvastoin. Kiitos huolenpidostanne, sir", Nina selittää sopuisasti, vaikka ajatus Willin vieressä nukkumisesta melkein saakin julkisivun rapisemaan. Ajatus Willistä vieressä, edelleen merkattuna ja toisen omana, on liian tuskallinen, mutta jos niin on tehtävä jotta rauha pysyisi niin Nina on valmis siihenkin. Hän on päättänyt osoittaa osaavansa olla sopuisa ja kunnollinen vaikka henki menisi.
"Palaat jos käsken? Niin varmaan", Will alkaa turhautua sananvaihtoon joka ei etene mihinkään. "Mutta mitä hittoa sä oikein haluat? Miksi sä alotit tän koko hässäkän?"
"Sillä mitä minä haluan on kai hyvin vähän väliä verrattuna siihen mitä te haluatte. Te olette kapteeni ja minä olen vanki. Eilen olin järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta ja unohdin sen hetkeksi. Anteeksi siitä. Sir ", ja Nina taivuttaa polviaan ja kumartaa aavistuksen verran.
"Sun vankeus on kyllä aika suhteellinen käsite niinkus oot huomannu. Ja vaikka ehkä ihan kaikilla sun haluilla ei olekaan kovin paljon merkitystä, niin mä toki haluaisin tietää mitä ne on", Will julistaa.
"Ainut haluni jolle pystytte jotain tekemään on haluni palata Jamaikalle turvallisesti, hengissä ja vähillä vaurioilla. Kaikki muu on toisarvoista. Jos teillä on minulle tehtävää tänä aamuna, pyydän saada kuulla tehtäväni, sir", Nina selittää.
"Vai Jamaikalle...", Will hymähtää. "No kipaise sitten hakemassa aamiaista tänne. Ja käske välskärin valmistautua, mä tartten parranajon".
"Kyllä, sir", Nina vastaa ja häviää sekunnin murto-osassa kapyysin suuntaan.
Will harppoo kirjoituspöydän taakse ja istahtaa tuoliin. Takaraivossa jyskyttää ja hän on täysin ymmällään. Voisiko joku selittää mitä hittoa yön aikana oikein tapahtui? Mä en kertakaikkiaan ymmärrä naisia, Will tuumii.
Nina porhaltaa kapyysiin ja melkein kaataa Seanin: "Kapulle aamiaista hyttiin".
Odottaessaan Seanin kasaavan Willille jotain Nina tekee itse selvää kulhollisesta puuroa. Seanin saatua tarjottimen valmiiksi Ninette kantaa sen hyttiin, palaten huomattavasti hitaammin kuin lähti. Ovella hän muistaa taas koputtaa.
Will on odottanut ajatuksissaan Ninaa takaisin. Eräs tytön lause on jäänyt vaivaamaan:"Mutta ei minulla siellä alhaalla ole mitään hätää, päinvastoin." Mitä hittoa se sillä oikein tarkoitti?? Lopulta koputus havahduttaa kapteenin ajatuksistaan: "Sisään".
"Tässä aamiaisenne, sir. Lähden nyt käymään välskärin luona.", ja samantien Nina häviää taas.
Ninette vaeltaa läpi laivan välskärin luo, ja hymyilee iloisena kaikille muillekin asioillaan liikkuville ja vahdissa oleville. Kyllä tämä tästä, kun vain en rupea riitelemään. Välskäri on juuri vaihtamassa sidettä satamavierailun aikana ilmenneeseen puukonhaavaan eräässä matruusissa, mutta lupaa tulla kapteenin luo partaa ajamaan heti kun saa asian hoidettua.
Will ottaa hiljaisena vastaan aamiaisensa ja alkaa nälkäisenä kauhoa sitä suuhunsa Ninan kadotessa välskäriä hakemaan. Aikansa ruokaa ja ajatuksiaan märehdittyään Will huutaa huomattuaan mr. aubreyn hytin ulkopuolella:"Aubrey, käskekää tyttö tänne".
"Aye, sir", kajahtaa vastaus ja Aubrey lähtee henkilökohtaisesti etsimään Ninaa.
Sillä välin Nina on arvellut hommien olevan kunnossa ja Willin keskittyvän parranajoonsa joksikin aikaa, joten hän jää kannelle seuraamaan miehistön puuhia, siinä hän kuulisi, jos Will huutaisi häntä. Siitä nina on varma, koska kuuli kapteenin juuri huutavan upseeriaan. Nina istuu köysikieppiä vasten ja seuraa ympärillä tapahtuvia huoltotöitä. Kun kerran satamassa ollaan niin laiva on kohta tip top, niin ahkerasti sitä nyt puunataan ja korjataan rispaantuneita köysiä jne.. Hetken Nina jopa harkitsee voisiko jotenkin auttaa, sitten muistaa kuinka paljon eilen sai juosta, ehkä parempi levätä kun pystyy.
Lyhyen etsiskelyn jälkeen Aubrey huomaa Ninan istumassa köysikiepin päällä. Hän tulee Nineten eteen ja sanoo kohteliaasti:"My lady, kapteeni halua teidät puheilleen".
"Kiitos, Aubrey", Nina hymyilee noustessaan ja lähtee ripeästi takaisin Willin hyttiin. Samapa tuo vaikka taas taita hommia tulla, aurinko olikin turhan kuuma, pitää varmaan ruveta pitämään huivia pään ympärillä niinkuin merimiehillä, Nina ajattelee, ja naurahtaa ajatusta astuessaan hytin hämärään.
Will istuu pöydän takana tyhjät astiat edessään Ninan astuessa sisään. "Yks juttu jäi mua vaivaamaan. Sä sänoit että sulla ei oo siellä alhaalla mitään hätää. Olikos sulla sit joku hätä täällä?"
Nina kalpenee kuullessaan suoran kysymyksen eikä pysty hetkeen vastaamaan mitään.
Sitten hän aloittaa epäröiden: "Tuota. Ei ollut, sir".
Will huomaa ninan epäröinnin. "Ootko sä nyt ihan varma? Muistat kai mitä mä sillon kerran sanoin valehtelusta ja venkoilusta?", Will kiristää ruuvia.
Nina muistaa turhankin hyvin, silloin Will oli uhkaillut häntä rangaistuksella, ja eilen nähtyään millaista Willin rankaiseminen on, uhkaukset ovat nyt jopa kouriintuntuvampia kuin silloin... Nina katselee hädissään ympärilleen kuin apua etsien, mutta saa sitten itsehillintänsä takaisin kuullessaan päänsä sisältä itsepintaisen äänen: Muista suunnitelma. ei kinastelua, ollaan hyvinkasvatettuja. "Minulla ei ollut silloin aikaisemmin mitään hätää täällä, ja viime yönä minulla ei ollut mitään hätää alhaalla, se on totuus", nina sanoo ja saa sanoihinsa jopa varmuutta, kun ajattelee, että niinpä, ei hänellä AIKAISEMMIN mitään hätää ollutkaan, tottahan tuo.
"Vai ei ei ollu aikaisemmin hätää täällä. Ja nyt on vai?", Will kysyy vaativalla äänensävyllä.
"No tuota. Jos haluatte minun puhuvan suoraan. Eilen olitte paljon juopuneempi kuin yleensä, ja koska olen nähnyt kotona plantaasilla kuinka väkijuomat muuttavat miehet toisiksi... Olin ehkä hieman epävarma. Mutta uskon kyllä, että ette olisi tehnyt mitään sopimatonta", Nina päättää siirtää keskustelun Willin kannalta noloon aiheeseen, jotta saisi sen seikan unohtumaan, että ryyppääminenkin tapahtui vasta jo Ninan päätettyä nukkua muualla.
Will rykäisee hieman vaivaantuneena, ja soimaa hiljaa itseään. Senkö takia se meni alas nukkumaan? Mutta mähän ryyppäsin kunnolla vasta kun se oli jo lähtenyt. Tai niin ainakin luulen, Willin aivot käyvät kierroksilla. "Niin noh, tulihan sitä vähän otettua tosiaan. Mutta se oli vasta sen jälkeen kun olit päättänyt muuttaa. Eli sun on turha käyttää sitä tekosyynä", Will hieman suutahtaa Ninan venkoilusta, ja läimäyttää avokämmenellä pöytään. "Mikä se oikee syy oli?? Vai tartteeko mun ryhtyä toimenpiteisiin?"
"Te omistatte jo minun ruumiini. Kuinka te voitte vaatia vielä ajatuksianikin? Sir, eikö minulla voi olla omat syyni asioihin joita teen?", Nina avautuu ja harmittelee samalla itsekseen... Tuo oli jo melkein vastaansanomista. Pahuksen kapteeni, vasta aamupäivä ja tekee asiat noin tukaliksi, kohta Nina joutuu oikeasti hillitsemään itseään.
Willillä alkaa hiljalleen keittää kunnolla. "Mä voin vaatia ihan mitä mä haluan. Ja jos mä haluan tietää syyt sun tekemisiin, niin sillon sä kerrot ne. Tajuutko?"
"Syyt, oikeat syyt. Oletko aivan varma että haluat?", Nina kysyy voittaakseen miettimisaikaa.
"Totta helvetissä haluan", Will kivahtaa.
Nina kävelee hitaasti Willin viereen ja ojentaa kätensä tämän hartialle, jota nyt peittää väljä paita. Hellästi hän liuttaa paitaa sivuun olkapäältä, ja saatuaan suurimman naarmun näkyviin murjaisee peukalonsa siihen niin, että rikkoo uudestaan jo parantuneen ihon. "Siinä yksi. Lisää on alempana selässä. Sir.", Nina toteaa viileästi, mutta edelleen malttinsa säilyttäen.
Will ähkäisee Ninan murjaistessa peukalonsa naarmuun ja vilkaisee tyttöä hyisesti. Hän nousee paikaltaan ja marssii peilin eteen nähdäkseen jäljen. Hetken naarmua katseltuaan Will kääntyy Ninan puoleen:"Siis kaikki tämä teatraalinen pelleily on parin hassun naarmun syytä?"
"Minä sanoin, että ymmärrän että sinulla on Jane, ja siinä puhuin totta. Kyllä minä ymmärränkin kaikki nuo asiat. Mutta sinun on silti turha odottaa, että nukkuisin hyvin ajatellessani sen petollisen huoran käsiä merkkaamassa sinua omakseen. En minä tiedä miksi niin on, joten sitä sinun on turha tiukata minulta. Minua vain etoo ajatella sinua hänen kanssaan, siinä kaikki", Nina vuodattaa.
Saatuaan asian ulos, tai ainakin melkein kokonaan ulos, lopulliset johtopäätökset ovat hänen oma asiansa, Nina tuntee olonsa helpottuneeksi ja keventyneeksi. "Siinä se selitys oli, sir. Oliko teillä minulle muuta ennen välskärin tuloa?"
"Mitä hiton väliä sillä on kenen kanssa olen ehkä ollut joskus muinoin? Sulla tulee olemaan ankea elämä jos tolla radalla jatkat. Ethän sä voi mennä ikinä naimisiin jos tollanen olet", Will vastaa myrkyllisesti.
"Se lienee minun ja mahdollisen tulevan aviomieheni välinen asia. Mutta olet oikeassa, toivon, että sitten en joutuisi nukkumaan miehen vieressä, jolla on selässään jälkiä juuri vietetystä hetkestä rakastajattaren kanssa. Joko mieheni saa hoitaa pettämisensä vähemmän näkyvästi tai sitten nukun yksin kunnes jäljet eivät enää julista asiaa. Tai, jos hän ajattelee kuten te, nukun huonosti. Kuten olette joskus sanoneet, sir, maailma on julma paikka meille naisille", Nina alkaa menettää rauhallisuuttaan.
"Sitäpaitsi, jos aviomieheni on minulle yhdentekevä enkä välitä hänestä niin mitäpä parista jäljestä, tosiaankaan", Nina jatkaa, mutta niin hiljaa, että niitä tuskin voi kuulla.
Pettämisensä??? Sana iskeytyy Willin tajuntaan. Tarkoittaako Nina että todella olisin pettänyt häntä?, Willin ajatus muotoutuu sanoiksi: "Pettämisen? Olenko minä muka pettänyt sinua?? Sanoisin että jos joku on ollut petollinen niin pikemminkin sinä", Will äyskäisee eikä kuule kunnolla Ninan viimeisintä lausahdusta.
"Jos niin sanotte, sir", Nina myöntää vaikka kyyneleet ovatkin hiipimässä hänen silmiinsä. Will suuttui heti kun hän tunnusti tavallaan välittävänsä tästä, Nina näkee sen kohtuullisen selvänä merkkinä tilanteen toivottomuudesta omalta kannaltaan.
"Saanko kysyä miten minä olen ollut petollinen? Sir, haluaisin tietää että pystyn välttämään sen ensi kerralla", Nina kysyy kyyneleitä nieleskellen.
Will on hetken hiljaa miettiessään vastausta. Suutuksissaan hän ei ollut aivan loppuun asti miettinyt mitä sanoi. "Tarkoitin tuota sinun venkoiluasi. Jos kysyn jotakin, odotan saavani suoran ja rehellisen vastauksen".
"No minä puhun niin totta kuin osaan, mutta joskus kysyt asioita joita en itsekään tiedä varmaksi. Ja vastauksena tuohon aikaisempaan kysymykseen pettämisestä. En tiedä. Oletko, vai onko se vain minun omituinen, mutta silti olemassa oleva tunteeni, että niin olisi silloin Janen kanssa tapahtunut? Vai oliko se niin päin, että petit Janea minun kanssani? Jane tuntui ajattelevan asian niin päin, ja minä kun olen niin hyvä ymmärtämään, ymmärrän senkin", Nina alkaa koota sisuaan pitkän selityksensä loppupuolella.
"Niin, Jane. Noh, minä en voi puhua hänen puolestaan, vain itsestäni. Jane oli mitä oli paljon ennen sinua, ja se on nyt loppu. Ja mitä noihin naarmuihin tulee ja siihen tilanteeseen jossa ne tulivat, se nyt vain oli vahinko", Will ajautuu puolestaan selittelemään.
"Siis naarmut tulivat vahingossa. Ehkä niin. Mitä vain sanotte, sir", Nina myöntelee.
"Niin se koko tapahtuma oli vahinko. Kuten aiemin sanoin, tarkoitus oli järjestää lapsen asiat. Mutta vaikka se olisikin tapahtunut tarkoituksella, niin entä sitten?", Will jatkaa selittelyään pyrkien samalla vähättelemään tapahtunutta.
"Ei ole mitään entä sitten, minä ymmärrän teitä täysin enkä kuvittelekaan olevani oikeutettu mihinkään selityksiin tarkoituksella tai vahingossa tapahtuneista asioista. Te olette täysin oikeassa ja minulla on syyni jotka nyt tiedätte. Nyt on teidän asianne päättää vaaditteko minua nukkumaan täällä vai ette, onko minun syyni riittävä vaikka te olettekin niin oikeassa kuin kukaan mies on koskaan ollut", Nina toteaa auliisti saatuaan itsekontrollinsa takaisin.
"Kuten taisin eilen sanoa, nuku missä lystäät. En aio pakottaa sua mihinkään", Will tuhahtaa turhautuneena.
Nina niiaa syvään ja painaa päänsä. "Niin, sir, ne tehtävät tälle päivälle?"
"No tuolla on jotain pyykättävää", Will huitaisee epämääräisesti kohti kaappia, "Ja käy katsomassa missä se välskäri kuhnaa".
Nina kerää vaatteet kasaan, mutta välttyy toiselta askareelta, koska hänen poistuessaan hytistä pyykkikopan kanssan välskäri seisoo valmiina oven takana, on ilmeisesti seissyt siinä jo hetken, mutta jostain syystä ei ole koputtanut. Nina päästää välskärin sisään tavaroineen ja menee tiehensä, pohtien vain puolella ajatuksella, mahtoiko välskäri kuulla Willin vihaisen äänen oven tai raon läpi, kun ei uskaltanut edes koputtaa.
Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
äPäästettyään välskärin ohitseen kapteenin hyttiin Nina jatkaa hommiaan paljoakaan ajattelematta. Veden nosto ja pyykkäys on tarpeeksi raskasta puuhaa muutenkin, jotta sitä viitsisi pahentaa surkeilemalla. Saatuaan aikaan puhdasta jälkeä ja huomatessaan lounasajan jo tulleen, Ninette ripustaa viimeiset vaatteet ilmavaan paikkaan välikannelle ja lähtee kapyysiä kohti, jossa suurin osa miehistöstä asioilla ja vahdissa olevia lukuunottamatta nauttii muhennosta. Nina syö oman osansa hiljaisena, Jean-Lucia ei näy, hän oli jossain asioilla kaupungissa asemestarin kanssa, ja Seankin on kiireinen. Noustessaan hän huomaa Seanin laittaneen kapteenin tarjottimen valmiiksi, ja huikkaa miehelle: "Vien tämän kapulle." Sean heilauttaa kättään hyväksyvästi, ja Nina lähtee taiteilemaan tarjottimen kanssa ulos väistellen pieninä ryhminä jostakin kiivaasti keskusteleviä miehiä. Ovella vastaan tulee Jean-Luc, joka heti Ninan nähdessään tarttuu tätä hihasta . "Kun olet vienyt tarjottimen, etsi minut, minulla on asiaa." Nina nyökkää ja jatkaa matkaansa hieman ihmetellen.
Välskärin saavuttua Will yrittää rauhoittua ja keskittyy nauttimaan parranajosta. Parranajon loputtua ja välskärin alkaessa tehdä lähtöä Will rikkoo pitkään kestäneen hiljaisuuden. "Sulje ovi. Mulla on sulle asiaa".
"Sä varmaan huomasit että lady Nina vietti viime yön välikannella?", Will kysyy hieman tunnustelevasti.
"Aye, huomasin kyllä, sir", välskäri vastaa varovasti, koska ei ymmärrä mitä kapteeni ajaa takaa.
"Lady halusi hieman vaihtelua, ja tahtoi kokeilla miltä riippumatto tuntuu", Will selittää hieman totuutta muunnellen. Willin ja Ninan kinasteluhan on kuulunut oven läpi kannelle ja välskäri tietää varsin hyvin, että ainakin jonkinasteinen myrsky vesilasissa on Nineten ja Willin välillä ollut. Myrskyn aihe sen sijaan on miehistön keskuudessa ollut täysin arvailujen varassa. Olisiko tässä selitys, välskäri tuumii vastatessaan kapteenilleen:"Niin, sir", ja jäädessään odottamaan jatkoa.
"Vaikka nyt Johnsonin ja Bakerin poistuttua laivasta, voinkin olla luottavaisin mielin miehistön suhteen, haluaisin, että katsoisitte hieman Ladyn perään. Mutta huolehtikaa siitä että pysytte riittävän kaukana hänestä, ja hoidatte homman niin hienovaraisesti, että Lady ei huomaa mitään. Wn haluaisi hänen huomaavan että...", Will keskeyttää selittävän lauseensa.
"Selvempi homma, meiltähän tämä käy", välskäri vastaa reteästi, saatuaan mieleisensä tehtävän.
Kapteeni huomaa hymyn leviävän miehen kasvoille ja jatkaa ohjeistusta:"Ja sitten vielä yksi juttu. Ei sanaakaan tästä kenellekkään, tai menet samaa tietä laidan yli kuin Baker ja Johnson"
Välskäri nielaisee kuuluvasti uhkauksen kuullessaan. "Ei tietenkään, sir. Oliko vielä muuta?".
Sekunnin mittaisen mietintätauon jälkeen Will vastaa:"Ei, siinä kaikki", ja viittoo välskärin poistumaan. Miehen häivyttyä Will kaivaa esiin paksun tilikirjan ja erilaisia laskuja köysistä, muonasta ja muista tarvikkeista ja alkaa laskeskella jäljellä olevan kullan määrää.
Kapteeni syventyy tiiviisti lukuihin ja keskittyy parhaansa mukaan saadakseen Ninan ja tämän oikuttelut pois mielestään. Siksi tyttö saa osakseen lähinnä vain murahduksia pitkin päivää. Lopulta Will saa laskelmansa loppuun ja tulee siihen tulokseen, että laivassa on huomattava summa kultarahoja ja kunnioitettava määrä perulaista hopeaa. On selvää, että saalis on
laitettava johonkin turvalliseen paikkaan talteen.
Niin, saalis, Will pyörittelee ajatuksiaan, kait sille Ninalle pitäisi jotakin tehdä. Will huokaa syvään salliessaan itsensä jälleen ajatella Ninaa. Helkkarin hupakko, kuvittelee ihan liikoja itsestään. Niinkuin omistaisi mut, Will pohdiskelee. Jamaikallehan se halus, pitäs varmaan tehdä sen suhteen jotain, hän tuumii alkaessaan kaivaa kirjepaperia laatikosta.
Will alkaa laatia kirjettä sir Thomas Sweetiepielle Jamaikaan. Kirjoitus on kuitenkin vaikeaa, aivan kuin Will ei haluaisikaan saada kirjettä aikaiseksi. Pitkän ja hartaan kirjoittamisen jälkeenkin Willin edessä kirjoituspöydällä on sir Thomakselle osoitettu kirje, jossa ei ole muuta kuin pari kohteliaisuusfraasia tervehdyksen alapuolella.
Nina muistaa koputtaa eikä ryntää suoraa päätä kapteenin hyttiin, ja saatuaan luvan tulla sisään laskee tarjottimen pöydälle. Kapteeni on taas edustuskelpoinen saatuaan partansa ajettua, mutta ei sen paremmalla tuulella kuin aiemminkaan. Ninan auliisiin kysymyksiin siitä, onko hänelle vielä tehtävää tulee vastauksiksi vain murahduksia. Hyvä puoli asiassa on se, että selvästikin loppupäivä on siis vapaata, mutta huono puoli se, että murahduksista Nina muistaa, kuinka kapteeni suuttui hänen tunnustettuaan, että välittää Willistä ja siitä mitä Will tekee, oli hänellä oikeutta siihen tai ei. Ninalla ei taida olla juurikaan toivoa, mutta ainakin hän voi ylläpitää kunnon brittiperinteitä ja näyttää siltä kuin se ei koskettaisi häntä. Siksi hän räpyttää uhkaavat kyyneleet pois ja nostaa leukansa reippaaseen yes, siriin vielä poistuessaan.
Sitten katsomaan mitä ihmettä Jean-Lucilla on asiaa. Mies on syönyt nopeasti, hän on jo valmis, mutta odottaa kapyysissä kun Nina palaa.
"Mennään asevarastoon, tule, puhutaan siellä", Jean-Luc sanoo ja suorastaan kiskoo Ninan mukaansa asemestarin seuratessa mukana.
"Mitä täällä on tekeillä, miksi miehet puhuvat kaikki hiljaa jostain?", Nina kysyy heidän päästyään asevaraston metalliseen rauhaan.
"Siitä juuri halusin puhua. Kävimme kaupungilla ostamassa sepältä tarvikkeita, ja kuulimme huhuja, että kaupungilla on noussut kiinnostus tätä laivaa kohtaan. Roskajoukot tuntuvat tietävän, että meillä on sokerista saatua kultaa läjäpäissä, ja myös, että täällä on nuori nainen. Kaikenlisäksi muutkin maissa käyneet miehet olivat kuulleet tutuiltaan varoituksia, että ankkuriin jääminen yhtään pidemmäksi tietää vaikeuksia", Jean-Luc selittää vakavana.
Nina katsoo Jean-Lucia silmät ymmyrkäisinä. "Kamalaa. Mutta mitä me sitten oikeastaan tässä teemme, miksemme ole jo seilanneet jonnekin? Laivahan on ehjä ja asiat hoidettu. Vai haluaako kapteeni antaa miehille vielä enemmän aikaa maissa rentoutumiseen?"
Viimeisen lauseen kohdalla niin asemestari kuin Jean-Luc'kin näyttävät hieman noloilta, mutta asemestari vastaa: " Me seilaamme tasan sillä hetkellä kun kapteeni ilmoittaa että niin teemme. Ei ole meidän asiamme puuttua vaikka hän haluaisi pitää laivan täällä maailman tappiin. Mutta meidän asiamme on olla valmiina. Miesten miekat ovat hyvässä kunnossa, ja kaikki tietävät tilanteen. Aion puhua kapteenille ja kysyä, olisiko syytä tuplata vahdit. Ja tämä sitten liittyy siihen, että sinut on jo kerran yritetty kaapata ja sinustakin liikkuu kaupungilla huhuja: Aiomme antaa sinullekin veitsen. Jean-Luc vakuutti, että osaat käyttää sitä sen verran, että siitä ei ole vaaraa sinulle itsellesi."
Nina katsoo hämmästyneenä asemestaria, Tom hänen nimensä kai on, ja vastaa: "Jean-Luc on oikeassa, mutta oletteko varmoja siitä, että kapteeni hyväksyy teräaseen antamisen vangille. Eikö häneltä pitäisi kysyä?"
"Mainitsen asiasta kyllä, kun puhun hänen kanssaan muutenkin, ja myöhemmin voi olla, että emme ehdi paneutumaan tällaisiin. Valitse tästä", asemestari nostaa esiin muutaman veitsen, osa hyvin käytännöllisiä, osa selvästikin saaliina saatuja, hienosti koristeltuja.
Nina kääntelee veitsiä käsissään ja valitsee lopulta yhden, jossa oli sopivan paksuinen tukeva kahva ja joka oli erinomaisessa terässä, leveä terä viiltoon, ei varsinaisesti pistoon. Puukko näyttää oikeastaan aika mitättömältä, yksinkertainen tuppi ja hihna, jonka Nina kietaisee vyötärölle, selvästi näkyviin. Myöhemmin voisi harkita, olisiko mitään lisäarvoa jos veitsen kiinnittäisikin vaikka sääreen, mutta juuri nyt Nina arvelee olevan parasta, että hän kantaa veistä näkyvillä, kuin se olisi tarkoitettu askareisiin.
"Kiitos että ajattelitte turvallisuuttani. Muutenhan täällä laivalla voin olla huoletta, mutta vieraat hyökkääjät olisivat todentotta toista." Nina katsoo Tomia silmiin: "Ja kiitos muutenkin, minusta tuntuu heti vähemmän avuttomalta saaliilta ja enemmän ihmiseltä. Olette kunnon englantilainen."
Nina niiaa ja poistuu varastosta, jonne Tom ja Jean-Luc vielä jäävät keskustelemaan hiljaa. Toivottavasti kapteeni saa pian kuulla noista pulmista, Nina ajattelee. Itse ainakin haluaisin, jos plantaasilla olisi vaara, kuulla siitä heti enkä vasta sitten kun kaikki suunnitelmat on laadittu ja kaikki muut valmiina. Mutta ehkä he eivät halua häiritä häntä pikkuasioilla ennenkuin ovat varmoja siitä, että jotain vaaraa on oikeasti. Vaeltaessaan kannelle hän huomaa miehistön edelleen kihisevän, ja myös sen, että monen katse etsiytyy arvioivasti häneenkin, ja veitsen huomatessaan siirtyy nopeasti muualle. Normaalioloissa Nina olisi jo itse selittämässä koko juttua kapteenille, mutta nyt hän ei keksi mitään tekosyytä lähestyä hyttiä. Ja hänhän ei oikeastaan tiedäkään muuta kuin mitä hänelle kerrottiin. Kannella köysiä tervataan edelleen, ja kaikki näyttää päällisin puolin normaalilta, joten Nina istuu taas hetkeksi puhtaalle köysikiepille katsellakseen rannalla avautuvaa kaupunkinäkymää. Kaupunki näyttää rauhalliselta ja puuhakkaalta, eikä missään näy merkkiäkään siitä, että aurinkoisen julkisivun alla punottaisiin mitään juonia heidän tällä hetkellä Englannin lipun alla olevan laivansa ruumassa olevan aarteen päänmenoksi.
Hetken istuttuaan Nina tulee siihen tulokseen, että hänen on pakko kysyä Williltä mitä tämä aikoo tehdä, lähteä vai varautua hyökkäykseen vai mitä. Joten kaiken mielenrauhansa kooten hän kävelee hytin ovelle, ja kuunneltuaan hetken oven takana, että sisällä ei ole ainakaan suurempaa joukkoa keskustelemassa, koputtaa ovelle.
Hytissä Will kohottaa katseensa edelleenkin keskeneräisestä kirjeestä. "Sisään".
Nina astelee sisään, mutta ajatus, joka hänellä oli niin selvänä vielä ovelle koputtaessaan alkaa jotenkin haipua ja tuntua tekosyyltä Willin näkemiseen. "Tuota, kapteeni..."
"Niin?", Will vastaa hieman väsyneesti, mutta alkaa pikaisesti terästäytyä havaitessaan Ninan vyötäisiltä roikkuvan veitsen.
"Ajattelin vain kysyä, että joko Tom on käynyt puheillasi? Minuakin kiinnostaa mitä nyt tapahtuu.", Nina selittää asiaansa.
"Eipä oo miestä näkynyt. Kuinka niin?", Will vastaa huomattavasti piristyneemmällä äänellä ja hänen silmänsä tarkailevat taistelijanvaiston ohjaamina herkeämättä veistä ja Ninan käsiä Willin kehon ollessa selvästi hieman jännittynyt.
"No ei kait sitten mitään... Kait se tulee kun kerran sanoi käyvänsä täällä kunhan saa kaikki juttunsa tehtyä. Miehet on vähän levottomia jostain mitä ne on kuulleet maissa, ei sen kummempaa.", Nina vastaa auliisti.
Will on nyt paitsi varuillaan, myös utelias. "No mitäs ne on kuullu?"
"Lähinnä kait että maissa on alkanut kulkea juttua siitä paljonko kultaa Buccaneerilla on.. . Ja muustakin", Nina ilmoittaa.
"Mistä muusta?", Will tivaa kun hänen aivoissaan alkaa raksuttaa lähes kuuluvasti.
"No kai joku tietää senkin että minä olen laivalla... En tiedä onko sillä merkitystä, mutta Tom oli vähän huolissaan... Kultaa kai on monellakin laivalla, mutta...", Nina ei oikein saa muotoiltua asiaa haluamallaan tavalla.
"Niin no, kyllähän sä oot jonkinsortin julkkis tuolla kaupungissa. Ei tälläsessä paikassa jokapäivä oikeita ladyjä käy", Will toteaa kuivasti.
"No, joka tapauksessa miehistö valmistautuu jonkinlaisiin ikävyyksiin, ja aikonee kysyä teiltä josko vahteja pitäisi tuplata ja muuta sellaista. Ja tavallaan sen takia Tom, anteeksi, asemestari Smith, katsoi että mulla on parasta olla edes jotain millä puolustautua jos tänne alkaa sataa väkeä... Että ajattelin vaan, ettette ihmettele...", Nina jatkaa asiansa selittämistä.
Willin katse terästäytyy ja kiinnittyy veitseen. "Tom siis anto sulle ton?"
"Niin, Tom antoi sen minulle", Nina vie kätensä veitsen kahvalle näyttääkseen sitä Willille.
Will seuraa Ninan kättä teräksisellä katsella sen siirtyessä veitsen kahvalle. "Osaatko sä käytellä tollasta?"
"Kuten Jean-Luc Tomille vakuutti, sen verran, ettei siitä ole minulle itselleni vaaraa, olenhan minä toki sokeriruokoa leikannut, en minä mikään pumpulissa kasvanut ole. Mutta jos tarkoitat, olenko käyttänyt veistä tappelemiseen, niin en ole... Ainut liha jota olen leikannut on ollut valmiiksi kuollutta", Nina toteaa, samalla kun nostaa veitsen esiin, kääntäen sen näppärästi ilmassa osoittamaan Williin kahvapuoli edellä ja tarjoaa sitä miehelle.
Will katsoo Ninaa hieman epäluuloisesti tämän kääntäessä veitsen ilmassa ja tarjotessaan sitä hänelle. Kapteeni vilkaisee Ninaa silmiin ennen kuin tarttuu tarjottuun veitsenkahvaan ja punnitsee veistä kädessään ja arvioi sen laatua. Kokeillessaan peukalolla veitsen terävyyttä Will kiinnittää katseensa Ninan kasvoihin:"Hyvän veitsen näkyy Tom sulle valinneen. Muistakkin pitää siitä huolta", hän murahtaa ja kiepauttaa veitsen ympäri ja tarjoaa sitä Ninalle kahva edellä.
"Jep, minustakin tämä on hyvä. Aina välillä sitä tarvitsee puukkoa kaikkeen muuhunkin, niin että hyvä se on olemassa vaikka kuinka pian seilattaisiinkin pois ja pidän kyllä hyvää huolta siitä, ja aina mukanani", Ninette sanoo ylpeyttä äänessään ja samalla livauttaa puukon takaisin tuppeen edes katsomatta kättään.
"Mihin sä sitä sitten muka tarttet?", Will kysyy nyt jo enemmän uteliaana kuin varuillaan, vaikka edelleenkin tarkkailee Ninan liikkeitä herkeämättä.
"Kysy vaan mihin en... Melkeen ainut homma missä ei tarvii on tuo pyykinpesu, mutta jo heti kun menen auttaan Seania nii heti kohta se joutuu tekeen osan hommasta kun kukaan ei oo muka uskaltanut antaa mulle veistä... Mutta nyt kun se on niin pääsen auttaan kunnolla", Nina selittää.
"No jos kerta sitä tarttet ni mikäs siinä sitten. Kuhan sitte varot itteäs sen kanssa", Will huolehtii jo hieman hyväntahtoisesti jopa.
Samassa Nina huomaa, että Will ei ole erityisen rentona pöytänsä takana vaan tuntuu vahtivan hänen jokaista liikettään... Luuleeko se, että hän hetikohta kompastuu ja leikkaa mahansa auki tai jotain?
"Joo, varon, ja kyllä mä tällasen kanssa selviän, niinku sanoin, pienempi tää on kuin ruo'onleikkausveitsi", Nina vakuuttelee edelleen, ja varmemmaksi vakuudeksi nappaa veitsen uudestaan esiin ja leikittelee sillä hetken käsissään näyttääkseen, että joka liike ja pyörähdys on hallinnassa, hän voisi lähteä vaikka heti teurastamaan aarin ruokoa.
Puukko häviää taas Nina hyppysistä tuppeen, ja hän ottaa valppaan asennon: "Onko teillä minulle töitä, sir?"
Will silminnähden jännittyy Ninan napatessa veitsen uudestaan käteensä. Hän oli jo hyvän matkaa rentoutumassa, joten kontrasti on erityisen selvä. "Sinuna en leikkisi sillä tolleen, laivassa ei koskaan tiedä millasia liikkeitä kansi voi tehdä. Edes satamassa", Will sanoo selkeä moite äänessään.
Lyhyen tauon jälkeen puukon ollessa jälleen turvallisesti tupessa Will jälleen rentoutuu hieman ja noteeraa Ninan kysymyksen. "Eipä tässä juuri mitään ole. Paitsi, haeppas mr. Aubrey tänne, me lähdemme täältä".
"Kyllä,sir.", Nina melkein kiljaisee riemusta. Hän oli oikeasti aika huolestunut seuraavasta yöstä, joten ilmoitus on todella helpottava, ja niinpä Ninette porhaltaa saman tien hakemaan Aubreyn, joka löytyy helposti.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan :)
Jatkoa kaivataan!