avioero ja ositus

Laki sanoo, että kaikki tasan. Varakkaampi puoliso antaa omastaan toiselle tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin nettovarallisuus tämän jälkeen on yhtä suuri.

Poikkeaminen puolittamisesta (= osituksen sovittelu) tuskin tulee kysymykseen.

Jos puolisot eivät omaisuuden osituksesta sovi, sen toimittaa (ja mahdollisesta sovittelusta päättää) ensimmäisenä asteena oikeuden määräämä pesänjakaja.

Sovittelua koskee avioliittolain 103 b §.

"103 b § (16.4.1987/411)

Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:

1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;

2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;

3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.

Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa."

Kirjallisuutta:
Pertti Välimäki: Osituksen sovittelu (Lakimiesliiton kustannus, Helsinki)

Kiitos vastauksesta. Selkeytti pohdintojamme.