Jumala

>>>Jehovan todistajien järjestön sivuilta

Englanniksi:
(Suomeksi voit pyytää paikallisilta Jehovan todistajilta.)


* Does God Really Exist?
http://www.watchtower.org/library/g/1999/2/8/article_02.htm


* Can Science Help You to Find God?
http://www.watchtower.org/library/g/2004/6/22/article_01.htm


* The Awesome Universe—Where Did It Come From?
http://www.watchtower.org/library/g/1996/1/22/awesome_universe.htm


* The Universe — Did It Come About by Chance?
http://www.watchtower.org/library/g/2000/10/8/article_01.htm


* Why I Believe the Bible
A Nuclear Scientist Tells His Story
http://www.watchtower.org/library/g/2004/1/22a/article_01.htm


* RECONCILING Science and Religion
http://www.watchtower.org/library/g/2002/6/8/article_01.htm


* LIFE A Product of Design
http://www.watchtower.org/library/g/2000/1/22/article_01.htm

PoterO kirjoitti:

>>>Jehovan todistajien järjestön sivuilta

Viestisi näyttää olevan aika samanlainen ellei kopio aiemmasta.

Tein silloin vastausta siihen, mutten ehtinyt lähettää.

---------

Oman alan ihmiset ovat joskus sokeita tieteenalansa puutteille. Muut huomaavat ne silloin paremmin.

Tähtitieteilivät ovat matemaattista väkeä, osannevat laskea paremmin nuo todennäköisyydet kuin biologit :)

On päättelyvirhe kohdistaa kritiikkinsä vain sen esittäjään, eikä itse asiaan.

Biologian elämän syntytutkimuksissa on taustalla _olettamus_ että elämä syntyi itsestään.



Luonnonlait vaikuttaa kaikkeen,
mutta kaikki eivät silti usko mekaaniseen maailmankaikkeuteen.
(Sellaiseen ei usko minun shakki-mestaria vastaan pelannut tuttava-opiskelija, joka ei-JT.
Stephen Hawking ei nykyään usko, että koskaan löytyy kaiken kattavaa yhtenäisteoriaa.)
Joka tapauksessa jokin reaktio on niin monen sattumusten summa, että sitä voidaan sanoa sattumaksi.



Onko Luojaa -kirja s. 35:

”[Pienin bakteeri] muistuttaa paljon enemmän ihmistä kuin Stanley Millerin kemiallisten yhdisteiden seosta, koska sillä jo on nämä järjestelmän ominaisuudet. Bakteerista ihmiseen on siis lyhyempi harppaus kuin aminohapposeoksesta bakteeriin.” (Biologian professori Lynn Margulis)

Tämä siis biologin mielipide.



Onko Luojaa -kirja s. 36:

"Klassinen mutta kyseenalainen

Stanley Millerin vuonna 1953 tekemään kokeeseen viitataan usein todisteena siitä, että alkusynty olisi voinut tapahtua menneisyydessä. Hänen selityksensä paikkansapitävyys lepää kuitenkin sen olettamuksen varassa, että maapallon alkuilmakehä oli ”pelkistävä”. Tämä merkitsee sitä, että siinä oli äärimmäisen vähän vapaata (kemiallisesti sitoutumatonta) happea. Miksi alkuilmakehän olisi pitänyt olla tällainen?

Kirjassa The Mystery of Life’s Origin: Reassessing Current Theories osoitetaan, että jos vapaata happea olisi ollut paljon, minkäänlaisia aminohappoja ei olisi voinut muodostua, ja jos niitä jostain sattuman oikusta olisi muodostunut, ne olisivat hajonneet nopeasti. Miten vankalla pohjalla Millerin olettamus alkuilmakehästä oli?

Miller kirjoitti klassisessa tutkielmassaan, joka julkaistiin kaksi vuotta hänen kokeensa jälkeen: ”Nämä käsitykset ovat tietenkin teorioita, koska emme tiedä, oliko maapallolla pelkistävä ilmakehä, kun se muodostui. – – suoria todisteita ei ole vielä löydetty.” (Journal of the American Chemical Society, 12.5.1955.)

Löydettiinkö todisteita koskaan? Noin 25 vuotta myöhemmin tiedetoimittaja Robert C. Cowen kertoi: ”Tiedemiesten on harkittava uudelleen joitakin oletuksiaan. – – Runsaasti vetyä sisältävää, hyvin pelkistävää ilmakehää puoltavia todisteita ei ole juuri ilmaantunut, mutta jotkin todisteet puhuvat sitä vastaan.” (Technology Review, huhtikuu 1981.)

Entä sen jälkeen? Vuonna 1991 John Horgan kirjoitti eräässä tiedelehdessä: ”Noin kymmenen viime vuoden aikana on alettu yhä enemmän epäillä Ureyn ja Millerin alkuilmakehää koskevia olettamuksia. Tällaista ilmakehää koskevat laboratoriokokeet ja tietokoneen avulla tehdyt rekonstruktiot – – viittaavat siihen, että auringon ultraviolettisäteily, joka nykyään kilpistyy ilmakehän otsonikerrokseen, olisi tuhonnut ilmakehässä olevat vetypohjaiset molekyylit. – – Tällainen ilmakehä [hiilidioksidi ja typpi] ei olisi edistänyt aminohappojen ja muiden elämän esiasteiden synteesiä.” (Scientific American, helmikuu 1991.)

Miksi sitten monet ovat edelleen sitä mieltä, että maapallon alkuilmakehä oli pelkistävä eli siinä ei ollut juuri happea? Sidney W. Fox ja Klaus Dose vastaavat kirjassa Molecular Evolution and the Origin of Life: ilmakehässä ei ole voinut olla happea, koska esimerkiksi ”laboratoriokokeet osoittavat, että happi ehkäisisi suurelta osin kemiallisen evoluution”, ja aminohappojen kaltaiset yhdisteet ”eivät hapen läsnä ollessa ole pysyviä läpi geologisten ajanjaksojen”.

Eikö tämä ole kehäpäätelmä? Alkuilmakehän sanotaan olleen pelkistävä, koska muutoin elämää ei olisi voinut syntyä itsestään. Todellisuudessa ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että se oli pelkistävä.

On vielä eräs paljonpuhuva yksityiskohta: jos kaasuseos edustaa ilmakehää, sähköpurkaus jäljittelee salamointia ja kiehuva vesi liittyy alkumereen, niin mitä tai ketä edustaa tiedemies, joka kokeen järjestää ja sitä valvoo?

Happi reagoi hyvin herkästi. Esimerkiksi se yhtyy rautaan, jolloin muodostuu ruostetta, tai vetyyn, jolloin muodostuu vettä. Jos ilmakehässä olisi ollut paljon happea, kun aminohappoja rakentui, se olisi yhtynyt nopeasti näihin orgaanisiin molekyyleihin ja hajottanut ne sitä mukaa kuin niitä olisi muodostunut."


***


Mitään todistetta siitä, elottomasta aineesta olisi tullut eläväksi, ei ole.
Maallikolle tätä voi kuvailla, että umpimähkään tuli jostain jotain sattumalta eloon..

Jos elämää tosiaan syntyy, miksei sitä ole syntynyt myös useita kertoja ja useassa paikassa?
Vain täällä maapallolla yhden kerran..sattumaa?


***


Herätkäässä vuonna 1987 (22. tammikuuta s. 6) oli erään henkilön kokemus:

"Alkuliemi täyttä tarua

Kävi niin, ettei Millerin koe kestänytkään kriittistä tarkastelua, ja samalla sortui kaikki muukin, mitä sen varaan oli jo ehditty rakentaa. Miller oli hajottanut sähköpurkauksilla kaasuseoksessaan olleita yksinkertaisia yhdisteitä, minkä jälkeen näistä hajonneista yhdisteistä syntyi aminohappoja. Mutta sähköpurkaukset olisivat vieläkin nopeammin hajottaneet syntyneet aminohapot. Niinpä Miller muutti koejärjestelyjään: hän rakensi laitteistoonsa eräänlaisen loukun, johon aminohapot synnyttyään pääsivät heti turvaan sähköpurkauksilta. Tiedemiehet väittävät kuitenkin, että varhaisten aikojen maapallolla aminohapot olisivat päässeet pakoon salamointia ja ultraviolettisäteilyä sukeltamalla meriin. Tällainen on kehitysopin kannattajien vastaus alkuliemen olemassaolon epäilijöille.

Selitys on kuitenkin useista syistä kestämätön. Aminohapot hajoavat vedessä itsestään, ja niitä olisi ollut alkumerissä vain häviävän vähän. Mikäli alkulientä olisi ollut joskus olemassa, osa sen yhdisteistä olisi varmasti jäänyt loukkuun kerroskivilajeihin, mutta 20 vuotta kestäneistä etsinnöistä huolimatta ”vanhimmista kivilajeista ei ole tavattu minkäänlaisia todisteita alkuliemestä”. Silti sillä, ”onko alkulientä ollut olemassa vai ei, on ratkaiseva merkitys”. Niinpä ”on – – järisyttävää tajuta, ettei sen olemassaolosta ole kerrassaan minkäänlaisia varmoja todisteita”.

Artikkelin lähde lainaukselle:
Michael Denton, Evolution: A Theory in Crisis, 1985, s. 260, 261, 263; Origins: A Skeptic’s Guide, s. 112, 113.


***


On vaikea uskoa että luonnonlait ovat sattumalta juuri sopia.
Neljästä fysiikan perusvoimasta sanotaan lainaten New Scientist -lehteä:

Luoja -kirja s. 20:

”Yhteensattumien summa”

”Jos heikkovoima olisi hieman vahvempi, heliumia ei olisi syntynyt; jos se olisi hieman heikompi, lähes kaikki vety olisi muuttunut heliumiksi.”

”Sellaisen maailmankaikkeuden syntyminen, jossa on jonkin verran heliumia ja lisäksi räjähtäviä supernovia, on hyvin epätodennäköistä. Olemassaolomme riippuu tästä yhteensattumien summasta ja vielä hätkähdyttävämmästä [tähtitieteilijä Fred] Hoylen ennustamasta yhteensattumasta ydinenergian tasolla. Toisin kuin kaikki aiemmat sukupolvet me tiedämme, miten me tulimme tänne. Mutta kaikkien aiempien sukupolvien tavoin emme vieläkään tiedä, miksi.” (New Scientist.)

Lisäksi:
"”Maapallon erikoisolosuhteet, jotka johtuvat sen ihanteellisesta koosta, alkuainekoostumuksesta ja lähes ympyrän muotoisesta kiertoradasta, joka on juuri oikealla etäisyydellä pitkäikäisestä tähdestä, Auringosta, tekivät mahdolliseksi sen, että Maan pinnalle saattoi kerääntyä vettä.” (Integrated Principles of Zoology, 7. painos.) Ilman vettä Maan päälle ei olisi voinut syntyä elämää."


***


Luoja-kirja s. 16:

"Robert Jastrow, tähtitieteen ja geologian professori Yhdysvaltain Columbian yliopistosta, kirjoitti: ”Harvat tähtitieteilijät olisivat osanneet aavistaa, että tästä tapahtumasta — maailmankaikkeuden äkillisestä synnystä — tulisi todistettu tieteellinen tosiasia, mutta kaukoputkilla taivaasta tehdyt havainnot ovat pakottaneet heidät tekemään tämän päätelmän.”

Sitten hän sanoi johtopäätöksistä: ”Alkua koskevat tähtitieteelliset todisteet asettavat tiedemiehet kiusalliseen tilanteeseen, sillä he ajattelevat, että jokaisella seurauksella on luonnollinen syy – –. Brittiläinen tähtitieteilijä E. A. Milne kirjoitti: ’Me emme pysty tarjoamaan minkäänlaista selitysmallia [alussa] vallinneista olosuhteista; Jumala on luomistyössään vailla havaitsijaa ja vailla todistajaa.’ ” (The Enchanted Loom—Mind in the Universe.)"


***


Aminohapot eivät riitä elämän syntymiseen.

Aiemmin mainitsemani henkilö jatkaa (Herätkää 1987 22. tammikuuta s. 6-7):

"Proteiinien muodostumisen todennäköisyys

Annetaan alkuliemelle vielä yksi mahdollisuus, vaikka luonto ei sille sitä soisikaan. Alkuliemi siis sisältää miljoonia aminohappoja, joita on satoja erilaisia, ja noin puolet niistä on vasenkiertoisia eli ”vasenkätisiä” ja puolet oikeakiertoisia eli ”oikeakätisiä”. Rakentuisiko aminohapoista nyt proteiineja aminohappojen liittyessä toisiinsa pitkiksi ketjuiksi? Valikoituisivatko tarvittavat 20 aminohappoa sattumalta oikein aminohapoista, joita alkuliemessä on toistasataa lajia? Entä olisivatko nämä oikein valikoituneet 20 aminohappoa sattumalta kaikki myös vasenkätisiä, sillä kaikki elollisen luonnon aminohapot ovat vasenkätisiä? Lisäksi asettuisivatko jokaista erilaista proteiinia varten tarvittavat aminohapot sattumalta oikeaan järjestykseen ja täsmälleen oikeaan muotoon?7 Siihen tarvittaisiin ihmettä.

Tavallinen proteiini koostuu noin sadasta aminohaposta ja tuhansista atomeista. Elävä solu tarvitsee eri tarkoituksiin noin 200 000:ta proteiinia. Niistä 2000 toimii entsyymeinä, joiden apua ilman solu kuolisi. Miten todennäköistä on, että nämä entsyymit olisivat muodostuneet sattumalta alkuliemessä, mikäli sitä olisi koskaan ollut? Yksi mahdollisuus 10 40 000:sta. Se on niin suuri luku, että siinä on ykkösen perässä 40 000 nollaa, jotka perätysten kirjoitettuna täyttäisivät 14 tämän lehden sivua. Tai toisin ilmaistuna todennäköisyys on sama kuin jos arpanoppaa heittämällä saataisiin perätysten 50 000 kuutosta. Tässä oli kuitenkin kyse vasta 2000 proteiinin saamisesta, kun elävä solu tarvitsee niitä kaikkiaan 200 000.8 Niiden kaikkien saamisen todennäköisyys on siis verrattavissa siihen, että arpanopalla pystyttäisiin pyöräyttämään peräkkäin vielä 5 000 000 kuutosta.

Nyt minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut pieksemässä kuollutta hevosta liikkeelle. Mutta en antanut vielä periksi. Jos oletetaan, että proteiinit syntyivät alkuliemessä, niin miten on nukleotidien laita? Leslie Orgel Kalifornian Salk-instituutista on kiinnittänyt huomiota siihen, että nukleotidit ovat ”pahimpia ongelmia elämän esiasteiden synteesissä”.9 Nukleotidit ovat nukleiinihappojen (DNA:n ja RNA:n) perusrakenneosia, ja nukleiinihappojen synty on myös erittäin vaikeasti selitettävä asia kehitysopin kannattajalle. Sivumennen sanoen proteiineja ei synny ilman nukleiinihappoja eikä nukleiinihappoja voi muodostua ilman proteiineja.10 Tähän kemistien ongelmaan soveltuu se iänikuinen ongelma, että kumpi oli ensin, muna vai kana.

Siirretään tämä ongelma kuitenkin syrjään ja annetaan kehitysopin kannattajan Robert Shapiron, kemian professorin New Yorkin yliopistosta ja DNA-tutkimuksen asiantuntijan, ratkaista, millaiset mahdollisuudet nukleotideillä ja nukleiinihapoilla olisi ollut muodostua sattumalta maapallon alkuaikojen olosuhteissa:

”Aina kun kaksi aminohappoa liittyy yhteen, reaktiossa vapautuu vesimolekyyli. Nukleotidin muodostuessa rakenneosistaan täytyy vapautua kaksi vesimolekyyliä, ja vettä vapautuu jälleen nukleotidien yhdistyessä nukleiinihapoiksi. Valitettavasti veden syntyminen ympäristöön, joka on jo täynnä sitä, on kemiallisesti samanarvoista kuin jos Saharaan kannettaisiin hiekkaa. Se on epäedullista, ja siihen tarvitaan energiaa. Tällaisia prosesseja ei helposti tapahdu itsestään. Itse asiassa päinvastaisia reaktioita tapahtuu kyllä itsestään. Vesi hyökkää erittäin mielellään isojen biologisten molekyylien kimppuun. Se irrottaa nukleotidejä toisistaan, hajottaa sokeri-fosfaattisidoksia ja irrottaa sokereista emäksiä.”11

Kuudes ja viimeinen alussa luettelemistani päävaiheista oli solukalvo. Ensimmäinen solu ei olisi voinut säilyä ilman sitä. Solua täytyy suojella vedeltä, ja tätä tehtävää hoitavat solukalvon vettä hylkivät rasvat.12 Kalvon tekemiseen tarvitaan kuitenkin ”proteiinisynteesikoneistoa”, ja ”proteiinisynteesikoneisto” voi toimia ainoastaan siinä tapauksessa, että solukalvo pitää sen koossa.13 Jälleen herää kysymys: kumpi oli ensin, muna vai kana?"

Lähteet:

7. Evolution: A Theory in Crisis, s. 234–238.

8. Fred Hoyle, The Intelligent Universe, 1983, s. 12–17.

9. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 188.

10. Evolution: A Theory in Crisis, s. 238; Origins: A Skeptic’s Guide, s. 134, 138.

11. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 173, 174.

12. Sama, s. 65.

13. Evolution: A Theory in Crisis, s. 268, 269.


***


Jos autiomaahan ilmestyisi (tai 'kehittyisi' itsestään) arkkitehdin kehuma talo ja se olisi monenlaista ruokaa täynnä,
kuka uskoo että se tuli sinne ilman jota kuta persoonaa?

Maapallosta sanotaan, että se on ainoa paikka maailmankaikkeudesta, mistä on löydetty elämää,
ja vielä kaunis paikka, sininen jalokivi!


Luomisen tulos -kirja s. 129-130:

”MAA-PLANEETTA on todella ihme, harvinainen ja kaunis jalokivi avaruudessa. Astronautit ovat kertoneet, että avaruudesta katsottuna maapallon sininen taivas ja valkoiset pilvet ”tekivät siitä ehdottomasti viehättävimmän kohteen, minkä he saattoivat nähdä”.1

2 Maapallo on – – kaikkein suurin kosmologinen arvoitus, joka tekee tyhjäksi kaikki yrityksemme ymmärtää sitä”, kirjoitti Lewis Thomas Discover-lehdessä. Hän lisäsi: ”Me alamme vasta nyt tajuta, miten ihmeellinen ja suurenmoinen se on, ja se saa meidät haukkomaan henkeä, tuo ihastuttavin auringon kiertolaisista, joka on kietoutunut omaan siniseen ilmakehäkuplaansa ja joka tuottaa ja hengittää omaa happeaan ja sitoo ilmasta omaa typpeään omaan maaperäänsä ja synnyttää omat säänsä.”2

3 On myös mielenkiintoista, että maa on aurinkokuntamme planeetoista ainoa, josta tiedemiehet ovat löytäneet elämää. Ja täällä on todella runsaasti erilaisia suurenmoisia eliöitä – pieneliöitä, hyönteisiä, kasveja, kaloja, lintuja, maaeläimiä ja ihmisiä. Lisäksi maapallo on valtava varastoaitta, joka sisältää kaikkea, mitä tarvitaan sillä olevan elämän ylläpitämiseen. Kirjassa The Earth sanotaankin sattuvasti: ”Maa on kaikkeuden ihme, ainutlaatuinen taivaankappale.”3

4 Sen valaisemiseksi, miten ainutlaatuinen maapallo on, voisit kuvitella olevasi karussa, täysin elottomassa erämaassa. Yhtäkkiä edessäsi on kaunis talo. Talossa on ilmastointi, lämmitys, vesi- ja viemärijohdot ja sähkö. Sen jääkaappi ja komerot ovat täynnä ruokaa. Sen kellarissa on halkoja ja öljyä ja muita tarvikkeita. Oletetaanpa, että tiedustelet joltakulta, mistä tuo kaikki on ilmaantunut keskelle karua erämaata. Mitä ajattelisit, jos tuo ihminen vastaisi: ”Se vain ilmestyi tähän sattumalta”? Uskoisitko häntä? Vai pitäisitkö ilman muuta selvänä, että joku on suunnitellut ja rakentanut sen?

5 Millään muilla planeetoilla, joita tiedemiehet ovat tutkineet, ei ole elämää. Maa kuitenkin kuhisee elämää, ja sitä pitävät yllä varsin monimutkaiset järjestelmät, jotka tuottavat valoa, ilmaa, lämpöä, vettä ja ravintoa ja jotka kaikki ovat erinomaisessa tasapainossa. Maapallolla on todisteita siitä, että se on rakennettu erityisesti elollisten mukavuutta ajatellen, kuten hyvä talo ainakin. Ja on vain johdonmukaista päätellä erään raamatunkirjoittajan tavoin: ”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” Äärettömän paljon suurempana ja paljon hämmästyttävämpänä ”huoneena” planeetta Maa on tosiaan tarvinnut huomattavan älykkään suunnittelijan ja rakentajan, Jumalan. – Heprealaisille 3:4.

6 Mitä enemmän tiedemiehet tutkivat Maa-planeettaa ja sen elollisia, sitä paremmin he tajuavat kaiken olevan todella erinomaisesti suunniteltua. Scientific American -tiedelehdessä ihmetellään: ”Kun tarkastelemme kaikkeutta ja tunnistamme ne monet fysiikan ja tähtitieteen sattumat, jotka ovat yhdessä vaikuttaneet meidän hyödyksemme, näyttää melkein siltä kuin maailmankaikkeus olisi jollain tavoin tiennyt meidän olevan tulossa.”4 Ja eräässä toisessa tiedelehdessä myönnettiin: ”Näyttää siltä, että näin erikoiset ja täsmälliset olosuhteet olisivat tuskin voineet syntyä sattumalta.”5"

Tuossa muuten käytettiin sanaa sattuma tiedelehdessä..

Lähteet:
1. Allen L. Hammond, ”The Uniqueness of the Earth’s Climate”, Science, 24.1.1975, s. 245.

2. Lewis Thomas, ”View From the Corner of the Eye”, Discover, huhtikuu 1981, s. 69.

3. Arthur Beiser, The Earth, 1963, s. 10.

4. Freeman J. Dyson, ”Energy in the Universe”, Scientific American, syyskuu 1971, s. 59.

5. Dietrick E. Thomsen, ”The Universe: Chaotic or Bioselective?” Science News, 24. ja 31.8.1974, s. 124.

JT. kirjoitti:

Viestisi näyttää olevan aika samanlainen ellei kopio aiemmasta.

Tein silloin vastausta siihen, mutten ehtinyt lähettää.

---------

Oman alan ihmiset ovat joskus sokeita tieteenalansa puutteille. Muut huomaavat ne silloin paremmin.

Tähtitieteilivät ovat matemaattista väkeä, osannevat laskea paremmin nuo todennäköisyydet kuin biologit :)

On päättelyvirhe kohdistaa kritiikkinsä vain sen esittäjään, eikä itse asiaan.

Biologian elämän syntytutkimuksissa on taustalla _olettamus_ että elämä syntyi itsestään.



Luonnonlait vaikuttaa kaikkeen,
mutta kaikki eivät silti usko mekaaniseen maailmankaikkeuteen.
(Sellaiseen ei usko minun shakki-mestaria vastaan pelannut tuttava-opiskelija, joka ei-JT.
Stephen Hawking ei nykyään usko, että koskaan löytyy kaiken kattavaa yhtenäisteoriaa.)
Joka tapauksessa jokin reaktio on niin monen sattumusten summa, että sitä voidaan sanoa sattumaksi.



Onko Luojaa -kirja s. 35:

”[Pienin bakteeri] muistuttaa paljon enemmän ihmistä kuin Stanley Millerin kemiallisten yhdisteiden seosta, koska sillä jo on nämä järjestelmän ominaisuudet. Bakteerista ihmiseen on siis lyhyempi harppaus kuin aminohapposeoksesta bakteeriin.” (Biologian professori Lynn Margulis)

Tämä siis biologin mielipide.



Onko Luojaa -kirja s. 36:

"Klassinen mutta kyseenalainen

Stanley Millerin vuonna 1953 tekemään kokeeseen viitataan usein todisteena siitä, että alkusynty olisi voinut tapahtua menneisyydessä. Hänen selityksensä paikkansapitävyys lepää kuitenkin sen olettamuksen varassa, että maapallon alkuilmakehä oli ”pelkistävä”. Tämä merkitsee sitä, että siinä oli äärimmäisen vähän vapaata (kemiallisesti sitoutumatonta) happea. Miksi alkuilmakehän olisi pitänyt olla tällainen?

Kirjassa The Mystery of Life’s Origin: Reassessing Current Theories osoitetaan, että jos vapaata happea olisi ollut paljon, minkäänlaisia aminohappoja ei olisi voinut muodostua, ja jos niitä jostain sattuman oikusta olisi muodostunut, ne olisivat hajonneet nopeasti. Miten vankalla pohjalla Millerin olettamus alkuilmakehästä oli?

Miller kirjoitti klassisessa tutkielmassaan, joka julkaistiin kaksi vuotta hänen kokeensa jälkeen: ”Nämä käsitykset ovat tietenkin teorioita, koska emme tiedä, oliko maapallolla pelkistävä ilmakehä, kun se muodostui. – – suoria todisteita ei ole vielä löydetty.” (Journal of the American Chemical Society, 12.5.1955.)

Löydettiinkö todisteita koskaan? Noin 25 vuotta myöhemmin tiedetoimittaja Robert C. Cowen kertoi: ”Tiedemiesten on harkittava uudelleen joitakin oletuksiaan. – – Runsaasti vetyä sisältävää, hyvin pelkistävää ilmakehää puoltavia todisteita ei ole juuri ilmaantunut, mutta jotkin todisteet puhuvat sitä vastaan.” (Technology Review, huhtikuu 1981.)

Entä sen jälkeen? Vuonna 1991 John Horgan kirjoitti eräässä tiedelehdessä: ”Noin kymmenen viime vuoden aikana on alettu yhä enemmän epäillä Ureyn ja Millerin alkuilmakehää koskevia olettamuksia. Tällaista ilmakehää koskevat laboratoriokokeet ja tietokoneen avulla tehdyt rekonstruktiot – – viittaavat siihen, että auringon ultraviolettisäteily, joka nykyään kilpistyy ilmakehän otsonikerrokseen, olisi tuhonnut ilmakehässä olevat vetypohjaiset molekyylit. – – Tällainen ilmakehä [hiilidioksidi ja typpi] ei olisi edistänyt aminohappojen ja muiden elämän esiasteiden synteesiä.” (Scientific American, helmikuu 1991.)

Miksi sitten monet ovat edelleen sitä mieltä, että maapallon alkuilmakehä oli pelkistävä eli siinä ei ollut juuri happea? Sidney W. Fox ja Klaus Dose vastaavat kirjassa Molecular Evolution and the Origin of Life: ilmakehässä ei ole voinut olla happea, koska esimerkiksi ”laboratoriokokeet osoittavat, että happi ehkäisisi suurelta osin kemiallisen evoluution”, ja aminohappojen kaltaiset yhdisteet ”eivät hapen läsnä ollessa ole pysyviä läpi geologisten ajanjaksojen”.

Eikö tämä ole kehäpäätelmä? Alkuilmakehän sanotaan olleen pelkistävä, koska muutoin elämää ei olisi voinut syntyä itsestään. Todellisuudessa ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että se oli pelkistävä.

On vielä eräs paljonpuhuva yksityiskohta: jos kaasuseos edustaa ilmakehää, sähköpurkaus jäljittelee salamointia ja kiehuva vesi liittyy alkumereen, niin mitä tai ketä edustaa tiedemies, joka kokeen järjestää ja sitä valvoo?

Happi reagoi hyvin herkästi. Esimerkiksi se yhtyy rautaan, jolloin muodostuu ruostetta, tai vetyyn, jolloin muodostuu vettä. Jos ilmakehässä olisi ollut paljon happea, kun aminohappoja rakentui, se olisi yhtynyt nopeasti näihin orgaanisiin molekyyleihin ja hajottanut ne sitä mukaa kuin niitä olisi muodostunut."


***


Mitään todistetta siitä, elottomasta aineesta olisi tullut eläväksi, ei ole.
Maallikolle tätä voi kuvailla, että umpimähkään tuli jostain jotain sattumalta eloon..

Jos elämää tosiaan syntyy, miksei sitä ole syntynyt myös useita kertoja ja useassa paikassa?
Vain täällä maapallolla yhden kerran..sattumaa?


***


Herätkäässä vuonna 1987 (22. tammikuuta s. 6) oli erään henkilön kokemus:

"Alkuliemi täyttä tarua

Kävi niin, ettei Millerin koe kestänytkään kriittistä tarkastelua, ja samalla sortui kaikki muukin, mitä sen varaan oli jo ehditty rakentaa. Miller oli hajottanut sähköpurkauksilla kaasuseoksessaan olleita yksinkertaisia yhdisteitä, minkä jälkeen näistä hajonneista yhdisteistä syntyi aminohappoja. Mutta sähköpurkaukset olisivat vieläkin nopeammin hajottaneet syntyneet aminohapot. Niinpä Miller muutti koejärjestelyjään: hän rakensi laitteistoonsa eräänlaisen loukun, johon aminohapot synnyttyään pääsivät heti turvaan sähköpurkauksilta. Tiedemiehet väittävät kuitenkin, että varhaisten aikojen maapallolla aminohapot olisivat päässeet pakoon salamointia ja ultraviolettisäteilyä sukeltamalla meriin. Tällainen on kehitysopin kannattajien vastaus alkuliemen olemassaolon epäilijöille.

Selitys on kuitenkin useista syistä kestämätön. Aminohapot hajoavat vedessä itsestään, ja niitä olisi ollut alkumerissä vain häviävän vähän. Mikäli alkulientä olisi ollut joskus olemassa, osa sen yhdisteistä olisi varmasti jäänyt loukkuun kerroskivilajeihin, mutta 20 vuotta kestäneistä etsinnöistä huolimatta ”vanhimmista kivilajeista ei ole tavattu minkäänlaisia todisteita alkuliemestä”. Silti sillä, ”onko alkulientä ollut olemassa vai ei, on ratkaiseva merkitys”. Niinpä ”on – – järisyttävää tajuta, ettei sen olemassaolosta ole kerrassaan minkäänlaisia varmoja todisteita”.

Artikkelin lähde lainaukselle:
Michael Denton, Evolution: A Theory in Crisis, 1985, s. 260, 261, 263; Origins: A Skeptic’s Guide, s. 112, 113.


***


On vaikea uskoa että luonnonlait ovat sattumalta juuri sopia.
Neljästä fysiikan perusvoimasta sanotaan lainaten New Scientist -lehteä:

Luoja -kirja s. 20:

”Yhteensattumien summa”

”Jos heikkovoima olisi hieman vahvempi, heliumia ei olisi syntynyt; jos se olisi hieman heikompi, lähes kaikki vety olisi muuttunut heliumiksi.”

”Sellaisen maailmankaikkeuden syntyminen, jossa on jonkin verran heliumia ja lisäksi räjähtäviä supernovia, on hyvin epätodennäköistä. Olemassaolomme riippuu tästä yhteensattumien summasta ja vielä hätkähdyttävämmästä [tähtitieteilijä Fred] Hoylen ennustamasta yhteensattumasta ydinenergian tasolla. Toisin kuin kaikki aiemmat sukupolvet me tiedämme, miten me tulimme tänne. Mutta kaikkien aiempien sukupolvien tavoin emme vieläkään tiedä, miksi.” (New Scientist.)

Lisäksi:
"”Maapallon erikoisolosuhteet, jotka johtuvat sen ihanteellisesta koosta, alkuainekoostumuksesta ja lähes ympyrän muotoisesta kiertoradasta, joka on juuri oikealla etäisyydellä pitkäikäisestä tähdestä, Auringosta, tekivät mahdolliseksi sen, että Maan pinnalle saattoi kerääntyä vettä.” (Integrated Principles of Zoology, 7. painos.) Ilman vettä Maan päälle ei olisi voinut syntyä elämää."


***


Luoja-kirja s. 16:

"Robert Jastrow, tähtitieteen ja geologian professori Yhdysvaltain Columbian yliopistosta, kirjoitti: ”Harvat tähtitieteilijät olisivat osanneet aavistaa, että tästä tapahtumasta — maailmankaikkeuden äkillisestä synnystä — tulisi todistettu tieteellinen tosiasia, mutta kaukoputkilla taivaasta tehdyt havainnot ovat pakottaneet heidät tekemään tämän päätelmän.”

Sitten hän sanoi johtopäätöksistä: ”Alkua koskevat tähtitieteelliset todisteet asettavat tiedemiehet kiusalliseen tilanteeseen, sillä he ajattelevat, että jokaisella seurauksella on luonnollinen syy – –. Brittiläinen tähtitieteilijä E. A. Milne kirjoitti: ’Me emme pysty tarjoamaan minkäänlaista selitysmallia [alussa] vallinneista olosuhteista; Jumala on luomistyössään vailla havaitsijaa ja vailla todistajaa.’ ” (The Enchanted Loom—Mind in the Universe.)"


***


Aminohapot eivät riitä elämän syntymiseen.

Aiemmin mainitsemani henkilö jatkaa (Herätkää 1987 22. tammikuuta s. 6-7):

"Proteiinien muodostumisen todennäköisyys

Annetaan alkuliemelle vielä yksi mahdollisuus, vaikka luonto ei sille sitä soisikaan. Alkuliemi siis sisältää miljoonia aminohappoja, joita on satoja erilaisia, ja noin puolet niistä on vasenkiertoisia eli ”vasenkätisiä” ja puolet oikeakiertoisia eli ”oikeakätisiä”. Rakentuisiko aminohapoista nyt proteiineja aminohappojen liittyessä toisiinsa pitkiksi ketjuiksi? Valikoituisivatko tarvittavat 20 aminohappoa sattumalta oikein aminohapoista, joita alkuliemessä on toistasataa lajia? Entä olisivatko nämä oikein valikoituneet 20 aminohappoa sattumalta kaikki myös vasenkätisiä, sillä kaikki elollisen luonnon aminohapot ovat vasenkätisiä? Lisäksi asettuisivatko jokaista erilaista proteiinia varten tarvittavat aminohapot sattumalta oikeaan järjestykseen ja täsmälleen oikeaan muotoon?7 Siihen tarvittaisiin ihmettä.

Tavallinen proteiini koostuu noin sadasta aminohaposta ja tuhansista atomeista. Elävä solu tarvitsee eri tarkoituksiin noin 200 000:ta proteiinia. Niistä 2000 toimii entsyymeinä, joiden apua ilman solu kuolisi. Miten todennäköistä on, että nämä entsyymit olisivat muodostuneet sattumalta alkuliemessä, mikäli sitä olisi koskaan ollut? Yksi mahdollisuus 10 40 000:sta. Se on niin suuri luku, että siinä on ykkösen perässä 40 000 nollaa, jotka perätysten kirjoitettuna täyttäisivät 14 tämän lehden sivua. Tai toisin ilmaistuna todennäköisyys on sama kuin jos arpanoppaa heittämällä saataisiin perätysten 50 000 kuutosta. Tässä oli kuitenkin kyse vasta 2000 proteiinin saamisesta, kun elävä solu tarvitsee niitä kaikkiaan 200 000.8 Niiden kaikkien saamisen todennäköisyys on siis verrattavissa siihen, että arpanopalla pystyttäisiin pyöräyttämään peräkkäin vielä 5 000 000 kuutosta.

Nyt minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut pieksemässä kuollutta hevosta liikkeelle. Mutta en antanut vielä periksi. Jos oletetaan, että proteiinit syntyivät alkuliemessä, niin miten on nukleotidien laita? Leslie Orgel Kalifornian Salk-instituutista on kiinnittänyt huomiota siihen, että nukleotidit ovat ”pahimpia ongelmia elämän esiasteiden synteesissä”.9 Nukleotidit ovat nukleiinihappojen (DNA:n ja RNA:n) perusrakenneosia, ja nukleiinihappojen synty on myös erittäin vaikeasti selitettävä asia kehitysopin kannattajalle. Sivumennen sanoen proteiineja ei synny ilman nukleiinihappoja eikä nukleiinihappoja voi muodostua ilman proteiineja.10 Tähän kemistien ongelmaan soveltuu se iänikuinen ongelma, että kumpi oli ensin, muna vai kana.

Siirretään tämä ongelma kuitenkin syrjään ja annetaan kehitysopin kannattajan Robert Shapiron, kemian professorin New Yorkin yliopistosta ja DNA-tutkimuksen asiantuntijan, ratkaista, millaiset mahdollisuudet nukleotideillä ja nukleiinihapoilla olisi ollut muodostua sattumalta maapallon alkuaikojen olosuhteissa:

”Aina kun kaksi aminohappoa liittyy yhteen, reaktiossa vapautuu vesimolekyyli. Nukleotidin muodostuessa rakenneosistaan täytyy vapautua kaksi vesimolekyyliä, ja vettä vapautuu jälleen nukleotidien yhdistyessä nukleiinihapoiksi. Valitettavasti veden syntyminen ympäristöön, joka on jo täynnä sitä, on kemiallisesti samanarvoista kuin jos Saharaan kannettaisiin hiekkaa. Se on epäedullista, ja siihen tarvitaan energiaa. Tällaisia prosesseja ei helposti tapahdu itsestään. Itse asiassa päinvastaisia reaktioita tapahtuu kyllä itsestään. Vesi hyökkää erittäin mielellään isojen biologisten molekyylien kimppuun. Se irrottaa nukleotidejä toisistaan, hajottaa sokeri-fosfaattisidoksia ja irrottaa sokereista emäksiä.”11

Kuudes ja viimeinen alussa luettelemistani päävaiheista oli solukalvo. Ensimmäinen solu ei olisi voinut säilyä ilman sitä. Solua täytyy suojella vedeltä, ja tätä tehtävää hoitavat solukalvon vettä hylkivät rasvat.12 Kalvon tekemiseen tarvitaan kuitenkin ”proteiinisynteesikoneistoa”, ja ”proteiinisynteesikoneisto” voi toimia ainoastaan siinä tapauksessa, että solukalvo pitää sen koossa.13 Jälleen herää kysymys: kumpi oli ensin, muna vai kana?"

Lähteet:

7. Evolution: A Theory in Crisis, s. 234–238.

8. Fred Hoyle, The Intelligent Universe, 1983, s. 12–17.

9. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 188.

10. Evolution: A Theory in Crisis, s. 238; Origins: A Skeptic’s Guide, s. 134, 138.

11. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 173, 174.

12. Sama, s. 65.

13. Evolution: A Theory in Crisis, s. 268, 269.


***


Jos autiomaahan ilmestyisi (tai 'kehittyisi' itsestään) arkkitehdin kehuma talo ja se olisi monenlaista ruokaa täynnä,
kuka uskoo että se tuli sinne ilman jota kuta persoonaa?

Maapallosta sanotaan, että se on ainoa paikka maailmankaikkeudesta, mistä on löydetty elämää,
ja vielä kaunis paikka, sininen jalokivi!


Luomisen tulos -kirja s. 129-130:

”MAA-PLANEETTA on todella ihme, harvinainen ja kaunis jalokivi avaruudessa. Astronautit ovat kertoneet, että avaruudesta katsottuna maapallon sininen taivas ja valkoiset pilvet ”tekivät siitä ehdottomasti viehättävimmän kohteen, minkä he saattoivat nähdä”.1

2 Maapallo on – – kaikkein suurin kosmologinen arvoitus, joka tekee tyhjäksi kaikki yrityksemme ymmärtää sitä”, kirjoitti Lewis Thomas Discover-lehdessä. Hän lisäsi: ”Me alamme vasta nyt tajuta, miten ihmeellinen ja suurenmoinen se on, ja se saa meidät haukkomaan henkeä, tuo ihastuttavin auringon kiertolaisista, joka on kietoutunut omaan siniseen ilmakehäkuplaansa ja joka tuottaa ja hengittää omaa happeaan ja sitoo ilmasta omaa typpeään omaan maaperäänsä ja synnyttää omat säänsä.”2

3 On myös mielenkiintoista, että maa on aurinkokuntamme planeetoista ainoa, josta tiedemiehet ovat löytäneet elämää. Ja täällä on todella runsaasti erilaisia suurenmoisia eliöitä – pieneliöitä, hyönteisiä, kasveja, kaloja, lintuja, maaeläimiä ja ihmisiä. Lisäksi maapallo on valtava varastoaitta, joka sisältää kaikkea, mitä tarvitaan sillä olevan elämän ylläpitämiseen. Kirjassa The Earth sanotaankin sattuvasti: ”Maa on kaikkeuden ihme, ainutlaatuinen taivaankappale.”3

4 Sen valaisemiseksi, miten ainutlaatuinen maapallo on, voisit kuvitella olevasi karussa, täysin elottomassa erämaassa. Yhtäkkiä edessäsi on kaunis talo. Talossa on ilmastointi, lämmitys, vesi- ja viemärijohdot ja sähkö. Sen jääkaappi ja komerot ovat täynnä ruokaa. Sen kellarissa on halkoja ja öljyä ja muita tarvikkeita. Oletetaanpa, että tiedustelet joltakulta, mistä tuo kaikki on ilmaantunut keskelle karua erämaata. Mitä ajattelisit, jos tuo ihminen vastaisi: ”Se vain ilmestyi tähän sattumalta”? Uskoisitko häntä? Vai pitäisitkö ilman muuta selvänä, että joku on suunnitellut ja rakentanut sen?

5 Millään muilla planeetoilla, joita tiedemiehet ovat tutkineet, ei ole elämää. Maa kuitenkin kuhisee elämää, ja sitä pitävät yllä varsin monimutkaiset järjestelmät, jotka tuottavat valoa, ilmaa, lämpöä, vettä ja ravintoa ja jotka kaikki ovat erinomaisessa tasapainossa. Maapallolla on todisteita siitä, että se on rakennettu erityisesti elollisten mukavuutta ajatellen, kuten hyvä talo ainakin. Ja on vain johdonmukaista päätellä erään raamatunkirjoittajan tavoin: ”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” Äärettömän paljon suurempana ja paljon hämmästyttävämpänä ”huoneena” planeetta Maa on tosiaan tarvinnut huomattavan älykkään suunnittelijan ja rakentajan, Jumalan. – Heprealaisille 3:4.

6 Mitä enemmän tiedemiehet tutkivat Maa-planeettaa ja sen elollisia, sitä paremmin he tajuavat kaiken olevan todella erinomaisesti suunniteltua. Scientific American -tiedelehdessä ihmetellään: ”Kun tarkastelemme kaikkeutta ja tunnistamme ne monet fysiikan ja tähtitieteen sattumat, jotka ovat yhdessä vaikuttaneet meidän hyödyksemme, näyttää melkein siltä kuin maailmankaikkeus olisi jollain tavoin tiennyt meidän olevan tulossa.”4 Ja eräässä toisessa tiedelehdessä myönnettiin: ”Näyttää siltä, että näin erikoiset ja täsmälliset olosuhteet olisivat tuskin voineet syntyä sattumalta.”5"

Tuossa muuten käytettiin sanaa sattuma tiedelehdessä..

Lähteet:
1. Allen L. Hammond, ”The Uniqueness of the Earth’s Climate”, Science, 24.1.1975, s. 245.

2. Lewis Thomas, ”View From the Corner of the Eye”, Discover, huhtikuu 1981, s. 69.

3. Arthur Beiser, The Earth, 1963, s. 10.

4. Freeman J. Dyson, ”Energy in the Universe”, Scientific American, syyskuu 1971, s. 59.

5. Dietrick E. Thomsen, ”The Universe: Chaotic or Bioselective?” Science News, 24. ja 31.8.1974, s. 124.

Lue lisää

kiitos sinulle JT vastauksesta

JT. kirjoitti:

Viestisi näyttää olevan aika samanlainen ellei kopio aiemmasta.

Tein silloin vastausta siihen, mutten ehtinyt lähettää.

---------

Oman alan ihmiset ovat joskus sokeita tieteenalansa puutteille. Muut huomaavat ne silloin paremmin.

Tähtitieteilivät ovat matemaattista väkeä, osannevat laskea paremmin nuo todennäköisyydet kuin biologit :)

On päättelyvirhe kohdistaa kritiikkinsä vain sen esittäjään, eikä itse asiaan.

Biologian elämän syntytutkimuksissa on taustalla _olettamus_ että elämä syntyi itsestään.



Luonnonlait vaikuttaa kaikkeen,
mutta kaikki eivät silti usko mekaaniseen maailmankaikkeuteen.
(Sellaiseen ei usko minun shakki-mestaria vastaan pelannut tuttava-opiskelija, joka ei-JT.
Stephen Hawking ei nykyään usko, että koskaan löytyy kaiken kattavaa yhtenäisteoriaa.)
Joka tapauksessa jokin reaktio on niin monen sattumusten summa, että sitä voidaan sanoa sattumaksi.



Onko Luojaa -kirja s. 35:

”[Pienin bakteeri] muistuttaa paljon enemmän ihmistä kuin Stanley Millerin kemiallisten yhdisteiden seosta, koska sillä jo on nämä järjestelmän ominaisuudet. Bakteerista ihmiseen on siis lyhyempi harppaus kuin aminohapposeoksesta bakteeriin.” (Biologian professori Lynn Margulis)

Tämä siis biologin mielipide.



Onko Luojaa -kirja s. 36:

"Klassinen mutta kyseenalainen

Stanley Millerin vuonna 1953 tekemään kokeeseen viitataan usein todisteena siitä, että alkusynty olisi voinut tapahtua menneisyydessä. Hänen selityksensä paikkansapitävyys lepää kuitenkin sen olettamuksen varassa, että maapallon alkuilmakehä oli ”pelkistävä”. Tämä merkitsee sitä, että siinä oli äärimmäisen vähän vapaata (kemiallisesti sitoutumatonta) happea. Miksi alkuilmakehän olisi pitänyt olla tällainen?

Kirjassa The Mystery of Life’s Origin: Reassessing Current Theories osoitetaan, että jos vapaata happea olisi ollut paljon, minkäänlaisia aminohappoja ei olisi voinut muodostua, ja jos niitä jostain sattuman oikusta olisi muodostunut, ne olisivat hajonneet nopeasti. Miten vankalla pohjalla Millerin olettamus alkuilmakehästä oli?

Miller kirjoitti klassisessa tutkielmassaan, joka julkaistiin kaksi vuotta hänen kokeensa jälkeen: ”Nämä käsitykset ovat tietenkin teorioita, koska emme tiedä, oliko maapallolla pelkistävä ilmakehä, kun se muodostui. – – suoria todisteita ei ole vielä löydetty.” (Journal of the American Chemical Society, 12.5.1955.)

Löydettiinkö todisteita koskaan? Noin 25 vuotta myöhemmin tiedetoimittaja Robert C. Cowen kertoi: ”Tiedemiesten on harkittava uudelleen joitakin oletuksiaan. – – Runsaasti vetyä sisältävää, hyvin pelkistävää ilmakehää puoltavia todisteita ei ole juuri ilmaantunut, mutta jotkin todisteet puhuvat sitä vastaan.” (Technology Review, huhtikuu 1981.)

Entä sen jälkeen? Vuonna 1991 John Horgan kirjoitti eräässä tiedelehdessä: ”Noin kymmenen viime vuoden aikana on alettu yhä enemmän epäillä Ureyn ja Millerin alkuilmakehää koskevia olettamuksia. Tällaista ilmakehää koskevat laboratoriokokeet ja tietokoneen avulla tehdyt rekonstruktiot – – viittaavat siihen, että auringon ultraviolettisäteily, joka nykyään kilpistyy ilmakehän otsonikerrokseen, olisi tuhonnut ilmakehässä olevat vetypohjaiset molekyylit. – – Tällainen ilmakehä [hiilidioksidi ja typpi] ei olisi edistänyt aminohappojen ja muiden elämän esiasteiden synteesiä.” (Scientific American, helmikuu 1991.)

Miksi sitten monet ovat edelleen sitä mieltä, että maapallon alkuilmakehä oli pelkistävä eli siinä ei ollut juuri happea? Sidney W. Fox ja Klaus Dose vastaavat kirjassa Molecular Evolution and the Origin of Life: ilmakehässä ei ole voinut olla happea, koska esimerkiksi ”laboratoriokokeet osoittavat, että happi ehkäisisi suurelta osin kemiallisen evoluution”, ja aminohappojen kaltaiset yhdisteet ”eivät hapen läsnä ollessa ole pysyviä läpi geologisten ajanjaksojen”.

Eikö tämä ole kehäpäätelmä? Alkuilmakehän sanotaan olleen pelkistävä, koska muutoin elämää ei olisi voinut syntyä itsestään. Todellisuudessa ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että se oli pelkistävä.

On vielä eräs paljonpuhuva yksityiskohta: jos kaasuseos edustaa ilmakehää, sähköpurkaus jäljittelee salamointia ja kiehuva vesi liittyy alkumereen, niin mitä tai ketä edustaa tiedemies, joka kokeen järjestää ja sitä valvoo?

Happi reagoi hyvin herkästi. Esimerkiksi se yhtyy rautaan, jolloin muodostuu ruostetta, tai vetyyn, jolloin muodostuu vettä. Jos ilmakehässä olisi ollut paljon happea, kun aminohappoja rakentui, se olisi yhtynyt nopeasti näihin orgaanisiin molekyyleihin ja hajottanut ne sitä mukaa kuin niitä olisi muodostunut."


***


Mitään todistetta siitä, elottomasta aineesta olisi tullut eläväksi, ei ole.
Maallikolle tätä voi kuvailla, että umpimähkään tuli jostain jotain sattumalta eloon..

Jos elämää tosiaan syntyy, miksei sitä ole syntynyt myös useita kertoja ja useassa paikassa?
Vain täällä maapallolla yhden kerran..sattumaa?


***


Herätkäässä vuonna 1987 (22. tammikuuta s. 6) oli erään henkilön kokemus:

"Alkuliemi täyttä tarua

Kävi niin, ettei Millerin koe kestänytkään kriittistä tarkastelua, ja samalla sortui kaikki muukin, mitä sen varaan oli jo ehditty rakentaa. Miller oli hajottanut sähköpurkauksilla kaasuseoksessaan olleita yksinkertaisia yhdisteitä, minkä jälkeen näistä hajonneista yhdisteistä syntyi aminohappoja. Mutta sähköpurkaukset olisivat vieläkin nopeammin hajottaneet syntyneet aminohapot. Niinpä Miller muutti koejärjestelyjään: hän rakensi laitteistoonsa eräänlaisen loukun, johon aminohapot synnyttyään pääsivät heti turvaan sähköpurkauksilta. Tiedemiehet väittävät kuitenkin, että varhaisten aikojen maapallolla aminohapot olisivat päässeet pakoon salamointia ja ultraviolettisäteilyä sukeltamalla meriin. Tällainen on kehitysopin kannattajien vastaus alkuliemen olemassaolon epäilijöille.

Selitys on kuitenkin useista syistä kestämätön. Aminohapot hajoavat vedessä itsestään, ja niitä olisi ollut alkumerissä vain häviävän vähän. Mikäli alkulientä olisi ollut joskus olemassa, osa sen yhdisteistä olisi varmasti jäänyt loukkuun kerroskivilajeihin, mutta 20 vuotta kestäneistä etsinnöistä huolimatta ”vanhimmista kivilajeista ei ole tavattu minkäänlaisia todisteita alkuliemestä”. Silti sillä, ”onko alkulientä ollut olemassa vai ei, on ratkaiseva merkitys”. Niinpä ”on – – järisyttävää tajuta, ettei sen olemassaolosta ole kerrassaan minkäänlaisia varmoja todisteita”.

Artikkelin lähde lainaukselle:
Michael Denton, Evolution: A Theory in Crisis, 1985, s. 260, 261, 263; Origins: A Skeptic’s Guide, s. 112, 113.


***


On vaikea uskoa että luonnonlait ovat sattumalta juuri sopia.
Neljästä fysiikan perusvoimasta sanotaan lainaten New Scientist -lehteä:

Luoja -kirja s. 20:

”Yhteensattumien summa”

”Jos heikkovoima olisi hieman vahvempi, heliumia ei olisi syntynyt; jos se olisi hieman heikompi, lähes kaikki vety olisi muuttunut heliumiksi.”

”Sellaisen maailmankaikkeuden syntyminen, jossa on jonkin verran heliumia ja lisäksi räjähtäviä supernovia, on hyvin epätodennäköistä. Olemassaolomme riippuu tästä yhteensattumien summasta ja vielä hätkähdyttävämmästä [tähtitieteilijä Fred] Hoylen ennustamasta yhteensattumasta ydinenergian tasolla. Toisin kuin kaikki aiemmat sukupolvet me tiedämme, miten me tulimme tänne. Mutta kaikkien aiempien sukupolvien tavoin emme vieläkään tiedä, miksi.” (New Scientist.)

Lisäksi:
"”Maapallon erikoisolosuhteet, jotka johtuvat sen ihanteellisesta koosta, alkuainekoostumuksesta ja lähes ympyrän muotoisesta kiertoradasta, joka on juuri oikealla etäisyydellä pitkäikäisestä tähdestä, Auringosta, tekivät mahdolliseksi sen, että Maan pinnalle saattoi kerääntyä vettä.” (Integrated Principles of Zoology, 7. painos.) Ilman vettä Maan päälle ei olisi voinut syntyä elämää."


***


Luoja-kirja s. 16:

"Robert Jastrow, tähtitieteen ja geologian professori Yhdysvaltain Columbian yliopistosta, kirjoitti: ”Harvat tähtitieteilijät olisivat osanneet aavistaa, että tästä tapahtumasta — maailmankaikkeuden äkillisestä synnystä — tulisi todistettu tieteellinen tosiasia, mutta kaukoputkilla taivaasta tehdyt havainnot ovat pakottaneet heidät tekemään tämän päätelmän.”

Sitten hän sanoi johtopäätöksistä: ”Alkua koskevat tähtitieteelliset todisteet asettavat tiedemiehet kiusalliseen tilanteeseen, sillä he ajattelevat, että jokaisella seurauksella on luonnollinen syy – –. Brittiläinen tähtitieteilijä E. A. Milne kirjoitti: ’Me emme pysty tarjoamaan minkäänlaista selitysmallia [alussa] vallinneista olosuhteista; Jumala on luomistyössään vailla havaitsijaa ja vailla todistajaa.’ ” (The Enchanted Loom—Mind in the Universe.)"


***


Aminohapot eivät riitä elämän syntymiseen.

Aiemmin mainitsemani henkilö jatkaa (Herätkää 1987 22. tammikuuta s. 6-7):

"Proteiinien muodostumisen todennäköisyys

Annetaan alkuliemelle vielä yksi mahdollisuus, vaikka luonto ei sille sitä soisikaan. Alkuliemi siis sisältää miljoonia aminohappoja, joita on satoja erilaisia, ja noin puolet niistä on vasenkiertoisia eli ”vasenkätisiä” ja puolet oikeakiertoisia eli ”oikeakätisiä”. Rakentuisiko aminohapoista nyt proteiineja aminohappojen liittyessä toisiinsa pitkiksi ketjuiksi? Valikoituisivatko tarvittavat 20 aminohappoa sattumalta oikein aminohapoista, joita alkuliemessä on toistasataa lajia? Entä olisivatko nämä oikein valikoituneet 20 aminohappoa sattumalta kaikki myös vasenkätisiä, sillä kaikki elollisen luonnon aminohapot ovat vasenkätisiä? Lisäksi asettuisivatko jokaista erilaista proteiinia varten tarvittavat aminohapot sattumalta oikeaan järjestykseen ja täsmälleen oikeaan muotoon?7 Siihen tarvittaisiin ihmettä.

Tavallinen proteiini koostuu noin sadasta aminohaposta ja tuhansista atomeista. Elävä solu tarvitsee eri tarkoituksiin noin 200 000:ta proteiinia. Niistä 2000 toimii entsyymeinä, joiden apua ilman solu kuolisi. Miten todennäköistä on, että nämä entsyymit olisivat muodostuneet sattumalta alkuliemessä, mikäli sitä olisi koskaan ollut? Yksi mahdollisuus 10 40 000:sta. Se on niin suuri luku, että siinä on ykkösen perässä 40 000 nollaa, jotka perätysten kirjoitettuna täyttäisivät 14 tämän lehden sivua. Tai toisin ilmaistuna todennäköisyys on sama kuin jos arpanoppaa heittämällä saataisiin perätysten 50 000 kuutosta. Tässä oli kuitenkin kyse vasta 2000 proteiinin saamisesta, kun elävä solu tarvitsee niitä kaikkiaan 200 000.8 Niiden kaikkien saamisen todennäköisyys on siis verrattavissa siihen, että arpanopalla pystyttäisiin pyöräyttämään peräkkäin vielä 5 000 000 kuutosta.

Nyt minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut pieksemässä kuollutta hevosta liikkeelle. Mutta en antanut vielä periksi. Jos oletetaan, että proteiinit syntyivät alkuliemessä, niin miten on nukleotidien laita? Leslie Orgel Kalifornian Salk-instituutista on kiinnittänyt huomiota siihen, että nukleotidit ovat ”pahimpia ongelmia elämän esiasteiden synteesissä”.9 Nukleotidit ovat nukleiinihappojen (DNA:n ja RNA:n) perusrakenneosia, ja nukleiinihappojen synty on myös erittäin vaikeasti selitettävä asia kehitysopin kannattajalle. Sivumennen sanoen proteiineja ei synny ilman nukleiinihappoja eikä nukleiinihappoja voi muodostua ilman proteiineja.10 Tähän kemistien ongelmaan soveltuu se iänikuinen ongelma, että kumpi oli ensin, muna vai kana.

Siirretään tämä ongelma kuitenkin syrjään ja annetaan kehitysopin kannattajan Robert Shapiron, kemian professorin New Yorkin yliopistosta ja DNA-tutkimuksen asiantuntijan, ratkaista, millaiset mahdollisuudet nukleotideillä ja nukleiinihapoilla olisi ollut muodostua sattumalta maapallon alkuaikojen olosuhteissa:

”Aina kun kaksi aminohappoa liittyy yhteen, reaktiossa vapautuu vesimolekyyli. Nukleotidin muodostuessa rakenneosistaan täytyy vapautua kaksi vesimolekyyliä, ja vettä vapautuu jälleen nukleotidien yhdistyessä nukleiinihapoiksi. Valitettavasti veden syntyminen ympäristöön, joka on jo täynnä sitä, on kemiallisesti samanarvoista kuin jos Saharaan kannettaisiin hiekkaa. Se on epäedullista, ja siihen tarvitaan energiaa. Tällaisia prosesseja ei helposti tapahdu itsestään. Itse asiassa päinvastaisia reaktioita tapahtuu kyllä itsestään. Vesi hyökkää erittäin mielellään isojen biologisten molekyylien kimppuun. Se irrottaa nukleotidejä toisistaan, hajottaa sokeri-fosfaattisidoksia ja irrottaa sokereista emäksiä.”11

Kuudes ja viimeinen alussa luettelemistani päävaiheista oli solukalvo. Ensimmäinen solu ei olisi voinut säilyä ilman sitä. Solua täytyy suojella vedeltä, ja tätä tehtävää hoitavat solukalvon vettä hylkivät rasvat.12 Kalvon tekemiseen tarvitaan kuitenkin ”proteiinisynteesikoneistoa”, ja ”proteiinisynteesikoneisto” voi toimia ainoastaan siinä tapauksessa, että solukalvo pitää sen koossa.13 Jälleen herää kysymys: kumpi oli ensin, muna vai kana?"

Lähteet:

7. Evolution: A Theory in Crisis, s. 234–238.

8. Fred Hoyle, The Intelligent Universe, 1983, s. 12–17.

9. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 188.

10. Evolution: A Theory in Crisis, s. 238; Origins: A Skeptic’s Guide, s. 134, 138.

11. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 173, 174.

12. Sama, s. 65.

13. Evolution: A Theory in Crisis, s. 268, 269.


***


Jos autiomaahan ilmestyisi (tai 'kehittyisi' itsestään) arkkitehdin kehuma talo ja se olisi monenlaista ruokaa täynnä,
kuka uskoo että se tuli sinne ilman jota kuta persoonaa?

Maapallosta sanotaan, että se on ainoa paikka maailmankaikkeudesta, mistä on löydetty elämää,
ja vielä kaunis paikka, sininen jalokivi!


Luomisen tulos -kirja s. 129-130:

”MAA-PLANEETTA on todella ihme, harvinainen ja kaunis jalokivi avaruudessa. Astronautit ovat kertoneet, että avaruudesta katsottuna maapallon sininen taivas ja valkoiset pilvet ”tekivät siitä ehdottomasti viehättävimmän kohteen, minkä he saattoivat nähdä”.1

2 Maapallo on – – kaikkein suurin kosmologinen arvoitus, joka tekee tyhjäksi kaikki yrityksemme ymmärtää sitä”, kirjoitti Lewis Thomas Discover-lehdessä. Hän lisäsi: ”Me alamme vasta nyt tajuta, miten ihmeellinen ja suurenmoinen se on, ja se saa meidät haukkomaan henkeä, tuo ihastuttavin auringon kiertolaisista, joka on kietoutunut omaan siniseen ilmakehäkuplaansa ja joka tuottaa ja hengittää omaa happeaan ja sitoo ilmasta omaa typpeään omaan maaperäänsä ja synnyttää omat säänsä.”2

3 On myös mielenkiintoista, että maa on aurinkokuntamme planeetoista ainoa, josta tiedemiehet ovat löytäneet elämää. Ja täällä on todella runsaasti erilaisia suurenmoisia eliöitä – pieneliöitä, hyönteisiä, kasveja, kaloja, lintuja, maaeläimiä ja ihmisiä. Lisäksi maapallo on valtava varastoaitta, joka sisältää kaikkea, mitä tarvitaan sillä olevan elämän ylläpitämiseen. Kirjassa The Earth sanotaankin sattuvasti: ”Maa on kaikkeuden ihme, ainutlaatuinen taivaankappale.”3

4 Sen valaisemiseksi, miten ainutlaatuinen maapallo on, voisit kuvitella olevasi karussa, täysin elottomassa erämaassa. Yhtäkkiä edessäsi on kaunis talo. Talossa on ilmastointi, lämmitys, vesi- ja viemärijohdot ja sähkö. Sen jääkaappi ja komerot ovat täynnä ruokaa. Sen kellarissa on halkoja ja öljyä ja muita tarvikkeita. Oletetaanpa, että tiedustelet joltakulta, mistä tuo kaikki on ilmaantunut keskelle karua erämaata. Mitä ajattelisit, jos tuo ihminen vastaisi: ”Se vain ilmestyi tähän sattumalta”? Uskoisitko häntä? Vai pitäisitkö ilman muuta selvänä, että joku on suunnitellut ja rakentanut sen?

5 Millään muilla planeetoilla, joita tiedemiehet ovat tutkineet, ei ole elämää. Maa kuitenkin kuhisee elämää, ja sitä pitävät yllä varsin monimutkaiset järjestelmät, jotka tuottavat valoa, ilmaa, lämpöä, vettä ja ravintoa ja jotka kaikki ovat erinomaisessa tasapainossa. Maapallolla on todisteita siitä, että se on rakennettu erityisesti elollisten mukavuutta ajatellen, kuten hyvä talo ainakin. Ja on vain johdonmukaista päätellä erään raamatunkirjoittajan tavoin: ”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” Äärettömän paljon suurempana ja paljon hämmästyttävämpänä ”huoneena” planeetta Maa on tosiaan tarvinnut huomattavan älykkään suunnittelijan ja rakentajan, Jumalan. – Heprealaisille 3:4.

6 Mitä enemmän tiedemiehet tutkivat Maa-planeettaa ja sen elollisia, sitä paremmin he tajuavat kaiken olevan todella erinomaisesti suunniteltua. Scientific American -tiedelehdessä ihmetellään: ”Kun tarkastelemme kaikkeutta ja tunnistamme ne monet fysiikan ja tähtitieteen sattumat, jotka ovat yhdessä vaikuttaneet meidän hyödyksemme, näyttää melkein siltä kuin maailmankaikkeus olisi jollain tavoin tiennyt meidän olevan tulossa.”4 Ja eräässä toisessa tiedelehdessä myönnettiin: ”Näyttää siltä, että näin erikoiset ja täsmälliset olosuhteet olisivat tuskin voineet syntyä sattumalta.”5"

Tuossa muuten käytettiin sanaa sattuma tiedelehdessä..

Lähteet:
1. Allen L. Hammond, ”The Uniqueness of the Earth’s Climate”, Science, 24.1.1975, s. 245.

2. Lewis Thomas, ”View From the Corner of the Eye”, Discover, huhtikuu 1981, s. 69.

3. Arthur Beiser, The Earth, 1963, s. 10.

4. Freeman J. Dyson, ”Energy in the Universe”, Scientific American, syyskuu 1971, s. 59.

5. Dietrick E. Thomsen, ”The Universe: Chaotic or Bioselective?” Science News, 24. ja 31.8.1974, s. 124.

Lue lisää

>>>Tähtitieteilivät ovat matemaattista väkeä, osannevat laskea paremmin nuo todennäköisyydet kuin biologit :)>On päättelyvirhe kohdistaa kritiikkinsä vain sen esittäjään, eikä itse asiaan.>Biologian elämän syntytutkimuksissa on taustalla _olettamus_ että elämä syntyi itsestään.>Bakteerista ihmiseen on siis lyhyempi harppaus kuin aminohapposeoksesta bakteeriin.>Onko Luojaa -kirja s. 36:

"Klassinen mutta kyseenalainen>Mitään todistetta siitä, elottomasta aineesta olisi tullut eläväksi, ei ole.>Maallikolle tätä voi kuvailla, että umpimähkään tuli jostain jotain sattumalta eloon.>Jos elämää tosiaan syntyy, miksei sitä ole syntynyt myös useita kertoja ja useassa paikassa?>Aminohapot hajoavat vedessä itsestään, ja niitä olisi ollut alkumerissä vain häviävän vähän.>Mikäli alkulientä olisi ollut joskus olemassa, osa sen yhdisteistä olisi varmasti jäänyt loukkuun kerroskivilajeihin, mutta 20 vuotta kestäneistä etsinnöistä huolimatta.>On vaikea uskoa että luonnonlait ovat sattumalta juuri sopia.>"Yhteensattumien summa">Jumala on luomistyössään vailla havaitsijaa ja vailla todistajaa.>Aiemmin mainitsemani henkilö jatkaa.>Entä olisivatko nämä oikein valikoituneet 20 aminohappoa sattumalta kaikki myös vasenkätisiä, sillä kaikki elollisen luonnon aminohapot ovat vasenkätisiä?>Niiden kaikkien saamisen todennäköisyys on siis verrattavissa siihen, että arpanopalla pystyttäisiin pyöräyttämään peräkkäin vielä 5 000 000 kuutosta.>nukleiinihappojen synty on myös erittäin vaikeasti selitettävä asia kehitysopin kannattajalle.>Jos autiomaahan ilmestyisi (tai 'kehittyisi' itsestään) arkkitehdin kehuma talo ja se olisi monenlaista ruokaa täynnä,
kuka uskoo että se tuli sinne ilman jota kuta persoonaa?Scientific American -tiedelehdessä ihmetellään: ”Kun tarkastelemme kaikkeutta ja tunnistamme ne monet fysiikan ja tähtitieteen sattumat, jotka ovat yhdessä vaikuttaneet meidän hyödyksemme, näyttää melkein siltä kuin maailmankaikkeus olisi jollain tavoin tiennyt meidän olevan tulossa.”>Ja eräässä toisessa tiedelehdessä myönnettiin: ”Näyttää siltä, että näin erikoiset ja täsmälliset olosuhteet olisivat tuskin voineet syntyä sattumalta.”5"

Tuossa muuten käytettiin sanaa sattuma tiedelehdessä.