Oma asunto Turkista

Ostitko muuten asunnon jonkun välittäjän kautta vai suoraan asunnon entiseltä omistajalta?

minä itse kirjoitti:

Ostitko muuten asunnon jonkun välittäjän kautta vai suoraan asunnon entiseltä omistajalta?

Valitettavasti välittäjältä, josta ei ollut kuin harmia. Loppupeleissä myyjän kanssa sovimme asioista ilman välittäjää, joka oli välissä vain hämmentämässä ja tinkaamassa lisää palkkiota. Törkeätä touhua.

Se tässä Turkin asuntomyyntitavassa on hyvää, että mitään näyttöjä ei järjestetä, vaan välittäjä (ja niitähän kannattaa juoksuttaa montaa) vie katsomaan useita asuntoja. Viikossa tai kahdessa ehtii paljon, kun päivässä näkee viisi-kuusi kämpppää. Ja samalla tietenkin kyttää lehdestä (jos on joku turkin taitoinen apuna).

Siitä olen varma, että ulkomaalainen välitysfirma vetää ylihintaa, joskin koko touhu on varmasti miellyttävämpi. Asunnon osto Turkista oli kyllä ikimuistoinen kokemus eikä positiivisessa mielessä. Lopputulos voi tosin olla todella hieno: tähän asumistasoon ei Suomessa olisi ikinä varaa. Turkkilaiset rakentavat usein asuntoihin uskomatonta luksusta (isot parvekkeet, kerrostaloissakin muurattu grilli parvekkeella, monta kauttaaltaan kaakeloitua kylppäriä jne), mutta perusjutut ovat usein rempallaan (esim. kaadot kylpyhuoneissa, lämpöpatterin paikka, lämpöeristys).

Joo, tästä voi avata kokonaan uuden palstan.

Vähän pelottaa etten vaan alkaisi kuulostaa repen klaanilaiselta korostaessani hankaluuksia. Pointti oli vaan se, että asunnon etsimiseen kannattaa varata paljon aikaa, rahaa ostaa esim. lakimiespalveluja ja pitää olla hyvin epäluuloinen. Jos näin tekee, lopputulos voi olla todella hieno ja joka päivä nauttii työn hedelmistä. Näin kävi mulle. On komeaa grillailla partsilla kunnon lammasta kuuman päivän jälkeen, ottaa vähän rakia ja katsella auringonlaskua Anatolian vuorille.

selam kirjoitti:

Valitettavasti välittäjältä, josta ei ollut kuin harmia. Loppupeleissä myyjän kanssa sovimme asioista ilman välittäjää, joka oli välissä vain hämmentämässä ja tinkaamassa lisää palkkiota. Törkeätä touhua.

Se tässä Turkin asuntomyyntitavassa on hyvää, että mitään näyttöjä ei järjestetä, vaan välittäjä (ja niitähän kannattaa juoksuttaa montaa) vie katsomaan useita asuntoja. Viikossa tai kahdessa ehtii paljon, kun päivässä näkee viisi-kuusi kämpppää. Ja samalla tietenkin kyttää lehdestä (jos on joku turkin taitoinen apuna).

Siitä olen varma, että ulkomaalainen välitysfirma vetää ylihintaa, joskin koko touhu on varmasti miellyttävämpi. Asunnon osto Turkista oli kyllä ikimuistoinen kokemus eikä positiivisessa mielessä. Lopputulos voi tosin olla todella hieno: tähän asumistasoon ei Suomessa olisi ikinä varaa. Turkkilaiset rakentavat usein asuntoihin uskomatonta luksusta (isot parvekkeet, kerrostaloissakin muurattu grilli parvekkeella, monta kauttaaltaan kaakeloitua kylppäriä jne), mutta perusjutut ovat usein rempallaan (esim. kaadot kylpyhuoneissa, lämpöpatterin paikka, lämpöeristys).

Joo, tästä voi avata kokonaan uuden palstan.

Vähän pelottaa etten vaan alkaisi kuulostaa repen klaanilaiselta korostaessani hankaluuksia. Pointti oli vaan se, että asunnon etsimiseen kannattaa varata paljon aikaa, rahaa ostaa esim. lakimiespalveluja ja pitää olla hyvin epäluuloinen. Jos näin tekee, lopputulos voi olla todella hieno ja joka päivä nauttii työn hedelmistä. Näin kävi mulle. On komeaa grillailla partsilla kunnon lammasta kuuman päivän jälkeen, ottaa vähän rakia ja katsella auringonlaskua Anatolian vuorille.

Lue lisää

Tosi kiva et asiat kuitenkin on menny putkeen. Tiedän ettei se ole heloppoa. sitä vaan pitää kestää ja jaksaa olla liikaa innostumatta... Et sä siltä Repeltä yhtään vaikuta, vaan fiksun oloinen ihminen.

selam kirjoitti:

Valitettavasti välittäjältä, josta ei ollut kuin harmia. Loppupeleissä myyjän kanssa sovimme asioista ilman välittäjää, joka oli välissä vain hämmentämässä ja tinkaamassa lisää palkkiota. Törkeätä touhua.

Se tässä Turkin asuntomyyntitavassa on hyvää, että mitään näyttöjä ei järjestetä, vaan välittäjä (ja niitähän kannattaa juoksuttaa montaa) vie katsomaan useita asuntoja. Viikossa tai kahdessa ehtii paljon, kun päivässä näkee viisi-kuusi kämpppää. Ja samalla tietenkin kyttää lehdestä (jos on joku turkin taitoinen apuna).

Siitä olen varma, että ulkomaalainen välitysfirma vetää ylihintaa, joskin koko touhu on varmasti miellyttävämpi. Asunnon osto Turkista oli kyllä ikimuistoinen kokemus eikä positiivisessa mielessä. Lopputulos voi tosin olla todella hieno: tähän asumistasoon ei Suomessa olisi ikinä varaa. Turkkilaiset rakentavat usein asuntoihin uskomatonta luksusta (isot parvekkeet, kerrostaloissakin muurattu grilli parvekkeella, monta kauttaaltaan kaakeloitua kylppäriä jne), mutta perusjutut ovat usein rempallaan (esim. kaadot kylpyhuoneissa, lämpöpatterin paikka, lämpöeristys).

Joo, tästä voi avata kokonaan uuden palstan.

Vähän pelottaa etten vaan alkaisi kuulostaa repen klaanilaiselta korostaessani hankaluuksia. Pointti oli vaan se, että asunnon etsimiseen kannattaa varata paljon aikaa, rahaa ostaa esim. lakimiespalveluja ja pitää olla hyvin epäluuloinen. Jos näin tekee, lopputulos voi olla todella hieno ja joka päivä nauttii työn hedelmistä. Näin kävi mulle. On komeaa grillailla partsilla kunnon lammasta kuuman päivän jälkeen, ottaa vähän rakia ja katsella auringonlaskua Anatolian vuorille.

Lue lisää

Katso www.alanyaflats.com. Heille on avautumassa pikapuoliin myös suomalaiset nettisivut. Toimisto tarjoaa kokonaispaketin, joka sisaltaa kaikki palvelut jopa huonekalut jos haluat. Palvelua saa myös suomenkielella tarvittaessa. Hinnat ei niita edullisempia, mutta ei ainakaan tule huijatuksi. Kaverini oli tekemassa turkkilaisen toimiston kautta kauppaa ja rahat katosi taivaan tuuliin eika asuntoa saanut. Varokaa suomalaiset, kyseinen henkilö hakeutuu suomalaisten seuraan ja mainostaa suomalaisille toimistoaan.

kokemusta monesta kirjoitti:

Katso www.alanyaflats.com. Heille on avautumassa pikapuoliin myös suomalaiset nettisivut. Toimisto tarjoaa kokonaispaketin, joka sisaltaa kaikki palvelut jopa huonekalut jos haluat. Palvelua saa myös suomenkielella tarvittaessa. Hinnat ei niita edullisempia, mutta ei ainakaan tule huijatuksi. Kaverini oli tekemassa turkkilaisen toimiston kautta kauppaa ja rahat katosi taivaan tuuliin eika asuntoa saanut. Varokaa suomalaiset, kyseinen henkilö hakeutuu suomalaisten seuraan ja mainostaa suomalaisille toimistoaan.

Lue lisää

Hyvä että toit tämän esille. Saattaa tosiaan olla fiksua maksaa palvelusta ja riskittömyydestä (jos tuo on riskitön). Nimittäin monta mutkaa on matkassa ja ilman hyvää lakimiestä minäkin olisin ollut pulassa. Silloin kun itse jo alkoi luovuttaa, niin lakimies oli hyvänä selkärankana vaatimassa, että kaikki menee pilkulleen oikein. Oliko liian paranoidi vai mikä, mutta maksoimme hänen kehoituksestaan käteisellä (50 ja 100 dollarin seteleinä!) ja henk. koht siinä valtion virastossa (ei pankissa!) missä omistuskirjat siirrettiin meille - ettei vaan pääse käymään mitään huijausta.

Ihan kun olisin kuullut, että Alanyassa tai Antalyassa olisi joku suomalainen, joka yrittää jujuttaa suomalaisia asuntokaupoissa - en tiedä oliko mainitsemasi. Voin olla väärässä. Mutta suomen puhuminen tai suomalaisuus ei ole mikään tae.

Ei näiden kannata antaa masentaa, mutta tarkkana pitää olla. Kivahan se on sitten asua huolettomasti ihan oikeasti omistamassaan kämpässä eikä tutustua Turkin oikeuslaitoksen kiemuroihin.

selam kirjoitti:

Hyvä että toit tämän esille. Saattaa tosiaan olla fiksua maksaa palvelusta ja riskittömyydestä (jos tuo on riskitön). Nimittäin monta mutkaa on matkassa ja ilman hyvää lakimiestä minäkin olisin ollut pulassa. Silloin kun itse jo alkoi luovuttaa, niin lakimies oli hyvänä selkärankana vaatimassa, että kaikki menee pilkulleen oikein. Oliko liian paranoidi vai mikä, mutta maksoimme hänen kehoituksestaan käteisellä (50 ja 100 dollarin seteleinä!) ja henk. koht siinä valtion virastossa (ei pankissa!) missä omistuskirjat siirrettiin meille - ettei vaan pääse käymään mitään huijausta.

Ihan kun olisin kuullut, että Alanyassa tai Antalyassa olisi joku suomalainen, joka yrittää jujuttaa suomalaisia asuntokaupoissa - en tiedä oliko mainitsemasi. Voin olla väärässä. Mutta suomen puhuminen tai suomalaisuus ei ole mikään tae.

Ei näiden kannata antaa masentaa, mutta tarkkana pitää olla. Kivahan se on sitten asua huolettomasti ihan oikeasti omistamassaan kämpässä eikä tutustua Turkin oikeuslaitoksen kiemuroihin.

Lue lisää

Se just olikin tarkoitus laittaa tää keskustelu alulle, että kuulen erilaisia kommentteja ja varoituksia. Tiesin sen että kaikki ei ole niin helppoa kuin täällä Suomessa! Teistä on ollutkin paljon apua ja toivon tietenkin lisää omakohtaisia kokemuksia.

selam kirjoitti:

Valitettavasti välittäjältä, josta ei ollut kuin harmia. Loppupeleissä myyjän kanssa sovimme asioista ilman välittäjää, joka oli välissä vain hämmentämässä ja tinkaamassa lisää palkkiota. Törkeätä touhua.

Se tässä Turkin asuntomyyntitavassa on hyvää, että mitään näyttöjä ei järjestetä, vaan välittäjä (ja niitähän kannattaa juoksuttaa montaa) vie katsomaan useita asuntoja. Viikossa tai kahdessa ehtii paljon, kun päivässä näkee viisi-kuusi kämpppää. Ja samalla tietenkin kyttää lehdestä (jos on joku turkin taitoinen apuna).

Siitä olen varma, että ulkomaalainen välitysfirma vetää ylihintaa, joskin koko touhu on varmasti miellyttävämpi. Asunnon osto Turkista oli kyllä ikimuistoinen kokemus eikä positiivisessa mielessä. Lopputulos voi tosin olla todella hieno: tähän asumistasoon ei Suomessa olisi ikinä varaa. Turkkilaiset rakentavat usein asuntoihin uskomatonta luksusta (isot parvekkeet, kerrostaloissakin muurattu grilli parvekkeella, monta kauttaaltaan kaakeloitua kylppäriä jne), mutta perusjutut ovat usein rempallaan (esim. kaadot kylpyhuoneissa, lämpöpatterin paikka, lämpöeristys).

Joo, tästä voi avata kokonaan uuden palstan.

Vähän pelottaa etten vaan alkaisi kuulostaa repen klaanilaiselta korostaessani hankaluuksia. Pointti oli vaan se, että asunnon etsimiseen kannattaa varata paljon aikaa, rahaa ostaa esim. lakimiespalveluja ja pitää olla hyvin epäluuloinen. Jos näin tekee, lopputulos voi olla todella hieno ja joka päivä nauttii työn hedelmistä. Näin kävi mulle. On komeaa grillailla partsilla kunnon lammasta kuuman päivän jälkeen, ottaa vähän rakia ja katsella auringonlaskua Anatolian vuorille.

Lue lisää

onko sulla tietoa sellasesta firmasta Turkissa kun HomeMade. Ne rakentaa ja vissiin rahottaa...

minä itse kirjoitti:

onko sulla tietoa sellasesta firmasta Turkissa kun HomeMade. Ne rakentaa ja vissiin rahottaa...

Kuulostaa tutulta, mutta en nyt osaa sanoa. Yritän katsoa, jos jotain löytyisi. Tuo rahoituspuoli täytyy hoitaa Suomesta, täältä tuskin millään järjestelyillä saa lainaa tai osamaksua. Yleensä turkkilaiset ostaa asunnot käteisellä. Yleisin systeemi on osuuskunta: maksetaan kerran kuussa pienehköä maksua esim. parin kolmen vuoden ajan ja sitten saadaan osuus talon valmistuttua ja lopulta arvonnan kautta asunto (siis arvotaan, että mikä huoneisto). Niitä ne sitten myy kaksin-kolminkertaiseen hintaan.

Ensin kai täytyy päättää, että etsiikö itse vai ostaako paketin. Näiden firmojen luotettavuudesta mulla ei ole mitään kokemusta. Hinnat on tietenkin korkeammat.

Jos aikoo löytää itse, niin sitten alkaa armoton rumba. Me katseltiin aktiivisesti pari vuotta ennen kuin löytyi. Jos loma-asuntoa ajattelee, niin se voi olla helpompi, kun on päättänyt mistä yms. kriteerit. Sitten vaan täytyy varata pari viikkoa juoksemiseen, hankkia luotettava tulkki ja kun kämppä löytyy, paikallinen lakimies. Se kannattaa muistaa, että täällä kiinteistövälittäjien laillinen status on niin ja näin ja niiden kirjoittamat sopimukset (kuten käsiraha) on yhtä tyhjän kanssa. Käsirahassakin tärkein on se kuitti, että saa rahat takas jos kauppaa ei tule.

Tinkiä pitää armottomasti ja kaikkeen varautua. Yhdestä kämpästä olin tekemässä kauppoja ja myyjä hikeeentyi tinkimiseeni (ei oikein vastannut käsitystä turkkilaisesta) ja kauppa jäi siihen kertaheitolla. Toinen taas (tämän nykyisen myyjä) välillä hyppeli ylös tuolista ja kerran marssi ovelle protestina tarjoamaani hintaa vastaan - ja kaupat lopulta tuli minulle hyvään hintaan. Eli monenlaista tyyliä on eikä niiden kannata antaa hämätä. Välittäjän rooli täällä on olematon: lähinnä myyjä ja ostaja neuvottelevat. Sama kämppiä katsellessa: usein asukkaat ovat kotona.

Vieläki korostan sitä, että ei saa uskoa, vaikka firma/myyjä sanoisi, että paperit ovat vain muodollisuus tai että "kahden viikon perästä" saatte. Turkissa on ihan samat säännöt kuin Suomessa ja samat rakennustarkastusmääräykset. JOS paprut eivät ole kunnossa ja rakennus ei vastaa piirustuksia, niin sitten olette todellisessa liemessä. Voi olla, että ei esim. saa vesi- tai kaasusopimusta. Eli mitään "maassa maan tavalla" -juttuja ei ole. Itse sanoin jatkuvasti myyjälle ja välittäjälle, että paperit pitää olla kunnossa, koska sellainen tapa suomalaisilla on. Kitisivät ja itkivät, mutta toimi.

Ja kannattaa katsoa, mitä hintaan kuuluu
- onko valmis: moni asunto myydään ilman ovia ja lattioita. Kaapit on harvassa.
- mitkä on asuinkustannukset ja mitä sisältää: Variointi? Talonmies? Siivous?
- millainen lämmitys? Paras on oma syteemi, koska muuten maksaaa turhasta.

No niin, tuli vähän pitkästi.

Katoin vielä lehdestä loma-asuntojen hintoja ja tällaista oli:
- Antalya, Belek, luksusvilla (tarkoittaa yleensä rivi/paritaloa), uima-allas: 62 000 ytl
- Antalya, villa: 34 000 ytl

Muitakin on, mutta tähän aikaan vuodesta aika vähän.

selam kirjoitti:

Kuulostaa tutulta, mutta en nyt osaa sanoa. Yritän katsoa, jos jotain löytyisi. Tuo rahoituspuoli täytyy hoitaa Suomesta, täältä tuskin millään järjestelyillä saa lainaa tai osamaksua. Yleensä turkkilaiset ostaa asunnot käteisellä. Yleisin systeemi on osuuskunta: maksetaan kerran kuussa pienehköä maksua esim. parin kolmen vuoden ajan ja sitten saadaan osuus talon valmistuttua ja lopulta arvonnan kautta asunto (siis arvotaan, että mikä huoneisto). Niitä ne sitten myy kaksin-kolminkertaiseen hintaan.

Ensin kai täytyy päättää, että etsiikö itse vai ostaako paketin. Näiden firmojen luotettavuudesta mulla ei ole mitään kokemusta. Hinnat on tietenkin korkeammat.

Jos aikoo löytää itse, niin sitten alkaa armoton rumba. Me katseltiin aktiivisesti pari vuotta ennen kuin löytyi. Jos loma-asuntoa ajattelee, niin se voi olla helpompi, kun on päättänyt mistä yms. kriteerit. Sitten vaan täytyy varata pari viikkoa juoksemiseen, hankkia luotettava tulkki ja kun kämppä löytyy, paikallinen lakimies. Se kannattaa muistaa, että täällä kiinteistövälittäjien laillinen status on niin ja näin ja niiden kirjoittamat sopimukset (kuten käsiraha) on yhtä tyhjän kanssa. Käsirahassakin tärkein on se kuitti, että saa rahat takas jos kauppaa ei tule.

Tinkiä pitää armottomasti ja kaikkeen varautua. Yhdestä kämpästä olin tekemässä kauppoja ja myyjä hikeeentyi tinkimiseeni (ei oikein vastannut käsitystä turkkilaisesta) ja kauppa jäi siihen kertaheitolla. Toinen taas (tämän nykyisen myyjä) välillä hyppeli ylös tuolista ja kerran marssi ovelle protestina tarjoamaani hintaa vastaan - ja kaupat lopulta tuli minulle hyvään hintaan. Eli monenlaista tyyliä on eikä niiden kannata antaa hämätä. Välittäjän rooli täällä on olematon: lähinnä myyjä ja ostaja neuvottelevat. Sama kämppiä katsellessa: usein asukkaat ovat kotona.

Vieläki korostan sitä, että ei saa uskoa, vaikka firma/myyjä sanoisi, että paperit ovat vain muodollisuus tai että "kahden viikon perästä" saatte. Turkissa on ihan samat säännöt kuin Suomessa ja samat rakennustarkastusmääräykset. JOS paprut eivät ole kunnossa ja rakennus ei vastaa piirustuksia, niin sitten olette todellisessa liemessä. Voi olla, että ei esim. saa vesi- tai kaasusopimusta. Eli mitään "maassa maan tavalla" -juttuja ei ole. Itse sanoin jatkuvasti myyjälle ja välittäjälle, että paperit pitää olla kunnossa, koska sellainen tapa suomalaisilla on. Kitisivät ja itkivät, mutta toimi.

Ja kannattaa katsoa, mitä hintaan kuuluu
- onko valmis: moni asunto myydään ilman ovia ja lattioita. Kaapit on harvassa.
- mitkä on asuinkustannukset ja mitä sisältää: Variointi? Talonmies? Siivous?
- millainen lämmitys? Paras on oma syteemi, koska muuten maksaaa turhasta.

No niin, tuli vähän pitkästi.

Katoin vielä lehdestä loma-asuntojen hintoja ja tällaista oli:
- Antalya, Belek, luksusvilla (tarkoittaa yleensä rivi/paritaloa), uima-allas: 62 000 ytl
- Antalya, villa: 34 000 ytl

Muitakin on, mutta tähän aikaan vuodesta aika vähän.

Lue lisää

talo on turkissa, mutta ei lähelläkään mitään turistikohdetta vaan sisämaassa. Huoneita on 5 k kh wc neliötä kaiken kaikiaan noin 240 ja hinnaksi tuli noin 15000 euroa.

Alusta pitäen rakennettu meitä varten.

Suosittelen myös muillekkin.

Daye

selam kirjoitti:

Valitettavasti välittäjältä, josta ei ollut kuin harmia. Loppupeleissä myyjän kanssa sovimme asioista ilman välittäjää, joka oli välissä vain hämmentämässä ja tinkaamassa lisää palkkiota. Törkeätä touhua.

Se tässä Turkin asuntomyyntitavassa on hyvää, että mitään näyttöjä ei järjestetä, vaan välittäjä (ja niitähän kannattaa juoksuttaa montaa) vie katsomaan useita asuntoja. Viikossa tai kahdessa ehtii paljon, kun päivässä näkee viisi-kuusi kämpppää. Ja samalla tietenkin kyttää lehdestä (jos on joku turkin taitoinen apuna).

Siitä olen varma, että ulkomaalainen välitysfirma vetää ylihintaa, joskin koko touhu on varmasti miellyttävämpi. Asunnon osto Turkista oli kyllä ikimuistoinen kokemus eikä positiivisessa mielessä. Lopputulos voi tosin olla todella hieno: tähän asumistasoon ei Suomessa olisi ikinä varaa. Turkkilaiset rakentavat usein asuntoihin uskomatonta luksusta (isot parvekkeet, kerrostaloissakin muurattu grilli parvekkeella, monta kauttaaltaan kaakeloitua kylppäriä jne), mutta perusjutut ovat usein rempallaan (esim. kaadot kylpyhuoneissa, lämpöpatterin paikka, lämpöeristys).

Joo, tästä voi avata kokonaan uuden palstan.

Vähän pelottaa etten vaan alkaisi kuulostaa repen klaanilaiselta korostaessani hankaluuksia. Pointti oli vaan se, että asunnon etsimiseen kannattaa varata paljon aikaa, rahaa ostaa esim. lakimiespalveluja ja pitää olla hyvin epäluuloinen. Jos näin tekee, lopputulos voi olla todella hieno ja joka päivä nauttii työn hedelmistä. Näin kävi mulle. On komeaa grillailla partsilla kunnon lammasta kuuman päivän jälkeen, ottaa vähän rakia ja katsella auringonlaskua Anatolian vuorille.

Lue lisää

Kiertelin kaverini mukana etsimässä hänelle ja turkkilaiselle miehelleen asuntoa Marmariksesta kesällä 2004.
Homma poikkesi suomalaisesta asunnonostosta tosi paljon.
Sama asunto saattoi olla myynnissä useammalla välittäjällä, ja tietysti jokaisella oli kohteelle oma hintansa. Neljä vuotta vanha kerrostalo oli kuin sisällissodan jäljiltä, ei valoja portaissa. Osa asukkaiden huonekaluista oli porrastasanteella, samoin yhtä mopoa ja useita polkupyöriä säilytettiin portaikossa. Sähkövedot oli tehty pintavetoina ja näyttivät hengenvaarallisilta, portaikossa oli todella epämääräisen näköinen sähkökaappi avoinna. Huoneistossa oli kolme parveketta, joista 2 oli myöhemmin otettu asuinkäyttöön, ilman mitään lupia tietysti. Huoneet olivat usein niin täynnä tavaraa, että esim. lattian ja seinien kuntoa oli mahdoton nähdä, eikä mattoja oikein kehdannut ruveta kääntämään rullalle, kun koko perhe seisoo vieressä katsomassa.
Yhdessä 5 vuotta vanhassa kaksiossa liesi oli ulko-oven vieressä, seinänkulmista oli jollakin työkalulla irrotettu palasia, jotta liian iso kaappi oli saatu paikalleen. Kylpyhuoneen laatat olivat irronneet, eikä pesukoneelle/föönille tai partakoneelle ollut sähköpistoketta. Keittiössä pistokkeita oli 2, toinen jääkaapille toinen liedelle.
Lopullisesti silmäni avasi talo, jota parasta aikaa rakennettiin. Prameat lattialaatat ja kylpyhuoneen kaakelit ladottiin suoran betonipinnalle ilman mitään kosteussuoja-aineita. Ei siis ihme, että laatat ovat pian irti. Rakentaja olisi halunnut puolet kauppasummasta heti, mutta mistään vakuuksista hän ei ollut kuullut puhuttavankaan. Vakuudeksi hän tarjosi tietoa siitä, että hänen veljellään on hyvämaineinen kultaliike???
Ainoa ystävälleni kelvannut asunto oli kolmio vartioidulla alueella kaupungin pohjoisosassa, aluella jossa asui paljon ulkomaalaisia. Kun yritimme keskustella heidän kanssaan välittäjä hermostui kovasti ja sanoi lähtevänsä takaisin toimistoonsa, jos ryhdymme keskustelemaan kaupoista muiden kanssa. Alueella myynnissä ollut asunto oli poikkeuksellisen siisti ja kauppaan olisivat kuuluneet keittiön koneet ja kaapistot. Pinta-ala oli n. 70 m2 hinta 74 000 euroa ja kunto muuten hyvä, vain ikkunaseinien maalit olivat kosteuden takia pilalla. Alueella oli kohtuullisen kokoinen uima-allas, vartioitu pysäköintialue ja sauna. Kun hänen miehensäkin piti asunnosta, kaiken piti olla kunnossa. Omistajat kuitenkin ilmoittivat voivansa muuttaa vasta 2 kuukauden kuluttua ja pitävänsä asuntoa vielä ainakin kuukauden myynnissä. Huonostihan siinä kävi, joku tarjosi enemmän ja ystävältäni jäi asunto ostamatta. Lakimiestä heillä ei ollut, eikä "kättä päälle sopimuksella" ollut mitään arvoa.
Minun asuntohaaveeni siinä rumbassa katosivat tyystin, sillä Turkin talvinen kosteus tulee pitämään varmasti huolta siitä, että asunto ei kauaa ole kunnossa.