Olen tässä seuraillut näitä tarkkaavaisuushäiriöitä ja ihmettelen onko nämä tosiaan kriteerejä adhd:lle?
raivostuu herkästi
uneksii tunneilla koulussa
malttamaton
vaikea hallita tunteitaan
näillä perusteilla minä, avomieheni, omat tyttäreni, mieheni poika ja tytär ollaan kaikki adhd-tapauksia... ennen sitä kyllä sanottiin temperamenttiseksi ihmiseksi... pitäisikös meidänkin nyt alkaa sitten popsimaan varmuuden vuoksi pillereitä, jotta meistä kaikista tulisi tasapaksuja mattimeikäläisiä.
Oli mikä oli, yli on menty tässäkin asiassa. Kaikista ihmisistä pyritään tekemään sairaita, jollei ne sitä jo valmiiksi ole. Myönnän, että on näitä oikeitakin tapauksia, mutta kuten edellisessä keskustelussa mainittiin, muoti-ilmiö siitä on tullut. Tulee mieleen, että kun vapaan kasvatuksen tulokset tekevät lapsia ja ovat kykenemättömiä niitä kasvattamaan, jos ovat ns. heittioita, pannaan syyksi lääketieteen diagnoosi ja pillereillä rauhoitetaan lasta, kun ei oma auktoriteetti siihen riitä.
mietelmä
33
2228
Vastaukset
- ominaisuus
Tärkein ja erottavin puuttuu listastasi. ADHD puhuu tauotta ja|tai liikkuu koko ajan. Niinkuin arvaat, että sellainen on mahdotonta luokassa.
- cat70
tälläistä lasta ei ole tarpeeksi selvästi opetettu olemaan paikallaan tai pitämään suutaan kiinni kun toiset puhuu?
- paikkaansa
cat70 kirjoitti:
tälläistä lasta ei ole tarpeeksi selvästi opetettu olemaan paikallaan tai pitämään suutaan kiinni kun toiset puhuu?
Näiltä lapsilta puuttuu aivojen välittäjäaine. ADHD on 80%:sti kemiaa. Itseasiassa lapsi on yliväsynyt ja yrittää tällä jatkuvalla liikkeellä pitää aivojen aktiivitasoa tarpeeksi korkealla. Jos ADHD-lääkettä ottaa terve, se tekee ihmisestä ylivilkkaan, mutta kun lääkettä ottaa ADHD-ihminen, se tekeekin ihmisen keskittymiskykyisemmäksi. Tuntuu nurinkuriselta, mutta asia on näin. Kysy asiasta neurologilta, niin hän selittää faktat vielä yksityiskohtaisemmin.
- ei pysty
paikkaansa kirjoitti:
Näiltä lapsilta puuttuu aivojen välittäjäaine. ADHD on 80%:sti kemiaa. Itseasiassa lapsi on yliväsynyt ja yrittää tällä jatkuvalla liikkeellä pitää aivojen aktiivitasoa tarpeeksi korkealla. Jos ADHD-lääkettä ottaa terve, se tekee ihmisestä ylivilkkaan, mutta kun lääkettä ottaa ADHD-ihminen, se tekeekin ihmisen keskittymiskykyisemmäksi. Tuntuu nurinkuriselta, mutta asia on näin. Kysy asiasta neurologilta, niin hän selittää faktat vielä yksityiskohtaisemmin.
sellaisen välittäjäaineen puutetta osoittamaan.
Amerikassa tästä hommasta käytetään nimitystä "fraud" eli suomeksi petos, jota koko ADHD-tehtailu jo on.
R. Whittaker on kirjoittanut asiasta kirjan "Mad in America" eli Hulluus Amerikassa - joka on muuten levinnyt sieltä kaikkialle maailmaan, myös Suomeen.
Käytetään myös neutraalisti nimeä "ADHD-lääkkeet", vaikka kyse on huumeista pillerimuodossa, joita lapsille "hoidoksi" tuputetaan terveytensä kustannuksella. - hän
ei pysty kirjoitti:
sellaisen välittäjäaineen puutetta osoittamaan.
Amerikassa tästä hommasta käytetään nimitystä "fraud" eli suomeksi petos, jota koko ADHD-tehtailu jo on.
R. Whittaker on kirjoittanut asiasta kirjan "Mad in America" eli Hulluus Amerikassa - joka on muuten levinnyt sieltä kaikkialle maailmaan, myös Suomeen.
Käytetään myös neutraalisti nimeä "ADHD-lääkkeet", vaikka kyse on huumeista pillerimuodossa, joita lapsille "hoidoksi" tuputetaan terveytensä kustannuksella.on täällä
- ...ei ole opetettu
cat70 kirjoitti:
tälläistä lasta ei ole tarpeeksi selvästi opetettu olemaan paikallaan tai pitämään suutaan kiinni kun toiset puhuu?
...miettimään mitä möläyttelet?
Voi lol !
T. AD/HD- aikuinen
- kun on oikeasti kokemusta
Minulla on erittäin vilkas lapsi ja ADHD-lapsi. Ero on ilmiselvä, kun on kokemusta. ADHD-lapsi on moottoriperä, ikiliikkuja, puhekone isoin kirjaimin. Hän ei pysty säätelemään käytöstään, vaikka kuinka rangaistaisiin tai "koulutettaisiin".
- olla
itse aivopesun uhri nähdessäsi asian noin mustavalkoisesti: ettei muka pysty yhtään käytöstään ohjailemaan.
Fraud-juttu sanoisin, eli mitä pahinta itsepetosta vanhemmalla.
- sanoa?
Puhuit että te koko perhe täytätte kriteerit ja samaan hengenvetoon toteat, että nämä vapaan kasvatuksen hedelmät diagnosoidaan sairaiksi?
En teidän perheestänne tiedä, kenties sitten tuon mainitsemasi asian tulosta. Mutta minun molemmat lapseni ovat saaneet täsmälleen saman kasvatuksen (ei-vapaan kasvatuksen),kuitenkin toinen on "normaali" ja toinen adhd-häiriöstä kärsivä lapsi.
Tiesikö myös, että monesti adhd-lapsilla on hahmotus/lukihäiriöitä, kehon hallinan ongelmia, aistiyliherkkyyksiä ym? Ovatko nuo sinusta opetettavissa/opittavissa olevia asioita?
Nämä ovat juuri niitä ennakkoluuloja sekä tietämättömyyttä jonka takia olen ottanut yhteyttä adhd-liittoon. Tarvitsen vertaistukea enkä vieraiden asiantuntemattomien ihmisten "neuvoja". Ymmärrän hyvin sen, että on vaikea ymmärtää adhd-lapsen käytöstä, sillä ulospäin käytös näyttää usein vain kurittomuudelta ja vanhempien uhmaamiselta. Me vanhemmat kuitenkin tunnemme lapsemme ja tiedämme koko "oireiden" kirjon joka ei rajoitu pelkästään kurittomaan käyttäytymiseen.- hoidossa
Psykodynaamisessa hoidossa tyypillistä on vanhempien syyllistäminen ja vapaan kasvatuksen aiheuttajina.
- sanat
hoidossa kirjoitti:
Psykodynaamisessa hoidossa tyypillistä on vanhempien syyllistäminen ja vapaan kasvatuksen aiheuttajina.
ainakin keksit. Vaan eipä kai psykodynaamisessa hoidossa sinänsä mitään kielteistä ole, keinoissa kyllä, mikäli paljon kritisoituun lääkitykseen metyylifenidaatilla tai vastaavilla lähdetään, jotka aiheuttavat pahimmillaan sydänoireita ja aivojen surkastumista.
- cat70
sanat kirjoitti:
ainakin keksit. Vaan eipä kai psykodynaamisessa hoidossa sinänsä mitään kielteistä ole, keinoissa kyllä, mikäli paljon kritisoituun lääkitykseen metyylifenidaatilla tai vastaavilla lähdetään, jotka aiheuttavat pahimmillaan sydänoireita ja aivojen surkastumista.
näille viisaille. Meillä ei ole kukaan mikään adhd tapaus, ihan tavallisia jääräpäitä ärripurreja ollaan vaan. Oikein perisuomalaisia.
- sinäkin yösi!
sanat kirjoitti:
ainakin keksit. Vaan eipä kai psykodynaamisessa hoidossa sinänsä mitään kielteistä ole, keinoissa kyllä, mikäli paljon kritisoituun lääkitykseen metyylifenidaatilla tai vastaavilla lähdetään, jotka aiheuttavat pahimmillaan sydänoireita ja aivojen surkastumista.
Se olisi paljon terveellisempää, kuin tällainen kiihkomielinen julistaminen. Ei todellakaan kannata kehittää itselleen uskontoa mistään sensaatiohakuisista jenkkisivustoista. Aivopesusta taisit itsekin puhua...
- on kai
sinäkin yösi! kirjoitti:
Se olisi paljon terveellisempää, kuin tällainen kiihkomielinen julistaminen. Ei todellakaan kannata kehittää itselleen uskontoa mistään sensaatiohakuisista jenkkisivustoista. Aivopesusta taisit itsekin puhua...
kenenkään vaikea nukkua, jos uni ei tule. Monia ihmisiä on öisin hereillä erilaisista syistä, pitää siitä sitten joku tai ei.
- puhut
on kai kirjoitti:
kenenkään vaikea nukkua, jos uni ei tule. Monia ihmisiä on öisin hereillä erilaisista syistä, pitää siitä sitten joku tai ei.
Sitä en kiistäkään. Mutta tuskin unentuloon auttaa tämä paatoksellisuuskaan! Tässä en tosin ole asiantuntija, joten en käy neuvomaan.
Anna sinäkin vanhempien tehdä parhaansa lastensa kanssa. Ja antaa asiantuntijoiden hoitaa hommansa tässäkin asiassa. Todellinen asiantuntijuus ei taida löytyä näiltä jenkkisivustoilta. - kun puhut
cat70 kirjoitti:
näille viisaille. Meillä ei ole kukaan mikään adhd tapaus, ihan tavallisia jääräpäitä ärripurreja ollaan vaan. Oikein perisuomalaisia.
teidän perheestänne, niin tuo ärripurrisuus onkin perisuomalaista jääräpäisyyttä. Mutta kun on kysymys vieraiden kakaroista, niin se onkin huonon kasvatuksen tulosta, kuten tuossa toisessa kirjoituksessa jotain sen suuntaista väläytit.
Mutta edelleen odotan vastausta kysymyksiini joita aiemmin esitin. Adhd-lapsella esiintyviä oireita luettelin (joita en viitsi enään toistaa) toivoen alkuperäisen mielipidettä siihen, ovatko nämä oireet mahdollista istuttaa lapseen vanhempien toimesta?? Ymmärsin, että sinusta adhd:tä ei ole olemassakaan, ainoastaan huonosti kasvatettuja lapsia. - lastensa suhteen
puhut kirjoitti:
Sitä en kiistäkään. Mutta tuskin unentuloon auttaa tämä paatoksellisuuskaan! Tässä en tosin ole asiantuntija, joten en käy neuvomaan.
Anna sinäkin vanhempien tehdä parhaansa lastensa kanssa. Ja antaa asiantuntijoiden hoitaa hommansa tässäkin asiassa. Todellinen asiantuntijuus ei taida löytyä näiltä jenkkisivustoilta.Kunka ymmärtämättömiä ovatkaan ns. asiantuntijat. Tekeytyvät viisaiksi norsunluutorneissaan. Sitten tulee diagnoosi mihin tahansa. Kun lapsemme oli tutkimuksissa koulun päiväuneksinnan takia, ensin syytettiin vanhempia lapsen kurittamisesta. Kun se osottautui vääräksi syytettiin kurin puutteesta. Nyt tehdään insestitestejä - vaikka tutkimusten mukaan perheen sisäinen insesti on erittäin harvinainen. Lastensuojeluliiton tekemän tutkimuksen mukaan kaikista pedofiliatapauksista tyttöjen osalta o,2% ja poikia ei ollut yhtään. Tälläistä röyhkeätä kiusaa saa kokea tavallinen 4-lapsinen perhe Suomessa vuonna 2005 - vaan siksi, että ei löydy syytä lapsen uneksintaan.
- testien ja
lastensa suhteen kirjoitti:
Kunka ymmärtämättömiä ovatkaan ns. asiantuntijat. Tekeytyvät viisaiksi norsunluutorneissaan. Sitten tulee diagnoosi mihin tahansa. Kun lapsemme oli tutkimuksissa koulun päiväuneksinnan takia, ensin syytettiin vanhempia lapsen kurittamisesta. Kun se osottautui vääräksi syytettiin kurin puutteesta. Nyt tehdään insestitestejä - vaikka tutkimusten mukaan perheen sisäinen insesti on erittäin harvinainen. Lastensuojeluliiton tekemän tutkimuksen mukaan kaikista pedofiliatapauksista tyttöjen osalta o,2% ja poikia ei ollut yhtään. Tälläistä röyhkeätä kiusaa saa kokea tavallinen 4-lapsinen perhe Suomessa vuonna 2005 - vaan siksi, että ei löydy syytä lapsen uneksintaan.
vikojen "viljely" kannattaisi - tai suorastaan pitäisi jokaisessa tapauksessa - lipsauttaa tuonne eduskunnan oikeusasiamiehen puolelle lomakkeella http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/kantelu.htx ja lipsauttaa sitten vireillä oleva asia vikoja runsaasti viljeleville...
Asiantuntijat orientoituisivat varmaan vähän maanläheisimmille alueille tai ottaisivat uuden uhrin. - sitten kun
testien ja kirjoitti:
vikojen "viljely" kannattaisi - tai suorastaan pitäisi jokaisessa tapauksessa - lipsauttaa tuonne eduskunnan oikeusasiamiehen puolelle lomakkeella http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/kantelu.htx ja lipsauttaa sitten vireillä oleva asia vikoja runsaasti viljeleville...
Asiantuntijat orientoituisivat varmaan vähän maanläheisimmille alueille tai ottaisivat uuden uhrin.Asiantuntijat ovatkin täsmälleen samaa mieltä kuin vanhemmat?? Ja kaikki yhdessä pyrkivät auttamaan lasta, hänen elämäänsä ja koulunkäyntiään kaikin mahdollisin keinoin? Mukana kuviossa on myös loistava opettaja.
Onko tässä jotakin väärää? Kohdallemme on kai sitten osunut poikkeuksellisen ammattitaitoista ja mukavaa väkeä, koska vanhempia ei ole koskaan syyllistetty, eikä lasta leimattu. Ennen diagnoosia (päiväkotiaikana) tätä kyllä tapahtui.
Vuosia on jo mennyt ja olen todella kiitollinen, että hain ja sain apua pojalleni. Tänä päivänä hän on iloinen ja pärjäävä nuori mies. - siitä
sitten kun kirjoitti:
Asiantuntijat ovatkin täsmälleen samaa mieltä kuin vanhemmat?? Ja kaikki yhdessä pyrkivät auttamaan lasta, hänen elämäänsä ja koulunkäyntiään kaikin mahdollisin keinoin? Mukana kuviossa on myös loistava opettaja.
Onko tässä jotakin väärää? Kohdallemme on kai sitten osunut poikkeuksellisen ammattitaitoista ja mukavaa väkeä, koska vanhempia ei ole koskaan syyllistetty, eikä lasta leimattu. Ennen diagnoosia (päiväkotiaikana) tätä kyllä tapahtui.
Vuosia on jo mennyt ja olen todella kiitollinen, että hain ja sain apua pojalleni. Tänä päivänä hän on iloinen ja pärjäävä nuori mies.tarvii valittaa, jos kaikki menee ok. Ikävä kyllä toisenlaisiakin kohtaloita on ja nimenomaan he tarvitsevat minua.
- kai sitten
siitä kirjoitti:
tarvii valittaa, jos kaikki menee ok. Ikävä kyllä toisenlaisiakin kohtaloita on ja nimenomaan he tarvitsevat minua.
Minä en vain ymmärrä, mihin sitä populistista propagandaa tarvitaan. Aiheuttaa vain turhaa hämmennystä ja epätoivoa lastensa vaikeuksien ja huolen uuvuttamissa vanhemmissa. Apua on nykyään saatavilla ja sitä kannattaa ottaa vastaan.
Varmasti sinulla on omat syysi tähän kaikkeen katkeruuteen ja olen kyllä kanssasi aivan samaa mieltä rakkauden, hyväksynnän, suvaitsevaisuuden ym. tärkeydestä. Niihin kuuluu minun mielestäni myös tosiasioiden (lapsen ongelmien) hyväksyminen ja lapsen kaikinpuolinen auttaminen.
Turha kai tästä on enempää jauhaa. - auttaa
kai sitten kirjoitti:
Minä en vain ymmärrä, mihin sitä populistista propagandaa tarvitaan. Aiheuttaa vain turhaa hämmennystä ja epätoivoa lastensa vaikeuksien ja huolen uuvuttamissa vanhemmissa. Apua on nykyään saatavilla ja sitä kannattaa ottaa vastaan.
Varmasti sinulla on omat syysi tähän kaikkeen katkeruuteen ja olen kyllä kanssasi aivan samaa mieltä rakkauden, hyväksynnän, suvaitsevaisuuden ym. tärkeydestä. Niihin kuuluu minun mielestäni myös tosiasioiden (lapsen ongelmien) hyväksyminen ja lapsen kaikinpuolinen auttaminen.
Turha kai tästä on enempää jauhaa.Jos vaikenemme, ei mikään muutu. On ilo huomata, että oikeata hoitoakin on saatavissa. Mutta ymmärrys näissä ongelmissa on kiven takana. Tästä osoituksena on mainitsemasi ongelmat päiväkodissa. Jokainen joutuu taistelemaan lapselleen kunnolista hoitoa. Siinä ei katkeruus auta. Toivon, että kokemuksellani voin muitakin vanhempia auttaa.
Aspergeriksi todettu lapseni on ikävä kyllä edelleen hänelle sopimattomassa psykodynaamisessa hoidossa. Haluavat hoitaa häntä siellä pakolla vaikka haluamme hänet muualle hoitoon. Siinä on todellisuus, jonka moni muu täällä ja perheklubin palstoilla on kokenut.
Pitääkö tästä kokemukseta vaieta ja hymistellä? - cat70
kun puhut kirjoitti:
teidän perheestänne, niin tuo ärripurrisuus onkin perisuomalaista jääräpäisyyttä. Mutta kun on kysymys vieraiden kakaroista, niin se onkin huonon kasvatuksen tulosta, kuten tuossa toisessa kirjoituksessa jotain sen suuntaista väläytit.
Mutta edelleen odotan vastausta kysymyksiini joita aiemmin esitin. Adhd-lapsella esiintyviä oireita luettelin (joita en viitsi enään toistaa) toivoen alkuperäisen mielipidettä siihen, ovatko nämä oireet mahdollista istuttaa lapseen vanhempien toimesta?? Ymmärsin, että sinusta adhd:tä ei ole olemassakaan, ainoastaan huonosti kasvatettuja lapsia.meillä tosiaan on kaksi erittäin huonosti kasvatettua lasta. He ovat koko tähän astisen elämänsä ajan saaneet tehdä aivan niinkuin itse tahtovat, ja se näkyy nyt käytöksessä. Voisin kertoa paljonkin esimerkkitilanteita, mutta se taas ei kuulu tänne.
- Asiantuntijoista
sitten kun kirjoitti:
Asiantuntijat ovatkin täsmälleen samaa mieltä kuin vanhemmat?? Ja kaikki yhdessä pyrkivät auttamaan lasta, hänen elämäänsä ja koulunkäyntiään kaikin mahdollisin keinoin? Mukana kuviossa on myös loistava opettaja.
Onko tässä jotakin väärää? Kohdallemme on kai sitten osunut poikkeuksellisen ammattitaitoista ja mukavaa väkeä, koska vanhempia ei ole koskaan syyllistetty, eikä lasta leimattu. Ennen diagnoosia (päiväkotiaikana) tätä kyllä tapahtui.
Vuosia on jo mennyt ja olen todella kiitollinen, että hain ja sain apua pojalleni. Tänä päivänä hän on iloinen ja pärjäävä nuori mies.Hei!
Olipa mukava lukea viestisi kun rupesi näyttämään siltä että kaikki ADHD-lausunnot ovat "keksittyjä"...?? Oma poikani, tällä hetkellä 10v. - sai diagnoosin ja sitä myöten erittäin asiantuntevaa apua ollessaan 7-vuotias.
Huolestuin poikani asioista hänen ollessaan päiväkodissa ja kun otin siellä huoleni puheeksi, päiväkodin hlö-kunta sanoi minulle että "hyvä kun otit puheeksi, mekin on jo ihmetelty..." Kun siinä sitten ihmettelin, miksi hlö-kunta ei ollut puhunut asiasta meille vanhemmille, he sanoivat että "no kun me aateltiin, että sinä kun olet alan ihminen niin..." Haloo! Minä olen lapsen ÄITI ja näen asiat eri tavalla kuin ulkopuolinen ja koska hän on ainut lapsemme, minulla ei ollut käsitystä siitä, miten poikani toimii ryhmässä.
No, onneksi edes tässä vaiheessa (poika oli silloin eskari-ikäinen) saatiin lapsi tutkimuksiin ja siitä lähtikin asiat rullaamaan hyvin eteenpäin, anoimme ja saimme pojalle vuoden koululykkäystä, hän kävi ns. "nolla-luokan", joka oli erittäin hyvä vuosi lapsellemme! Sen jälkeen hän siirtyi normaaliin yleisopetukseen ja on nyt reipas kolmas-luokkalainen - onneksemme saimme hänelle nyt kolmosluokalle avustajan joten asiat ovat siis hyvin. Lapsemme on sitä "sorttia" ADHD:tä että hän on tällainen "jumiutuja", jää helposti yksikseen "nurkkiin", uneksii ja haaveilee koulussa tunneilla, hänellä on hahmottamishäiriöitä ja motoriikan kanssa hieman ongelmia, mutta kaikenkaikkiaan täytyy todeta että ainakin täällä meillä päin pojan asiat on hoidettu erittäin hyvin - nekin asiantuntijat siis ovat olleet erittäin päteviä ja asiallisia, tottakai tämä vaatii vanhemmilta töitä ja välillä sisuakin mutta kun tietää tekevänsä oikein ja lapsen parhaaksi niin silloin jaksaa. (Ja jaksaa ohittaa asiattomatkin mielipiteet...)
- tavallinen tallaaja
Sitten vasta ymmärtää, kun omalle kohdalle kolahtaa. Näin kävi minullekin. Vaikka töissä olinkin kohdannut tällaisia lapsia, en ymmärtänyt asian todellisuutta niin hyvin kuin oman lapseni diagnoosin jälkeen. On väärin sanottu, että lapsi ei pysty millään lailla säätelemään toimintaansa. Hän kyllä oppii asioita, kunhan saa harjoitella paljon, ja mahdollisesti jotain menetelmiä tuekseen. Meillä on kotona toiminut kuvat hyvänä apuna.
Tällainen lapsi ei ole tyhmä eikä hän tahallaan ole "vaikea", hänellä on edellytyksiä oppia tulemaan toimeen erityispiirteidensä kanssa, mutta myös ympäristön on silloin kyettävä joustamaan, ja ymmärtämään häntä.
Ja korostaisin myös sitä, että saman perheen samalla kasvatuksella olevat lapset eivät kaikki ole samanlaisia höseltäjiä. Meillä vajaa kolmevuotias selviää päivittäistoiminnoista kotona itsenäisemmin kuin tuo kuusivuotias. Älyssä ei ole lapsella vikaa, hän on monissa asioissa keskimääräistä taitavampi. Mutta ongelmia on juuri motoriikassa ja hahmottamisessa. Myöskin tuntoaistissa on häiriöitä, eli hän kokee asioita ja aistimuksiaan erilailla kuin valtaväestömme. Tämäkin on todettu.
Yksi suuri ongelma on lähimuistin alueella, asiat unohtuvat todella nopeasti, ja sen vuoksi ei hommat tahdo päästä alkua pidemmälle.
Enää en suostu ottamaan syytä täysin itseeni, sekin aika on koettu, että aina ajattelin, että olen vain epäonnistunut kaikessa hänen kanssaan. Mutta en ole antanut periksi missään tapauksessa, enkä aio antaa. Käännekohtana on meillä ollut se, että löytyi keinoja millä lasta voi auttaa. Ja kun edistystä alkoi tapahtumaan, myös oma itseluottamus kasvoi...
Ehkä aloittajankin silmät joskus aukeavat, kun muutaman vuoden läheltä seuraa. Diagnoosilla ei sinällään ole väliä. Ja amerikkalaiset ovat kyllä monissa asioissa muutenkin erikoisia, minä en niiden kotkotuksia aina ota todesta. Tutkivat mitä tutkivat, mutta maailmassa on aina ollut erikoisia ihmisiä, amerikkalaisethan aikanaan autisminkin aiheuttajaksi keksivät, että äidit ovat "jääkaappiäitejä". Niillä tutkimuksilla on aiheutettu tarpeetonta kärsimystä monille, vielä 10 vuotta sitten oma opettajani kertoi asiasta täytenä totuutena. Vakavaksi asian teki silloin se, että olimme ammattiinvalmistumassa, ja tuollaista paskaa oli vielä silloin jopa oppikirjoissakin... Olisin ehkä itsekin niellyt sen, jos en olisi tuntenut autistin perhettä todella hyvin, ja osasin kyseenalaistaa.
Muoti-ilmiö tai ei, mutta on todellakin loukkaavaa nimetä sellaiseksi. Minä en lapselleni ole tarkkaavaisuushäiriötä tilannut, ja teen kaikkeni, että se ei niin tavallista elämää rajoittaisi. On totta, että tapaukset ovat lisääntyneet rajusti, mutta parempi niin päin että diagnosoidaan ja tutkitaan herkästi, kuin se, että Joku lapsi ei saa apua ja ymmärrystä ennen kuin elämä on jo täysin sivuraiteella. Näinhän ennen toimittiin, lapset pantiin johonkin tarkkailuluokille kouluissa, jolla todellisuudessa on ollut paljon haitallista vaikutusta.
Pillerihoitoa en minäkään ensimmäisenä suostuisi lapselleni ottamaan, mutta jos nykyiset kuntoutustoimet eivät riitä, ei se ole täysin poissuljettu vaihtoehtokaan.
Kuitenkin asiaa harkitessa on varmastikin lapsen etu se, jota yritämme ensisijaisesti ajatella.- itsellesi
ja perheellesi; kaikesta välittyy että olet harkitseva aikuinen, joka on työstänyt näkemyksensä huolella
- äitee +4
osa ns AD/HD lapsista on todellakin vain huonotapaisia, mutta kaikella kunnioituksella oikeita tapauksia kohtaan joita heitäkin on! Aina on pinnalla jokin tietty sairaus ja tauti jota on ties kenellä; asperger buumi meni jo..
Homman vaikeushan on oikeasti siinä, että AD:tä ei pysty varsinaisesti daignosoimaan kuin käyttäytymisen perusteella ja käyttäytymiseen voi vaikuttaa vaikka kuinka moni asia. MM oma lapseni vaikutti ihan AD/HDltä, mutta ei todellakaan ole! Paljon kuitenkin ehdin lukea asiasta ennen kuin totuus alkoi vauhdilla paljastua ja jopa opettaja, psykologi ja neurologi pitivät asiaa jopa todennäköisenä!
Monella lapsella on ongelmia jotka tutkittuna ja löydettynä ovat parannettavissa tai treenattavissa, mutta jos AD/HD löydetään syyksi ennen niin niitä ei kenties koskaan löydetäkkään, syyhän on jo selvillä.
Meillä on oikein äitien verkosto joilla on saman ikäiset lapset suunnilleen ja kaikilla on joitakin ongelmia ja kaikki mahtuvat AD/HDn merkistön alle olematta silti sellaisia lapsia..
Diagnoosi vaikka kenties toteamatonkin tai väärä antaa vanhemmille synninpäästön lapsen vaikeuksista koska he eivät voi niille mitään.. Kiva juttu siis! Lapsen etuhan tämä ei ole varsinkin jos aletaan vielä pillereitä syöttää. Nytkin töhdennän että on olemassa lapsia joiden elämän edes lähes normaalin olotilan ja mihinkään keskittymisen mahdollistaa sopiva lääkitys ja heistä ei siis olekkaan kyse. On vain jo olemassa suomessakin lääkittyjä apaattisia ja flegmaattisia entisiä hulivilejä joille lääkitys ei ole oikea koska syykään ei ole oikea? Kerrankin USA antaa oivaa esimerkkiä tässä asiassa ja siinä kuinka varovainen tulisi olla jos asia ei ole mitattavissa ja tutkittavissa selvin kriteerein kuten anemia, leukemia, fyysinen aivovaurio jne.
Eräs näkökulma myös AD/HDn lisääntymiseen on tässä; äitien lisääntynyt raskausajan alkoholin käyttö. Oireet lievemmissä tapauksissa ovat kuten AD/HDssä, mutta syy onkin selvillä ja jopa tutkittavissa tietyin tutkimuksin joihin vanhemmat eivät yllättäen lupaa annakkaan koska kukaan ei voi velvoittaa saati pakottaa ja ne tutkimukset eivät kuulu samoihin kuin AD/HDn tutkat.. niin ja taudilla onkin ihan toinen nimi! Ja nyt viimeistään jollain menee käämit...
Siis yhteenvetona; olet osittain mielestäni oikeilla jäljillä ja asiaan on jo herätty ja esim meillä sairaalan neurologi ei suostu edes tutkimaan AD/HDn mahdollisuutta ennen kuin lapsi todella on erityisen tuen tarpeessa ja se ei vielä tarkoita edes yhtä tai kahta terapeuttia jos pärjää normaaliluokassa! Ja silloinkin diagnoosi on jokin muu todennäköisesti joka kertoo eniten lapsen ongelmista kuin jostain heikosti määritellystä oireyhtymästä..- ja ongelmille voi tehdä
jotain. On väärin sanoa, että diagnoosi antaa vanhemmille mahdollisuuden ikäänkuin luovuttaa tai jatkaa samaan malliin. Ainakin meille tähdennettiin aina, että paljon on tehtävissä, ja se vaatii vanhemmiltakin paljon, eli koko kuntoutusta ei koskaan jätetä koulun tai terapeuttien tai päivähoidon vastuulle. Ainakin meillä on mennyt paljon käytäntöjä uusiksi, mutta onneksi taustalla olevien ongelmien selkiintyminen on antanut myös ymmärrystä, jonka avulla sitten voi noita uusia toimintatapoja kehittää. Valitettavasti tuo ammatti-ihmisten verkosto usein järjestetään vasta diagnoosin jälkeen, koska siitä olisi ollut todella paljon hyötyä myös lapselle jo aikaisemmin.
Eihän sitä tietysti kukaan vahdi, että tehdäänkö kodeissa oikeasti tätä kotikuntoutusta, mutta ei minulla ainakaan ollut mitään muuta vaihtoehtoa. kokemus oli näyttänyt, että vanha ei toimi, ja ajattelin täysin uupuneena, että suunta voi olla vain parempaan tästä. Ja se rohkaisee jatkamaan, että huomaa todellakin edistystä tapahtuneen.
Syiden penkominen ei ole välttämättä kovin hedelmällistä, varsinkin jos niille ei enää mitään voi. Itse en raskausaikana käyttänyt alkoholia, lääkkeitäkin vain suurimpaan hätään. Siltikin syyllistin itseäni alkuvaiheessa paljon, syytin milloin antibioottia ja milloin sitä päänsärkypilleriä. Myöskin kaikki kasvatusmetodini kyseenalaistin, olin varma, että olen jotenkin onnistunut tämän aiheuttamaan lapselleni, en vain keksinyt miten. Sitten oli vaan pakko lopettaa se menneiden kaivelu ja keskittyä tulevaan...
Ja vielä tuosta ongelmien löytymisestä miete. Ennen diagnoosin tekoa tehtiin todella laajat tutkimukset, ja yllättäen monilta alueilta löytyikin jotain häikkää. Itse en olisi niitä välttämättä koskaan ymmärtänyt, enkä hoksannut. Esim aistien toimintahäiriöt olisi jäänyt havaitsematta, vaikka olimmekin ihmetelleet lapsen omituisiakin makumieltymyksiä joskus. Vasta sitten kaikki tuntui loksahtavan ikäänkuin kohdalleen, kun näitä asioita tutkittiin. Myöskin kömpelyys ja muut asiat olisi pitänyt tajuta itsekin, mutta jotenkin pidin lasta vaan tapaturma-alttiina, ja ostin lisää laastareita.
Tutkimuksia tekee todella laaja asiantuntijapiiri, ja löydökset olivat niin samantyyppisiä, että en usko diagnoosia tehdyn hätiköidysti. Ja jatkuvasti on tavoitteena se lapsen mahdollisimman itsenäinen selviytyminen. Ainakin meillä. Olisi vaikea kuvitella muiden samankokeneiden ajattelevan eri lailla, mutta toisaalta, enhän tiedä vaikka heitäkin löytyisi.
Pitkän tekstin pääpointti siis on se, että missään tapauksessa ei mitään lupaa anneta luovuttaa, eikä niin saa tehdäkään, koska nämäkin lapset kehittyvät, ja heillä on hyvät mahdollisuudet oppia samat asiat kuin ns. terveetkin lapset. Heidän kanssaan vaan täytyy harjoitella enemmän, ja kannustaa. - Sinulle...
ja ongelmille voi tehdä kirjoitti:
jotain. On väärin sanoa, että diagnoosi antaa vanhemmille mahdollisuuden ikäänkuin luovuttaa tai jatkaa samaan malliin. Ainakin meille tähdennettiin aina, että paljon on tehtävissä, ja se vaatii vanhemmiltakin paljon, eli koko kuntoutusta ei koskaan jätetä koulun tai terapeuttien tai päivähoidon vastuulle. Ainakin meillä on mennyt paljon käytäntöjä uusiksi, mutta onneksi taustalla olevien ongelmien selkiintyminen on antanut myös ymmärrystä, jonka avulla sitten voi noita uusia toimintatapoja kehittää. Valitettavasti tuo ammatti-ihmisten verkosto usein järjestetään vasta diagnoosin jälkeen, koska siitä olisi ollut todella paljon hyötyä myös lapselle jo aikaisemmin.
Eihän sitä tietysti kukaan vahdi, että tehdäänkö kodeissa oikeasti tätä kotikuntoutusta, mutta ei minulla ainakaan ollut mitään muuta vaihtoehtoa. kokemus oli näyttänyt, että vanha ei toimi, ja ajattelin täysin uupuneena, että suunta voi olla vain parempaan tästä. Ja se rohkaisee jatkamaan, että huomaa todellakin edistystä tapahtuneen.
Syiden penkominen ei ole välttämättä kovin hedelmällistä, varsinkin jos niille ei enää mitään voi. Itse en raskausaikana käyttänyt alkoholia, lääkkeitäkin vain suurimpaan hätään. Siltikin syyllistin itseäni alkuvaiheessa paljon, syytin milloin antibioottia ja milloin sitä päänsärkypilleriä. Myöskin kaikki kasvatusmetodini kyseenalaistin, olin varma, että olen jotenkin onnistunut tämän aiheuttamaan lapselleni, en vain keksinyt miten. Sitten oli vaan pakko lopettaa se menneiden kaivelu ja keskittyä tulevaan...
Ja vielä tuosta ongelmien löytymisestä miete. Ennen diagnoosin tekoa tehtiin todella laajat tutkimukset, ja yllättäen monilta alueilta löytyikin jotain häikkää. Itse en olisi niitä välttämättä koskaan ymmärtänyt, enkä hoksannut. Esim aistien toimintahäiriöt olisi jäänyt havaitsematta, vaikka olimmekin ihmetelleet lapsen omituisiakin makumieltymyksiä joskus. Vasta sitten kaikki tuntui loksahtavan ikäänkuin kohdalleen, kun näitä asioita tutkittiin. Myöskin kömpelyys ja muut asiat olisi pitänyt tajuta itsekin, mutta jotenkin pidin lasta vaan tapaturma-alttiina, ja ostin lisää laastareita.
Tutkimuksia tekee todella laaja asiantuntijapiiri, ja löydökset olivat niin samantyyppisiä, että en usko diagnoosia tehdyn hätiköidysti. Ja jatkuvasti on tavoitteena se lapsen mahdollisimman itsenäinen selviytyminen. Ainakin meillä. Olisi vaikea kuvitella muiden samankokeneiden ajattelevan eri lailla, mutta toisaalta, enhän tiedä vaikka heitäkin löytyisi.
Pitkän tekstin pääpointti siis on se, että missään tapauksessa ei mitään lupaa anneta luovuttaa, eikä niin saa tehdäkään, koska nämäkin lapset kehittyvät, ja heillä on hyvät mahdollisuudet oppia samat asiat kuin ns. terveetkin lapset. Heidän kanssaan vaan täytyy harjoitella enemmän, ja kannustaa....viisaasta kirjoituksesta.
- edell.
ja ongelmille voi tehdä kirjoitti:
jotain. On väärin sanoa, että diagnoosi antaa vanhemmille mahdollisuuden ikäänkuin luovuttaa tai jatkaa samaan malliin. Ainakin meille tähdennettiin aina, että paljon on tehtävissä, ja se vaatii vanhemmiltakin paljon, eli koko kuntoutusta ei koskaan jätetä koulun tai terapeuttien tai päivähoidon vastuulle. Ainakin meillä on mennyt paljon käytäntöjä uusiksi, mutta onneksi taustalla olevien ongelmien selkiintyminen on antanut myös ymmärrystä, jonka avulla sitten voi noita uusia toimintatapoja kehittää. Valitettavasti tuo ammatti-ihmisten verkosto usein järjestetään vasta diagnoosin jälkeen, koska siitä olisi ollut todella paljon hyötyä myös lapselle jo aikaisemmin.
Eihän sitä tietysti kukaan vahdi, että tehdäänkö kodeissa oikeasti tätä kotikuntoutusta, mutta ei minulla ainakaan ollut mitään muuta vaihtoehtoa. kokemus oli näyttänyt, että vanha ei toimi, ja ajattelin täysin uupuneena, että suunta voi olla vain parempaan tästä. Ja se rohkaisee jatkamaan, että huomaa todellakin edistystä tapahtuneen.
Syiden penkominen ei ole välttämättä kovin hedelmällistä, varsinkin jos niille ei enää mitään voi. Itse en raskausaikana käyttänyt alkoholia, lääkkeitäkin vain suurimpaan hätään. Siltikin syyllistin itseäni alkuvaiheessa paljon, syytin milloin antibioottia ja milloin sitä päänsärkypilleriä. Myöskin kaikki kasvatusmetodini kyseenalaistin, olin varma, että olen jotenkin onnistunut tämän aiheuttamaan lapselleni, en vain keksinyt miten. Sitten oli vaan pakko lopettaa se menneiden kaivelu ja keskittyä tulevaan...
Ja vielä tuosta ongelmien löytymisestä miete. Ennen diagnoosin tekoa tehtiin todella laajat tutkimukset, ja yllättäen monilta alueilta löytyikin jotain häikkää. Itse en olisi niitä välttämättä koskaan ymmärtänyt, enkä hoksannut. Esim aistien toimintahäiriöt olisi jäänyt havaitsematta, vaikka olimmekin ihmetelleet lapsen omituisiakin makumieltymyksiä joskus. Vasta sitten kaikki tuntui loksahtavan ikäänkuin kohdalleen, kun näitä asioita tutkittiin. Myöskin kömpelyys ja muut asiat olisi pitänyt tajuta itsekin, mutta jotenkin pidin lasta vaan tapaturma-alttiina, ja ostin lisää laastareita.
Tutkimuksia tekee todella laaja asiantuntijapiiri, ja löydökset olivat niin samantyyppisiä, että en usko diagnoosia tehdyn hätiköidysti. Ja jatkuvasti on tavoitteena se lapsen mahdollisimman itsenäinen selviytyminen. Ainakin meillä. Olisi vaikea kuvitella muiden samankokeneiden ajattelevan eri lailla, mutta toisaalta, enhän tiedä vaikka heitäkin löytyisi.
Pitkän tekstin pääpointti siis on se, että missään tapauksessa ei mitään lupaa anneta luovuttaa, eikä niin saa tehdäkään, koska nämäkin lapset kehittyvät, ja heillä on hyvät mahdollisuudet oppia samat asiat kuin ns. terveetkin lapset. Heidän kanssaan vaan täytyy harjoitella enemmän, ja kannustaa.siis sellaiset vanhemmat joiden lapsi ei ole AD/HD saavat synninpäästön! Heillä siis ei ole kyse vammasta, viasta tms vaan todellakin vain huonosti kasvatetusta lapsesta ja heitäkin todella on koska ei tällaista määrää kuin nyt AD/HD lapsia löytyy ole ollut oireilevia koskaan tai sitten syyn pitää olla jossakin todella lähimenneisyydessä..
Useampaan kertaan nimenomaan painotin että en puhu todellisista AD/HD lapsista vaan niistä joilla on virheellinen diagnoosi! Esim oma lapseni meilkein liitettiin tuohon joukkoon, mutta jono ja suuri potilasmäärä rajoittavat neurolle pääsyä jolloin lievemmät jäävät ulos ja varmasti jollekkin toiselle saattaa käydä kuten meille: syy onkin ihan muualla ja selkeästi mitattavissa ja havainnoitavissa tietyn alueen häiriöksi.
Kaikki kunnia niille joilla todella on AD/HD lapsi sillä todella kokonaisvaltainen kuntoutus on ainoa tie eteenpäin ja lääkityskin on monelle ainoa pelastus normaaliin toimintaan, mutta voi niitä joille diagnoosi onkin väärä!! Ja riski on todellinen kuten monesta muusta maasta jo kuuluu..
FAS-lapsella on hyvin samankaltaiset ongelmat käyttäytymisessään, mutta todella syy on ihan muualla ja kuntoutuskin toisenlaista. Ongelmana tässä on aina ollut lääkärien "hienotunteisuus" vanhempia kohtaan ja siksi disgnosointi on jäänyt tekemättä ja lievemmät tapaukset hoitamatta. Nyt nämäkin lapset saavat kuntoutusta ja apua, mutta todella väärällä nimikkeellä ja osin vääränlaista. - väärää hoitoa
edell. kirjoitti:
siis sellaiset vanhemmat joiden lapsi ei ole AD/HD saavat synninpäästön! Heillä siis ei ole kyse vammasta, viasta tms vaan todellakin vain huonosti kasvatetusta lapsesta ja heitäkin todella on koska ei tällaista määrää kuin nyt AD/HD lapsia löytyy ole ollut oireilevia koskaan tai sitten syyn pitää olla jossakin todella lähimenneisyydessä..
Useampaan kertaan nimenomaan painotin että en puhu todellisista AD/HD lapsista vaan niistä joilla on virheellinen diagnoosi! Esim oma lapseni meilkein liitettiin tuohon joukkoon, mutta jono ja suuri potilasmäärä rajoittavat neurolle pääsyä jolloin lievemmät jäävät ulos ja varmasti jollekkin toiselle saattaa käydä kuten meille: syy onkin ihan muualla ja selkeästi mitattavissa ja havainnoitavissa tietyn alueen häiriöksi.
Kaikki kunnia niille joilla todella on AD/HD lapsi sillä todella kokonaisvaltainen kuntoutus on ainoa tie eteenpäin ja lääkityskin on monelle ainoa pelastus normaaliin toimintaan, mutta voi niitä joille diagnoosi onkin väärä!! Ja riski on todellinen kuten monesta muusta maasta jo kuuluu..
FAS-lapsella on hyvin samankaltaiset ongelmat käyttäytymisessään, mutta todella syy on ihan muualla ja kuntoutuskin toisenlaista. Ongelmana tässä on aina ollut lääkärien "hienotunteisuus" vanhempia kohtaan ja siksi disgnosointi on jäänyt tekemättä ja lievemmät tapaukset hoitamatta. Nyt nämäkin lapset saavat kuntoutusta ja apua, mutta todella väärällä nimikkeellä ja osin vääränlaista. - joillekin on ollut
väärää hoitoa kirjoitti:
Kannattaa ehkä kysäistä sieltä siis.
- jos lapsella ei ole diagnoosia
edell. kirjoitti:
siis sellaiset vanhemmat joiden lapsi ei ole AD/HD saavat synninpäästön! Heillä siis ei ole kyse vammasta, viasta tms vaan todellakin vain huonosti kasvatetusta lapsesta ja heitäkin todella on koska ei tällaista määrää kuin nyt AD/HD lapsia löytyy ole ollut oireilevia koskaan tai sitten syyn pitää olla jossakin todella lähimenneisyydessä..
Useampaan kertaan nimenomaan painotin että en puhu todellisista AD/HD lapsista vaan niistä joilla on virheellinen diagnoosi! Esim oma lapseni meilkein liitettiin tuohon joukkoon, mutta jono ja suuri potilasmäärä rajoittavat neurolle pääsyä jolloin lievemmät jäävät ulos ja varmasti jollekkin toiselle saattaa käydä kuten meille: syy onkin ihan muualla ja selkeästi mitattavissa ja havainnoitavissa tietyn alueen häiriöksi.
Kaikki kunnia niille joilla todella on AD/HD lapsi sillä todella kokonaisvaltainen kuntoutus on ainoa tie eteenpäin ja lääkityskin on monelle ainoa pelastus normaaliin toimintaan, mutta voi niitä joille diagnoosi onkin väärä!! Ja riski on todellinen kuten monesta muusta maasta jo kuuluu..
FAS-lapsella on hyvin samankaltaiset ongelmat käyttäytymisessään, mutta todella syy on ihan muualla ja kuntoutuskin toisenlaista. Ongelmana tässä on aina ollut lääkärien "hienotunteisuus" vanhempia kohtaan ja siksi disgnosointi on jäänyt tekemättä ja lievemmät tapaukset hoitamatta. Nyt nämäkin lapset saavat kuntoutusta ja apua, mutta todella väärällä nimikkeellä ja osin vääränlaista.Sama homma jatkuu, ja kierre sen kuin syvenee. Eihän itse ongelma poistu, vaikka mitään ei diagnosoidakaan. Silloin saattaa olla keinot erilaiset, mutta onhan ongelmiin puututtava kuitenkin! Vai onko?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762066Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361728Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101402Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291200Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591198Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161041- 60959
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58957