Selviytymiskeinoja kaivataan

Rikki, katki, poikki

Tiedänhän minä, että vain aika auttaa. Sitä vain haluaisi tämän ahdistuksen loppuvan mahdollisimman pian. En jaksaisi murehtia ja märehtiä eroa koko ajan. Syitä ja seurauksia. Olen niin rikki, että havaitsin ottaneeni käyttöön lähes kaikki minän suojamekanismit. Lieneekö se hyvä vai hidastaako se toipumista?

Olen niin sekaisin kaikista ajatuksistani, etten saa niistä kiinni. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä ajatukset pyörivät sellaisissa ajatuksissa, joita en päähäni haluaisi. Alitajuntani ja kaikki muukin työstää tätä eroa nyt niin raivolla, että kohta nuppi poksahtaa. Näen valtavasti unia, ahdistaviakin.

Ajatuksen saa uusille urille pysymällä liikkeessä ja touhussa koko ajan. Haluaisin levätä ja olla välillä, mutta silloin hyppäävät puskasta suruliset ja ahdistavat asiat. Miten tästä toipuu? Järki sanoo taas, että anna itsellesi aikaa, aika parantaa. Se lohduttaa hiukan toisinaan ja uskon valoa olevan tunnelin päässä, mutta en jaksaisi kärsiä. Itsesäälille en anna valtaa, mutta miksi samat asiat pyörivät ja pyörivät. Minulla ei ole konsteja asian käsittelyyn. Asiasta puhuminen on yhtä itkemistä ja jotenkin niin raskasta sekin, etten oikein jaksa vollottaa ystävillekään koko aikaa oloani.

Miten olette selvinneet? Mitä voi tehdä odotellessa sitä parempaa aikaa? Uutta elämää? Välillä on hyviä päiviä ja osaan iloita niistä, mutta miksi välillä liusun taas epätoivoon? Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä työhön, mutta ei voi vähemmän kiinnostaa....

31

16173

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Marjatta

      Tiedän tunteesi, itse kävin saman kriisin ja siihen ei auta kuin aika, mutta tunteita ei pidä pidätellä, jos itkettää ITKE jos suututtaa, niin SUUTU..käy kaikki tunteet läpi käsittele asia niin kauan kuin tarvii käsitellä keskity vaan itseesi nyt täydellisesti, sinulla on oikeus surra ja märehtiä pettymystäsi itsesi kanssa ja yks mikä minua auttoi rupesin ajattelemaan''Tämä ei ollut minun juttu, on tulossa parempaa, kuhan ensin käsittelen tämän tunteen ja tilanteen ja mitä tämä minulle opetti ja mitä tästä asiasta opin!Elämä aukeaa kyllä pikkuhiljaa uusiin uomiinsa, sen voin luvata voi jopa parempaan ;) se on vaan sinusta itsestäsi ja halustasi kiinni, mut nyt on surun aika ja sen jälkeen tulee taas ilo mutta isompana. Toivotan sinulle iloa,rauhaa,rakkautta ja valoa tulevalle polullesi ja ennekaikkea jaksamista! :)

      • kauan..

        kestää tälläinen prosessi, aikaa minullakin kulunut ja tuska vieläkin repivää ja ahdistavaa.
        Itken ja tuskailen yksinäni en saa mistään otetta "tämäkö kasvattaa" tuhoaa minua ainakin sisäisesti.Toisinaan ajatukset itsellekin pelottavia,aina sanotaan että kyllä se siitä päivä kerrallaan mutta kun sais edes minuutit kulumaan, edes joskus ettei miettisi. Nyt tiedän ainakin mitä on tuska sisällä, se sattuu hitosti.Ja vieläkö pystyy luottamaan ja antamaan mahdollisuutta uudelleen, tai sitten kun pystyisi niin on jo niin loppu ettei kykene sellaiseen. Olen jutellut ammattiauttajien kanssa ja märissyt sielläkin mutta se on tuskaa sekin. vatvoa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Toiset selviytyvät nopeasti ja siitä olen joskus pahoillani ettei oma ero ole ollut helppo työstettävä,haluaisin elää ilman tätä tuskaa ja ahdistusta. toivottavasti ei kauheen sekava luettava . Kaikille jaksamista


      • Marjatta
        kauan.. kirjoitti:

        kestää tälläinen prosessi, aikaa minullakin kulunut ja tuska vieläkin repivää ja ahdistavaa.
        Itken ja tuskailen yksinäni en saa mistään otetta "tämäkö kasvattaa" tuhoaa minua ainakin sisäisesti.Toisinaan ajatukset itsellekin pelottavia,aina sanotaan että kyllä se siitä päivä kerrallaan mutta kun sais edes minuutit kulumaan, edes joskus ettei miettisi. Nyt tiedän ainakin mitä on tuska sisällä, se sattuu hitosti.Ja vieläkö pystyy luottamaan ja antamaan mahdollisuutta uudelleen, tai sitten kun pystyisi niin on jo niin loppu ettei kykene sellaiseen. Olen jutellut ammattiauttajien kanssa ja märissyt sielläkin mutta se on tuskaa sekin. vatvoa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Toiset selviytyvät nopeasti ja siitä olen joskus pahoillani ettei oma ero ole ollut helppo työstettävä,haluaisin elää ilman tätä tuskaa ja ahdistusta. toivottavasti ei kauheen sekava luettava . Kaikille jaksamista

        Entäs sitten, jos menee liian kauan? ei siinä ole pahaa, jos suree kauemmin kuin vaikka joku muu selviytyy nopeammin, suru on surtava loppuun asti, ei siinä auta maamme laulut eikä kumisevat harjut, elettävä on sekuntti/minuutti/päivä/kuukausi/vuosi kerrallaan ja uskottava siihen, että joskus tämä suru helpottaa. *Se mikä ei tapa se vahvistaa* kuullostaa arkiselle kliseelle surulliselle ihmiselle, mutta siinä piilee kikka sen voi käsitellä kahdella eritavalla 1)Mitä tästä opimme? Emme yhtikäs mitään! 2) Mitä tästä opimme? Paljonkin. Kaikki on vaan itsestä kiinni miten halutaan selviintyä ja halutaanko päätä hakata seinään olla oppimatta mitään vaiko lopettaa se pään hakkaaminen oppineena ja ymmärtäneenä, että tästä opin paljonkin! :) Voi sitä tunteiden viidakkoa, kun siihen olisi selkeä koodi jota voisi vetäistä yli sillonkun ei haluis kokea elämässä mitään ikävää :) tosin eihän sitä oppiskaan mitään. Luottamus: hmm...Tärkeintä on oppia luottamaan itseensä, että tekee oikeita valintoja elämässään, eli kuuntelee sitä sisäistä sydämen ääntään ja toimii sen mukaan, jos herää pikkuisenkaan epäilystä, niin osaa pysähtyä tunnustelemaan sitä tunnetta mistä moinen tunne tulee? Ei voi sanoa toiselle: Mä en luota sinuun, koska siinä tapauksessa oma luotto itseensä on yhtä horjuvaa, siksi on helpompi sysätä omasta itsestään johtuvat puitteet toiseen ja olemalla sokea omille puutteilleen :) ja mahdollisuuksia elämässä tulee miljardeja ei yksin virhe voi kaataa loppuelämän mahdollisuuksia, niitä meinaa riittää...ainoastaan valinta on sinun vain sinä päätät omasta elämästä ja sen millaiseksi haluat sen muokata, voit joku ikuisesti surra tai kääntää elämäsi iloisempaan suuntaan ja selvitä suuresta koitoksesta ritarina :) Voimia ja rakkautta sinulle sinne jonnekkin.


      • ----------
        kauan.. kirjoitti:

        kestää tälläinen prosessi, aikaa minullakin kulunut ja tuska vieläkin repivää ja ahdistavaa.
        Itken ja tuskailen yksinäni en saa mistään otetta "tämäkö kasvattaa" tuhoaa minua ainakin sisäisesti.Toisinaan ajatukset itsellekin pelottavia,aina sanotaan että kyllä se siitä päivä kerrallaan mutta kun sais edes minuutit kulumaan, edes joskus ettei miettisi. Nyt tiedän ainakin mitä on tuska sisällä, se sattuu hitosti.Ja vieläkö pystyy luottamaan ja antamaan mahdollisuutta uudelleen, tai sitten kun pystyisi niin on jo niin loppu ettei kykene sellaiseen. Olen jutellut ammattiauttajien kanssa ja märissyt sielläkin mutta se on tuskaa sekin. vatvoa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Toiset selviytyvät nopeasti ja siitä olen joskus pahoillani ettei oma ero ole ollut helppo työstettävä,haluaisin elää ilman tätä tuskaa ja ahdistusta. toivottavasti ei kauheen sekava luettava . Kaikille jaksamista

        näitä kun lukee niin nousee ikäviä ajatuksia mieleen.melkein pari vuotta kulunut erosta ja vieläkin muistoja exästä.ei kyllä enää aamusta iltaan miettimistä mut kerran pari viikossa ainakin.asian käsittelyä haitannut se,että olemme samassa työpaikassa ja tulee törmäiltyä siellä turhan usein.

        aattelin et mussa on jotain vikaa ja oon pirun heikko henkisesti kun en eron jälkeen pystynyt jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut vaan oli tosi tuskainen olo.mut enpä oo näköjään ainoa joka painii näitten asioitten kanssa...jaksamisia,sillä sitä tarvitaan.yksin ei kannata olla,liian synkkiä ajatuksia.kaverit auttaa,jos niitä on...alkoholi ei auta.


      • kiittää edel
        Marjatta kirjoitti:

        Entäs sitten, jos menee liian kauan? ei siinä ole pahaa, jos suree kauemmin kuin vaikka joku muu selviytyy nopeammin, suru on surtava loppuun asti, ei siinä auta maamme laulut eikä kumisevat harjut, elettävä on sekuntti/minuutti/päivä/kuukausi/vuosi kerrallaan ja uskottava siihen, että joskus tämä suru helpottaa. *Se mikä ei tapa se vahvistaa* kuullostaa arkiselle kliseelle surulliselle ihmiselle, mutta siinä piilee kikka sen voi käsitellä kahdella eritavalla 1)Mitä tästä opimme? Emme yhtikäs mitään! 2) Mitä tästä opimme? Paljonkin. Kaikki on vaan itsestä kiinni miten halutaan selviintyä ja halutaanko päätä hakata seinään olla oppimatta mitään vaiko lopettaa se pään hakkaaminen oppineena ja ymmärtäneenä, että tästä opin paljonkin! :) Voi sitä tunteiden viidakkoa, kun siihen olisi selkeä koodi jota voisi vetäistä yli sillonkun ei haluis kokea elämässä mitään ikävää :) tosin eihän sitä oppiskaan mitään. Luottamus: hmm...Tärkeintä on oppia luottamaan itseensä, että tekee oikeita valintoja elämässään, eli kuuntelee sitä sisäistä sydämen ääntään ja toimii sen mukaan, jos herää pikkuisenkaan epäilystä, niin osaa pysähtyä tunnustelemaan sitä tunnetta mistä moinen tunne tulee? Ei voi sanoa toiselle: Mä en luota sinuun, koska siinä tapauksessa oma luotto itseensä on yhtä horjuvaa, siksi on helpompi sysätä omasta itsestään johtuvat puitteet toiseen ja olemalla sokea omille puutteilleen :) ja mahdollisuuksia elämässä tulee miljardeja ei yksin virhe voi kaataa loppuelämän mahdollisuuksia, niitä meinaa riittää...ainoastaan valinta on sinun vain sinä päätät omasta elämästä ja sen millaiseksi haluat sen muokata, voit joku ikuisesti surra tai kääntää elämäsi iloisempaan suuntaan ja selvitä suuresta koitoksesta ritarina :) Voimia ja rakkautta sinulle sinne jonnekkin.

        Kauniisti kirjoitetusta tekstistä ...


      • Leijonamieli
        kauan.. kirjoitti:

        kestää tälläinen prosessi, aikaa minullakin kulunut ja tuska vieläkin repivää ja ahdistavaa.
        Itken ja tuskailen yksinäni en saa mistään otetta "tämäkö kasvattaa" tuhoaa minua ainakin sisäisesti.Toisinaan ajatukset itsellekin pelottavia,aina sanotaan että kyllä se siitä päivä kerrallaan mutta kun sais edes minuutit kulumaan, edes joskus ettei miettisi. Nyt tiedän ainakin mitä on tuska sisällä, se sattuu hitosti.Ja vieläkö pystyy luottamaan ja antamaan mahdollisuutta uudelleen, tai sitten kun pystyisi niin on jo niin loppu ettei kykene sellaiseen. Olen jutellut ammattiauttajien kanssa ja märissyt sielläkin mutta se on tuskaa sekin. vatvoa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Toiset selviytyvät nopeasti ja siitä olen joskus pahoillani ettei oma ero ole ollut helppo työstettävä,haluaisin elää ilman tätä tuskaa ja ahdistusta. toivottavasti ei kauheen sekava luettava . Kaikille jaksamista

        Asia,minkä olen kokenut hyväksi.Jos omat ajatukset kiertää kehää(aivankuin harhailisit eksyksissä pimeässä metsässä) on että hakee tuohon tilanteeseen
        ammattiapua(heillä vaitiolovelvollisuus) tai että on se läheisten ja kaverien turvaverkko joka kannattelee kun tuntuu että pian poksahtaa korvien välissä.Sitä verkkoa kannattaa laajentaa ja muistaa
        että tosi ystävät ovat luotettavia ja epäluotettavat
        on parempi karsia pois.Tässä maailmassa ei ole mitään niin ainutkertaista mitä joku ei ole jo ennalta läpikäynyt ja selvinnyt,muista se.


    • sinulle...

      Fisherin eroseminaaria. Käyn itse sellaista parhaillaan ja jo näiden kokemusten perusteella voin suositella kaikille erosta toipuville. Lähimmän seminaarin löydät googlaamalla.

      • tietoa

        eroseminaarista. Googlen kautta löytyy vain Helsingissä järjestettävä seminaari. Info näytti lupaavalta ja haluaisin osallistua, jos lähipaikkakunnilta vastaava löytyisi. Teidätkö www-osoitetta?


      • kurkkaa
        tietoa kirjoitti:

        eroseminaarista. Googlen kautta löytyy vain Helsingissä järjestettävä seminaari. Info näytti lupaavalta ja haluaisin osallistua, jos lähipaikkakunnilta vastaava löytyisi. Teidätkö www-osoitetta?

        www.eroperhe.net


      • härkä

        Ylihuomenna tulee 8-vuotta erostani ja nyt elän elämäni parhainta aikaa. Kävin Fisherin eroseminaarin läpi ja se oli yhtä tuskaa koska oli liianpaljon asioita joita en ollut elämäni varrella käynyt läpi. Suosittelen kaikille joilla ero on vaikeaa käymään sen läpi tai kirjastosta hakemaan kirjan jonka pohjalta asiaa käydään ryhmässä läpi. Silloin en olisi uskonut selviytyväni,mutta kun ystävät erottuvat "jyvät akanoista" se auttaa paljon, samoin omat lapset olivat todella se oljenkorsi jonka eteen kannatti tehä töitä ja kuunnella sisntään ja itkeä,käyä kävelyretkiä,itkeä,kuunnella paljon musiikkia ja lopullinen helpotus jos niin vois sanoo tuli kun ex muutti eri paikkakunnalle. Nyt minulla on uusi suhde jolta odotan paljon ja olemme tavanneet muutaman kerran ja hassua kylläkin olemme kuin "vanha aviopari" kaikki käy niin yksiin ja olemme jutelleet paljon kipeistäkin asioista ja enää ei kyyneleet tule esiin surusta vaan onnesta. Joten kyllä sinä selviät erosta,puuhastele asioita joista todella pidät ja anna pahanolon tulla esiin älä kätke sitä enää sisällesi. Kaikella on muuten tapana järjestyä omaan tahtiinsa ja valoakin piisaa kun vaan jaksaa odottaa ja katsella ympärilleen.


    • vainottu

      sano mummo lumessa.mitäpä niitä märehtimään.ohi mikä ohi.eikös.eron myös läpi käynyt rankemman kautta joten tiedän mitä puhun.toki jokainen käsittelee asioita omalla tavallaan.kyllä sinä selviät.usko pois.ei muuta kuin hymyä huuleen ja alat elämään omaa elämääsi ja hemmottelet vaikka itseäsi mikä sinusta tuntuu hyvältä.

    • r,k,p

      Kiitos tuesta. Minä yritän. Eroaminen pelottaa. Vaikka luotan selviäväni niin taloudellisesti kuin henkisestikin, niin joku siinä kuitenkin tuntuu niin pahalta. Jospa sittenkin pitäisi yrittää - ajatukset pyörivät vielä päässä, vaikka faktat todettuani.... liian paljon kaikkea. ehkä tämä veivaaminen kuuluu kuvioon enkä pääse eteenpäin surutyössäni, kun näen miestä edelleen niin paljon. Fyysinen ero selkeyttänee jotain. Aikaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.................

    • on aroillinen

      Suosittelen sinulle ammattiauttajaa,vaikka joudut itkemään ja käymään sen kaiken läpi uudelleen ja uudelleen.Minua itseäni se auttoi valtavasti,vaikka
      ensimäisellä kerralla itkin koko ajan.Se kaikki on vaan käytävä pohjamutia myöten läpi jotta olisit ehjempi ja et veisi sinun tekemiä virheitä mahdolliseen uuteen suhteesen.(parisuhde on aina kahden kauppa ja molemmista löytyy omat vikansa)

      • ajelehtija

        sillä olen aivan samanlaisessa tilanteessa. Miehellä jo lapsikin uuden kanssa, mutta en jotenkin osaa irrottautua.Haluan, mutta en pysty. Lasten, vaikka ovatkin jo isoja, takia myös huolestuttaa.
        Inhoan itseäni kun ryven itsesäälissä ja märehdin asiaa enkä osaa tehdä selviä ratkaisuja.
        Olemme olleet yhdessä niin kauan, enkä ole koskaan ollut yksin..


    • diapameja

      Minun kohdallani eroasia kuten kaikki muutkin elämän vastoinkäymiset on kuitattu raa'alla työllä. Ei sen tarvitse olla mitään sen kummempaa kuin kaappien siivousta tai omaisuuden päivittämisetä. Ota rätti käteen, aloita yhdestä nurkasta ja päädy toiseen. Tavaran hävittäminen puhdistaa mieltä aina kummasti. Liikunta ulkoilmassa on myös hyvä asia!

      • .............

        Yllättävää, kuinka moni painii samojen asioiden tiimoilta,kuin itse.
        Voisin samaistua sinun otsikkoon tällä hetkellä.
        Jokainen vain käy sen niin eri lailla läpi.Nyt vain pvä kerrallaan!!!Kaikkea hyvää sinulle, jonain pvänä,aurinkoa -elämä voittaa!!


      • härkä 2

        ..tein eroa mielessäni kaksi vuotta ennen kuin tein lopullisen päätökseni. Huopasin ja souvasin asian kanssa, en ollut olotilaani tyytyväinen vaan kärsin. Yritin puhua ja kokeilla kaikenlaista silloisen mieheni kanssa, tuloksestta ja silti ero oli hänelle sokki ja minulle sokki. En ollut aikaisemmin yksin. Olen opetellut seitsemän vuotta yksinoloa yhdessä lasteni kanssa. Olen tapaillut miehiä ja yritellyt seurusteluakin, mutta vasta nyt olen valmis kypsään tasavertaiseen ihmissuhteeseen. Olen telonut itseäni, itkenyt pohjattomasti, opiskellut yötä myöten, siivonnut ja ihan konkreettisesti kaikki aikaisemmasta elämästä jääneet tavarat, esineet..ovat kadonneet.. asuntoni näyttää itseni laiselta, jopa ex kerran minut nähdessään oli sanonut kaverilleen ettei tunnistanut minua samaksi. Aloitin kuntoilun, vaihdoin tukanväriä..kaikkea mahdollista. Vaikeampaan aikaan jopa poltin askin tupakkaa (vaikka en moista koskaan harrastanut !)ja se auttoi..nyt olen vihdoinkin löytänyt osan itsestäni. Pahin virhe eroni jälkeen olisi ollut löytää heti uusi mies ilman tätä elämän vaihetta. Tiedän pärjääväni ilman miestäkin esim. taloudellisesti, osaan huollattaa auton, maksaa laskut, organisoida elämäni toimimaan..mutta nyt kaipaan miestä henkisesti ja ruumiillisesti..minun ei tarvitse näytellä ja miellyttää. Aika korjaa voiton, uskon niin. Kaikki tunteet pitää kohdata ja itkeä..


    • pinja

      Minä erosin yli puoli vuotta sitten.
      Koko kesä meni hirvässä mylläkässä.
      Ystävät pitivät huolen siitä, etten jäänyt hetkeksikään yksin.

      Ajattelin nyt syksyn tullen, että olipa helppoa...muutama itkuinen ilta ystävän olkapäähän nojaten, ja nyt ollaan kuivilla!

      Mutta...

      Nyt kun menot ovat vähentyneet ja on ollut aikaa itselle.
      Olen huomannut, että alan käymään sitä eroa läpi.
      Minä itken, minä raivoan, minä huudan, minä nauran.

      Tunteet mylläävät laidasta laitaan!
      Sen tiedän, että ne kaikki pitää käydä läpi, että minä joskus olen eheä uuteen suhteeseen.

      Nyt on kolme viikoa itketty, ja luulen että alkaa taas vähän helpottaa. (toistaiseksi)
      Pikkujoulu aika alkaa, ja ne menot alkavat uudelleen.
      Tällä kertaa minä olen jo yhden askeleen edempänä kohtaamaan sen uuden minulle paremmin soveltuvan ihmisen?!

      Tiedän senkin, että minä itken vielä lukuisia viikonloppuja tulevaisuudessakin, mutta se on jokainen käytävä läpi!
      Jonain päivänä minusta tulee eheä...siispä; se surullisen kuuluisa lause: Vain AIKA parantaa haavat.
      Aikaa kuluu jokaiselta yksilöllisen verran!

      Ei tähän, erosta selviytymiseen, rakas ystävä mitään muuta ohjetta ole!

    • Leijonanaaras-40

      Mua auttoi, kun hyväksyin tapatuneen.Siitä alkoi uusi elämäni, jota en luullut koskaan tapahtuvan.Nyt olen onnellisempi kuin vuosiin silloin ku vielä olin aviossa!!!! Elämä on uskomatonta!! Sinulta löytyy varmasti voimavaroja! En tiedä kuinka uusi asia on ja silloin pitää vain jaksaa päivästä toiseen, välillä on paljon kun jaksaa seuraavaan tuntiin. Älä jää kotiin, ole ystävien kanssa!!Jonain päivänä näet valon tunnelinpäässä!!!!!!!

    • vanhapoika 54v

      mun murhe on just päinvastainen kun ei oo vaimoo eikä oo koskaan ollukkaan Muuten ois kaikki ok

      • Rakastaja Nylkynen

        Ei se nainen tuu sua sinne kotias kosiskeleen.Ota ja
        pidennä lenkkiäs jottet kierrä siä kotonas sontatunkiota ja ruihnaa jottei oo vaimoo.Kyllä kotoa pitää tohtia lähtiä ja jättää se 80-90v. äiskä hetkeksi tai vie vanahaankodille ja mee naistentanssiihin. Ja jos et osaa nojata retonkihin, niin mee tanssikurssille.Mä oon kattellu naapuruston
        vanhojapoikia ,ikääsiäs niinkuin minäki.Kaverit kulukoo tuvan ja navetan väliä ja haisoo kemuus navetalta kun ei oo pesuulla käyty eikä alakkaria vaihrettu, ja rutajaa kun ei oo vaimoo.Kemuuski ei osata keskustella naisten kans ,yritetähän kyllä
        vääntää juttua jostaki rautakangen sielunelämästä
        tai jostain zetorin orbitroolista.Kyllä on kuule
        turha poraata jottei oo vaimoo,luultavasti on sullakin kovat vaatimukset naisen suhteen mutta et hoksaa jotta sultakin vaaritahan jotaki.Kyllä tämänpäivän naisissa on näköä ja fiksuutta,ei ne kuule tuu sua kotias kattomahan ,kyllä sun pitää ottaa ittiäs niskavilloosta kiinni ja lähtiä sieltä äitis lämpöösestä kylille ja harrastelemahan.


    • pepe

      Touhu on pitkälle samanlaista kuin kankkusessa:vain aika parantaa.Jos sulla on todella joku jolle puhua,niin puhu,puhu ja vielä kerran puhu.Jos itkettää niin itke.Työn tekokin on todella hyvä lääke.Mä jouduin klaaraamaan homman yksin.En suosittele.Ympäripyöreät duunipäivät kuutena päivänä viikossa mut pelasti,mutta eihän sekään kaikille sovi.Ei muuta kun tsemppiä ja huom. otsikko.

    • jailhouserock

      Olen eronnut ja karannut ,mutta ei se ole mikään maailmanloppu vaikka ensimmäiset kuukaudet oli yhtä helvettiä . Aika on paras lääke ja jos jää eron jälkeen vaikka yksikin ihmissuhde entisestä elämästä jäljelle niin sitä kannattaa pitää yllä .Olen löytänyt itselleni uuden elämänkumppanin 25 vuotta sitten tapaamastani naisesta ja olemme jakaneet ilot sekä surut näiden vuosien aikana .Toki yli 30-vutta kestänyt avioliitto jättää muistoja, mutta tuntuu , että kaikkein ikävimmät asiat haalenee ja viilenee , kun aikaa ja välimatkaa on tarpeeksi .Viha ja katkeruus on helpottanut. Ei muuta pää pystyyn ja ajattele , että sä olet jollekkin kaikkein tärkein . PS.En ole mikään kriminaali , vaikka tuo nimimerkki on Elviksen biisistä .Helppo muistaa

    • sulle

      itsekkin asian kokeneena, niin oma selviytymiseni lähti lauseestä " jos se ei tapa, se vahvistaa..."

    • selvinnyt

      Mieti mennyttä aikaa, kun kaikki oli hyvin. Mieti huonoa aikaa, kun ero oli varma. Sitten hilaat aikajanaa yhteen, kunnes ne törmäävät ja pääset mielestäsi siihen aikaan mikä aiheutti eron. Selvitä itsellesi se hetki monta kertaa ja tarkasti. Ole rehellinen itsellesi oliko eronne sinun syysi vai kenties exäsi? Minun tapauksessani syy oli molempien. Me unohdimme toisemme...

      Tätä aikajanaa olen pyörittänyt miljoonia kertoja päässäni. Itkenyt, ajatellut itsaria, ollut iloinen - kokoajan. Pääni oli, kuin tyhjiö kaiken hälinän seassa.
      Muutaman kerran olen hakannut exäni uuden miesystävän, joka tuli väliimme kesken avioliiton. Monesti olen piessyt exäni, kun antoi sen tapahtua. KAIKKI TÄMÄ VAIN MIELESSÄNI!
      Se on helpottanut. Olen myös kertonut ystävälleni tilanteen, joka on jaksanut kuunnella minua. Lisäksi hän keksi minulle kaikenlaista "työtä", jotta ajatukseni lepäisivät välillä oikeassakin elämässä. Siivosimme hänen varastoa ja mikäli se ei auttanut siivosimme sen uudelleen. Normaaleja töitä olen tehnyt paljon. Ylitöitä, ylitöitä. Rahaa tulee ja ajatukset lepää. Väillä olen itkenyt töissä ja työkaverit on ollut lähettämässä minua jo kotiin. En lähtenyt. Lisää töitä vaan.
      Nykyisin menee hyvin. Lapsiani tosin näen harvoin työajoistani johtuen mutta elämä hymyilee. Muutan parasta aikaa uuden ystäväni kanssa yhteen, joten elämää on eron jälkeenkin.
      Muuta mä en voi sanoa, että tosiasiassa olet surusi ja ongelmiesi kanssa yksin. Sinua voidaan kuunnella mutta ongelmat ovat vain sinun. Puhu aina asiasta, kun voit. Aikaa myöten sekin vähenee ja alat unohtamaan kurjuuden. Kohta kaikki on melkein unta, joka on tapahtunut.
      Näin minä selvisin. Jokainen omalla tavallaan.

      • Nimetön

        ja täytyy todeta että erot ovat aina raskaita ja jokainen oman oloinen...itse menetin kaiken omaisuuteni (asunto joka oli puoli miljoonaa, asuntovaunun, veneen ja minun tekemät sukutaulut 300.000 joten taloudellinen menetyskin oli valtavava), lapseni 6 kpl joita en ole sen kummoisemmin saanut nähdä kun ex.mieheni riitautti asiat niin että kävimme 22x oikeudessa ja minä hävisin...hän on sellainen matemaattinen nero joka osasi laskemoida miten voittaa ja käytti sosiaaliviranomaisia taitavasti hyväkseen sekä hänellä ei ollut omaisuutta yhtään käänsi kaiken itselleen ja vei sukutauluni joita en ole vielä 9v. jälkeenkään saanut että hänellä oli avioliiton aikana 3v. lähetyssihteein kanssa sexisuhde joka on muuten vieläkin suomen lähetysseurassa töissä ja vielä lasten parissa...huh huh...aluksi kirjoitin ja kirjoitin senkin jälkeen ja kirjoitan vieläkin enkä koskasan lakkaa...se auttaa vaikkei tietenkään kaikkia mutta vielä tästä kaikesta kuullaan ja siitä mitä vääryyttä edelleenkin tehdään julkaisen kirjan jonka julkaisen ulkomailla ihan siksi koska tiedän että siinä kerron tiettyjen viranomaisten tekemistä törkeistä vääryyksistä joita ei koskaan oikaista ja sitten kun nousee tarpeeksi suuri meteli menettää he virkansa ja lapseni saavat tietää totuuden muuten se jää heiltä tietämättä...meillä ei ollut mitään sellaisia ongelmia ettei niistä olisi päästy jos tämä naikkonen ei olisi kynsin hampain pitänyt kiinni miehestäni...mutta hänellähän oli kokemusta oli 6 kihlausta ja muutama avioliitto sitä ennen ...aluksi koin että halusin murhata ex. mieheni mitä erilaisimmin tavoin ja juttelimme erään ystäväni kanssa siis emme tietenkään tehneet kunhan vain juttelimme ja minua auttoi suunnattomasti että teimme ne yhdessä moneen moneen kertaan...nyt enää ajattelen näin 9v. jälkeen miten jos olisin meren jäällä ja tämä naikkonen olisi siellä ja putoaisi jäihin miten en luultavasti auttaisi vaan potkaisisin luultavasti sormet jään reunalta ja varmistaisin ettei nousisi pinnalle...joten ne tunteet ovat ja pysyvät kohteet vain vaihtuvat ja sillä koska lapseni ei saa nähdä minua ollenkaan 9v. jo ja tämä hutsu kuvittelee olevansa heille äiti hän varasti minulta jopa äiteyden ja ihmisyyden ja minä en todellakaan ollut mikään huono nainen oli pitkä aviolliitto takana, ei alkoholi tms. ei tupakkaa ja hoidin kodin ja ystävät moitteettomasti ja meillä oli paljon perheystäviä...kaikille tuli yllätyksenä eikä kukaan ollut uskoa että juuri meille kävi näin...tämä on minulle ollut hirveä asia ja koska lapseni elävät ja kasvavat jossakin...on hirveää ajatella heidän kärsivän sen eukon kynsissä olen saanut tietää että laittaa lapsiani ilman ruokaa illalla sänkyyn jne. minä en ikinä tekisi moisia asioita vaan asiat tulee selvittää puhumalla ja riitelemällä jos ei muuten selviä ja sopiminen lopuksi...muuten ex.mieheni ei ole koskaan sen jälkeen suostunut yhtään mitään puhumaan...lähti vain...oliskohan kypsymättömyyttä...?


      • moikkuiyt

        mikä vaihe se on kun puhui puhui ja nyt ei halua koko aiheesta puhua kellekään,onko sillo kaikki käsitelty jo?


    • Ninuski.72

      Olen itekkin eronnut puolivuotta sitten,ja pahalta
      tuntuu yhä,onhan se niin et aika parantaa haavat,
      mut ei se niin aina mee riippuu paljon eron syistä
      ja varsinki siitä onko se ero puitu lopullisesti
      loppuun.Esim.epätietosuuden tunne on kaikkein
      piinaavinta mitä tiedän.en yhtään ihmettele et murhia tapahtuu erojen tapauksien tiimoilta.Itsekin olin niin paskana et oisin paljain käsin voinu vaik tappaa
      niin vihanen ja katkera olin tai tavallaan olen vieläkin...
      Yks selviytymis tapa on kirjottaa kirje joka päivä
      miltä itsestä tuntuu se on sellast itse terapiaa
      se on auttanu mua.Ei muutaku kyl se aurinko paistaa vielä risukasaanki..Voimia sinulle.

    • 0700-01-878

      Seuraavia hyviä keinoja on:
      1. Tee aikataulu. Lähde lenkille ja ajattele asiaa silloin.
      2. Hanki tietoa: Fisher: Jälleenrakennus
      3. Anna anteeksi: Tuulikki Saaristo: Taikasanat-Anteeksi antaminen
      4. Irti tunnekoukusta: Ben Furman
      5. Hanki mäkikuistaa, saa apteekista, tehokasta erittäinkin miehille
      6. Muista, että naisella erosta toipumiseen menee 5-8 vuotta, miehillä 2-5 vuotta.
      7. Hakeudu muiden seuraa.
      8. Kerro asiasta muille: kyse on surutyöstä.
      9. Soita minulle, jaksan kyllä kuunnella.

    • kokenut

      Heippa
      Aika tuttu fiilis. Itse erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni nyt jo melkein kolme vuotta sitten. Silloin kun se tapahtui en pystynyt syömään yli viikkoon. Se aika meni aika sumussa. Harkitsin vakavissani itsemurhaa. Yritin tämän toteuttaa viinan ja pillereiden kanssa, mutta onneksi en onnistunut. Minulla pahin masis kesti yli puoli vuotta. En tehnyt juuri muuta kuin kävin töissä päivällä ja sitten yksin kotiin itkemään. Mutta se että saa olla surullinen, itkeä, raivota, suuttua niin se auttaa. Vaikka tuntuu siltä että sitä ei ikinä enään pysty olemaan onnellinen niin kyllä pystyy. Aika parantaa kaikki haavat. Tätä sain silloin kuulla kaikilta ja se oli ärsyttävää, mutta se vaan on totta. Antaa ajan kulua niin kaikki muuttuu vielä paremmaksi.
      Niin ja yksi asia mitä ilman en varmasti olisi selvinnyt on liikunta. Pakotin itseni aina silloin tällöin kuntosalille ja sen jälkeen tulee aina vähän parempi fiilis.
      Tsemppiä ja kyllä se elämä hymyilee vielä =)

    • alkuperäinen.

      Hienoja selviytymiskeinoja! Meistä jokainen poimikoon itselleen sopivat. Minä yritän pakottaa itseni liikkumaan ulos ja kaappejakin olen huomannut siivoavani toisinaan. Siivoaminen auttaa yllättävän paljon. Kun elämä on levällään, niin ainakin jokin asia on "hallinnassa".

      Vertaistuki auttaa kuitenkin eniten. Näen nyt ja uskon hiljalleen, että minä voin selvitä, kun niin moni teistäkin on selvinnyt eron yli. Kärsivällisyyttä.

      Kiitos kaikille. Tästä on ollut enemmän apua kuin uskottekaan. Yksi hyvä selviytymiskeino muiden joukossa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2134
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1756
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      11
      1479
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      234
      1253
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      61
      1234
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1072
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      993
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      975
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      675
    Aihe