Miten omaisuus jaetaan, jos tulee avioero seuraavassa tapauksessa:
Liitto on kestänyt 30 vuotta, lapsia (jo aikuisia) on 2.
Naimisiin mennessä vaimolla oli oma kaksio, omissa nimissään, miehellä ei mitään.
Parin avioliittovuoden perästä vaimo peri molemmat vanhempansa, yht. noin 2 mummonmiljoonaa.
Molemmat puolisot ovat käyneet avioliiton ajan ansiotyössä, mies on ansainnut paremmin, vaimokin suhteellisen hyvin, tosin vaimolla on ollut muutamia kotonaolovuosia lasten ollessa pieniä (toinen lapsista on vammainen ja vaatinut hoivaa ja rauhallista kasvuympäristöä). Miehen saama perintö avioliiton aikana on noin parisataatuhatta mummonmarkkaa. Vaimon kaksiosta on vuosien myötä siirrytty aina isompaan asuntoon (4 h), joka on ostettu molempien nimiin, samoin kesämökki.
Avioehtoa ei ole.
Mitä sanoo avioliittolaki omaisuuden osituksesta tämmöisessä tapauksessa?
Jaetaanko avioeron tullessa koko omaisuus tasan vai otetaanko vaimon kaksio (jonka hän omisti avioliittoa solmiessaan) huomioon mahdollisessa avioerossa ja osituksessa, entä liki 30 vuotta sitten avioliiton alkuvuosina vaimon saama, vanhempiensa jälkeenjättämä perintö? Sama kysymys koskee miehen saamaa perintöä.
Liitto on kestänyt 30 vuotta, lapsia (jo aikuisia) on 2.
Naimisiin mennessä vaimolla oli oma kaksio, omissa nimissään, miehellä ei mitään.
Parin avioliittovuoden perästä vaimo peri molemmat vanhempansa, yht. noin 2 mummonmiljoonaa.
Molemmat puolisot ovat käyneet avioliiton ajan ansiotyössä, mies on ansainnut paremmin, vaimokin suhteellisen hyvin, tosin vaimolla on ollut muutamia kotonaolovuosia lasten ollessa pieniä (toinen lapsista on vammainen ja vaatinut hoivaa ja rauhallista kasvuympäristöä). Miehen saama perintö avioliiton aikana on noin parisataatuhatta mummonmarkkaa. Vaimon kaksiosta on vuosien myötä siirrytty aina isompaan asuntoon (4 h), joka on ostettu molempien nimiin, samoin kesämökki.
Avioehtoa ei ole.
Mitä sanoo avioliittolaki omaisuuden osituksesta tämmöisessä tapauksessa?
Jaetaanko avioeron tullessa koko omaisuus tasan vai otetaanko vaimon kaksio (jonka hän omisti avioliittoa solmiessaan) huomioon mahdollisessa avioerossa ja osituksessa, entä liki 30 vuotta sitten avioliiton alkuvuosina vaimon saama, vanhempiensa jälkeenjättämä perintö? Sama kysymys koskee miehen saamaa perintöä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Laki sanoo, että kaikki tasan. Varakkaampi puoliso antaa omastaan toiselle tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin nettovarallisuus tämän jälkeen on yhtä suuri.
Poikkeaminen puolittamisesta (= osituksen sovittelu) tuskin tulee kysymykseen.
Jos puolisot eivät omaisuuden osituksesta sovi, sen toimittaa (ja mahdollisesta sovittelusta päättää) ensimmäisenä asteena oikeuden määräämä pesänjakaja.
Sovittelua koskee avioliittolain 103 b §.
"103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa."
Kirjallisuutta:
Pertti Välimäki: Osituksen sovittelu (Lakimiesliiton kustannus, Helsinki)
Kiitos vastauksesta. Selkeytti pohdintojamme.