hei, olen 21-vuotias tyttö tuusulasta ja sairastuin uudestaan masennukseen. ensimmäisen kerran sairastuin v.2003 (tai sillon sain siihen lääkityksen, itse laskin että olin sairastanut sitä jo 2v). menin yksityiselle ja lääkäri kirjoitti reseptin ja antoi puhelinnumeron jonne voin soittaa kun on paha olo... jup, tuli tosiaan soitettua.. ja lääkkeet nakkasin kaivoon.
nyt sairastuin masennukseen uudestaan. olen väsynyt, syön koko ajan, ei jaksa tehdä mitään, ei kiinnosta mikään, saan itkukohtauksia jotka ovat paniikkikohtauksen omaisia enkä saa henkeä. minulla on kaikki hyvin, poikaystävä,koira,asunto,työ ja opiskelen.. joten miksi sairastuin masennukseen? serotoniinin takia. en ole ikinä masentunut jonkun asian takia vaan olen masentunut koska serotoniinin taso laskee kuin lehmän häntä kun tulee syksy.
kun suhteemme oli jo siinä pisteessä että aioin lähteä omalle tielleni.. ja kun minulla oli itsemurha-ajatuksia ja suunnittelua ja yrityksiä niin tajusin että olen taas sairastunut.
menin lääkäriin, sain lääkkeet ja ilman minun kysymistäni ohjasi suoraan depressio hoitajalle jonka luona nyt käyn kerran viikossa juttelemassa. Lääkäri ja hoitaja ovat ihania, ymmärtävät minua.
poikaystäväni ei ymmärrä minua, joka johtuu siitä että hän on liian lähellä.. hän on minun tukenani mutta juuri häneltä saan monesti kommentteja "miksi et tee mitään, mikä masentaa, piristy!, älä murehdi, älä koko ajan kiukuttele, sinulla on kaikki hyvin miksi olet allapäin?" hän ei ymmärrä sillä monesti sivuutan nuo kysymykset. tänään viimeksi oli riita ja hän ihmetteli miksi olen masentunut jos minulla on kaikki hyvin... onneksi tiedän masennuksesta paljon ja luen lähihoitajaksi joten ymmärrän tätä tilannetta hyvin. ja sitä, kuinka ihmiset eivät tiedä mitä masennus on, silloin kun se on sairaus, eikä mikään hetkellinen olotila.
kultani on ollut suuresti minun tukena, minulla on vain paha olo sen takia että hän joutuu kestämään minun pahaa oloani ja että en tee mitään.. vaikka tiedän että en jaksa tehdä mitään. murehdin laskuja, elämää, itseäni, poikaystävääni, koulua ja töitä...kaikkea. kaikki asiat painaa ja pahentaa oloa. mutta paha olo ei mene pois vaikka unohdan asiat hetkeksi.. se vain lievenee..
minun olisi varmaan kannattanut mennä sairaalaana hoitoon vähäksi aikaa mutta en tunne itseäni niin sairaaksi että menisin sinne *veitsi ranteella* hehe.. huono vitsi.
sain nyt lääkkeeksi seronilia. sen pitäisi helpottaa mun lievää bulimiaa ja masennusta.. ja lopulta parantaa ne. tämä on niin tyhmä sairaus, josta ihmiset tietää aika vähän. :(
masentunut "ilman syytä"
6
888
Vastaukset
- H...
Mulla on tuossa vähän alempana mun juttu jonka otisikko on:Miks nyt?
Ihan kuin olisi omaa juttua lukenut kun luin ton sun stoorin..
Miten läheinen tän voi ymmärtää kun ei itsekkään ymmärrä.
Mun mies ainakin jollain tapaa "pakenee"aihetta kun yritän tai haluan keskustella et mitä on olla masentunut tai että miks ei jaksa jotain.
Mutta tällästä tää on..aina väsyttää. - ...varsinaisesti...
Minulla jokasyksyinen vaiva tämä masennus näköjään,kolme syksyä jo sama juttu ja aina ajattelen että ei se nyt enää...
Huomaan että ei elämä ole toisaalta sen kummempaa kuin aiemminkaan,eli sitä samaa tasapaksua mutta kun syksyn masennuskausi iskee,on kuin mieli tarrautuisi ihan kaikkeen...Aina olen ollut ylipainoinen mutta juuri nyt se tuntuu olevan yksi syy masennukseeni,jonka ympärille kiertyy ihan kaikenlaiset asiat...
Koska olen lihava,kuvittelen että mieheni ei enää rakasta minua,halua minua ja pitää tyhmänä.Lihavuuteni vuoksi en mielestäni onnistu missään mitä teen,en halua mennä minnekkään ihmisten ilmoille,en jaksa siivota,laittaa ruokaa,maksaa laskuja,en edes kykene vastaamaan puhelimeen jos näen että puhelu tulee jostain minulle tuntemattomasta numerosta...
Toisaalta en näytä olotilaani varsinaisesti kenellekkään,yritän "esittää tervettä",muiden ihmisten kanssa käyttäydyn normaalisti ja vain sisimmässäni huudan omaa kurjuuttani.Kukaan jolle en ole asiasta puhunut ei varmasti koskaan arvaisi mitään.
Olen kuvitellut aina olevani vahva ihminen,ja nyt kun minussa paljastuikin tällainen onneton "heikkous",en voi sitä oikein itsellenikään myöntää.Siksi puhuminen kelle tahansa on suunnaton kynnys jota en mielelläni ylitä.Lääkkeitä en syö,johtuen siitä etten kykene menemään lääkäriin.
Koen,että olen onneton ruikuttaja oikeasti sairaiden joukossa jos menen häiritsemään kiireisten tohtori-ihmisten työtä terveyskeskukseen..Ajattelen,jos olenkin vain laiska ja saamaton ja lääkäri määrää minulle masennuslääkkeitä vain jotta pääsisi eroon turhasta potilaasta.
Siksi olenkin todella yksin asiani kanssa,mielessäni mietin kaikenlaista kokoajan,mutta ulosanti on olematonta.Miehelleni olen yrittänyt vihjata asiasta,mutta hänkään ei halua ymmärtää,hänelle masentunut sanana on lähes sama asia kuin hullu,ymmärtämättömyys johtunee siitä ettei hän ole koskaan joutunut kohtaamaan masentunutta ihmistä aiemmin...
Koetan selvitä tästä suosta siis yksinäni,pelkään vain kuinka se sujuu.Ehkä tämä syksy menee ohi suht hyvin mutta kuinka tulevina vuosina?Selviänkö tästä jatkossa yksin...- opalia
kuulostaa tutulta. minulla oli myös olo etä olen vahva ja en masennu niinkuin puoli sukuani.. mutta vihdoin oli pakko niellä karvas kalkki ja myöntää olevansa yhtä ihminen kuin muut.. vaikeaa se on mutta mieluummin myönnän olevani väärässä kun että kestän tätä enää.
minulla on myös se että itse tiedostamatta peitän pahan oloni muilta ihmisiltä. tuskin kukaa ystävistäni olisi uskonut minun olevan masentunut jos sitä en olisi heille kertonut. voin paremmin silloin kun olen jonkun seurassa ja se hämää paljon, ja sitten kun pääsen kotiin niin jo on taas huono olo...
- opalia
minä myös olen monta kertaa sanonut että lähde jos et kestä mua. en halua että poikaystäväni joutuu kärsimään mun takia, varmasti on parempi olla sellaisen kanssa joka on terve eikä ole eka 2 päivää paremmalla tuulella ja seuraavaksi itke ja huuda puhelimeen mitä nyt hengenvetojen välissä voi sanoa.. mutta uskon että tämä apu on riittävä minulle. toivon vain että saisin sairaslomaa lisää koska tällähetkellä koulu ei kiinnosta yhtään ja olisi typerää mennä sinne jos olo on tällainen... olen saanut ennen hyviä numeroita ja nyt huomasin syksyllä suuren laskun motivaatiossa. haluaisin näyttää kuinka hyvä olen ja masentuneena en jaksa panostaa asioihin niin paljoa kuin haluaisin ja se taas lisää masennustani.
poikaystäväni on ollut paljon minun tukena ja saan kiittää häntä suuresti siitä. hän pelastaa minut kuolemalta jo toisen kerran...
onneksi äitini ymmärtää minua ja ystävät.. he tietävät mitä on masennus ja millaista se minulla on, poikaystäväni ei sitä huomaa kunnolla. äitini luokse olenkin menossa nyt hetkeksi, poikaystäväni saa hermolomaa minusta ja minulla on vierellä sellainen ihminen jonka kanssa voin keskustella asioista ilman että tunnen olevani vaivaksi tai turhaksi ihmiseksi.
nyt tähän masennukseen on liittynyt tuo jumalaton syöminen... mutta en oksenna niinkuin bulimiaa sairastavat..mun oksennusrefleksi on muutenkin aika vahva. se masentaa mua vielä enemmän. olen yrittänyt saada painoani pois ja nyt sitten menen hurjasti takapakkia kun syön... ja jos en syö niin sitten nukun ja itken.. joten mieluiten syön.. se on kuitenkin rauhoittava kun taas nukkuminen tekee hallaa unirytmille ja itkeminen väsyttää ja saa minut tuntemaan entistä huonommaksi ihmiseksi.
onneksi poikaystäväni ei välitä vaikka painoni on noussut tämän takia.- BabaLYY
Tunnetko ketään jolla on samanlaisia ongelmia kuin sinulla?Jos,niin koeta keskustella heidän kanssaan.Parhaiten aina ymmärtää se jolla on samanlainen ongelma.
Tältäkin palstalta varmasti löydät kohtalotovereita,mutta aina on parasta keskustella jonkun kanssa kasvotusten. - opalia
BabaLYY kirjoitti:
Tunnetko ketään jolla on samanlaisia ongelmia kuin sinulla?Jos,niin koeta keskustella heidän kanssaan.Parhaiten aina ymmärtää se jolla on samanlainen ongelma.
Tältäkin palstalta varmasti löydät kohtalotovereita,mutta aina on parasta keskustella jonkun kanssa kasvotusten.niinkuin juuri kerroin... on. puoli sukua. ja sinne olenkin nyt menossa hermoterapiaan muutamaksi päivää. :)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1761976Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361702Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81326Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241150Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591145Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151017- 60931
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57914