Yritin onnettomasti päästä pois täältä muutama vuosi sitten vetämällä ranteet auki. Tein kuitenkin suuren virheen siinä etten ottanut asioista selvää etukäteen ja olin oikeasti siinä uskossa, että verenhukan saisi aikaan vetämällä partahöylän terällä poikittain valtimot auki.
Pieleenhän toi yritys meni, mutta se jätti jälkeensä ikävät fyysiset muistot. Neljä vuotta olen piilotellut noita viiltojen jälkiä rannekellon ja pitkähihaisten paitojen alla, mikä on rajottanut elämistä melko lailla ja tulee vielä rajoittamaan entistä enemmän tulevaisuudessa kun pitää ilmeisesti ammatinvalintakin tehdä mahdollisten työpaikkojen pukeutumismahdollisuuksien perusteella.
Nyt on suurena ongelmana edessä oleva armeija, jonne olen menossa tammikuussa. Lienee itsestäänselvää, että siellä ranteidenpiilottelu on täysin mahdotonta, joten kannataisiko mun mennä suoraan sivariin? Vai antaisikohan ne mahdollisesti suoraan vapautuksen huomatessaan noi arvet, sillä itsetuhoisat ihmisethän eivät välttämättä sovi kovin hyvin yhteen aseiden kanssa.
Masennukseestahan voi ainakin teoriassa päästä eroon terapialla ja lääkeillä, mutta noi arvet ei kyllä koskaan katoa. En oikein näe elämisessä juuri mitään myönteistä, mutta helppoja keinoja poispääsemiseen ei vain ole. Ilman noita arpia saattaisin voida henkisestikin huomattavasti paremmin.
Onko täällä mahdollisesti muita samoista ongelmista kärsiviä?
Kannattaisikohan noita peitellä viimeiseen asti vai jaksaako ketään oikeasti kiinnostaa ihmisten arpien alkuperä?
Arvet ranteissa
6
1087
Vastaukset
- Megadeth-81
Saat armeijasta vapautuksen kun käyt ensin juttelemassa tk-lääkärin kans ja pyydät lähetteen erikoislääkärille (psykiatrille), joka kirjoittaa sinusta lausunnon esikuntaan.
Anna lääkärille/psykiatrille sellainen kuva, että olet tosi masentunut/ahdistunut vaikkei se juuri nyt olisikaan niin. Korosta myös henkistä tuskaa, joka johtuu ranteissasi olevista arvista.
Lyö myös esikunnan kapiaisille luu kurkkuun vaikka he yrittäisivätkin provosoida sinua esim. hokemalla "kyllähän mies nyt armeijan käy" yms mantrojaan.
Näitä keinoja noudattamalla sain itse C:n paperit helposti v.2003.
Arvet ranteissasi ovat ikävä juttu mut sinun pitää vain oppia elämään niiden kanssa, tuskin monikaan kehtaa suoraan kysyä niiden alkuperää. Voimia sinulle! - milla
Luulisin, ettei kovin monet jaksa miettiä arpiesi alkuperää, jos niitä edes huomaavat. Jos itse näkisin arpesi ja kertoisit minulle mistä ne aiheutuivat, niin päällimmäiseksi ajatukseksi sinusta jäisi, että onpa vahva ihminen, kun on selvinnyt niin pohjalta.
p.s arpiahan voi hyvin peittää siihen tarkoitukseen tehdyillä aineilla ja luulisin, että niitä voisi tasoittaa/häivyttää kirurgisesti - ,,,
Luultavasti saisit aika helposti vapautuksen jos rupeat selittämään itsetuhoisuuttasi.
Unohda sivari, sinne menee lähinnä idiootit jotka ei saa edes vapautusta aikaiseksi.
Mutta haluatko vapautuksen?
Jokainen armeijaporukka on tietysti omanlaisensa mutta siellä on yleisesti suht hyvä henki päällä ja joku arpi kädessä on aika huihai. Paljon riippuu tietysti itsestä miten itsesi esität muille.
Ja tottakai olet leimattu "rannetyypiksi", yhtälailla kun joku on vähän lihava ja toisella on pieni puhevika. Omalla kohdalla tälläisistä asioista ei koskaan ketään kiusattu, mutta tottakai ihmiset lokeroi päässään.
Tietenkään vaikeasta masennuksesta kärsivälle armeija voi olla HIUKAN väärä paikka, siellä kun voi tilanteesta/sattumasta riippuen joutua mahdollisesti henkisesti ja fyysisesti todellisille äärirajoille.
Joku voi tietysti viihtyä oikein hyvin ja saada itseluottamus boostia, joku toinen tekee itsemurhan.... - Syvältä helvetista minä sin...
Hei!
Meillä on vähän eri asia mutta jos auttaa..
Olen vasta 13 vuotias tyttö ajattelen kuolemaa. En uskalla puhua kellekkään. Haluisin apua. Minulla on myos jälkiä. Ne ei minua enään juurikaan haittaa mutta monet huomauttelevat niistä. Vanhempani on alkoholisti, läheinen siskoni huostaan otettiin. Sen jälkeen mieleni on ollut maassa. yritän selvitä mutta en tiedä mistä hakea apua kun tämä oahenee taas. Yritäthän selvitä. Elämällesi löytyy tarkoitus. Anteeksi että purin omia murheitani. Kiitos kuuntelusta.- Sussie
Kun olin itse 13, en puhunut kenellekään asioistani. Olisin tarvinnut kuuntelijaa ja apua, aivan kuten sinä. En uskaltanut, eikä luotettavia aikuisia ollut lähellä. Ystävät olivat aika pinnallisia, eikä heidän kanssaan puhuttu pahasta olosta tai viiltelystä. Olisi pitänyt, mutta itse en uskaltanut eivätkä he kehdanneet. Luultavasti he myös uskoivat selitykseni jälkien alkuperästä, joka oli milloin mikin.
Jälkeenpäin olen aina pohtinut, mitä olisi pitänyt tehdä, jotta oma masenukseni yms. ei olisi vain jatkuvasti pahentunut ja vienyt iloa niin monesta asiasta usean vuoden aikana. Ainut on puhuminen.
Voisitko sinä kirjoittaa tai puhua koulusi terveydenhoitajalle, joka todennäköisesti pyytää sinua keskustelemaan psykan kanssa? Tai onko koulussasi joku kiva opettaja, jonka kanssa saisit asian alkuun? Voit sanoa hänelle, ettei vanhemmallesi saa kertoa mitään, jos niin tahdot. Vaikka ehdotukseni on varmasti vaikea, on ensimmäinen askel otettava joskus. Muistathan, että oikotietä ei ole, vaan paha olo menee pois vain kun sitä hoidetaan ja kun sitä käsitellään.
Toivotan sinulle voimia ja hyvää mieltä. Mene huomenna sinne terkkarille -tai soita nimetön puhelu, jossa kerrot mitä mielessäsi on.
- Ilse
Harva arvista kysyy suoraan, mutta kyllähän sen kaikki tietävät, mistä arvet ovat syntyneet. Leimaavaa se on, tiedän. Pitää itse yrittää unohtaa, eikä antaa menneisyyden vaikeuttaa nykyhetkeä -vaikka se on hirveän vaikeaa.
Toisaalta jos olet kiinnostunut ja innostunut armeijaan menemään, mene! Menemättä jättäminen harmittaa sinua jälkeenpäin taatusti aivan valtavasti, mikäli teet sen ainostaan arpiesi vuoksi.
Varaudu, että arvet huomataan ja niistä puhutaan jos ei nyt julkisesti, niin ainakin jotkut tupakavereistasi keskenään. Mutta aina on myös heitä, joiden mielestä sinä olet kokenut jotakin sellaista, josta he eivät voi alkuunkaan käsittää ja toipumisesi vuoksi he kunnioittavat sinua aivan uskomattoman hienolla tavalla. Tämä pätee kaikkialla, myös intissä.
Mitä tulee ammatinvalintaan ja hihojen pituuteen, tiedän mitä tarkoitat. Opiskeluaikana sain kesätyön hotellista, jota en sitten voinut ottaa vastaan 'kesäunivormun' hihojen vuoksi. Edelleenkin kaikki mahdolliset meikkivoide-puuteri-rannekoru -viritelmät ovat käytössä jatkuvasti.
Jos armeija on sinusta kiinnostava, mene!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762115Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361744Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101461Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2331240Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu601223Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161067Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv59980- 60973
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja102670