Aamujen syntyyn, iltojen kuoloon kynäni piirtää neliskulmaisen kuvion. Vuoksien pauhuun, Espoon yösumuun aironi viiltää syvän vaon. Seuraan hoitajaani. Tiesin lähteväni osastolle. Kuin Sielunvihollinen sä mua vainoot. Kuin lempivä äpärä aivoni halvaantuu. Kuin AIDS, minä tahtoosi taivun. Tiedän, milloin alan paisua. Hullut vehnää jauhaa, ei aamu tuone muassaan ruttoa. Mä mylvien, mylvien syöksyn läpi kaupungin kuin kulkutauti. Tuuli peruukkini vie kuin ihmismassat Ulan Batorista. Läpi bussimatkain koleiden, olemattomia sairauksiani etsin. Kaipaan hoitajaani. Toivon pääseväni osastolle. Jokeen hukun, virtojen ahtolaan. Etenen yksin, Sielunvihollinen kannoillani.
Tiheys
Karkea
080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.