miten jotkut ihmiset tulee niinku porukassa kingiksi? haluaako se tyyppi ite olla kingi? ja antaako muut ihmiset sen olla kingi ja tottelee sitä? vai haluuko kaikki olla kingejä ja ei hyväksy et joku muu on kingi, eikä tottele sitä...? vai luuleeko se ihminen vaa olevansa joku kingi?
vastatkaahan!!! :)
johtaja tyypit...
17
998
Vastaukset
- seuraaja__
et miten pitää olla tarpeeks vahva jos haluu kuuluu koulun suosituimpaan porukkaan? ajatteleeko ne suosituimmatki, et niiden on oltava suosittuja.. et jos joku päivä vaikka ne jää vähä huomioimatta, ni niiden pitää heti hyppää esille...??? vai onko ne vaa niinku on... et niiden ei tarvi tehä sen etee mitää et ne on suosittuja?
vastatkaa näihi mun tyhmii kysymyksii! mietin tälläsii kaikkii juttuja joka päivä.
miettiikö kukaa muu??? - tämmöstä..
Riippuu millä tavalla kingi! Joistain tulee kingejä menestymisen myötä. Kaikki eivät halua kingeiksi, mutta pyrkyreitä löytyy varsin paljon.
Ja kingistä ei aina kaikki tykkää oikeasti. Todellinen kingi voi olla esim. joku huippu-urheilija tai luokan paras oppilas. Sitten on erikseen ne ärsyttävät "turhat kingit", jotka leuhottavat esim. panokumppaneidensa lukumäärällä, tai autollansa. Tässä oli mielipiteeni asiasta.- saalija
Fyysisilla suorituksilla ei ole mitaan merkitysta.
- saalija
Jotkut ihmiset vain ovat ' johtaja tyyppiä ' ihan luonnostaan. Yleisesti ottaen se henkisesti vahvin porukasta ottaa sen ' johtajan ' roolin. Se tapahtuu itsestaan jos on tapahtuakseen, siihen ei voi 'ruveta'. Se vaan on niin tai ei.
- seuraaja__
ne jotka on johtaja tyyppejä, ni huomaako ne sitä ite tai ajatteleeko ne sitä? ja haluuko ne olla johtajii?
ja tuleeko siit ihmisestä sen takii "johtaja" ku sillä on ihan omat mielipiteet ja hyvä itseluottamus, eikä se kuuntele muita? onko semmoset aina oikeessa??? - ruk
seuraaja__ kirjoitti:
ne jotka on johtaja tyyppejä, ni huomaako ne sitä ite tai ajatteleeko ne sitä? ja haluuko ne olla johtajii?
ja tuleeko siit ihmisestä sen takii "johtaja" ku sillä on ihan omat mielipiteet ja hyvä itseluottamus, eikä se kuuntele muita? onko semmoset aina oikeessa???ei sitä tarttee ajatella, joillain se vaan tulee luonnostaan, kyl kai sen huomaa melko hyvästä itetunnosta...
eikä sitä todellista "halua" tartte olla johtaja vaa se tahtoo käydä yleesä itestään mikäli omaa tarpeeks voimakkaita mielipiteitä ja seisoo niiden takana...
Eikä johtajat oo aina oikeessa, ne joiden tarttee ajatella jotai muuta on mielestäni just niitä "pyrkyreitä", johtajuus tulee luonnostaan tai siihen kasvetaan ajan kanssa
- ihmisen..
ei tarvi osata käsittääkseni yhtään mitään muuta kuin sosiaaliset taidot! Ei tarvitse olla luokan nätein, fiksuin, menevin, rikkain... Ei ainakaan tyttöjen kohdalla tarvi saavuttaa mitään konkreettista, kunhan vain "synkkaa" kaikkien kanssa. Ja tuo synkkaaminen on todellakin osan kanssa väkisin väännettyä (eihän kaikkien kanssa oikeasti tule kavereiksi). Suosituksi tuleva tyttö on ensin kaikille TODELLA ystävällinen ja sitten ottaa myös tasapuolisesti moniin eri ihmisiin yhteyttä (esim. koulun jälkeen). Tällainen ihminen osaa haalia itselleen kavereita ja tulee sitä kautta suosituksi! Itse en esimerkiksi todellakaan kuulu tähän ihmisryhmään. Vaikka eihän mulla mitään sitä vastaan olisi, että olisin suosittu :D Mutta toisaalta, ei se niin tärkeätäkään mulle ole (toisin kuin joillekin, jotka laittavat sen esim. koulumenestyksen edelle).
Eli johtajaksi ihmisten keskuudessa tullaan YRITTÄMÄLLÄ. Jos on tuppisuuna koko ajan, eikä edes yritä kaveerata toisten kanssa, niin eihän sellaisesta mikään suosittu voi tulla! Oma vaivannäkö vaikuttaa asiaan huomattavasti. Tietenkin voisi myös ajatella, että rohkeus ja itsevarmuus on mukana kuvioissa, mutta näin ei kuitenkaan välttämättä ole! Moni tyttö, jolla on huonot kotioltavat, kääntyy asiassa muiden oppilaiden puoleen. Kun ei kotoa saa tukea, niin ottaa koulun ikäänkuin toiseksi 'kodikseen'. Heistä tulee suosittuja, kun he jaksavat joka hetki mielyttää muita. Johtajatyypit saattavat siis olla pohjimmiltaan hyvinkin epävarmoja ihmisiä... Jos ei ole kotona ihmistä, jolle puhua, niin väkisinhän sitä jossakin alkaa puhua! Sitten taas vastaavasti joku sellainen, jolla on kotona lämpimät välit vanhempiin, saattaa olla koulussa melko vais, eikä tuntea minkäänlaista tarvetta asettua porukan etusijalle.
Todella hyviä kysymyksiä muuten oli! Ei kannata itseään yhtään vähätellä... Asioiden erittely on merkki älykkyydestä, eikä mistään muusta!! :)- sdgdfg
Johtajuus ei ole sosiaalisuutta. Johtajuus edellyttää aina jonkinlaista valtaa ja päätöksenteko-oikeutta johdettaviin nähden ja sitä ei voida edellyttää ihmissuhteissa kenellekkään. Sosiaalisuus on johtajan työkalu, mutta vain yksi osa-alue, eikä se ole johtajuuden sisältö eikä perusmerkitys.
Tämä ei ole sama asia kuin suosiminen ihmisenä. Mistä kuvittelet että sinun määrittelemällä johtajatyypillä voisi olla kaikille aikaa ja kiinnostusta? Sitä ei oikeasti ole kuin välillisesti. Asialla on se kääntöpuoli vain, että tosiasiassa röyhkeimmät ja ne jotka ovat valmiit liehittelemään tarpeen tulle ketä vain eivät olekaan niitä sosiaalisimpia. Koko termi on totaalisesti eri asia kuin sosiaalisuus. On tutkittu että myös empaattisuus on työelämässä olevilla johtajilla vähäisempää kuin keskimäärin. Sen ymmärtää että siellä on pakko olla kova pärjätäkseen, mutta sama ilmiö näkyy myös esim juuri koulussa. Sosiaalista ei missään tapauksessa ole toisten yläpuolelle vetäytyminen ja muiden elämää sorkkiminen kuviteltuna johtajatyyppinä. Sillä kuvitteluahan se niin kauan on, kuin ei olla missään oikeissa hierarkkisissa organisaatioissa. Omituisinta tässä on se, että nämä sitten ikäänkuin alkavat kuvitella että muiden pitäisi toimia heidän mielipiteidensä mukaan ja jos ei niin käy, niin ikäänkuin kostetaan ja siinä tulee tuo sosiaalisuus mukaan, eli aletaan esimerkiksi eristämään sosiaalisesti. Toinen huomio on se, että nämä ns. suosituksi tulevat ihmiset ovat myös niitä, jotka jatkuvasti ajan haalivat itselleen uutta hovia tietysti käyttäytymällä sosiaalisesti, mutta se on lyhytaikaista ja kohta taas pitää etsiä uudet ihailevat ihmiset. Teeskentelytaito on huippuunsa hiottua, mutta oikeasti ei kiinnosta ihmiset kuin siinä mielessä kuka tai mikä on nyt tällä hetkellä in. Jossain vaiheessa sitten kuitenkin se synkkaus loppuu ja se suosio laantuu kun ilmi, ettei tämä ihminen ollutkaan niin ihana, eikä ollutkaan kiinnostunut oikeasti. Eli tosiasiassa ikäänkuin alusi kokeillaan kaikille vähän samaa, juuri tuota että ollaan kaikille (?) tosi ystävällisiä ja ihania. Ei siinä mitään, mutta kun kuvio alkaa paljastua huomaakin, että on vain turha pelinappula. Se on ulospäin tosi naurettavaa ja lapsellista, hirveää hyväksynnän hakemista, eikä sillä ole todellisuudessa mitään tekemistä vallan kanssa. Eli toimitaan periaatteella jos et ole minun kanssani samaa mieltä, olet minua vastaan. Sosiaalinen ihminen kykenee toimimaan kaikkien kanssa. Johtajuutta hakevat tarvitsevat vain tietynlaisia ihmisiä ympärilleen, jotka suostuvat aikansa pompoteltaviksi.
Yleensäkin aihe on aika turha. Kukaan ei voi olla johtaja siinä mielesä, että voisi määräillä ketään. Suosittu ihminen on eri asia, mutta suosio ei ole kestävää, jos sitä ei ole hankittu aidolla kiinnostuksella. - pmn
sdgdfg kirjoitti:
Johtajuus ei ole sosiaalisuutta. Johtajuus edellyttää aina jonkinlaista valtaa ja päätöksenteko-oikeutta johdettaviin nähden ja sitä ei voida edellyttää ihmissuhteissa kenellekkään. Sosiaalisuus on johtajan työkalu, mutta vain yksi osa-alue, eikä se ole johtajuuden sisältö eikä perusmerkitys.
Tämä ei ole sama asia kuin suosiminen ihmisenä. Mistä kuvittelet että sinun määrittelemällä johtajatyypillä voisi olla kaikille aikaa ja kiinnostusta? Sitä ei oikeasti ole kuin välillisesti. Asialla on se kääntöpuoli vain, että tosiasiassa röyhkeimmät ja ne jotka ovat valmiit liehittelemään tarpeen tulle ketä vain eivät olekaan niitä sosiaalisimpia. Koko termi on totaalisesti eri asia kuin sosiaalisuus. On tutkittu että myös empaattisuus on työelämässä olevilla johtajilla vähäisempää kuin keskimäärin. Sen ymmärtää että siellä on pakko olla kova pärjätäkseen, mutta sama ilmiö näkyy myös esim juuri koulussa. Sosiaalista ei missään tapauksessa ole toisten yläpuolelle vetäytyminen ja muiden elämää sorkkiminen kuviteltuna johtajatyyppinä. Sillä kuvitteluahan se niin kauan on, kuin ei olla missään oikeissa hierarkkisissa organisaatioissa. Omituisinta tässä on se, että nämä sitten ikäänkuin alkavat kuvitella että muiden pitäisi toimia heidän mielipiteidensä mukaan ja jos ei niin käy, niin ikäänkuin kostetaan ja siinä tulee tuo sosiaalisuus mukaan, eli aletaan esimerkiksi eristämään sosiaalisesti. Toinen huomio on se, että nämä ns. suosituksi tulevat ihmiset ovat myös niitä, jotka jatkuvasti ajan haalivat itselleen uutta hovia tietysti käyttäytymällä sosiaalisesti, mutta se on lyhytaikaista ja kohta taas pitää etsiä uudet ihailevat ihmiset. Teeskentelytaito on huippuunsa hiottua, mutta oikeasti ei kiinnosta ihmiset kuin siinä mielessä kuka tai mikä on nyt tällä hetkellä in. Jossain vaiheessa sitten kuitenkin se synkkaus loppuu ja se suosio laantuu kun ilmi, ettei tämä ihminen ollutkaan niin ihana, eikä ollutkaan kiinnostunut oikeasti. Eli tosiasiassa ikäänkuin alusi kokeillaan kaikille vähän samaa, juuri tuota että ollaan kaikille (?) tosi ystävällisiä ja ihania. Ei siinä mitään, mutta kun kuvio alkaa paljastua huomaakin, että on vain turha pelinappula. Se on ulospäin tosi naurettavaa ja lapsellista, hirveää hyväksynnän hakemista, eikä sillä ole todellisuudessa mitään tekemistä vallan kanssa. Eli toimitaan periaatteella jos et ole minun kanssani samaa mieltä, olet minua vastaan. Sosiaalinen ihminen kykenee toimimaan kaikkien kanssa. Johtajuutta hakevat tarvitsevat vain tietynlaisia ihmisiä ympärilleen, jotka suostuvat aikansa pompoteltaviksi.
Yleensäkin aihe on aika turha. Kukaan ei voi olla johtaja siinä mielesä, että voisi määräillä ketään. Suosittu ihminen on eri asia, mutta suosio ei ole kestävää, jos sitä ei ole hankittu aidolla kiinnostuksella.taas sitä mieltä, että johtajuus nimenomaan ON aika pitkälle juuri sosiaalisuutta.Sosiaalisuutta kylläkin on sitten niin monenlaista tyyppiä olemassa määrittelijästä riippuen,että se saatetaan usein sotkea esim. empaattisuuteen tai "Ensin kaverit, sitten mä-asenteeseen".Aidosti sosiaalinen ihminen kyllä tosin useimmiten onkin samalla myös empaattinen.
Sosiaalisuudeksi työelämässä,koulussa ja muissa formaalia hierarkiaa noudattavissa yhteisöissä vois mun mielestä nähdä esim. tiettyjen yleisten sosiaalisten tapojen noudattamisen,kohteliaat eleet kollegoille, ja ylipäätäänkin toisten kannustamisen.
"Sdgdfg" viittasi, että johtajuus ja sosiaalisuus ovat usein yhteydessä jonkinlaiseen röyhkeyteen.Kyllä usein on tietysti niinkin, mutta hyvät suhdetoimijat ( poliitikot jne.liike-elämässä toimineet )tietävät varmuudella, että "toisille kuopan kaivajat" kyllä muistetaan...
Liian röyhkeät eivät siis voi useinkaan tulla pitkän linjan johtajiksi,koska suhteiden ylläpito on kaiken a ja o muodollista hierarkiaa noudattavissa yhteisöissä.Johtajuus toki edellyttää vallankäyttöä ja oikeutta siihen,mutta valtaa ei useinkaan luovuteta pelkästään omia etujaan ajavalle ja omien sääntöjensä mukaan toimivalle opportunistille.Ainakin johtajaksi haluavan on osattava kätkeä ilmeisen röyhkeät elkeensä saavuttaakseen yhteisössään jonkinlaisen valta-aseman.;)Ensin tulee nimittäin hyväksyntä yhteisöstä,sitten vasta valta. - ulottuvuus..
pmn kirjoitti:
taas sitä mieltä, että johtajuus nimenomaan ON aika pitkälle juuri sosiaalisuutta.Sosiaalisuutta kylläkin on sitten niin monenlaista tyyppiä olemassa määrittelijästä riippuen,että se saatetaan usein sotkea esim. empaattisuuteen tai "Ensin kaverit, sitten mä-asenteeseen".Aidosti sosiaalinen ihminen kyllä tosin useimmiten onkin samalla myös empaattinen.
Sosiaalisuudeksi työelämässä,koulussa ja muissa formaalia hierarkiaa noudattavissa yhteisöissä vois mun mielestä nähdä esim. tiettyjen yleisten sosiaalisten tapojen noudattamisen,kohteliaat eleet kollegoille, ja ylipäätäänkin toisten kannustamisen.
"Sdgdfg" viittasi, että johtajuus ja sosiaalisuus ovat usein yhteydessä jonkinlaiseen röyhkeyteen.Kyllä usein on tietysti niinkin, mutta hyvät suhdetoimijat ( poliitikot jne.liike-elämässä toimineet )tietävät varmuudella, että "toisille kuopan kaivajat" kyllä muistetaan...
Liian röyhkeät eivät siis voi useinkaan tulla pitkän linjan johtajiksi,koska suhteiden ylläpito on kaiken a ja o muodollista hierarkiaa noudattavissa yhteisöissä.Johtajuus toki edellyttää vallankäyttöä ja oikeutta siihen,mutta valtaa ei useinkaan luovuteta pelkästään omia etujaan ajavalle ja omien sääntöjensä mukaan toimivalle opportunistille.Ainakin johtajaksi haluavan on osattava kätkeä ilmeisen röyhkeät elkeensä saavuttaakseen yhteisössään jonkinlaisen valta-aseman.;)Ensin tulee nimittäin hyväksyntä yhteisöstä,sitten vasta valta.Totta. Miten tämä kuitenkaan liittyy ystävyyteen, eli voihan näitä ystävien kesken miettiä, mutta jos omia mielipiteitä toisten johtajaominaisuuksista aletaan sitten käytännössä soveltamaan niin aika kauas se ystävyydestä ja tasa-arvoisita ihmissuhteista menee.
Yleensäkin johtajuudesta olisin vielä kommentoinut sen verran että johtajuudella on aina joku päämäärä tai tavoite ja ihmisten johtaminen perustuu aina johonkin muuhun päämäärään, eli ihmisten johtaminen on keino saavuttaa se ja sosiaalisuus on työkalu, koska ihmisiä ei koskaan voi johtaa suoraan, ihmissuhteet eivät ole mitään johtamista koskaan. Niissä ei ole päämääriä, jos ovat aitoja. Ja siinä valossa tämä kyllä heittää aika kauas mistään ystävyyksistä. Miksikähän tämä edes oli tällä palstalla?
Tuosta hyväksynnästä sen verran, että se ei suoraan oikeuta ketään mihinkään. On tietysti ihmisiä, jotka suostuvat siihen että joku päättää heidän puolestaan asioita, mutta ihmissuhteissa se on aika riski ja ylipäätään perusteetonta. Ja tämän erotan siitä, ettei tee sitä minkään pakon alaisena. Pakkotilanteet ovat eri asia, mutta se on taas kaukana ystävyydestä. Omasta puolesta päätän kyllä omista asioista itse, vaikka se ei aina kaikille sovikaan. Valtaakin on niin monenlaista mutta suurimmaksi osaksi kukaan ei todellisuudessa ole kiinnostunut muusta kuin omasta naamasta.
Sosiaalisuus on aika petollista jos taka-ajatuksena on saada jonkinlainen imago itselleen ja tää on kyllä turhan yleistä. Siksi en ole kyllä edes kiinnostunutkaan feikkaamaan pätkääkään tai hakemaan jotakin suosittua asemaa, koska siitä ei varsinaisesti ole mitään hyötyä ja kaikki on suhteellista ja kuviteltua niin kauan kuin ei ole mitään tosi meriittiä. - ...
sdgdfg kirjoitti:
Johtajuus ei ole sosiaalisuutta. Johtajuus edellyttää aina jonkinlaista valtaa ja päätöksenteko-oikeutta johdettaviin nähden ja sitä ei voida edellyttää ihmissuhteissa kenellekkään. Sosiaalisuus on johtajan työkalu, mutta vain yksi osa-alue, eikä se ole johtajuuden sisältö eikä perusmerkitys.
Tämä ei ole sama asia kuin suosiminen ihmisenä. Mistä kuvittelet että sinun määrittelemällä johtajatyypillä voisi olla kaikille aikaa ja kiinnostusta? Sitä ei oikeasti ole kuin välillisesti. Asialla on se kääntöpuoli vain, että tosiasiassa röyhkeimmät ja ne jotka ovat valmiit liehittelemään tarpeen tulle ketä vain eivät olekaan niitä sosiaalisimpia. Koko termi on totaalisesti eri asia kuin sosiaalisuus. On tutkittu että myös empaattisuus on työelämässä olevilla johtajilla vähäisempää kuin keskimäärin. Sen ymmärtää että siellä on pakko olla kova pärjätäkseen, mutta sama ilmiö näkyy myös esim juuri koulussa. Sosiaalista ei missään tapauksessa ole toisten yläpuolelle vetäytyminen ja muiden elämää sorkkiminen kuviteltuna johtajatyyppinä. Sillä kuvitteluahan se niin kauan on, kuin ei olla missään oikeissa hierarkkisissa organisaatioissa. Omituisinta tässä on se, että nämä sitten ikäänkuin alkavat kuvitella että muiden pitäisi toimia heidän mielipiteidensä mukaan ja jos ei niin käy, niin ikäänkuin kostetaan ja siinä tulee tuo sosiaalisuus mukaan, eli aletaan esimerkiksi eristämään sosiaalisesti. Toinen huomio on se, että nämä ns. suosituksi tulevat ihmiset ovat myös niitä, jotka jatkuvasti ajan haalivat itselleen uutta hovia tietysti käyttäytymällä sosiaalisesti, mutta se on lyhytaikaista ja kohta taas pitää etsiä uudet ihailevat ihmiset. Teeskentelytaito on huippuunsa hiottua, mutta oikeasti ei kiinnosta ihmiset kuin siinä mielessä kuka tai mikä on nyt tällä hetkellä in. Jossain vaiheessa sitten kuitenkin se synkkaus loppuu ja se suosio laantuu kun ilmi, ettei tämä ihminen ollutkaan niin ihana, eikä ollutkaan kiinnostunut oikeasti. Eli tosiasiassa ikäänkuin alusi kokeillaan kaikille vähän samaa, juuri tuota että ollaan kaikille (?) tosi ystävällisiä ja ihania. Ei siinä mitään, mutta kun kuvio alkaa paljastua huomaakin, että on vain turha pelinappula. Se on ulospäin tosi naurettavaa ja lapsellista, hirveää hyväksynnän hakemista, eikä sillä ole todellisuudessa mitään tekemistä vallan kanssa. Eli toimitaan periaatteella jos et ole minun kanssani samaa mieltä, olet minua vastaan. Sosiaalinen ihminen kykenee toimimaan kaikkien kanssa. Johtajuutta hakevat tarvitsevat vain tietynlaisia ihmisiä ympärilleen, jotka suostuvat aikansa pompoteltaviksi.
Yleensäkin aihe on aika turha. Kukaan ei voi olla johtaja siinä mielesä, että voisi määräillä ketään. Suosittu ihminen on eri asia, mutta suosio ei ole kestävää, jos sitä ei ole hankittu aidolla kiinnostuksella.Joo, tuota juuri tarkoitinkin. Sosiaalinen toiminta on siis väline matkalla johtajuuteen. Unohdin kokonaan sen, että "sosiaalisuuden" voi ymmärtää niin monella tapaa. Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa otsikkoon Johtajuus = sosiaaliset tavat.
- ...
... kirjoitti:
Joo, tuota juuri tarkoitinkin. Sosiaalinen toiminta on siis väline matkalla johtajuuteen. Unohdin kokonaan sen, että "sosiaalisuuden" voi ymmärtää niin monella tapaa. Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa otsikkoon Johtajuus = sosiaaliset tavat.
Sen vain sanon, että itsestäni ei ikinä tulisi johtajaa, kun en osaa manipuloida ihmisiä. Joo ja tietenkään sosiaalisuus ei alunperin tarkoita ihmisten manipuloimista, mutta kyllä niissä huijareissa on jotakin näennäisesti sosiaalista!
- seuraaja__
... kirjoitti:
Sen vain sanon, että itsestäni ei ikinä tulisi johtajaa, kun en osaa manipuloida ihmisiä. Joo ja tietenkään sosiaalisuus ei alunperin tarkoita ihmisten manipuloimista, mutta kyllä niissä huijareissa on jotakin näennäisesti sosiaalista!
ku ootte vastannu näin paljo!
muo vaan ärsyttää mun kaverin kanssa ku oon, ni tuntuu et se aina voittaa mut ja et se tietää kaiken. jos vaikka ollaa soppailemas, ni mä melkee joudun menee sen perässä vaan ja se niiku päättää kaiken, ku en tiiä mitä voisin sanoo sille siitä. ja mä en uskalla tehä mitää jos en kysy siltä...? en haluu enää tällästä. mut en haluu kuiteskaa mikskää johtajaks yrittää, mut et se kuuntelis muoki ja oltas tasoissa.
vai ajattelenko sit vaa liikaa, et se voittaa aina? ku jos musta tuntuu välil et sanoin sille hyvin takas ja voitin, ni sit se vaa sanoo et vainii :/ ettei sitä kiinnostaskaa, ja et se tietäs et mä oon vääräs.
ehkä mul on vaa niin huono itseluottamus, et mun pitäs vaa uskoo itteeni!???? - sun pitäis
seuraaja__ kirjoitti:
ku ootte vastannu näin paljo!
muo vaan ärsyttää mun kaverin kanssa ku oon, ni tuntuu et se aina voittaa mut ja et se tietää kaiken. jos vaikka ollaa soppailemas, ni mä melkee joudun menee sen perässä vaan ja se niiku päättää kaiken, ku en tiiä mitä voisin sanoo sille siitä. ja mä en uskalla tehä mitää jos en kysy siltä...? en haluu enää tällästä. mut en haluu kuiteskaa mikskää johtajaks yrittää, mut et se kuuntelis muoki ja oltas tasoissa.
vai ajattelenko sit vaa liikaa, et se voittaa aina? ku jos musta tuntuu välil et sanoin sille hyvin takas ja voitin, ni sit se vaa sanoo et vainii :/ ettei sitä kiinnostaskaa, ja et se tietäs et mä oon vääräs.
ehkä mul on vaa niin huono itseluottamus, et mun pitäs vaa uskoo itteeni!????uskoa itseesi ja ottaa omat tunteesi vakavasti! Jos joku aiheuttaa sulle jatkuvasti mielipahaa, niin tietenkään ei ole tarkoitettu, että sä olisit sen kanssa. Sun pitäisi kuunnella "sisintäsi" (teennäinen ilmaisu, TIEDÄN :D) ja toimia sen mukaisesti. Onhan niitä muita ihmisiä, joihin tutustua.. Miksi siis jumittua yhteen vain?
Kannattaa ottaa nyt ainakin joksikin aikaa etäisyyttä tuohon kaveriin, se olisi mun neuvo. Ehkä oppii hiukan enemmän kunnioittamaan, kun tajuaa, ettet tule ihan sormen naksautuksesta hänen luokseen. - seuraaja__
sun pitäis kirjoitti:
uskoa itseesi ja ottaa omat tunteesi vakavasti! Jos joku aiheuttaa sulle jatkuvasti mielipahaa, niin tietenkään ei ole tarkoitettu, että sä olisit sen kanssa. Sun pitäisi kuunnella "sisintäsi" (teennäinen ilmaisu, TIEDÄN :D) ja toimia sen mukaisesti. Onhan niitä muita ihmisiä, joihin tutustua.. Miksi siis jumittua yhteen vain?
Kannattaa ottaa nyt ainakin joksikin aikaa etäisyyttä tuohon kaveriin, se olisi mun neuvo. Ehkä oppii hiukan enemmän kunnioittamaan, kun tajuaa, ettet tule ihan sormen naksautuksesta hänen luokseen.mul on jokaisen ihmisen kanssa sama ongelma. ja en osaa tutustuu uusii ihmisii, ja ollaa oltu parhaat kaverit jo 5 vuotiaasta asti.
- ................
seuraaja__ kirjoitti:
mul on jokaisen ihmisen kanssa sama ongelma. ja en osaa tutustuu uusii ihmisii, ja ollaa oltu parhaat kaverit jo 5 vuotiaasta asti.
Haluaisit siis olla kavereidesi seurassa enemmän äänessä, mutta et uskalla ja niinpä tunnet heidät jotenkin ikäänkuin "johtajiksesi"? Eikö ole totta (jos oikein mietit..), että tuo on lopulta vain oma tulkintasi asiasta?? Eihän johtajuus/alamaisuus kuulu NORMAALEIHIN ihmissuhteisiin ! Jos he todellakin ovat kaikki tuollaisia kuin sanoit, niin hanki uusia kavereita. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pakkohan sitä on itseään kunnioittaa! Minäkin olen pistänyt kolmeen kaveriini välit poikki kevään aikana, mikä on aivan valtaisa määrä, koska minulla ei ole koskaan ollut kavereita mitenkään runsaasti. Tällä hetkellä on siis vain kaksi kaveria itselläni... Toista näen melkein päivittäin (ei olla vielä kovin läheisiä) ja toista harvemmin (ollaan läheisempiä, ollaan tunnettu jo monta vuotta). Ja jos minulla olisi vielä nuo kolme kaveria jäljellä (1: toisen nälvijä, alaspistäjä 2: krooninen valehtelija 3: huumeidenkäyttäjä), niin tuntisin oloni vielä huonommaksi. Ole kiltti ja sano, ettet tosissasi pidä kavereitasi mitenkään sinua hallitsevina. Sillä eihän kukaan halua tuollaisia kavereita....
- seuraaja__
................ kirjoitti:
Haluaisit siis olla kavereidesi seurassa enemmän äänessä, mutta et uskalla ja niinpä tunnet heidät jotenkin ikäänkuin "johtajiksesi"? Eikö ole totta (jos oikein mietit..), että tuo on lopulta vain oma tulkintasi asiasta?? Eihän johtajuus/alamaisuus kuulu NORMAALEIHIN ihmissuhteisiin ! Jos he todellakin ovat kaikki tuollaisia kuin sanoit, niin hanki uusia kavereita. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pakkohan sitä on itseään kunnioittaa! Minäkin olen pistänyt kolmeen kaveriini välit poikki kevään aikana, mikä on aivan valtaisa määrä, koska minulla ei ole koskaan ollut kavereita mitenkään runsaasti. Tällä hetkellä on siis vain kaksi kaveria itselläni... Toista näen melkein päivittäin (ei olla vielä kovin läheisiä) ja toista harvemmin (ollaan läheisempiä, ollaan tunnettu jo monta vuotta). Ja jos minulla olisi vielä nuo kolme kaveria jäljellä (1: toisen nälvijä, alaspistäjä 2: krooninen valehtelija 3: huumeidenkäyttäjä), niin tuntisin oloni vielä huonommaksi. Ole kiltti ja sano, ettet tosissasi pidä kavereitasi mitenkään sinua hallitsevina. Sillä eihän kukaan halua tuollaisia kavereita....
no siis ei ne ehkä mitää johtajii yritä olla, mut kuiteski aina niinku "ylempänä" ku mä. ja en haluu hankkii uusii kavereita, ku haluun pärjään kaikkien kaa. mutku en näköjää pärjää...
jos joku yrittää määräillä semmosta johtahja tyyppii, ni sanooko se vaa suoraa et muo ei määräillä? vai miten se pystyy olla semmonen johtaja? kyllähän mäki pystyisin sanoo vaa jos semmonen johtaja määräis muo, et älä määräile muo... ku mä en oikee tajuu?? vaa onko se niin et se vaa saa ihmiset jotenki ihme taval kuuntelee vaa sitä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762040Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361716Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi91375Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591180Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241173Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161026- 60950
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58942