moi kaikille..
Olen lukenut espoossa käytävää kiistaa lastenhuoltajuudesta ja sosiaali yms tahojen toiminnasta, isiä kohtaan. itse olen eronnut ja lapset yhteishuoltajuudessa. Mutta kun erosimme jouduimme käymään helsingin lastensuojelu viranomaistn luona´, koska emme osanneet ratkoa juttuja.. eli meni riitelyksi.
Ensi vaikutelma ko toimistosta oli karmea, tuntui kuin lapsilla ei olisi isää ollenkaan, kaikki kysymykset, ehdotukset mitä saimme oli täysin lasten äidin puolella. Ei ajatustakaan että isää ajateltaisiin holhoojaksi, hyvä kun saisin tapaamisoikeuden. asioista riideltyämme melkein lakitupaan asti alkoi onneksi puolisonikin ajatella järjellä ja lopetti tyhjät vaatimukset ja pääsimme kohtalaiseen sopuun.
Eli.
Kommenntini ja huomioni ovat seuraavia.
Miksi asioita ensinnäkin laitetaan hoitamaan just koulusta tullut tyttönen, jolla ei mitään kokemusta lasten huollosta, eikä minkäänlaista auktoriteettiä, suoraan sanottuna hän pelkäsi avata suutaan, ja kun saatiin asioihin enemmän perehtynyt henkilö hoitamaan asioitamme niin hän oli noin 45 v työhönsä kyllästynyt, eronnut ja miesten vihaaja.(kysyin häneltä nämä suoraan) niin sanottu sosiaali "tantta" Joka sanoi melkein ensimmäisessä lauseessaan että lapset kuuluvat äidilleen. Tutkimatta tilannetta ja ajattelematta sen enempää. Tuntui kuin olisi joutunut johonkin painajaiseen jossa miestä saa satuttaa ja olla välittämättä miehen tunteista, tarpeista. Ja huvittavainta kaikessa oli että ensimmäisen käynnin aikana ei koko aikana käsitelty lapsia mitenkään. Vain kuunneltiin mitä Äidillä asiaan sanottavaa.
Joten kertokaa minulle naiset onko teillä joku yhteinen liittoutuma miehiä vastaan. Ja miksi olette parempia huoltajia. Sekä miksi käytätte lapsia "valtanne" välineenä.
Syyksi ei riitä että olette synnyttänyt heidät.(ex:äni mielestä riittävä)
Ja miehet Miksi ette puolusta oikeuksianne.
meilillä voi laittaa kommentteja jos ei uskalla kirjoitella yleisesti...
[email protected]
T K
Olen lukenut espoossa käytävää kiistaa lastenhuoltajuudesta ja sosiaali yms tahojen toiminnasta, isiä kohtaan. itse olen eronnut ja lapset yhteishuoltajuudessa. Mutta kun erosimme jouduimme käymään helsingin lastensuojelu viranomaistn luona´, koska emme osanneet ratkoa juttuja.. eli meni riitelyksi.
Ensi vaikutelma ko toimistosta oli karmea, tuntui kuin lapsilla ei olisi isää ollenkaan, kaikki kysymykset, ehdotukset mitä saimme oli täysin lasten äidin puolella. Ei ajatustakaan että isää ajateltaisiin holhoojaksi, hyvä kun saisin tapaamisoikeuden. asioista riideltyämme melkein lakitupaan asti alkoi onneksi puolisonikin ajatella järjellä ja lopetti tyhjät vaatimukset ja pääsimme kohtalaiseen sopuun.
Eli.
Kommenntini ja huomioni ovat seuraavia.
Miksi asioita ensinnäkin laitetaan hoitamaan just koulusta tullut tyttönen, jolla ei mitään kokemusta lasten huollosta, eikä minkäänlaista auktoriteettiä, suoraan sanottuna hän pelkäsi avata suutaan, ja kun saatiin asioihin enemmän perehtynyt henkilö hoitamaan asioitamme niin hän oli noin 45 v työhönsä kyllästynyt, eronnut ja miesten vihaaja.(kysyin häneltä nämä suoraan) niin sanottu sosiaali "tantta" Joka sanoi melkein ensimmäisessä lauseessaan että lapset kuuluvat äidilleen. Tutkimatta tilannetta ja ajattelematta sen enempää. Tuntui kuin olisi joutunut johonkin painajaiseen jossa miestä saa satuttaa ja olla välittämättä miehen tunteista, tarpeista. Ja huvittavainta kaikessa oli että ensimmäisen käynnin aikana ei koko aikana käsitelty lapsia mitenkään. Vain kuunneltiin mitä Äidillä asiaan sanottavaa.
Joten kertokaa minulle naiset onko teillä joku yhteinen liittoutuma miehiä vastaan. Ja miksi olette parempia huoltajia. Sekä miksi käytätte lapsia "valtanne" välineenä.
Syyksi ei riitä että olette synnyttänyt heidät.(ex:äni mielestä riittävä)
Ja miehet Miksi ette puolusta oikeuksianne.
meilillä voi laittaa kommentteja jos ei uskalla kirjoitella yleisesti...
[email protected]
T K
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sosiaalitanttojen lisäksi kun kaikki miehet sen vielä ymmärtäisivät. Ennen niin hyvä isä - nyt ero tekee ilmeisesti liian kipeää koska ei juurikaan tapaa lapsiaan. Lapset siinä kärsii. Toki mieskin. Hän kun ei mielestään voi olla se isä mikä olisi halunnut olla (kotona saatavilla, puuhastelemassa..niinkuin ennen) kokee hän nyt ettei ole isä ollenkaan. Olen yrittänyt puhua, perustella. Turhaa. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä. Parempaan suuntaan. Te isät, jotka kannatte vastuun ja haluatte tavata lapsia, kasvattaa ja pitää huolta heistä: HIENOA! Olette upeita ihmisiä.