terveisiä kotkasta ja haminasta koko 65 väelle.mie tuos illansuussa yhentoista jälkeen tulin kottiin,oli niin rauhallista ajelua,ei ollu ruuhkaa ja ilta semmonen et sitä ei sanalla pysty sanomaan,aivan upea.
hyvin kaik meni ko alku vahingoist selvisin ja niin hauskaa minul oli,et ei oo ollu mies muistiin.
kerronpa miten selvisin lopulta lähtöö.
mie kaivoin essiin semmosen 60 luvulla ostamani jakkupuvun se on rimpleetä. joka on hyvä matkalla ei rypisty. sitä ei oikein voi pittää kotinurkilla kun se on vaalean punanen,niin herättää huomioo.sit minul on siihen valkonen pieni sydämmen muotonen pillerirasia,siin oli sulka mut otin sen pois.mie olin aika hienona kun viel pistin vähän punnaa huulliin jaluomiväriä silmiin.
et sit matkaan,aattelin siin lähteissä katsoo et paikat on kunnossa,on mukavampi tulla kottiin kun on siistiä .mie olin keittäny kurpitsa keittoo ja rupesin laittaa sauvasekotinta kaappiin,siin teräs oli jottain kiinni, mie sitä ottamaan ja johto oli seinäs ja mie painoin samalla nappia.
verta roiskahti pitkin seinii ja sitä tuli paljon.äkkiä tempasin lähellä olevan pyyhkeen,tullee vaan läpi,kaapist sit toinen pyyhepäälle. siin veri sotkus mie istuin ja mietin mitäs nyt,menikö matka sivu suun.
oottelin josko lakkais veren tulo,sit aattelin mennä terveyskeskukseen näyttää ja reissuunhan lähen,ko näin pitkällä oon ,onneks vaatteille ei tullu verta.minul oli jo laukkukin autossa,et sinne sit terveystalolle.
siihen pantiin kolme tikkiä etusormeen ja kaks peukaloon ja pyysin laittaa pienenmän sitteen.et minun pitsisormikkaat mennee kätteen,niin kukkaa ei huomaakaan et oon siteis.
niin sit kohti kotkaa,mielikin alko piristyä tielle päästyä,niin et lauluks pisti,hoilotin täysin rinnoin mustalaisruhtinatarta,
muistathan kai
muistatko onnemme aikaa
muistatkan kai.. ja sitten töks töks töks auto alko nytkähtellee ja sammu siihen tielle.
perhanan,perhana sadattelin,unohin tankata.
no mie nostin konepellin ylös ,kuten oon nähny filmeissä tehtävän,et jos joku pysähtyy. mut ei kukkaan ,sit mie rupesin viittoilee,niin onnistu.
pääsin huoltoasemalle,jossa sitten palvelu pelaskin,hyö sano rouva mennee nyt kahville ja myö haetaan ja tankataan auto.
vihdoinkin kaik hyvin ja matka pääs jatkuu,kyl tuli mieleen,et jos tää tarkottaa et älä mene,semmonen varotus,mut en taho olla taika uskonen,matka jatkukoon ja seikkailu alkakoon,jos jottain tullee etteen kaik selviää,selvishän haavat ja tankkauskin.
voi miten kaunis kaupunki kotka on suurempi ko olin kuvitellu ja satamakkin paljo isompi ko kuvissa.
mie menin lauantai iltana syömään semmoseen nykyajan bub ravintolaan,en oo semmoses ollu ennen.ravintola oli ihan täys ja yleisö juhlatuulella.
mie sain paikan pöyvästä jossa istu kaks miestä ja yks nainen.hyö oli niin mukavaa seuraa et heiän kans män koko ilta .kaiken huipuks , tämä yks seurueen miehist sai minut karaokea laulamaan kanssaan ja ko alkuun pääsin niin mie lauloin yksin viellä illan mittaan kaksi kappaletta,valikoin semmoset mitkä sanat osasin ulkoo.kun en oikein ehtiny lukea.tää kaik tapahtu 5 martinin kumaras.
kaik oli tuttuja keskenään ja juttelivat toistensa kanssa, minunkin.
nyt mie ymmärrän mitä pittää sisällään viini,laulu ja naiset.mut sanosin viini laulu ja hyvä seura.ennen en ymmärtäny sen merkitystä.
minul olis paljo kerrottavaa mutta tämä on nyt jo niin pitkä, et jätän toiseen kertaan.
siin sit hotelliin palatessa puhuin englantiakin ensimmäisen kerran julkisesti.
viinillä rohkaistuneena sanoin portieerille,
rum söörviis,pliis.
niin haluatte huone palvelua?
kyllä herätys aamulla kello 8 ja kahvit pettiin.kiitos hik.
hyvin kaik meni ko alku vahingoist selvisin ja niin hauskaa minul oli,et ei oo ollu mies muistiin.
kerronpa miten selvisin lopulta lähtöö.
mie kaivoin essiin semmosen 60 luvulla ostamani jakkupuvun se on rimpleetä. joka on hyvä matkalla ei rypisty. sitä ei oikein voi pittää kotinurkilla kun se on vaalean punanen,niin herättää huomioo.sit minul on siihen valkonen pieni sydämmen muotonen pillerirasia,siin oli sulka mut otin sen pois.mie olin aika hienona kun viel pistin vähän punnaa huulliin jaluomiväriä silmiin.
et sit matkaan,aattelin siin lähteissä katsoo et paikat on kunnossa,on mukavampi tulla kottiin kun on siistiä .mie olin keittäny kurpitsa keittoo ja rupesin laittaa sauvasekotinta kaappiin,siin teräs oli jottain kiinni, mie sitä ottamaan ja johto oli seinäs ja mie painoin samalla nappia.
verta roiskahti pitkin seinii ja sitä tuli paljon.äkkiä tempasin lähellä olevan pyyhkeen,tullee vaan läpi,kaapist sit toinen pyyhepäälle. siin veri sotkus mie istuin ja mietin mitäs nyt,menikö matka sivu suun.
oottelin josko lakkais veren tulo,sit aattelin mennä terveyskeskukseen näyttää ja reissuunhan lähen,ko näin pitkällä oon ,onneks vaatteille ei tullu verta.minul oli jo laukkukin autossa,et sinne sit terveystalolle.
siihen pantiin kolme tikkiä etusormeen ja kaks peukaloon ja pyysin laittaa pienenmän sitteen.et minun pitsisormikkaat mennee kätteen,niin kukkaa ei huomaakaan et oon siteis.
niin sit kohti kotkaa,mielikin alko piristyä tielle päästyä,niin et lauluks pisti,hoilotin täysin rinnoin mustalaisruhtinatarta,
muistathan kai
muistatko onnemme aikaa
muistatkan kai.. ja sitten töks töks töks auto alko nytkähtellee ja sammu siihen tielle.
perhanan,perhana sadattelin,unohin tankata.
no mie nostin konepellin ylös ,kuten oon nähny filmeissä tehtävän,et jos joku pysähtyy. mut ei kukkaan ,sit mie rupesin viittoilee,niin onnistu.
pääsin huoltoasemalle,jossa sitten palvelu pelaskin,hyö sano rouva mennee nyt kahville ja myö haetaan ja tankataan auto.
vihdoinkin kaik hyvin ja matka pääs jatkuu,kyl tuli mieleen,et jos tää tarkottaa et älä mene,semmonen varotus,mut en taho olla taika uskonen,matka jatkukoon ja seikkailu alkakoon,jos jottain tullee etteen kaik selviää,selvishän haavat ja tankkauskin.
voi miten kaunis kaupunki kotka on suurempi ko olin kuvitellu ja satamakkin paljo isompi ko kuvissa.
mie menin lauantai iltana syömään semmoseen nykyajan bub ravintolaan,en oo semmoses ollu ennen.ravintola oli ihan täys ja yleisö juhlatuulella.
mie sain paikan pöyvästä jossa istu kaks miestä ja yks nainen.hyö oli niin mukavaa seuraa et heiän kans män koko ilta .kaiken huipuks , tämä yks seurueen miehist sai minut karaokea laulamaan kanssaan ja ko alkuun pääsin niin mie lauloin yksin viellä illan mittaan kaksi kappaletta,valikoin semmoset mitkä sanat osasin ulkoo.kun en oikein ehtiny lukea.tää kaik tapahtu 5 martinin kumaras.
kaik oli tuttuja keskenään ja juttelivat toistensa kanssa, minunkin.
nyt mie ymmärrän mitä pittää sisällään viini,laulu ja naiset.mut sanosin viini laulu ja hyvä seura.ennen en ymmärtäny sen merkitystä.
minul olis paljo kerrottavaa mutta tämä on nyt jo niin pitkä, et jätän toiseen kertaan.
siin sit hotelliin palatessa puhuin englantiakin ensimmäisen kerran julkisesti.
viinillä rohkaistuneena sanoin portieerille,
rum söörviis,pliis.
niin haluatte huone palvelua?
kyllä herätys aamulla kello 8 ja kahvit pettiin.kiitos hik.
Vastaukset 5
Vanhimmat
otetaan fingerporilliset sen Sinun ihanan matkakertomuksesi kunniaksi. En kai minä vaan ole Sinulle noita "viiden viinan vinouksia" ja "kuuden kupin kumaraisuuksia" opettanut. Kyllä "pienet rentouttavat" ovat joskus paikallaan - eikö?
kyllä sie sanonnan opetit.ja oikeessa oot kyl se oli mukavaa olla vähän hutikassa,se oli minun elämän ensimmäinen humala,siis niin että tuntu päässä ja jaloissa.
mie elin yhen illan sitä makeeta elämää mistä varotettaan.
minun tuli mieleen sit aamulla ,kun meiän kylällä oli äiti ja tytär helga . hyö kulkivat aina yhessä, mustissa vaatteissa,olivat lestadiolaisia,aina niissä tilaisuuksissa ja kokouksissa,tytär kulki katse maahan luotuna,eikä sanonu ikinä sanaakaan ja aina äitinsä vanavedessä.
nyt jó manan majoilla,äiti eli 95 vuotiaaksi ja tytär oli 70 äidin kuollessa.
itsenäiseksi päästyään
siit ei menny kun vuosi niin tyär kulki miehen kanssa ravintoloissa ja ryyppäs kovasti ,ittensä lopuksi hengiltä.
et se on vaarallista ko vasta vanhana saa maistaa elämän nautintoja.
minust ihan tuntu et jalmari varottelis viinan kirouksista, ehkä mie olisin sille altis ko humalassa olosta tykkäsin.
mie ymmärän miks ihmiset istuu niissä bubeissa,siel on niin mukavaa juttuseuraa ja siel elämä on niin ,en tiiä miten sen sanois,se on jotenkin niin läsnä, ihan melkein tuntis elämän hajunkin,vaik ei kai se millekkään tuoksu.
on ihan eri tavata ihmisii eläkeläisten kerhossa ja jutella, kuin siellä pubissa.
ei eläkeläisten riennoissa koskaan ole niin vahvaa makua,vaik kuinka hoilotettas ja naurettas.
voi hyvänen aika tämä taisi nyt mennä bub ravintolan ylistys lauluks.
mutta mie oon taas yhtä kokemusta rikkaampi.
elämälle kiitos, sen mie nyt soitan sinulle ja
fingerporilaiselle.
Että minä nauroin Sinun reissulles, Lyyli.
Olet tosi rohkea. Tuli päivän naurut ja hyvä fiilis. Heippa.
Näin eletään elämää Lyyli. On tosi upeaa että sinä kerrot todellisesti miten kuviot kulkee.
Se on tosi asia että bubeissa on eri ihmiset kuin
eläke kerhoissa . Harvoin tulee kokeiltua niitä.
Minähän pääsen joskus siivellä kun puoliso on terve ja joskus pakottamalla lähtee bubiin.
Ikä ei minulla ole haitta ,mutta vammaisuus kyllä.
Enempi oltaisiin menossa jos minulla ei olisi tuota pirun keppiä. Tavallisesti piilotan sen pöydän alle ja otan vasta esille kun tarvitaan
antaa "rukkasia". Kokeilen omaa viehätysvoimaani nääs....
Meidän Lyyli se vaan, tällaista aikaan saa ...