Kaikki oli ennen,
kai paremmin.
Ennen,
ku en edes sua tuntenut.
Silloin kun sut näin,
tunsin silloin,
etten sua menettää haluis.
Enkä kyllä halua vieläkään.
Mä en haluis olla tässä maailmassa,
mä en haluis olla ees tässä ajassa,
mä en haluis sua tuntea,
mä en haluis niitä yhteisiä hetkiämme edes muistella.
Mut mun on pakko kait menettää sut,
mun on pakko kai olla täällä,
mun on pakko sut tuntea
ja en voi muutakaan ku muistella.
Koska en voi unohtaakkaan sua,
en sun ihanaa hymyä,
en sun ihanaa suudelmaas,
jonka annoit kun olin vähänkin allapäin.
Aina sait mut nauramaan ja leppymään,
jos olin sulle vähänkään vihainen.
Sä olit mulle se jokin,
joka mut sai pysymään täällä ja kuuntelemaan tunteitani.
Taidan kaivata sua enemmän kuin ketään muuta.
Enää en haluaisi hyvästellä ketään,
ketä mulle on vähänkin tärkeä.
Luulin, että kestäisimme kaiken,
mutta emme tainneetkaan kestää.
Miten mä pääsisin täältä pois,
niin ettei kukaan sitä huomais?
Tai miten saisin sut edes takaisin,
että kaikki olisi niin kuin ennen?
Miten pääsen takaisin kiinni elämään ilman sua?
En haluu enää jaksaakkaan yrittää.
Sä et tainnut haluta muo sun maailmaas,
taisit kuitenkin haluta sen tummemman,
sen jota kaikki sanoi ”sen paremman”.
Sä sanoit mulle, ettet halua satuttaa,
sä sanoit, ettet pysty tappamaan.
Mut sähän haluut ja sä pystyt.
Ei kai aika viel vaan oo oikea?
Et tainnut tajuta, sanat satuttaa,
et tainnut tosiaan tajuta miten katsees tappaa.
Vai odotatko vielä sitä hetkeä pahempaa.
Kerran tapasin ihmisen joka huusi minulle ”Et ole mitään..!”
Vaikka huusin takaisin ”Olenhan, olen itseni!!”
Kuulin vain sen juoksevan ja nauravan minulle.
Miten voin enää luottaa itseeni, entä miten muihin?
En usko enää rakkauteen, sitä ei ole.
Kaikki sanovat,
että meillä jokaisella on täällä se todellinen rakkaus.
Paitsi nyt minusta vain tuntuu,
että ainut todellinen rakkauteni olit sinä.
Vaikka olen nuori niin silti osaan tuntea samoin kuin monet aikuiset.
Miten niin minulla ei olisi tunteita?
Ehkä en aina niitä halua kaikille näyttää.
Ehkä haluaisin etten tosiaan olisi niin tunteellinen.
Mutta ei.
Minkä minä itselleni voi.
että todellakin vain rakastan sinua.
kai paremmin.
Ennen,
ku en edes sua tuntenut.
Silloin kun sut näin,
tunsin silloin,
etten sua menettää haluis.
Enkä kyllä halua vieläkään.
Mä en haluis olla tässä maailmassa,
mä en haluis olla ees tässä ajassa,
mä en haluis sua tuntea,
mä en haluis niitä yhteisiä hetkiämme edes muistella.
Mut mun on pakko kait menettää sut,
mun on pakko kai olla täällä,
mun on pakko sut tuntea
ja en voi muutakaan ku muistella.
Koska en voi unohtaakkaan sua,
en sun ihanaa hymyä,
en sun ihanaa suudelmaas,
jonka annoit kun olin vähänkin allapäin.
Aina sait mut nauramaan ja leppymään,
jos olin sulle vähänkään vihainen.
Sä olit mulle se jokin,
joka mut sai pysymään täällä ja kuuntelemaan tunteitani.
Taidan kaivata sua enemmän kuin ketään muuta.
Enää en haluaisi hyvästellä ketään,
ketä mulle on vähänkin tärkeä.
Luulin, että kestäisimme kaiken,
mutta emme tainneetkaan kestää.
Miten mä pääsisin täältä pois,
niin ettei kukaan sitä huomais?
Tai miten saisin sut edes takaisin,
että kaikki olisi niin kuin ennen?
Miten pääsen takaisin kiinni elämään ilman sua?
En haluu enää jaksaakkaan yrittää.
Sä et tainnut haluta muo sun maailmaas,
taisit kuitenkin haluta sen tummemman,
sen jota kaikki sanoi ”sen paremman”.
Sä sanoit mulle, ettet halua satuttaa,
sä sanoit, ettet pysty tappamaan.
Mut sähän haluut ja sä pystyt.
Ei kai aika viel vaan oo oikea?
Et tainnut tajuta, sanat satuttaa,
et tainnut tosiaan tajuta miten katsees tappaa.
Vai odotatko vielä sitä hetkeä pahempaa.
Kerran tapasin ihmisen joka huusi minulle ”Et ole mitään..!”
Vaikka huusin takaisin ”Olenhan, olen itseni!!”
Kuulin vain sen juoksevan ja nauravan minulle.
Miten voin enää luottaa itseeni, entä miten muihin?
En usko enää rakkauteen, sitä ei ole.
Kaikki sanovat,
että meillä jokaisella on täällä se todellinen rakkaus.
Paitsi nyt minusta vain tuntuu,
että ainut todellinen rakkauteni olit sinä.
Vaikka olen nuori niin silti osaan tuntea samoin kuin monet aikuiset.
Miten niin minulla ei olisi tunteita?
Ehkä en aina niitä halua kaikille näyttää.
Ehkä haluaisin etten tosiaan olisi niin tunteellinen.
Mutta ei.
Minkä minä itselleni voi.
että todellakin vain rakastan sinua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
upea ihana ja mahtava runo.. tunteella kirjotettu, ja se kolahti=)
sä osaat todellakin kirjottaa.. tosi hyvä runo:)