Harry Potter ja Kuolijärven kuningas

Kommentoikaa


Harry Potter meni Kuolijärvelle retkelle Dumbledoren kanssa. Matkalla tuli vastaan jänis. "Mikä tuo on?", kysyi Harry. "Mikä?", Dumbledore sanoi, sillä hän ei nähnyt jänistä. " Voi Merlinin Parran tähden, etkö sinä vanha hölmö mitään näe", Harry lujaa huusi. Vapisi jokainen kuusi. "Jukravit poika", Dumbledore kiihtyi. "Lopeta moinen huutelu". Harry mietti miten siihen pitäisi reagoida, sillä hänellä oli sosiaaliongelmia. "Pääsi kiinni", hän huusi niin lujaa kuin kurkusta lähti hetken mietittyään.
Sitten he söivät jugurttia nuotiolla, sillä heidän oli nälkä. "Mitenkäs se sinun suhteesi McGarmiwan kanssa nykyään", Dumbledore sanoi. Harry purskautti jugurtit korvaansa. Ei Harry ollut rakastellut McGarmiwan kanssa 5 minuuttiin ja heti kaivellaan vanhoja. Harryn ei tarvinnut sanoa mitään, sillä joku kylähullu pinkoi heitä kohti. "Avada kedavra", Dumbledore huusi ja kylähullu kaatui kuolleena. maahan. "Hahahahahaahahahhihihi", Dumbledore nauroi mielipuolista naurua. Harry meni vatsallaanmakaavan ruumiin luo. Ruumiilla oli punainen tukka ja pisamia alaston yläruumis täynnä. "Sehän on Ron!", Harry huusi. Dumbledore ei ollut kuulevinaan. Harrya alkoi hermostuttaa. Yhtäkkiä Dumbledore suoritti valtavan 20 metrin loikan ja sivalsi taikasauvallaan Harryn pään poikki.
Harry heräsi hiestä märkänä ja seisokki päällä. "Huoh, mikä helpotus. Se olikin vain märkä uni". Mutta missä hän oli. Pimeällä romuisella vintillä, jota hän ei tunnistanut huoneekseen. Hän tutki pölyisiä esineitä: kirjoja, astioita homehtuneita leipiä. Kaikissa oli signeeraus Koo-Koo. Harry huomasi pienestä ikkunasta että hän oli erittäin pimeässä metsässä. "Narskista", kuului ääni alakerrasta. Harry laskeutui varovasti alakertaan tikkaita pitkin. Siellä oli, jos mahdollista vieläkin pimeämpää kuin ulkona metsässä. Harry yritti turhaan hapuilla katkaisijaa. Seuraavaksi tapahtunut oli saada Harryn sekoamaan.
"Harryyy",kuului kimakka kuiskaus."Harryyy". Harry joutui pakokauhun valtaan ja juoksi täysillä portaisiin jotka veivät alimpaan kerrokseen. Mutta portaissa makasi jonkun ruho ja Harry lensi kaaressa naamalteen kiviselle lattialle. "Harry?", kuului kysyvä kuiskaus, jonka Harry helpotuksekseen tunnisti. Dumbledore oli siellä. Harry oli pelastunut. "Näitkö sinäkin outoa unta viime yönä Harry?", Dumbledore kysyi. "Kyllä", Harry valehteli. "Tiedätkö mikä tämä paikka on". Dumbledore myhäili partaansa ja sanoi: "Taidanpa hyvinkin tietää. Tämä on Kuolijärven Kuningas Koo-Koon talo". Harry kauhistui sanoista, sillä hän tiesi kuten jokainen velho, kuka Kuolijärven kuningas oli. Vuosisatoja vanha, hullu velho, jonka voimille kukaan ei voinut mitään.
"Ainoa mahdollisuutemme on hajaantua ja juosta eri suuntiin", Dumbledore sanoi. "Muuten hän syö meidät molemmat". Dumbledore osoitti kohti rapistunutta ulko-ovea ja sanoi: "Kun avaan oven ala juosta". Ovi avautui ja Harry lähti juoksemaan. Harry kuuli poksahduksen takaansa. Dumbledore oli kaikkoontunut. Pian kuului uusi poksahdus ja Harryn eteen ilmestyi karmea olio. Ihmiseltä se näytti, mutta sen naama oli kulunut, verenpunainen, nenää ja huulia ei ollut ja pahuus loisti sen silmistä. Sillä oli 4 kättä ja jokaisessa taikasauva. "Avada Kedavra", kuului Ronin ääni olion takaa. Olio kaatui kuolleena maahan. Koo-Koo oli kuollut. "Kiitos Ron", Harry sanoi. Mutta Ron ei vastannut. Hän käveli kohti Harrya. Ei pysähtynyt. Harry vaistosi jotain. "Explosium maxisium", Ron parkaisi ja he räjähtivät. Harry heräsi hikisenä sängystään. "Huhhuh, mikä uni", Harry ajatteli ääneen. Nyt hän oli omassa huoneessaan. Mutta yhtäkkiä hänen ympärilleen ilmestyi Dumbledore, Ron ja Koo-Koo. "Avada Kedavra", he huusivat ja Harry kuoli.

Jatkanko?

Tämä novelli oli tlank:in kunniaksi tehty. Tlankia pidän esikuvanani.