tilanne tämä et olen kärsinyt kauan masennuksesta ja sitten olen ollut saamaton kait osana luonnettenikin kun aina ollut huono saamaan äntiin mitään ja mies siis tehny melki kaikki kotityöt ja tietty välillä siihen kyllästyy.
Ja itseäkin ahistaa kun aina ajattelen et voi nyt en taas oo tehny mitään kun mies tulee töistä.jotenki miettii et ois kivempi asua yksin niin ei tarvis tehä siivouksia kuin sit kun ite saa aikasex mies kun on sellanen et sitä häiritsee heti ja on heti tehtävä kaikki.múlla se menee hitaampaa.
Masennus nyt kurissa mut ei tän saamattomuuden kohdalla,
mut siis tässä ollaan oltu masen akia sossun ym pyörityksessä.
Niin pelottaa sekin jos ero tulee miten saan nähdä lapsia ja en ainakaan taida lapsien huoltajuutta saada,
vaikka oisin miten ok tällähetkellä.
Mies siis sanoi että jos ei tilanne muutu 2kk saan muuttaa pois meidän asunnosta :(
Itelläkin jotenki sellanen olo nyt etten tiiä mitä haluan jotenkin elämä kuivaa.
Mut ahistais kyl se erokin.
Ja pelkään tosiaan sitä lasten tilannette lapset on rakkaita mulle ja varmasti niillekkin ilkeetä sit se äidin ja isänluona ramppaaminen jos nyt sossu ees antaisi mun olla päiviä lasten kanssa.
Ja kait se ikäväkin olisi lapsilla
Lapset on 5v 2v ja 6kk ikäiset
Onko muilla ollut samantapaisia tilanteita?
Entiiä miten sen elatusmaksunkin hoitaisin ja kun olen vielä äitiysrahalla jäisinkö sit työttömäksi ja mies saisi sen rahan vai mitenkä..
Miten teillä lapsien kans on onnistunut tämä eestaa ravaaminen?
miehellä lisäx 11v lapsi entisestä liitosta mut se on käynyt vain 3-4vko välein..mut mietin et näenkö sitäkään enää jne..
kaikkia neuvoja kaipailisin ja kohtalotovereita
Ja itseäkin ahistaa kun aina ajattelen et voi nyt en taas oo tehny mitään kun mies tulee töistä.jotenki miettii et ois kivempi asua yksin niin ei tarvis tehä siivouksia kuin sit kun ite saa aikasex mies kun on sellanen et sitä häiritsee heti ja on heti tehtävä kaikki.múlla se menee hitaampaa.
Masennus nyt kurissa mut ei tän saamattomuuden kohdalla,
mut siis tässä ollaan oltu masen akia sossun ym pyörityksessä.
Niin pelottaa sekin jos ero tulee miten saan nähdä lapsia ja en ainakaan taida lapsien huoltajuutta saada,
vaikka oisin miten ok tällähetkellä.
Mies siis sanoi että jos ei tilanne muutu 2kk saan muuttaa pois meidän asunnosta :(
Itelläkin jotenki sellanen olo nyt etten tiiä mitä haluan jotenkin elämä kuivaa.
Mut ahistais kyl se erokin.
Ja pelkään tosiaan sitä lasten tilannette lapset on rakkaita mulle ja varmasti niillekkin ilkeetä sit se äidin ja isänluona ramppaaminen jos nyt sossu ees antaisi mun olla päiviä lasten kanssa.
Ja kait se ikäväkin olisi lapsilla
Lapset on 5v 2v ja 6kk ikäiset
Onko muilla ollut samantapaisia tilanteita?
Entiiä miten sen elatusmaksunkin hoitaisin ja kun olen vielä äitiysrahalla jäisinkö sit työttömäksi ja mies saisi sen rahan vai mitenkä..
Miten teillä lapsien kans on onnistunut tämä eestaa ravaaminen?
miehellä lisäx 11v lapsi entisestä liitosta mut se on käynyt vain 3-4vko välein..mut mietin et näenkö sitäkään enää jne..
kaikkia neuvoja kaipailisin ja kohtalotovereita
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eihän tuo ole eron syy,että olet masentunut, eikä miehesi voi sinulta lapsia sen vuoksi ottaa. Nyt kipin kapin neuvolaan, ja puhut siellä, että tarvitset koti apua. Saisit varmasti perhetyöntekijää avuksesi muutamina päivinä viikossa ja siivous apua. Kerro rehellisesti huolesi neuvolassa tai jos ei siellä kemiat pelaa, niin varaa aika sostyöntekijälle, niin saat apua.
niin jestas sentään: jos sulla on 6 kk ikäinen lapsi ja elämä tuollaista, sullahan on ihan selvä synnytyksen jälkeinen masennus!!! Eikö kukaan ole tarttunut siihen??? Missä on sun läheiset, omaiset ja muut? ja eikö miehesi tajua viedä sua hoitoon sen sijaan että uhkailee lähtöpasseilla?? Nyt soitat sinne neuvolaan tai vaikka suoraan terveyskeskukseen ja lähdet nainen parantamaan itseäsi ja eheyttämään perheesi!!!
Äitihän on kaikesta huolimatta aina parasta lapselle, kas kun sillä on se "vaisto"... Mitä tuollainen pikku masennus haittaa, ei muuta kuin ukko pihalle niin lasten elämä on yhtä ruusuilla tanssimista, kas kun sillä äiskällä on se äidinrakkaus.
Hei!
Edellinen kirjoittaja käytti käsittääkseni käänteistä retoriikkaa ja se on ehdottomasti kielletty masentuneelle kommentoitaessa. Miksi:
1) se on äärimmäisen alentavaa; joko et sä tyhmä tajua tai olet sä niin lapsi, että...
2) masentunut saattaa uskoa kaiken sanasta sanaan
3) se on muutenkin tyhmää: Jos on jotain sanottavaa, niin voisi olla kanssa kanttia sanoa se!
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että apua todella kannattaa hakea. Virtahepo olohuoneessa tai makuuhuoneessa ei ole kiva (kuka se sitten onkin).
Lapsista luopuminen masennuksen yhteydessä ei ole "syntiä". Jos haluat kantaa vastuuta lapsistasi, kuten näyttää lasten isä myös haluavan, voit varmasti hakea erilaisia vaihtoehtoja hänen kanssaan. Masennus menee myös joskus ohi. Ja sitten on mahdollisuksia erilaisiin huoltokuvioihin.
Hyvä asia tilanteessasi on, että lapsilla näyttää olevan ainakin te kaksi jotka välitätte!