Nimetön

Nimetön

Kampaan kiireisesti hiukseni, vedän poninhännän kumilenkin läpi ja vilkaisen ohimennen peiliin. Näytän kireältä, koska hermoni ovat riekaleina. Ensimmäisen lapsen syntymä on kaikin puolin kaaosmainen tapahtuma, vielä kun saisi annettua lapselle nimen, jota molemmat suvut suostuisivat käyttämään.

-   Kirjoita siihen paperiin Sisko, mieheni tokaisee. Etsien kuumeisesti paperia, jossa tyhjä viiva huutaa kirjaimia.
-   Ihan kohta, mutisen makuuhuoneesta ja nostan puseron helmaa imettääkseni lapsen ennen vieraiden tuloa. Sipaisen tytön ohimoa hymyillen. Hän on niin tietämätön aiheuttamastaan hälystä.

Ovikello kilahtaa, anoppi astuu sisään yksinvaltiaan elkein. Mieheni harppaa eteiseen, ottaakseen tumman takin naisen harteilta.
-   Joko nimi on päätetty, nainen narahtaa ja istuu huteraan valkeaan keinutuoliin.
-   Päätetty on, mies mutisee asetellen takkia henkariin.
-   Sisko on niin kaunis nimi ensimmäiselle, tuleehan hänestä sisko sisarruksilleen.
Irvistän, tuijottaen talvista aamua ikkunan takana. Sisarruksille, kunhan saisin ensimmäisen puolivuotiaaksi, ennen kuin alkaa uuteen painostaa.

Isoäitini tulee toisesta ovesta siskoni saattamana. Suljen liivit, nostan lapsen olkapäälle ja menen olohuoneeseen tervehtimään vieraita.
-   Tuleehan hänestä Siiri? mummi kysyy, seuraten lapsen unista katsetta.
-   Katsotaan nyt, mutisen ja annan lapsen isälleen.
-   Sisko kävi eilen, anoppi kuiskaa niin isosti, ettei keneltäkään jää kuulematta.
-   Mitä Sisko? mieheni mutisee punastuen.
-   Onnittelut käski välittää, oli hiukan hämmentynyt.
-   Ei kai enää, kai hän nyt jo tiesi.
-   En tiedä, toivoi kai vielä jotain. Venla on vanhan naisen nimi, jotenkin rujo ja kova, anoppi mutisee.
-   Eihän nyt sentään, nätti nimihän Venla, venäläisperäinen, mummini sanoo hymyillen.

Pappi tuulee mustassa takissaan, pyörähtää olohuoneessa ja vilkaisee kastepöytää
-   Toinen kynttilä pitäisi olla, josta sytytän kastekynttilän? Nainen toteaa ja kokeilee kastemaljassa olevaa haaleaa vettä.

Löydettyäni kynttilän lukkiudun vessaan, avaan allaskaapin ja vedän kemikaaleja täynnä olevan korin lattialle, nostan paperin valkealle tasolle ja nappaan peilikaappiin jättämäni kynän. Kirjoitan lapsen nimen paperiin ja vilkaisen vielä kerran sinisiä kirjaimia. Minun lapseni, minun antamani nimi. Palaan olohuoneeseen, annan paperin pastorille ja asetun mieheni vieraan toimituksen ajaksi.
-   Kastan sinut Venla Amanda… isän pojan ja pyhänhengen nimeen.

Ystävä sä lapsien, virren jälkeen, pastori nyökkää kevyesti merkiksi. Vieraat istuvat sohville tuoleille ja pöydän ääreen.
-   Amanda. Äitini mukaan, anoppi hymyilee, peittämättä tyytyväisyyttään.
-   Äitisi, isoäitini, hänen isoäitinsä ja itseni mukaan, mutisen liittäen lapsen pitkään Amandojen ketjuun. Jokaisessa meissä on jotain omalaatuista, niin myös sylissäni lepäävässä lapsessa.