Ajattelin kysäistä teiltä minua vanhemmilta kokemuksianne parisuhteesta. Kannattaako sellaiseen uudelleen pyrkiä?
Olen siis vuosi sitten eronnut, 35-vuotias nainen ja minulla on kaksi pientä lasta. Lasten isän kanssa olin yhdessä 10-vuotta ja edelleenkin olen hyvissä väleissä hänen kanssaan. Niin taustatietona vielä mainittakoon, että olen terve, kivannäköinen, koulutettu, hyvässä ammatissa ja asuntovelaton. Asiani on siis hyvällä mallilla.
Nyt eron jälkeen en halua kiirehtiä mihinkään vakituiseen suhteeseen vaan haluan deittailla miehiä juuri niin usein tai harvoin kuin minulle sopii. Lastenkaan vuoksi en viitsi mitään vakituista miestä ottaan.
Mikä on teidän näkemyksenne kauanko tällaista deittailu tyyppista elämää jaksaa ja alkaako sitä jossain vaiheessa kuitenkin haluta parisuhteeseen, vaikka minulle täydellistä miestä ei ole olisi helposti saatavilla?
Kyllä minulle parisuhde tyyppinen elämä sopii, mutta näin eronneena sitä vaan ajattelee, että
suhde alkaa heti rapistumaan kun muutetaan yhteen jne.
Olen siis vuosi sitten eronnut, 35-vuotias nainen ja minulla on kaksi pientä lasta. Lasten isän kanssa olin yhdessä 10-vuotta ja edelleenkin olen hyvissä väleissä hänen kanssaan. Niin taustatietona vielä mainittakoon, että olen terve, kivannäköinen, koulutettu, hyvässä ammatissa ja asuntovelaton. Asiani on siis hyvällä mallilla.
Nyt eron jälkeen en halua kiirehtiä mihinkään vakituiseen suhteeseen vaan haluan deittailla miehiä juuri niin usein tai harvoin kuin minulle sopii. Lastenkaan vuoksi en viitsi mitään vakituista miestä ottaan.
Mikä on teidän näkemyksenne kauanko tällaista deittailu tyyppista elämää jaksaa ja alkaako sitä jossain vaiheessa kuitenkin haluta parisuhteeseen, vaikka minulle täydellistä miestä ei ole olisi helposti saatavilla?
Kyllä minulle parisuhde tyyppinen elämä sopii, mutta näin eronneena sitä vaan ajattelee, että
suhde alkaa heti rapistumaan kun muutetaan yhteen jne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo ero painaa niin paljon ettet enää ikinä sovi tai kestä uutta avioliittoa! Siksi olisikin pakollista että kaikki eroavat parit joutuisivat ensin pariterapiaan pariksi kolmeksi vuodeksi. Koska tämä ei onnistu ( raha ym) niin ymmärrät toki mikä on seuraus. Terveisin aivan kaiken kokenut.
vähästään...
Mieti mitä haluat ja toimi sen mukaan.
Mielestäni on hyvä antaa ajan kulua ja oikeasti päästä itsensä kanssa tasapainoon ennen uuden vakiintuneen suhteen aloittamista.
Luulen, että on suuremmat mahdollisuudet epäonnistua uudessa suhteessa, jos aktiivisesti etsii (avio)miestä itselleen. Itse olen ajatellut, että elän loppuelämäni sinkkuna, ellei kohdalleni osu sitä oikeaa. Sillä oikealla tarkoitan henkilöä, jonka kanssa suhde ajautuu lähes itsekseen siihen malliin, että toinen asunto alkaa tuntua tarpeettomalta.
Kun huomaat, että haluat jakaa elämäsi juuri tämän henkilön kanssa, luulen sinulla olevan parhaat mahdolliset onnistumisen mahdollisuudet. Jos niin käy, älä turhaan epäröi, vaan tartu tilaisuuteen. Oikean kumppanin kanssa yhteiselämän laatu vaan paranee yhteenmuuttamisen jälkeen. Sellaista kumppania ei taida olla kovin helppo löytää.
Mielestäni sinulla ei ole mitään kiirettä. Oman kokemukseni mukaan naisen elämän parhaat vuodet ovat vielä edessäsi. Tänään televisiossa haastateltu taiteilija Riikka Jotain (50v) sanoi, että hänen(kin) mielestään naisena elämisen vahvimmat vuodet sijoittuvat 35-50 ikävuoden välille. Sen jälkeen ihmisen rooli tulee naisen roolia vahvemmaksi.
Anna itsellesi ja Elämälle aikaa.
"Sen jälkeen ihmisen rooli tulee naisen roolia vahvemmaksi."
Minun nuoruudessani sillä "naisen roolilla" oli ihan eri nimi...
että on vaikeaa asennoitua toisen asemaan, mutta omasta kokemuksesta voisin sanoa, että kannattaa tietenkin puntaroida sitoutumisen ja itsenäisyyden vaihto ehtoja. Hyvät ja huonot puolet.
Lasten ehdoilla tiettyyn pisteeseen, mutta pitää sitä itseäänkin ajatella, että jaksaa.
Hyvää suhdetta ei voita tietenkään mikään...ja yksinhuoltajan elämä ei ole kaikkein helpointa.
Joskaan ei uusioperheidenkään...
Nykyään kuitenkin on tämä yksilöllisyyden ihanne, ja parisuhteet ei toimi kuten ennenvanhaan.
Vakaa suhde, on kuitenkin turvallisempi kuin seilaaminen joka ilta eri suhteessa..lastenkin kannalta...???
tunnetko jo eläneesi ja onko kaikki nähty...?
silloin kai sitä on helpompi asettua aloilleen?
olet aika nuorena solminut edellisen suhteen, että oliko sinulla aikaa seikkailla ja kokea ennen sitä?
ja eihän kaikki tunne tarvetta seikkailla, mutta omat tarpeensaa olisi hyvä tiedostaa ennenkuin tekee ratkaisuja suuntaan tai toiseen.
ei neuvoja...mutta itse mietittyjä omalta kohdaltani
Erosta on kulunut yksi vuosi ja täytyy vain todeta, että olen oikein tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen vaikka en aluksi halunnut eroa.
Itseasiassa olen ERITTÄIN tyytyväinen ja siksi mietinkin kannattaako mihinkään uuteen suhteeseen edes pyrkiä. On jotenkin ihanaa kun ei ole enään KIIRE mihinkään. Toista se on ikäisilläni lapsettomilla sinkuilla.
Homman varmasti tarkaisee HÄN, joka sillä valkealla ratsulla luokseni ratsastaa. Tätä ennen voin pitää vaan silmäni auki ja tutustua uusiin ihmisiin. Mutta kannattaako parisuhteeseen kuitenkaan pyrkiä vai lässähtävätkö ne aina?
Pettämistä jne.
Miten herkästi 40-50 ikävuoden tietämillä aloitetaan uusi suhde ja muutetaan jopa yhteen?
Onko hyvä löytää se uusi kumppani alle 40 vuotiaana vai myöhemmin? Vaikeutuuko homma vuosien kertyessä?
kun ikää karttuu
tiedostaa kaikenlaista:
oman vapauden merkityksen, mitä on valmis uhraamaan ...
tietoisuus omista tarpeista voimistuu ja mitä pitempään on "yksin" sitä enemmän pelkää muutosta
ihminen on mukautuvainen
"parisuhteen lässähtämisestä" ...eikö siinä niin pakkaa aina käymään? ;)
tulee useat myö eroaa koska vanhempana ei jaksa huonoa parisuhdetta eli pettämistä,väkivaltaa,halveksimista ja alaarvosta kohtelua.Siksi kannattaa olla tarkkana minkalaisen ihmisen kanssa aloittaa uudelleen,jos aloittaa sillä vapaus varmasti voittaa huonon parisuhteen.Yksin on enempi huonossa suhteessa.
Otapa nyt aivan rauhallisesti ja keskity niiden ihanien tenaviesi valvomiseen ja hyvinvointiin.
Kyllä se Sinunkin suhteesi sieltä tulee mutta väkisin hakemalla tulee vain niitä huonoja kokemuksia.
Olen itse tänään päättänyt 4 v.suhteen(en omasta toivomuksesta vaan toisen osapuolen kaverien mielipiteiden takia), en tahdo oikein itsekään uskoa sitä mutta näin minulle selitettiin.No tämä näistä minun suhteista, älä Sinä kiirehdi kyllä se sieltä tulee!
Ehkä ei valkoisella ratsulla mutta pitkät kalsarit jalassa, parin päivän sänki leuassa, lausumisvaikeuksia lauseen "Rakastan Sinua ..." kanssa mutta sieltä se tulee...
Terv. Zorrox