Mä en tiedä mitä tällä hetkellä teet. Mä en tiedä enkä välttämättä haluakkaan. Näen mielessäni välähdyksiä ja kuvia sinusta ja ne satuttavat minua, saavat minut itkemään ja pelkäämään. Pelkäämään että tämä kaikki olisi ohi väliltämme, pelkäämään että et enää rakasta, pelkäämään että et enää välitä.
Pelkään näitä kaikkia hetkiä kun olen yksin ja en tiedä missä sinä olet. Pelkään että satutat minua kun et ole kanssani. Sanot että rakastat, sanot että et ikinä halua erota, mutta nehän ovat vain sanoja. Mitä jos petät, mutta et halua silti satuttaa minua.
Tiedän sen; itken taas tänä iltana, kun et ole luonani. Joskus itken vaikka oletkin siinä, aivan lähelläni, kiinni minussa, vierelläni, kätesi minun kädessäni, nukut syvää unta. Minä nousen ylös; sytytän savukkeen ja katselen sinua. Ajattelen : Mitä jos löytäisit toisen? Mitä jos et enää rakastaisi? Mitä jos et olisi koskaan rakastanutkaan? Mitä jos sinä jättäisit minut?
Katselen sinua, kun makaat siinä patjalla ja käännät kylkeäsi. Rakastan sinua niin kamalasti!
Yhtäkkiä saan pakonomaisen tunteen tuntea ihana tuoksusi. Nousen ylös ja kumarrun sinua kohti; haistan ihanan tuoksusi enkä enää ikina haluaisi haistaa mitään muuta. Itken koska rakastan niin paljon, rakastan sinua ja vain sinua. Mutta niin missä sinä nyt olet? En tiedä. Haluaisin olla luonasi, haluaisin olla vierelläsi ja vain rakastaa. Tuntuu kuin sisältäi olisi yksi pala jossain muualla, siellä missä sinä olet. Miksi minä itken? Vaikka sanoit että sitä vaaraa ei ole, mutta sinä olet humalassa. Olet tietoisen rajan ulkopuolella, et tajua mitä teet, tai sitten juuri tajuat. Aamulla sinulla on pieni muisti kuva siitä mitä illalla tapahtui tai sitten se oli vain unta. Et muista, et muista mitään, et muista paljon joit, mutta krpaulan pahuudesta päätellen todella paljon. Kaverisi tietävät mitä oli tapahtunut ja luulevat että sinäkin tietäsit tai muistaisit, mutta et tiedä mitä teit, et tiedä miten satutit. Mutta enhän minä saa koskaan tietää, sinä et muista ja kaverisi eivät kerro. Elän onnellisena pienessä pikku maailmassani tietämättä sun pahoista teoistasi, mutta silti aavistelen jotain. Mutta kun en koskaan voi olla varma ellen saa pitävää todistetta siitä.
Tietämättömyys satuttaa enemmän kuin päin naamaa sanottu totuus. Entä jos kuulisin sen jostain muualta? Entä jos saisin tietää että salailit? En edes tajua miksi kirjoitan, tämä ei hyödytä mitään. Olet edelleen siellä missä minä en ole. Olet siellä minne minä en pääse. Olet edelleen siellä mistä en haluaisi löytää sinua.
Minä rakastan sinua!
Pelkään näitä kaikkia hetkiä kun olen yksin ja en tiedä missä sinä olet. Pelkään että satutat minua kun et ole kanssani. Sanot että rakastat, sanot että et ikinä halua erota, mutta nehän ovat vain sanoja. Mitä jos petät, mutta et halua silti satuttaa minua.
Tiedän sen; itken taas tänä iltana, kun et ole luonani. Joskus itken vaikka oletkin siinä, aivan lähelläni, kiinni minussa, vierelläni, kätesi minun kädessäni, nukut syvää unta. Minä nousen ylös; sytytän savukkeen ja katselen sinua. Ajattelen : Mitä jos löytäisit toisen? Mitä jos et enää rakastaisi? Mitä jos et olisi koskaan rakastanutkaan? Mitä jos sinä jättäisit minut?
Katselen sinua, kun makaat siinä patjalla ja käännät kylkeäsi. Rakastan sinua niin kamalasti!
Yhtäkkiä saan pakonomaisen tunteen tuntea ihana tuoksusi. Nousen ylös ja kumarrun sinua kohti; haistan ihanan tuoksusi enkä enää ikina haluaisi haistaa mitään muuta. Itken koska rakastan niin paljon, rakastan sinua ja vain sinua. Mutta niin missä sinä nyt olet? En tiedä. Haluaisin olla luonasi, haluaisin olla vierelläsi ja vain rakastaa. Tuntuu kuin sisältäi olisi yksi pala jossain muualla, siellä missä sinä olet. Miksi minä itken? Vaikka sanoit että sitä vaaraa ei ole, mutta sinä olet humalassa. Olet tietoisen rajan ulkopuolella, et tajua mitä teet, tai sitten juuri tajuat. Aamulla sinulla on pieni muisti kuva siitä mitä illalla tapahtui tai sitten se oli vain unta. Et muista, et muista mitään, et muista paljon joit, mutta krpaulan pahuudesta päätellen todella paljon. Kaverisi tietävät mitä oli tapahtunut ja luulevat että sinäkin tietäsit tai muistaisit, mutta et tiedä mitä teit, et tiedä miten satutit. Mutta enhän minä saa koskaan tietää, sinä et muista ja kaverisi eivät kerro. Elän onnellisena pienessä pikku maailmassani tietämättä sun pahoista teoistasi, mutta silti aavistelen jotain. Mutta kun en koskaan voi olla varma ellen saa pitävää todistetta siitä.
Tietämättömyys satuttaa enemmän kuin päin naamaa sanottu totuus. Entä jos kuulisin sen jostain muualta? Entä jos saisin tietää että salailit? En edes tajua miksi kirjoitan, tämä ei hyödytä mitään. Olet edelleen siellä missä minä en ole. Olet siellä minne minä en pääse. Olet edelleen siellä mistä en haluaisi löytää sinua.
Minä rakastan sinua!
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaunis ja koskettava...ihana...