kovat kasvot, kylmät sielut
kiireessä vaeltavat
toistensa ohi kulkevat
tuntematta, ajattelematta
elämästä nauttien
kalpeiden seinien varjoina
läpinäkyvinä heijastuksina
uskottavasti esiintyen
mainettaan murehtien
elävät täyttä elämää
heikkoutta, kyyneleitä kavahtaen
tunteita, pehmeyttä piilottaen
he etsivät sitä oikeaa..
aitoa rakkautta
kiireessä vaeltavat
toistensa ohi kulkevat
tuntematta, ajattelematta
elämästä nauttien
kalpeiden seinien varjoina
läpinäkyvinä heijastuksina
uskottavasti esiintyen
mainettaan murehtien
elävät täyttä elämää
heikkoutta, kyyneleitä kavahtaen
tunteita, pehmeyttä piilottaen
he etsivät sitä oikeaa..
aitoa rakkautta
Vastaukset 12
Vanhimmat
aito rakkaus pehmentää kovankin sydämen, ainakin haluan niin olevan
Hieno runo niin todellisen tuntuinen
niin haluan minäkin
Oli runosi,
todellinen rakkaus on lähellä ihmistä,
ei steriilin kuvaruudun,
eikä vain sanojen takana.
Iholla,
värikkäinä tunteina,
itkuna ja nauruna.
ystäväni etsi tosi rakkautta
sairastuen tulostavoitteisiin
viikko sairaslomaa, purkki pillereitä
kyllä se siitä..
diagnoosi:
ymmärryksestä aiheutuva
eksistentiaalinen kriisi
ja huh....ZzZzZ
Miten kaunista...
Aito rakkaus "se oikea" voi olla lähellä ja sitä ei heti huomaa koska ulkokuori peittää todellisen minän.....hhmmmm...
Sisällä helmi, jalokivi.
Kaikissa meissä on hyvyttä.
Mut löytää se helmi toinen jalokivi ja sit hioutua toisia vasten.
Yhdessä.
"paljastamalla sydämemme luomme jaetun sydämen"
tänä päivänä kaikki
haluavat olla sileitä
kiiltäviä, viimeisteltyjä..
hiomattomia harvassa
uskon niiden
olemassaoloon
;))
uupumus piiloutuu ilmaislehtiin
se kiristää ilmeet, eleet
vastaantulevien askeleet
venyttäen pinnaa, hakaten ovia
sanoen peruuttamattomia
lumihiutaleet antoivat luvan
olla hetkellisesti heikko
myös sille salkkuherralle
joka kävelee hermostuneena
edestakaisin, pysähtymättä
näin hänen palelevan
valon puute, pimeät aamut
tekevät tietä talviunille
jäätyneet nurmikot, lehdet
luonnon luopumiselle
**
olet läsnä pohjoistuulessa
pakkasissa, talven tulossa
valkoisissa hiutaleissa..
Kaiken kiristyksen keskellä
etsin kauneutta jostakin
edes vähän pienistä sanoista
edes lumihiutaleista
edes pienistä hymyistä
kun joka puolella
on vaikeaa
joka puolella on
siltä tuntuu
minulle riittää vähän
ja heikkous on
vahvuuteni
kun tiedän minne se suuntautuu
mieleeni tulee eräs pieni kahvila
sisällä hämärää, kotoisaa
kynttilän valoa, lämpöä
ulkona syksyisen synkkää
ja yhtäkkiä odottamatta:
lumivalkoisia hiutaleita!
niin herkkiä, hauraita, häviäviä
uskomattoman kauniita..
kahvila...tuli minulle tuo laulu mieleen....!
Hyräilenkin sitä nyt,
se on niin tunnelmallinen.
Sopii hyvin kynttilöiden kanssa,
myös syyslauluksi