Raskasta elämää?

Mä onnellisesti kuulun sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöön, enkä mä nyt voi sanoa, etteikö se olisi vähän perseestä, vaikka mullakin on asiat hyvin.

Taviksiin alkaa kyllästyä aika pahasti, mikä ei oikein ole hyvä tapa katsella maailmaa. Asioitten jatkuvat salailu on tosi rasittavaa, minkä takia en sitä juurikaan harrasta. Se on vielä raskaampaa, kuin vastaanottaa epäystävällistä kohtelua.

Yleensä sitä selviää ihan ok, mutta silloin kun on itsellä huono päivä, niin kaikki tuntuu tosi epäreilulta ja turhauttavalta. Hyvinä päivinä sitä on vain ylpeä itsestään.

Raskaampaa varmasti kuin heteronormatiivinen tarpominen, missä olet hyväksytty lähtökohtaisesti.

Kyllä toki moni asia ahdistaa. Ei voi olla niin avoin kuin muuten olisin. Mutta asia helpottuu vuosien kuluessa. Ei tarvitse enää miettiä niin paljon sanomisiaan kun on omaksunut välttelevän puhetyylin. Suoranaisesti en valehtele kellekään mutta voin jättää asioita kertomatta, mielestäni yksityisyyttään saa suojella. Tutuille kerron ja muillekin jos suoraan kysyvät...tai sit sanon että ei ole sinun murheesi:-) Kyllä varmasti jos pystytään kertomaan jo vastasyntyneenä että teijän poika on homo tai tyttö lesbo koska sillä on vaikka korvan muoto sellainen, asian suhtauduttaisiin varmasti asiallisemmin ja eipä voisi asiaa edes salailla kun ihmiset näkee mun korvat:-)

en tiedä, missä vaiheessa menee "pieleen", mutta itse muistan jo lapsena tunteneeni itseni jotenkin erilaiseksi. saattaahan se olla synnynnäistä tai saattaa sille olla jotain psykologisiakin selityksiä. tai sitten se on molempia sekaisin. ei voi tietää.

Tuli vielä mieleen, että tuo herkkyys vaikuttaa myös varmasti. Olen itse hyvin herkkä, ja aistin ympäristöstäni usein pienetkin ilmanalanmuutokset, eli t.s. huomaan kyllä ihmisten peitellytkin negatiivissävyiset reaktiot aivan liian hyvin. Tuntuu, että helpommalla pääsisi, kun ei olisi niin herkkätuntosarvinen.

monestikin. En voi kertoa täysin avoimesti itsestäni muille. Viimeksi tänään kuulin juuri töissä vihjailuja poikkeavista, vitsi vitsi, ei kohdistuneet minuun kylläkään. Luulen kyllä että joskus kun saan rakkaan rinnalleni taas..kerron asiasta kuin kuka tahansa hetero.miettiköön kukin tahollaan minusta mitä vaan.

Silloin kun itkin ja surin eroa, sydän irtirevittynä rinnasta,fyysistä ja henkistä suurta tuskaa kokien, en voinut kertoa siitä monellekaan, Ihmiset joita tunsin olivat homovihaajia ja mihinkaan vähemmistörinkiin en kuulunut. omalle aidilleni ja siskolleni kerroin pakosta pahasta omasta olostani. Toinen jonne pystyin ja oli pakko puhua, puhelinajat setalle.

helpompaa olisi elämäni, mutta toisaalta osaan suhtautua asioihin uudella tavalla ja käsitellä niitä.

Vahemmin minulla olisi huonoja ja masentavia päiviä jos olisin harmaata massaa, kuten ihmiset ympärilläni, ja en olisi niin uksin jatusteni kanssa.

Mutta emme kai voi muuta kuin olemalla olemassa opettaa muille että mekin olemme ihmisiä ja hyviä ja hienoja sellaisia. =)

Kaikki tietävät minusta, perheen, sukulaisten, ystävien ja kavereiden lisäksi työkaverit, naapurit, jopa lähikaupan kassa, enkä ole havainnut minkäänlaista negatiivista suhtautumista. Siksipä olen sitä mieltä, että kohtelu on hyvin paljon on siitä kiinni, miten itse itseensä suhtautuu. Jos suhtautuu häpeillen ja salaa asioita, niin silloin kai muutkin suhtautuu sinuun niinkuin sinulla olisi jotain hävettävää.. mutta tuo on vain mutu, mistäs minä tietäisin, miten asiat oikeasti ovat. Työssäni se on ehkä jopa etu olla lesbo, olen niin miesvaltaisella alalla. Paljon on naisiakin, mutta suurin osa heistä on sitten sihteerikköjä tms.

Lyhyesti: En ole koskaan vaivannut päätäni sillä, että kuulun vähemmistöön, enkä usko, että se on vaikuttanut elämäni laatuun - ainakaan heikentävästi.

Ja tuosta synnynnäisyydestä.. Onhan tummaihoistenkin ihonväri synnynnäistä, eikä se ole tainnut vähentää ennakkoluuloja heitä kohtaan. En usko, että negatiiviset ennakkoasenteet vähenisivät, vaikka todistettaisiin, että homoseksuaalisuus ym. on synnynnäistä. Päinvastoin. Luulen, että se saattaisi olla askel tai kaksi taaksepäin ja homoseksuaalisuutta alettaisiin pitämään jälleen sairautena, tällä kertaa synnynnäisenä.

Liityin siviilirekisteriin, jo helpotti.