Puheterapiaa

Ei meilläkään kaksi-vuotiaana paljon enempää puhuttu. Neuvolassa sanottiin vaan et ihan normaalisti kehittyy. 3-vuotis neuvolassa poika ei puhunut tädille kuin pari sanaa, ku itse olin ollut huolestunut puheesta ja ääntämisestä sanottiin vain et hyvinhän poika on kehittynyt eikä 3-vuotiaan tarvitse vielä selkeästi puhua kunhan jotain puhuu. Vähän myöhemmin ite varasin aikaa puheterapiaan aikaa kun asia huoletti minua. enemmänkin epäselvä puhe.
Terapeutti sanoi ettei mielellään vielä ota terapiaan vasta nelivuotiaana katsottaisiin uudestaan jos äänteitä ei tule. Hänen mielestään pojan puhe tuli hieman hitaammin mutta sanavarastossa oli vuoden edellä ikäisiään.
niin...ja vaipat meillä jäi kokonaan 3-vuotiaana...

Tässä nähdään taas, miten helposti nykyään ollaan tunkemassa lapsia samaan muottiin ja heti kaikenmaailman psykologeille sun muille. Meidän kaksivuotias opetteli samanikäisenä vasta sanoja ja iän myötä niitä sitten tulikin lisää. Nyt kolmevuotiaana osaa n. 8 sanan lauseita. Vaipat jäi reilun kahden vuoden jälkeen pois. Isoveli käy nyt 6-vuotiaana puheterapeutilla, R kirjain ei vielä tule ja muissakin äänteissä vielä parantamisen varaa. Puheterapeutti sanoi että antaa kirjainten ja äänteiden kehittyä rauhassa, käydään puheterapeutilla vain n. kerran kuussa. En ymmärrä mikä hirveä hinku on nykyään siinä että kaiken pitäisi olla niin täydellistä ja heti ollaan etsimässä lapsesta "vikaa" jos kaikki ei suju napakymppi. Raivostuttavaa. Tähän esimerkkinä voisin ottaa neuvolan tädin, joka tiesi lapseni R-viasta, ja automaattisesti sitten suositteli pikkuveljelle myös puheterapeuttia vaikka hän osasi R-kirjaimen ja puhuu ihan selkeästi. Herätti kyllä ihmetystä. Nämä puheterapeutit, psykologit sun muut kollegat tuntuvat kaikki vetävän yhtä köyttä asioita paremmin tutkimatta, paperille kirjoitettu sana näyttää painavan enemmän ja se on väärin lasta ja koko perhettä kohtaan.
Sanoisin että älä ole huolissasi jos lapsesi ei vielä osaa paljon sanoja, anna ajan kulua ja katso uudelleen. Lasten täytyy saada olla lapsia ja kunkin oppia omalla ajallaan. Jaksamisia :))))).

Kyllä sinä itse lapsesi tunnet ja näet onko hän normaali vai ei, varsinkin jos on useampia lapsia perheessä. Meillä poika 3v joka nyt saamassa autismi diagnoosin. Minusta se että poikasi kuitenkin puhuu, ymmärtää puhetta ja toimii sen mukaan on erittäin suuri , mutta jos suvussa on autismia, niin en itse ainakaan pitäisi pahaksi jos se mahdollisuus tutkittaisiin, autismi voi olla kuitenkin myös hyvin lievänä ja näkyä piirteinä joita itse ehkä pitää normaaleina.

Onkohan taustalla jotain muutakin jota et kertonut. Olisi kiva kuulla toisenkin osapuolen tarina, kuulostaa vain siltä kuin olisit kimpaantunut arvostelusta lastasi kohtaan ja realiteetit olisivat jääneet taustalle, ei lähetteitä tehdä turhanpäiten jonoja on muutenkn tarpeeksi. Kaksi vuotiaan tulisi puhua jo kahden sanan lauseita, kymmenen sanaa on kyllä liian vähän. Onhan se hyvä että tutkitaan ja poissuljetaan mahdolliset "viat".
No toivottavasti asiat kuitenkin palaavat lapsesi kannalta parhainpäin.

vai että semmosta on puheterapeutti sanonut...No jos se poika nyt sanoo jo 70 sanaa niin pian pitäisi myös tulla sanaliittoja ja ensilauseita...Ehkä poikasi kuuluu näihin "myöhään puhumaan oppineisiin" eli voi ihan hyvin ottaa ikätoverinsa kiinni 3-vuotiaaseen mennessä...ja vaikka ei vielä silloinkaan puhuisi täysin, niin 70 sanaa 2-vuotiaana on kuitenkin ihan hyvä merkki...Ja jos puheterapeutin lausunto sinua vaivaa, niin varaa aika jollekkin toiselle puheterapeutille..Ehkä hän on eri mieltä asiasta...Ei ammattilainenkaan välttämättä ole aina oikeassa...

Hänellä on tainnut olla huono päivä tai siten asiakaspalvelutaidot ovat pahasti hukassa...Meillä puheterapeutille mentiin lähempänä kolmea vuotta vähän sanavaraston vuoksi, ja muitakin tutkimuksia sitten läpikäytiin, ja puheterapia jatkuu edelleen nyt 5 vuotiaana. Edistystä on tapahtunut paljon, ja olen kiitollinen että ollaan aikoja saatu, sekään kun ei tunnu olevan itsestään selvyys.

Karsastan tapaa jolla terapeutti on aloittanut "hoitosuhteen" kanssanne, hänen ei ammattilaisena tulisi kuitenkaan puuttua juuri muuhun kuin puheentuoton ongelmiin, ei muuhun kehitykseen, joka ilmeisesti suht normaalia muiden tahojen mielestä. Toivon todella ettei lapsi joudu käymään ko. terapeutilla, lähinä siksi että jos suhde on alussa tuollainen ja ylimielinen sinua ja lasta suhtaan, niin ei voi odottaa paljon yhteistyöltälapsen kanssa, eli tuloksia...Kyllä lapsikin tajuaa, että terapeutti ei suhtaudu häneen ihan oikein...

no huhhuh onpas ollut harvinaisen ammattitaidoton terapeutti teillä.Meidän poika 5v.käy terapiassa kaksi kertaa viikossa,meidän terapeutti ei puutu perheen sisäisiin asioihin ollenkaan.kyllä kaksivuotias saa pitää vaippoja jos siltä tuntuu,kukaan käskemällä kuivaksi opi.pojallamme on edelleen rakkaat unilelut käytössä,ei ole terapeutin asia.miksi niistä luopuisi edes?terapeutin ja lapsen hyvä suhde on onnistuneen terapian perusedellytys.

ainiin unohtui mainita että pojallamme on erikoislääkärin tekemä diagnoosi,puheterapeutti on jäävi tekemään diagonooseja omin päin.

Ottamatta tarkemmin kantaa tilanteeseenne tai tapaamanne puheterapeutin käytökseen pahoittelen sitä, että olette kokeneet käynnin puheterapeutin luona epämieluisana.

Puheterapeutti teki joka tapauksessa oikein lähettäessään teidät jatkotutkimuksiin. Hän ei voi tehdä diagnoosia, joten ei ole syytä huolestua siitä, etteikö sellaista voitaisi kumota. Autismidiagnoosi edellyttää keskus- tai yliopistosairaalatason tutkimuksia, jotka usein tekee työryhmä. Vain lääkäri voi tehdä diagnoosin.

Ns. autismikirjoon kuuluu eri asteisia vuorovaikutukseen ja kommunikaatiotaitoihin liittyviä vaikeuksia, autistisia lapsia voi vain harvoin verrata keskenään. Lapsella voi olla paljonkin sanoja käytössään, mutta silti hänen kommunikaatiotaitonsa voivat olla puutteelliset. On hyvä, mikäli lapsi pääsee tarkempiin tutkimuksiin, olipa niiden lopputulos sitten mikä tahansa. Jos kaikki on ok, on se tietenkin ilahduttavaa. Mikäli jotain vaikeuksia löytyy, on erittäin hyvä päästä aloittamaan terapia mahdollisimman pian. Se on lapsen etu.

Usein vanhempien mielestä lapsi toimii ja kommunikoi hyvin - kotiympäristössä. Olennaista on muistaa, että "lapset ovat meille lainaa vain", ja tehtävämme on auttaa heitä kasvamaan sellaiseen tulevaisuuteen, jossa heillä on taitoja tulla toimeen myös kodin ulkopuolella.

Mahdollinen diagnoosi - olipa se sitten mikä tahansa - mahdollistaa usein myös yhteiskunnan tarjoaman terapian. Ja viime kädessä se koituu koko perheen - ja ennen kaikkea lapsen ja tulevan nuoren eduksi. Hänelle on näin annettu ne välineet - taito kommunikoida - jonka avulla hän voi luoda myös ystävyyssuhteita eikä pahimmassa tapauksessa syrjäydy.

Hyvää tulevaa joulua kaikille vanhemmille ja heidän lapsilleen!