Mulla on itsetunnon kanssa hieman ongelmia, ja masennuksen. No otetaanpa yks esimerkki mikä sattu pari päivää sitten:
Yhden kaverin kanssa juteltiin messengerissä. Sitte näytin sille yhden videon missä joku "nörtti" pelas jotain pelikonsolia ja raivos ku pelissä kuoli jne. Sitten kaveri tokas mulle ihan vitsillä varmaankin, että "tollanen sustakin tulee ku muutat omaan kämppään", ja perään naurava hymiö.
Siinä vaiheessa tunsin kuuman aallon menevän kehoni läpi ja sydän meinasi pompata kurkkuun. Entä jos tosiaan tulisi? Siinä vaiheessa aloin miettiä tarkemmin, mitä olin viime päivinä tehnyt. Koneella istunut, koneella istunut ja koneella istunut. Ei mitään harrastuksia, ei kavereita, ei sosiaalista elämää muutenkaan, kohta musta taitaa tulla jokin mökkihöperö, vai olenko jo?
No mutta, tuon kaverini vitsillä heittämän lauseensa jälkeen alkoi masentamaan. Masennus kesti sen päivän ajan, ja aamulla oli parempi olo, ja tuskin muistin koko juttua. Mutta nyt se tuli uudelleen mieleen, ja aloin taas miettimään mitä olin tehnyt viime päivinä. Sitä samaa koneella istumista edelleen.
Nyt haluan kysyä teiltä, joilla on nämä itsetunnon asiat paremmin, että mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Olen käynyt välillä pyöräilemässä että saisi edes vähän liikuntaa ja raitista ilmaa. Tästä "kierteestä" on hankala päästä pois.
Täällä on uskomattoman paljon muita, joilla on sama tilanne. Meneekö minun koko nuoruuteni hukkaan? Masennus ei ole helppo asia, varsinkin jos itsetunnosta ei ole muutenkaan tietoakaan.
Ja nyt kun lukaisin tuon tekemäni otsikon, niin unohdin kokonaan mitä olin alunperin tullut kysymään. Siis johtuuko tämä äkillinen masennus ja "parantuminen" pelkästään murrosiästä, jos on teiniässä? Olen 16 vuotias poika, ja mielestäni murrosikäni on jo ohi. Vai meneekö se näin, että murrosiän alkuvaiheessa kehossa alkaa tapahtumaan muutoksia, ja ikäänkuin nämä ensimmäiset murrosiän "oireet" ilmestyvät kehossa, ja myöhemmin nämä "oireet" alkavat henkisesti? Todella vaikea selittää, mutta koittakaa ymmärtää.
Yhden kaverin kanssa juteltiin messengerissä. Sitte näytin sille yhden videon missä joku "nörtti" pelas jotain pelikonsolia ja raivos ku pelissä kuoli jne. Sitten kaveri tokas mulle ihan vitsillä varmaankin, että "tollanen sustakin tulee ku muutat omaan kämppään", ja perään naurava hymiö.
Siinä vaiheessa tunsin kuuman aallon menevän kehoni läpi ja sydän meinasi pompata kurkkuun. Entä jos tosiaan tulisi? Siinä vaiheessa aloin miettiä tarkemmin, mitä olin viime päivinä tehnyt. Koneella istunut, koneella istunut ja koneella istunut. Ei mitään harrastuksia, ei kavereita, ei sosiaalista elämää muutenkaan, kohta musta taitaa tulla jokin mökkihöperö, vai olenko jo?
No mutta, tuon kaverini vitsillä heittämän lauseensa jälkeen alkoi masentamaan. Masennus kesti sen päivän ajan, ja aamulla oli parempi olo, ja tuskin muistin koko juttua. Mutta nyt se tuli uudelleen mieleen, ja aloin taas miettimään mitä olin tehnyt viime päivinä. Sitä samaa koneella istumista edelleen.
Nyt haluan kysyä teiltä, joilla on nämä itsetunnon asiat paremmin, että mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Olen käynyt välillä pyöräilemässä että saisi edes vähän liikuntaa ja raitista ilmaa. Tästä "kierteestä" on hankala päästä pois.
Täällä on uskomattoman paljon muita, joilla on sama tilanne. Meneekö minun koko nuoruuteni hukkaan? Masennus ei ole helppo asia, varsinkin jos itsetunnosta ei ole muutenkaan tietoakaan.
Ja nyt kun lukaisin tuon tekemäni otsikon, niin unohdin kokonaan mitä olin alunperin tullut kysymään. Siis johtuuko tämä äkillinen masennus ja "parantuminen" pelkästään murrosiästä, jos on teiniässä? Olen 16 vuotias poika, ja mielestäni murrosikäni on jo ohi. Vai meneekö se näin, että murrosiän alkuvaiheessa kehossa alkaa tapahtumaan muutoksia, ja ikäänkuin nämä ensimmäiset murrosiän "oireet" ilmestyvät kehossa, ja myöhemmin nämä "oireet" alkavat henkisesti? Todella vaikea selittää, mutta koittakaa ymmärtää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Fyysinen, ruumiillinen muuttuminen liittyy yhteen henkisen kypsymisen kanssa. Kehossasi alkaa tapahtumaan aikuisten juttuja, mielesikin alkaa muuttumaan aikuisemmaksi, pakostakin, sillä kehosi vastaa ärsykkeisiin eritavoin kuin lapsena.
Ihminen kohtaa elämässään kriisejä, erilaisia siirtymävaiheita. Olet kuullut varmasti kolmenkympin ja viidenkympin kriiseistä, mutta ne eivät ole laajuldeltaan mitään verrattuna siihen siirtymään kun siirrytään lapsesta aikuisuuteen, eli juuri teineys tai murrosikä elämänvaiheena. Kriiseihin kuuluu aina elämänsä pohtiminen, oleellisin kysymys on tätäkö tämä minun elämäni nyt on? Kriiseissä on se hyvä puoli, että kun se laittaa miettimään mitä tapahtuu, mitä haluan tästä eteenpäin, se saa aikaan muutoksia. Asiat joita halutaan muuttaa elämässä punnitaan ja siten sadaan mahdollisuus tehdä muutos.
Nyt mietit millainen aikuisuudestasi tulee, nyt sinulla on mahdollisuus luoda itsellesi sellainen aikuisuus, kun haluat. Olet suurien kysymysten partaalla; millaisen uran haluat aikuisena luoda, eli mitä haluat opiskella, että jaksat työtä tehdä seuraavat puoli vuosisataa... Millainen käsitys sinulla on aikuisen ihmisen ihanteesta; harrastaako hän likuntaa, onko sosiaalinen, asuuko maalla vai kaupungissa jne. Nyt tekemäsi valinnat alkavat tähtäämään siihen, että sinusta tulee sellainen aikuinen kun ajatuksissasi ihanne aikuisuus on.
Valitse siis rohkeasti vain unelmiesi suuntaan, kun ihminen uskoo tarpeeksi johonkin on sillä taipumusta toteutua, sillä tiedostamattaankin tekee ratkaisuja aina kohti sitä päämäärää. Jos haluat sosiaalisemmaksi ihmiseksi, ala pitämään itseäsi sellaisena, tee valintoja arkipäiväntilanteissa, joissa joudut enemmän kosketuksiin ihmisten kanssa, vaikka koneelle olisi helpompi istahtaa. Valitse vaikka jokin harrastus älyllinen tai urheilullinen, riippuen siitä onko mielestäsi oleeellisempaa kehittyä urheilullisemmaksi vai viisaammaksi, siellä joudut pakostakin kuitenkin olemaan sosiaalinen. Valinnallasi olet askeleen lähempänä sosiaalista älykköä tai sosiaalista atleetikkoa, joka haluat olla. Voit valita myös koneella istumisen, mikäli haluat olla epäsosiaalinen älykkö, tai harrastaa liikuntaa korvessa itseksesi, mikäli haluat olla epäsosiaalinen urheilija nuorukainen...
Valintoja! Kriisit ovat omiaan huomaamaan juuri halutut muutokset. Muutokset tapahtuvat elämässä tekemällä itselle epätavallisia valintoja.
Sekin vielä, nyt joutuu päättämään mitä teen seuraavat 50 vuotta, se kasvattaa myöskin paineita! Ja tuoden myös masennuksen. En ole aina ollut tämänlainen, yläastealla olin hyvin sosiaalinen ja muuta, mutta nyt on alkanut jokin ihme alamäki, josta on vaikea nousta ylös. En halua olla epäsosiaalinen. Valintoja, valintoja! Niitä pitäisi tässä vaiheessa elämää tehdä, mutta ei hyvältä näytä..
..olen 15v tyttö. Ounaan vaan peleissä kaikki, mutta ei se riitä. Tylsyys iskee.