Jeps, näin on. Eli olisiko kellään jotain katkelmaa Sapfon jostain runosta, jossa ilmenee naisten välinen rakkaus??
Huomenna pitäisi pitää opetusharjoittelussa oppitunti Antiikin Roomasta ja kreikasta ja enää en ehdi kirjastoon ja netistä ei löydy suomeksi juuri mitään.
Jos palstalaiset osaisivat auttaa, olisin todella kiitollinen!
t. opettajan alku
Huomenna pitäisi pitää opetusharjoittelussa oppitunti Antiikin Roomasta ja kreikasta ja enää en ehdi kirjastoon ja netistä ei löydy suomeksi juuri mitään.
Jos palstalaiset osaisivat auttaa, olisin todella kiitollinen!
t. opettajan alku
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oppitunti on tänään kymmeneltä, kysyin eilen tuota samaa asiaa yhdeltä toiselta palstalta, muttei siellä osattu auttaa..
http://www.saunalahti.fi/penelope/Feminism/antiikki.html
Kuuluisin oli runo, missä neito haikaili oppilaittensa perään.
Luin joskus niitä ja minusta niissä ei kovasti eikä selkeesti ollut"semmoista" Tsemiä! =;D
Ei se ollut runo, kun selitys ettei ollut lyse lesboudesta...
Jossain runossaan neitokainen totesi "Sanoaa minun sanoneen, meistä puhutaan vielä"
Myöhään liikkeellä?
Saphon runoja on säilynyt todella vähän, eikä yhtään kokonaista. Vain katkelmia, joista ei oikein tahdo saada tolkkua. Ne on kyllä koottu kirjaksi, mutta suurin osa saphoon liittyvistä teksteistä on muiden tulkintoja niistä. Tällaiset asiat kannattaisi etsiä hieman löysemmällä aikataululla..
Runot ovat vajaita katkelmia, useimmat todella lyhyitä pätkiä, puuttuu sanoja välistä, alusta, lopusta yms. Netti näyttää tasoittavan kaiken vasempaan laitaan, eliminoi sisennykset. Kävisikö vaikka nämä pari kesken katkennutta (Saarikosken suomennokset, Otava 1969):
1 ----
Puhun totta
Tahtoisin olla kuollut
Hän jätti minut nyyhkytti:
"Psapho
tämä on kauheaa, usko minua, minä en jätä sinua
mielelläni", ja minä sanoin hänelle
Mene sinä vain
Muista minua
Muista miten sinusta pidettiin huolta
Muistatko
seppeleet
orvokit ja ruusut
minun luonani
sinä kiedoit kukkaiskäädyt kaulaasi monin kallein voitein
ihosi voitelit ja
pehmeällä vuoteella pääsit kaipuustasi
Ei ollut juhlaa josta olisimme jääneet pois
Ei niittyä jolla soitinten ääni ja meidän laulumme
2---
Sardesta
hän usein ajatuksissaan palaa aikaan kun elimme
yhdessä täällä
sinua hän jumaloi, sinun lauluistasi Arignota piti eniten
nyt hän loistaa lyydialaisten naisten joukossa
niinkuin auringon
laskettua
rusosorminen kuu himmentää muut tähdet
valossa kylpee suolainen meri ja kukkivat kedot
Kasteenraikkaina ruusut hehkuvat, hento koiranputki
ja kukkea
hunajalootus
Hän kävelee edestakaisin ajatellen Atthista
hän on heikkona ikävästä tuska painaa
sydäntä
Tulkaa minun luokseni hän huutaa
meri erottaa meidät
Afrodite
---
On muuten tällainenkin ;)
3 ---
Jos rakastat minua
etsi nuorempi
minä en sietäisi asua kanssasi
koska olen sinua vanhempi
Mites tämä:
Se kuuluu jumaliin se mies joka sinun kanssasi istuu
joka kuulee sinun ihanan äänesi läheltä,
ja sinun naurusi
ja sinun lempesi
ja sinun rakkautesi
sinun
naurusi
Sydän säikähtää rinnassani Kun katson sinua en
mitenkään
saa ääntä suustani (kun näen sinut äkkiä)
kieleni tärisee, tuli juoksee ihoni alla, en näe mitään
korvissa suhisee, hiki kihoaa pintaan,
paikkani vapisevat, olen
keltaisempi
kuin ruoho,
kohta kuin kuollut
Mutta kaikki on kestettävä, sillä
[...]
Tuossa naisten välinen rakkaus (tai halu) ilmenee mielestäni hyvinkin selvästi, sillä eikö tuo runo ole naiselle osoitettu?
On lumoavaa, miten sanat 2600 vuoden takaa todistavat, miten ikuinen on ajankohtaista, aina. Samoja riemuja ja tuskia, samaa jännitystä tunnetaan täälläkin päivittäin. Valitsemasi runo saattaa kertoa rakastumisesta heteroon? Tai asetelma nyt ylimalkaan on .. vailla mahdollisuuksia, rakastunut riutuu.
Seuraava voisi sopia kauniille, mutta turhautuneille femmeille:
"Niinkuin makea omena korkeimmassa oksassa
jonka poimijat unohtivat
Eivät unohtaneet:
se oli vain liian
korkealla"
Rakastetun ainutlaatuisuudesta:
"kun tyttö on nuori on kaunista
jos hän palmikoi hiuksensa
ja sitoo ne purppuranauhalla
mutta jos tytöllä on soihdunvalkeat hiukset
hänelle sopii päänauhaksi kukkaseppel
Sinulle, Kleis
minulla ei ole sellaista kuin haluaisin"
Tai vaikkapa minulle (hmm, ironista kyllä, sivulla 69):
"Kuu laskenut
ja Seulaset
On keskiyö, minun aikani on ohi Nukun yksin"
Joopa, sanomattakin lie selvää, että olen lesbo, en lepakko. Lesbo, lesbinen, lesbolainen, kauniita sanoja. Monet kavahtavat, minulle ne tuovat mieleen Välimeren kirkkaan sinen, vehreän karut saaret, joista muutamiin kehkeytyi loistelias kulttuuri. Sapfon runouden - ja runoilijan innoittaman yhteisön - maine on elänyt läpi vuosisatojen. Sekä unelma naisrakkauden viehkeydestä ja kiihkosta. Sapfo itse taisi olla bi ;).