Nuorempana olin levoton
epävarma rakkaudessa
Oli onnea olan takaa
oli pettymyksiä roppakaupalla
Aina vain en tiennyt mikä oli minulle hyväksi
Se oli silloin
Haikeudella muistelen
menneitä vuosia
Ja ihmettelen,kuinka vähän olenkaan oppinut
epävarma rakkaudessa
Oli onnea olan takaa
oli pettymyksiä roppakaupalla
Aina vain en tiennyt mikä oli minulle hyväksi
Se oli silloin
Haikeudella muistelen
menneitä vuosia
Ja ihmettelen,kuinka vähän olenkaan oppinut
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten vähän sitä jää opisksi kaikesta mitä kokee.
Sitä jotenkin etenee sillee, ett kokeilee aina samaa polkua, jos vaiks tällä kertaa osais perille.
Mukavia oivalluksi on ollut taas ruonoissasi.
Hyvää illan jatkoa Sinulle.
Niin..toivottavasti sitä jotakin oppii
ennenkuin kasvaa jo horsmaa tuol jossain ;)
Kiva saada palautetta sinulta
Olet itse taitava runoilija
Älä sinä tyttö turhia kehu. Koko pienen ikäni oon kirjoitellu ja nykyään on vähän tänne uskaltanu.
Kai se on niin että kun oikein paljon kirjoittaa niin aina joskus sopivat sanat toisiinsakin.
Runot ko on meit kaikki varten ja uskon ett jokaisel runol on ainakin yksi lukija, ja silloin sitä ei oo turhaan kirjotettu.
totisesti oikeassa,runot on meitä kaikkia varten :)